Lue keskustelun säännöt.
Eettinen monisuhteisuus ja mustasukkaisuus?
Eirikki
23.01.2021 |
Täällä muita polyja joilla kokemuksia mustasukkaisuudesta? Olen noin vuoden ollut eettisessä monisuhteisessa tilanteessa. Itselläni on neljä kumppania, ensisijaisella kumppanillani saman verran. Viime aikoina olen kuitenkin kipuillut mustasukkaisuuden kanssa hänen suhteensa. Miten asian kanssa tulisi toimia? En haluaisi rajoittaa hänen vapauttaan, enkä tällä hetkellä omaanikaan, olemme keskustelleet aiheesta paljon, luotan siihen että hän on ja pysyy, mutta silti koen pelkoja, riittämättömyyttä ja ajoittain vähän kateuttakin. Olen syvästi rakastunut häneen, se jollain lailla varmasti liittyy tähän. Mitä tässä tulisi tehdä? Ristiriitaiset tunteet ja ajatukset asian suhteen ovat ajoittain raskaita kantaa.
Kommentit (23)
Kiitos vastauksesta, en tosin ihan saanut tuosta koppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tajua miksi niitä "rakkaita" pitää olla noin monta - eikö yhdeltä saa tarpeeksi vai eikö jaksa? En minä paheksu paheksumisen takia tai moralisoi,, ihmettelenpä vaan, että kuka haluaa ihan tahallaan mustasukkaiseski, kun sitä näköjään siis esiintyy ko tilanteissa.
Iteäsni kiinnostaa elää ilman sitä kamalaa jäytävää fiilistä, ja paremmin ja syvemmin voin myös syventyä vain yhteen kumppaniin, ja se tuo onnentunteen. En vaan käsitä, ja se ei ole mitään avarakatseisuuuden puutetta tai moralisointia.
Lähinnä koska eri ihmisistä saa erilaisia kokemuksia. Ollaan kumppaneideni kanssa tosi seksuaalisia ja kokeilunhaluisia. Erilaiset kinkyt ihmiset ja toiveet tässä lähinnä vetoaa. Yhden ihmisen kanssa kun kaikkea ei pysty tekemään. Mustasukkaisuus vain yksi haaste tässä kuviossa. Avoimuus ja rehellisyys sen suhteen todella tärkeää, ne eivät välttämättä perinteisessä suhteessa aina ihan toteudu.
Jotkut harrastaa seksiä, erotuksena seksi on harrastukseni.
Parhaimillaan, yksi ihminen VOI täyttää kaikki tarpeet. Ei ole mahdotonta. Minäpä tiedän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaimillaan, yksi ihminen VOI täyttää kaikki tarpeet. Ei ole mahdotonta. Minäpä tiedän sen.
kyllä, naisena totean , että on äärimmäisen hankalaa löytää hyvää seksiseuraa. ainakin yksi ei riitä ja toinen kulli pitää olla saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimillaan, yksi ihminen VOI täyttää kaikki tarpeet. Ei ole mahdotonta. Minäpä tiedän sen.
kyllä, naisena totean , että on äärimmäisen hankalaa löytää hyvää seksiseuraa. ainakin yksi ei riitä ja toinen kulli pitää olla saatavissa.
Eli se kulli ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhaimillaan, yksi ihminen VOI täyttää kaikki tarpeet. Ei ole mahdotonta. Minäpä tiedän sen.
Myös minä tiedän sen, että yksi ihminen riittää kyllä. Mutta on paljon ihmisiä, jotka joutuvat splittaamaan, pysyäkseen kasassa. Pettäminenkin on lohkomista. Seksistä siinä ei ole kyse, vaan objektisuhteista.
Ap:lle sanoisin näin vanhempana ihmisenä (oletan että olet uudempi polyamoristi kuin 60-70-luvun vapaan seksin harrastajat), että mustasukkaisuus on asia, jonka kanssa joudut elämään. Jos toista rakastaa, hänestä haluaa kaikki puolet, eikä ole tarvetta splitata. Joten aivan oikeassa olet, rakkaudesta johtuu ja on terveen merkki psyykkisessä mielessä.
