Lue keskustelun säännöt.
Seurustelisitko ihmisen kanssa joka on tuomittu taposta?
23.01.2021 |
Ansaitseeko jokainen toisen mahdollisuuden todistaa olevansa parempi ihminen vai meneekö tuossa jo raja?
Kommentit (74)
Voisin ja olenkin naimisissa taposta istuneen miehen kanssa. Yhdessä ollaan oltu yli viisitoista vuotta, kiltti ja ihana mies.
Olihan se paukku aikoinaan kun mies tämän kertoi. (tapahtui yli 20 vuotta ennen meidän tapaamista, liian pitkälle viety itsepuolustus) Katuu tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tappaa kerran voi tappaa tai pahoinpidellä toistekin. En seurustelisi, vaikka olisi kuinka komea.
Kuka tahansa voi tap paa tai pahoinpidellä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan siinä tapauksessa että olisi tullut vankilassa uskoon ja pysynyt uskossa vielä siviilissäkin, muussa tapauksessa uusintariski väkivaltatekoihin aika korkea
Et ole onneksesi tainnut törmätä näihin kuvotuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ja olenkin naimisissa taposta istuneen miehen kanssa. Yhdessä ollaan oltu yli viisitoista vuotta, kiltti ja ihana mies.
Olihan se paukku aikoinaan kun mies tämän kertoi. (tapahtui yli 20 vuotta ennen meidän tapaamista, liian pitkälle viety itsepuolustus) Katuu tänäkin päivänä.
Totta kai, uhrin syytä, näinhän ne menee :D
Missään ei ole niin paljon syyttömiä kuin vankilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kelpuuta mitään rikostuomioita.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ja olenkin naimisissa taposta istuneen miehen kanssa. Yhdessä ollaan oltu yli viisitoista vuotta, kiltti ja ihana mies.
Olihan se paukku aikoinaan kun mies tämän kertoi. (tapahtui yli 20 vuotta ennen meidän tapaamista, liian pitkälle viety itsepuolustus) Katuu tänäkin päivänä.
Olen sanaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan siinä tapauksessa että olisi tullut vankilassa uskoon ja pysynyt uskossa vielä siviilissäkin, muussa tapauksessa uusintariski väkivaltatekoihin aika korkea
Et ole onneksesi tainnut törmätä näihin kuvotuksiin.
Tunnen muutaman ja ihania ihmisiä ovat nykyään. Tarkoitan sellaisia jotka ovat aidosti uskossa ja antaneet elämänsä Jeesukselle ja katuvat tekoaan. En sellaisia, jotka linnassa ollessaan väittävät olevansa uskossa ja vapauduttuaan jatkavat samaan malliin kuin ennenkin ja unohtavat uskonsa.
Ootteko katsoneet Dplay dokumentin miehestä joka tappoi teininä perheensä? Se mies on niin hyvännäköinen että etsiä saa yhtä komeaa. Hän oli naimisissa ja oli lapsikin. Ulkonäöllä saa paljon anteeksi näköjään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äärimmäisessä itsepuolustuksessa, tilanteessa jossa ei mitään muita mahdollisuuksia niin tekee, niin ymmärrän tällaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu millaisesta taposta on kyse ja kuinka ehjä se ihminen noin yleensäkin on.
Siinä tapauksessa, jos hän on tappanut oman äitinsä kun tämä on riutunut pitkälle menneen sairauden takia ja anellut avustamaan itsemurhassa, jotta hän pääsisi tuskistaan.
Muussa tapauksessa en missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan siinä tapauksessa että olisi tullut vankilassa uskoon ja pysynyt uskossa vielä siviilissäkin, muussa tapauksessa uusintariski väkivaltatekoihin aika korkea
Tuommoisesta pysyisin mahdollisimman kaukana. Paljon varmempaa merkkiä äärimmäisestä raukkamaisuudesta ja itsekeskeisyydestä saa hakea eikä ihan heti löydä.
Mitä raukkamaista on siinä että laittaa toivonsa Jumalaan, katuu tekojaan ja tahtoo tehdä parannuksen synneistään? Ja pysyy sillä tiellä. Mun mielestä täysi vastakohta raukkamaisuudelle ja itsekeskeisyydelle.
Jos on tappanut jonkun, ja sen jälkeen kehtaa vielä näyttää naamaansa ihmisten ilmoilla, parisuhteeseen menemisestä puhumattakaan, on kyseessä niin häiriintynyt luonne että en todellakaan suostuisi tapaamaan.
En kuunaan päivänä voisi seurustella ihmisen hengen riisto on niin kuvottavaa etten sanoin pysty kuvailemaan. Kuten en alkoholistin, narkomaanin ja naisten hakkajan kanssa.
En. Tappotuomio vaatii aina vahvaa näyttöä tahallisuudesta. Jos olisi saanut tuomion "vain" kuolemantuottamuksesta, voisin olosuhteet huomioon ottaen harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan siinä tapauksessa että olisi tullut vankilassa uskoon ja pysynyt uskossa vielä siviilissäkin, muussa tapauksessa uusintariski väkivaltatekoihin aika korkea
Tuommoisesta pysyisin mahdollisimman kaukana. Paljon varmempaa merkkiä äärimmäisestä raukkamaisuudesta ja itsekeskeisyydestä saa hakea eikä ihan heti löydä.
Mitä raukkamaista on siinä että laittaa toivonsa Jumalaan, katuu tekojaan ja tahtoo tehdä parannuksen synneistään? Ja pysyy sillä tiellä. Mun mielestä täysi vastakohta raukkamaisuudelle ja itsekeskeisyydelle.
Henkirikosta ei voi sovittaa mitenkään (paitsi juridisessa mielessä). Jumalasta ei ole mitään merkkiä missään. Yhtä hyvin voisi sanoa että naapurin ripulilätäkön perusteella olen nyt virheetön ja kaikki on anteeksi annettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan siinä tapauksessa että olisi tullut vankilassa uskoon ja pysynyt uskossa vielä siviilissäkin, muussa tapauksessa uusintariski väkivaltatekoihin aika korkea
Et ole onneksesi tainnut törmätä näihin kuvotuksiin.
Tunnen muutaman ja ihania ihmisiä ovat nykyään. Tarkoitan sellaisia jotka ovat aidosti uskossa ja antaneet elämänsä Jeesukselle ja katuvat tekoaan. En sellaisia, jotka linnassa ollessaan väittävät olevansa uskossa ja vapauduttuaan jatkavat samaan malliin kuin ennenkin ja unohtavat uskonsa.
Miksi eivät olleet aiemminkin, kun kerran siihen pystyvät.
Jos olisi esim. Puolustanut jotain toista henkilöä vakavalta väkivallalta tms. Ja siksi tappanut niin sitten ehkä.
Jonkun nakkikioskilla kilahtelijan kanssa en voisi.