Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kysyy: kuinka usein vietätte/viettäisitte aikaa kahdestaan vainon kanssa jos siihen olisi mahdollisuus?
23.01.2021 |
Oma vaimoni ei halua koskaan mihinkään ilman lapsia. Nytkin olisi ollut mahdollisuus mennä mökille yhdeksi yöksi kahdestaan niin haluaa ehdottomasti lapset mukaan (3 ja 5 vuotiaat)
Toisaalta minä en sitten saa mennä sinne myöskään kaverin kanssa tekemään hommia.
Tässä ollaan nyt yli kaksi vuotta oltu vain perheen kesken josta viimeisin etätöissä, olisi tosiaan joskus kiva olla vainon kanssa kahdestaan.
Eikä johdu siitä että on väsynyt, hoidetaan tasavertaisesti lapset ja kotityöt.
Kommentit (54)
Mikä hiton mökkihullu hiirenkakkoine ja piikomisineen tähän ketjuun pesiytyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hiton mökkihullu hiirenkakkoine ja piikomisineen tähän ketjuun pesiytyi?
Kun menet omalle mökillesi keskellä talvea, niin onko se sinulle pelkkää lepoa eli ei tarvitse siivota, kantaa puita, sulatella vesijohtoja/tehdä järveen avantoa jne. Tie on aurattu perille asti, terassilla ei ole lunta?
Hienoa, jos noin on, mutta 90% mökkeilijöistä ei ole yhtä onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Kuka teillä hommaa lastenhoitajan, kenet saatte hoitajaksi ja onko joskus tapahtunut jotakin ikävää, kun lapset ovat olleet hoidossa?
Ja mitä tapahtuu, jos olette vaimon kanssa kahden? Alat heti kouria? Ryyppäät? Oliskohan niin, että vaimosi ei ole kauhean innoissaan seksistänne.a
Kyllä tuohon syynsä on.
Meillä mies oli lasten ollessa pieniä kova ehdottelemaan hotelliviikonloppuja ja joskus niitä järjestinkin, mutta kun on kaksi pientä lasta, joista toinen autismikirjolainen, heitä ei voi jättää kenelle tahansa hoitoon ja sopivaa hoitajaa ei ollut tarjolla. Ja järjestelyvastuu oli yksin minulla.
Joten siksi emme varmaan menneet kahdestaan kovin usein parisuhdelomalle. Kahdenkeskistä aikaa oli toki iltaisin, lasten mentyä nukkumaan.
Ja säälitteleville lapsettomille: perheenä lomailu ON kyllä oikein hauskaa. Lapsien kanssa tekeminen on mahtavaa, myös miehestäni. Vaihtelu toki silti virkistää.
Ja kyllä, seksiä on yhä 1-2 krt viikossa, vaikka olemme jo kohta kuusikymppisiä, joten ei se lasten kanssa oleminen sitä puolta ole haitannut. Hotelleissakin on perhehuoneistoja tai voi ottaa kaksi vierekkäistä huonetta.
Eikö tekstistäni käy ilmi että minä sitä yhteistä aikaan kaipaan niin minä sitä myös ehdotan ja tietysti niin että lapsille on hoitaja jolta olen asian kysynyt.
Eikä ole taphtunut mitään ikävää kun lapset ovat olleet hoidossa, ollaan yleensä mummulassa koko porukka niin että mummu hoitaa/ viettää aikaa lasten kanssa ja me vanhemmat sitten vaan oleillaan kun vaimoa ei huvita kaksistaan minnekkään lähteä.En tiedä mistä sinulle tulee mieleen kahdenkeskisestä ajasta ryyppäys ja kouriminen? Onko oma miehesi kenties tällainen?
Minulle kahdenkeskinen aika olisi sitä että käymme saunassa pitkän kaavan mukaan, katsomme ehkä molempia mielyttävän elokuvan ilman keskeytyksiä, syömme hyvää ruokaa ja keskustelemme. Kuuntelemme musiikkia ja ihan vain nautimme toistemme seurasta.
Ap
Vaikuttaa siltä, että teillä se mökki ei ole mikään pikkuruinen tupa, vaan talviasuttava, iso huvila,jossa on kunnon keittiö ja keittiössä kaikki tiskikoneesta (ja täysistä pakastimista) lähtien, oma kotiteatteri ja oikeinsuunnatut kaiuttimet. Muutenhan mökillä harvoin onnistuu nauttimaan elokuvista oikeaoppisesti. Onko siellä koko ajan täydet lämmöt päällä ja miten varmistat, että vesijohdot ei ole jäässä eikä katolla niin isoa lumimuormaa, että viikonloppu kuluu kattoa kolatessa.
Miten sait tuollaisen käsityksen ap:n mökistä? Elokuviahan ei voi katsoa jos ei ole kotiteatteria ja kaiuttimia.. voi elämä..
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten ap saa niin paljon alapeukkuja. Epäilen, että olisi toisin jos hän olisi nainen.
Ja mikähän ongelma olisi siinä, jos ap haluaisikin joskus rakastella rauhassa oman vaimonsa kanssa? Ei jösses. Jos jonkun mielestä tämä on "kähmimistä", sietää miettiä aika tarkkaan sen oman parisuhteen tilaa.
T nykyään eronnut nainen, jonka eksä oli paljon kuin ap:n vaimo. Kun tulostettiin eropaperit alkoi yhtäkkiä kaivata kauheasti yhteistä aikaa, mut ei ollut mitään yhteistä enää jäljellä siinä vaiheessa.