Kommentillani ei tarkoita moralisoida, näin se vain psykodynaamisesta näkökulmasta menee.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä koska eri ihmisistä saa erilaisia kokemuksia. Ollaan kumppaneideni kanssa tosi seksuaalisia ja kokeilunhaluisia. Erilaiset kinkyt ihmiset ja toiveet tässä lähinnä vetoaa. Yhden ihmisen kanssa kun kaikkea ei pysty tekemään. Mustasukkaisuus vain yksi haaste tässä kuviossa. Avoimuus ja rehellisyys sen suhteen todella tärkeää, ne eivät välttämättä perinteisessä suhteessa aina ihan toteudu.
Tekstissäsi on aika paljon voimakkaita, ideologisia uskomuksia. Esimerkiksi ajatus siitä, että olisitte tosi seksuaalisia ja kokeilunhaluisia tai että yhden kanssa ei voi toteuttaa kaikkea. Avoimuus ja rehellisyys on mahdollista myös monogaamisessa suhteessa sikäli kun avoimuus ja rehellisyys voi olla täysin koskaan mahdollista tai edes tarpeellista. Kuvitellun valtakulttuurin vastustaminen johtaa mustavalkoiseen ajattelutapaan niin kuin uskomuksista huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä eettistä tuossa on? Mustasukkaisuus ja toisten satuttaminen ei poistu sillä, että ongelmista keskustellaan. Se vain on aina sen satutetun ongelma, joka on rakastunut. Ehkä joku noista toissijaisina pidetyistä parhaillaankin kokee tuskaa kuvion takia, mutta on valmis ottamaan edes murusia pöydästä, jos ei muuta saa. Tekeekö se sen yhtään kivemmaksi, että ensisijainen tietää ja toissijainen tietää olevansa toissijainen. Ei tuo nyt kovin eettiseltä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä koska eri ihmisistä saa erilaisia kokemuksia. Ollaan kumppaneideni kanssa tosi seksuaalisia ja kokeilunhaluisia. Erilaiset kinkyt ihmiset ja toiveet tässä lähinnä vetoaa. Yhden ihmisen kanssa kun kaikkea ei pysty tekemään. Mustasukkaisuus vain yksi haaste tässä kuviossa. Avoimuus ja rehellisyys sen suhteen todella tärkeää, ne eivät välttämättä perinteisessä suhteessa aina ihan toteudu.
Tekstissäsi on aika paljon voimakkaita, ideologisia uskomuksia. Esimerkiksi ajatus siitä, että olisitte tosi seksuaalisia ja kokeilunhaluisia tai että yhden kanssa ei voi toteuttaa kaikkea. Avoimuus ja rehellisyys on mahdollista myös monogaamisessa suhteessa sikäli kun avoimuus ja rehellisyys voi olla täysin koskaan mahdollista tai edes tarpeellista. Kuvitellun valtakulttuurin vastustaminen johtaa mustavalkoiseen ajattelutapaan niin kuin uskomuksista huomaa.
Kiitos vastauksestasi. En mielestäni ole mustavalkoinen, rajallista ja hankalaa kirjoittaa kaikesta nopeasti.
Kyllä avoimuus ja rehellisyys varmasti on mahdollista erilaisissa ihmissuhteissa. Olin aiemmin vuosikymmeniä monoliitossa ihmisen kanssa, jolle tuo ei ollut mahdollista. Meni siihen että jouduin kieltämään ja mitätöimään itseäni ja se lopulta päätyi suhteen loppumiseen. Eli enemmänkin omasta kokemuksestani tuossa kirjoitin. En ole ketään kieltämässä, tai neuvomassa, hain vain näkökulmaa omaan tilanteeseeni, josko jollain olisi antaa vinkkejä.
Enkä nyt ihan hahmota miten olisi ideologisen uskomus sanoa että olen aika seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, osa on kuin joutsenet, pariuskollisia, ja osa ei. Sellastahan se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimillaan, yksi ihminen VOI täyttää kaikki tarpeet. Ei ole mahdotonta. Minäpä tiedän sen.
Myös minä tiedän sen, että yksi ihminen riittää kyllä. Mutta on paljon ihmisiä, jotka joutuvat splittaamaan, pysyäkseen kasassa. Pettäminenkin on lohkomista. Seksistä siinä ei ole kyse, vaan objektisuhteista.
Ap:lle sanoisin näin vanhempana ihmisenä (oletan että olet uudempi polyamoristi kuin 60-70-luvun vapaan seksin harrastajat), että mustasukkaisuus on asia, jonka kanssa joudut elämään. Jos toista rakastaa, hänestä haluaa kaikki puolet, eikä ole tarvetta splitata. Joten aivan oikeassa olet, rakkaudesta johtuu ja on terveen merkki psyykkisessä mielessä.
Kommentillani ei tarkoita moralisoida, näin se vain psykodynaamisesta näkökulmasta menee.
Kiitos tästäkin. En allekirjoita tuota objektisuhdenäkemystä. Kyllä ihan itseisarvona pidän kaikkia kumppaneitani ja he suhtautuvat minuun samoin.
Ja tietysti joillekin, varmaan useimmille, yksi ihminen riittää. Toisaalta se miten monet pettää, on harrastanut seksiä useamman kuin ihmisen kanssa jne, kertoo mielestäni siitä että aika monelle yksi ei myöskään riitä.
Ja kyllä olen nuorempi, 45-vuotias. Hahmotan myös tuon että haluaa kaikki puolet, mutta olisi epäreilua vaatia toiselta sellaista, varsinkin kun hän ei sitä halua, enkä minä halua toisen vapautta rajoittaa. Kai rakkauteen liittyy myös se että kunnioittaa toista, haluaa toiselle hyvää, vaikka se itseä välillä
Psykodynamiikasta, en ole ihan vakuuttunut että sen varaan kannattaa juuri nojata. Todella epätieteellinen ja aikaan sidottu järjestelmä kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä eettistä tuossa on? Mustasukkaisuus ja toisten satuttaminen ei poistu sillä, että ongelmista keskustellaan. Se vain on aina sen satutetun ongelma, joka on rakastunut. Ehkä joku noista toissijaisina pidetyistä parhaillaankin kokee tuskaa kuvion takia, mutta on valmis ottamaan edes murusia pöydästä, jos ei muuta saa. Tekeekö se sen yhtään kivemmaksi, että ensisijainen tietää ja toissijainen tietää olevansa toissijainen. Ei tuo nyt kovin eettiseltä kuulosta.
Eettistä tässä on avoimuus ja että tämä on jokaiselle osapuolelle selvä kuvio. Vaikka joitakin voi sanoa toissijaiseksi sen ajatuksena ei ole arvottaa ihmistä. Jokaista kumppaniani arvostan, jokaista kohtaan on tunteita, en hyväksikäytä tai muutakaan. Vähän huono sanavalinta siis sellaisenaan. Olisi epäeettistä pettää, jättää asioita kertomatta jne, en siis ihan hahmota miksi tämä olisi sellaista. Ei kyse ole murusista pöydällä, tilanteet muuttuu ja asioista voi/pitää keskustella, kuten hyvässä elämässä aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimillaan, yksi ihminen VOI täyttää kaikki tarpeet. Ei ole mahdotonta. Minäpä tiedän sen.
Myös minä tiedän sen, että yksi ihminen riittää kyllä. Mutta on paljon ihmisiä, jotka joutuvat splittaamaan, pysyäkseen kasassa. Pettäminenkin on lohkomista. Seksistä siinä ei ole kyse, vaan objektisuhteista.
Ap:lle sanoisin näin vanhempana ihmisenä (oletan että olet uudempi polyamoristi kuin 60-70-luvun vapaan seksin harrastajat), että mustasukkaisuus on asia, jonka kanssa joudut elämään. Jos toista rakastaa, hänestä haluaa kaikki puolet, eikä ole tarvetta splitata. Joten aivan oikeassa olet, rakkaudesta johtuu ja on terveen merkki psyykkisessä mielessä.
Kommentillani ei tarkoita moralisoida, näin se vain psykodynaamisesta näkökulmasta menee.
Kiitos tästäkin. En allekirjoita tuota objektisuhdenäkemystä. Kyllä ihan itseisarvona pidän kaikkia kumppaneitani ja he suhtautuvat minuun samoin.
Ja tietysti joillekin, varmaan useimmille, yksi ihminen riittää. Toisaalta se miten monet pettää, on harrastanut seksiä useamman kuin ihmisen kanssa jne, kertoo mielestäni siitä että aika monelle yksi ei myöskään riitä.
Ja kyllä olen nuorempi, 45-vuotias. Hahmotan myös tuon että haluaa kaikki puolet, mutta olisi epäreilua vaatia toiselta sellaista, varsinkin kun hän ei sitä halua, enkä minä halua toisen vapautta rajoittaa. Kai rakkauteen liittyy myös se että kunnioittaa toista, haluaa toiselle hyvää, vaikka se itseä välillä
Psykodynamiikasta, en ole ihan vakuuttunut että sen varaan kannattaa juuri nojata. Todella epätieteellinen ja aikaan sidottu järjestelmä kun on.
Psykodynaaminen näkemys ihmisen kehityksestä vauvaiästä aikuisuuteen on vain yksi viitekehys, josta käsin asioita voi käsitellä, mutta siihen muun muassa psykiatrinen hoitotyö perustuu. Epätieteelliseksi sitä ei siis voi ainakaan siinä mielessä sanoa.
Kaikissa ihmissuhteissa ja ihmisissä on patologisia piirteitä ajoittain, joten se mitä kirjoitin ei erityisesti liity polyamoriaan paitsi ehkä sikäli, jos polyamoristi itse katsoisi olevansa eettisempi, vapaamielisempi tai moraalisesti korkeammalla tasolla kuin muut, jolloin kyse olisi splittaamisesta maailmankatsomuksen tasolla.
Ongelmasi ei siis minusta liity erityisesti polyamoriaan, vaan yleisesti siihen, miten omia ja muiden tunteita käsittelet. Millaisia merkityksiä polyamoriselle elämäntavallesi annat voi vaikeuttaa tunteiden käsittelyä ja vuorovaikutusta. Hyväksymällä ja käsittelemällä tunteita niiden kanssa on helpompi tulla toimeen ja tehdä tarvittaessa ratkaisuja. Sellaiselle ihanteelle polyamoria kai pitkälti perustuukin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eettistä tuossa on? Mustasukkaisuus ja toisten satuttaminen ei poistu sillä, että ongelmista keskustellaan. Se vain on aina sen satutetun ongelma, joka on rakastunut. Ehkä joku noista toissijaisina pidetyistä parhaillaankin kokee tuskaa kuvion takia, mutta on valmis ottamaan edes murusia pöydästä, jos ei muuta saa. Tekeekö se sen yhtään kivemmaksi, että ensisijainen tietää ja toissijainen tietää olevansa toissijainen. Ei tuo nyt kovin eettiseltä kuulosta.
Splittaaminen on puolustusmekanismi, joka on syntynyt hyvin varhain. Murusiin tyytyvä ihminen ei itse välttämättä kärsi siitä, vaan voi olla tyytyväinen siitä, että pystyy jakamaan eri ihmisten kanssa erilaisia puoliaan, mutta onhan sekin mahdollista, että rajoiltaan heikot joutuvat muiden hyväksikäyttämäksi kuten vaikkapa rakastajatar, joka uskoo rakastettunsa jossain vaiheessa jättävän vaimonsa. Näin voi ajatella, vaikkei ajatusta julki toisikaan. Tunteet eivät riipu siitä, missä kehyksessä niitä kuvaa, sen sijaan kehykset voivat rajata jotain oleellista ulkopuolelle juuri ko. ihmisen tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimillaan, yksi ihminen VOI täyttää kaikki tarpeet. Ei ole mahdotonta. Minäpä tiedän sen.
Myös minä tiedän sen, että yksi ihminen riittää kyllä. Mutta on paljon ihmisiä, jotka joutuvat splittaamaan, pysyäkseen kasassa. Pettäminenkin on lohkomista. Seksistä siinä ei ole kyse, vaan objektisuhteista.
Ap:lle sanoisin näin vanhempana ihmisenä (oletan että olet uudempi polyamoristi kuin 60-70-luvun vapaan seksin harrastajat), että mustasukkaisuus on asia, jonka kanssa joudut elämään. Jos toista rakastaa, hänestä haluaa kaikki puolet, eikä ole tarvetta splitata. Joten aivan oikeassa olet, rakkaudesta johtuu ja on terveen merkki psyykkisessä mielessä.
Kommentillani ei tarkoita moralisoida, näin se vain psykodynaamisesta näkökulmasta menee.
Kiitos tästäkin. En allekirjoita tuota objektisuhdenäkemystä. Kyllä ihan itseisarvona pidän kaikkia kumppaneitani ja he suhtautuvat minuun samoin.
Ja tietysti joillekin, varmaan useimmille, yksi ihminen riittää. Toisaalta se miten monet pettää, on harrastanut seksiä useamman kuin ihmisen kanssa jne, kertoo mielestäni siitä että aika monelle yksi ei myöskään riitä.
Ja kyllä olen nuorempi, 45-vuotias. Hahmotan myös tuon että haluaa kaikki puolet, mutta olisi epäreilua vaatia toiselta sellaista, varsinkin kun hän ei sitä halua, enkä minä halua toisen vapautta rajoittaa. Kai rakkauteen liittyy myös se että kunnioittaa toista, haluaa toiselle hyvää, vaikka se itseä välillä
Psykodynamiikasta, en ole ihan vakuuttunut että sen varaan kannattaa juuri nojata. Todella epätieteellinen ja aikaan sidottu järjestelmä kun on.
Psykodynaaminen näkemys ihmisen kehityksestä vauvaiästä aikuisuuteen on vain yksi viitekehys, josta käsin asioita voi käsitellä, mutta siihen muun muassa psykiatrinen hoitotyö perustuu. Epätieteelliseksi sitä ei siis voi ainakaan siinä mielessä sanoa.
Kaikissa ihmissuhteissa ja ihmisissä on patologisia piirteitä ajoittain, joten se mitä kirjoitin ei erityisesti liity polyamoriaan paitsi ehkä sikäli, jos polyamoristi itse katsoisi olevansa eettisempi, vapaamielisempi tai moraalisesti korkeammalla tasolla kuin muut, jolloin kyse olisi splittaamisesta maailmankatsomuksen tasolla.
Ongelmasi ei siis minusta liity erityisesti polyamoriaan, vaan yleisesti siihen, miten omia ja muiden tunteita käsittelet. Millaisia merkityksiä polyamoriselle elämäntavallesi annat voi vaikeuttaa tunteiden käsittelyä ja vuorovaikutusta. Hyväksymällä ja käsittelemällä tunteita niiden kanssa on helpompi tulla toimeen ja tehdä tarvittaessa ratkaisuja. Sellaiselle ihanteelle polyamoria kai pitkälti perustuukin.
Tässähän juuri kyselin miten sen mustasukkaisuuden kanssa tulisi toimia. Hyväksyn sen tunteen kyllä ja sen käsittelyyn tässä juuri kyselin apuja, eikö se jo itsessään ole sen käsittelemistä?
En pidä itseäni muita parempana. Epätieteellisyyteen viittasin lähinnä psykodynamiikan taustan takia, lisäksi ymmärtääkseni empiirinen näyttö on aika hataraa sen suhteen. Objektiivisuus esimerkiksi on varsin heikolla pohjalla sen kanssa, jos tieteen kriteerejä lähdetään pohtimaan. Kyllä psykiatrisessa hoitotyössä on melkoisen paljon muita viitekehyksiä nykyisellään psykodynamiikan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eettistä tuossa on? Mustasukkaisuus ja toisten satuttaminen ei poistu sillä, että ongelmista keskustellaan. Se vain on aina sen satutetun ongelma, joka on rakastunut. Ehkä joku noista toissijaisina pidetyistä parhaillaankin kokee tuskaa kuvion takia, mutta on valmis ottamaan edes murusia pöydästä, jos ei muuta saa. Tekeekö se sen yhtään kivemmaksi, että ensisijainen tietää ja toissijainen tietää olevansa toissijainen. Ei tuo nyt kovin eettiseltä kuulosta.
Splittaaminen on puolustusmekanismi, joka on syntynyt hyvin varhain. Murusiin tyytyvä ihminen ei itse välttämättä kärsi siitä, vaan voi olla tyytyväinen siitä, että pystyy jakamaan eri ihmisten kanssa erilaisia puoliaan, mutta onhan sekin mahdollista, että rajoiltaan heikot joutuvat muiden hyväksikäyttämäksi kuten vaikkapa rakastajatar, joka uskoo rakastettunsa jossain vaiheessa jättävän vaimonsa. Näin voi ajatella, vaikkei ajatusta julki toisikaan. Tunteet eivät riipu siitä, missä kehyksessä niitä kuvaa, sen sijaan kehykset voivat rajata jotain oleellista ulkopuolelle juuri ko. ihmisen tapauksessa.
Tokihan on mahdotonta sanoa mikä olisi oikein toimimista, jos toinen ei avoimesti ajatuksistaan kerro, tai jos viittaat alitajuisiin toiveisiin mitä psykodynamiikan mukaan ihmisillä voi olla. Nuo alitajuiset toiveet voivat olla ongelma kuitenkin missä tahansa ihmissuhteessa, eikä niiden perusteella ole oikein tuomita ihmisten valittuja elämäntapoja. Minulle on ehdottoman tärkeää kuitenkin keskustella, reflektoida ja niiden kautta pyrkiä tekemään perusteltuja ja reiluja valintoja ja päätöksiä. Olen joitakin suhteita poikki jo pistänyt sen seurauksena että toinen on halunnut minusta enemmän kuin minä heistä ja minullekin on tehty niin. Parempi se on vaihtoehtona kuin jatkaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, osa on kuin joutsenet, pariuskollisia, ja osa ei. Sellastahan se.
Tää on aina niin hauska vertaus. Kyllä joutsenet pariutuvat loppuiäkseen, mutta seksuaalisesti yksiavioisia ne eivät ole, kuten ei juuri muutkaan linnut. Pesässä on lähes aina muidenkin koiraiden siittämiä munia. Eli ihan kelpaavat malliksi nimenomaan avoimesta suhteesta.
No onkopakko olla noin? En kyllä itse haluaisi vapaaehtoisesti itseäni/toista kiusata noilla asioilla. Kun sitä mustasukkaisuutta on riittävästi ihan parisuhteessa molemminpuolin muutenkin. Rankkaa on. Koko eilinen päivä ja osin yökin meni raastavissa tunnelmissa, mutta onneksi se sovintoseksikin vastaavasti sitten jumalattoman jumalatonta! Aamun asti ja aamulla lisää pantu ja purtu toistemme huulet melkein verille. Ja vuosikymmenet yhdessä ei ole rakkautta tai intohimoa haalistanut, voisis sanoa, että päinvastoin. Toisen hipaisu sytyttää heti roihun.