En sanonut, että seksiä ei saisi haluta ja harrastaa parisuhdeviikonloppuna. Vaan että jos mies (tai vaimo) heti käy päälle, sekin voi olla ahdistavaa, jos seksielämä ei ole molemmista yhtä tyydyttävää.
Aika jännä, että KUN yhdistin seksin määrän ja parisuhdeajan, siitä haukuttiin minua (ekan sivun kommentti) ja kun sanoin, että vaimo ehkä ei ole niin tyytyväinen seksiin ja siksi välttelee parisuhdeviikonloppuna, koska kokee ap:n käyvän liian hanakasti heti iholle, niin siitäkin tuli haukut.
Av-palsta ei sitten koskaan, ikinä petä tässä asiassa: aina joku aktiivisesti ymmärtää väärin. 😂
15
Miksihän tällaiset asiat ei voisi mennä parisuhteessa aina niin että kumpikin haluaa yhtä paljon tai yhtä vähän? Meillä tuo kuvio oli niin päin, että mies oli ihan tyytyväinen vaikkei mitään erityistä parisuhdeaikaa ollut, minä taas kaipasin säännöllisesti kaksin oloa. En pystynyt täysin rentoutumaan kotona, kun lapset olivat pieniä. Järjestin meille irtiottoja, tai noh, itselleni, koska miehelleni ne oli "ihan sama" ja "ihan ok". Olihan se tympeää, kun toinen oli mukana vain mieliksi, ei siksi että sitä itsekin olisi tarvinnut. Näistä ajoista on kymmenen vuotta jo aikaa, mutta kyllä niillä on ollut iso vaikutus parisuhteeseen, ja ei hyvä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Eräs ystäväni on kolmen lapsen äiti. Lapsista kyllä huolehditaan ja heidän hoitamisensa on molemmille tärkein asia elämässä. Silti heillä on periaate, että päivittäin laitetaan joku hellittelyviesti toiselle ja kerran kuussa vietetään treffi-ilta, jolloin lapset ovat hoidossa. Tämä tekee heistä mielestäni myös vanhempina ihailtavia: heistä näkee sen, että rakastavat toisiaan ja molemmat arvostavat yhteistä aikaa.
Olen itse ollut heillä joskus lapsenvahtina, jotta pääsivät leffaan & syömään kahdestaan. Heidän lapsistaankin näki rakkaudellisen avioliiton ainekset. Laittoivat illan aikana pari viestiä vanhemmilleen, kun halusivat tietää, minkälainen elokuva oli tai miten hienoa ruokaa syövät ravintolassa. Ihanasti vielä vanhemmat vastasivat, että tällainen ateria ja ensi viikolla voidaan sitten taas tilata vaikka pizzat kaikille kotiin.
Siis kesken aterian ja yhteisen oman ajan vastasivat lasten viestiin? Minusta tuossa ei ole kyse mistään ihanuudesta vaan siitä, että pari ei kykene olemaan erossa lapsistaan edes silloin, kun lapsilla on hoitaja kotona.
Mitä ihmettä sinä nyt selität? Oikeasti? Ne lapset eivät ole mikään erityinen häiriötekijä, lapset eivät lakkaa olemasta tärkeitä ikinä. Yhteen tai kahteen viestiin illan aikana vastaaminen keskustelun lomassa ei tarkoita, etteikö illan aikana ehtisi jutella kahdestaan aikuisten juttujakin yllin kyllin!
Riippuu ihan siitä, että kenen vaimon kanssa se aika vietetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksella voin kertoa, että vanhempien kahdenkeskinen aika tekee parisuhteelle hyvää. Mieheni ja minä pidimme huolta, että kävimme kahdestaan elokuvissa, teatterissa, konserteissa, ravintoloissa ja ulkomailla, vaikka meillä ei ollut edes isovanhempia lähellä. Aina löytyi hoitajia MLL: lta tai tuttavista. Nyt lapset ovat lähellä kotoa muuttamista ja viihdymme edelleen yhdessä. Olen sitä paitsi nähnyt, että kummasti eron tullen nuo ilman parisuhdeaikaa (koska lapset ovat niiiiiin tärkeitä) pärjäävät naiset tai miehet osaavat olla ilman lastensa seuraa vapaaviikoillaan.
Me taas emme koskaan 30 vuoden aikana viettäneet ns. parisuhdeaikaa vaan elimme ja elämme edelleen yhdessä arkea ja juhlaa. Tuttavaperheistä nimenomaan nuo erillisiin hotelliviikonloppuihin satsanneet eroaa lasten muutettua pois kotoa, koska ei osata olla yhdessä kuin erillisinä "juhlahetkinä". Arki on heille kammotus.
Hassua, että joku ei osaa elää sekä normaalia arkea että varata erityistä aikaa kumppaninsa kanssa. Kyllä niitä eroja on myös niillä, jotka eivät vietä sitä "parisuhdeaikaa". Toivottavasti sinun kumppanisi ei ole salaa katkera siitä, että ette viettäneet niitä kahdenkeskeisiä "juhlahetkiä". Paljon jäi teillä kokematta, mutta onhan se arki ja lasten kanssa eläminen toki tärkeintä. Viisas ihminen ei vaan tyydy siihen, vaan kerää muunkinlaisia kokemuksia elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Miksihän tällaiset asiat ei voisi mennä parisuhteessa aina niin että kumpikin haluaa yhtä paljon tai yhtä vähän? Meillä tuo kuvio oli niin päin, että mies oli ihan tyytyväinen vaikkei mitään erityistä parisuhdeaikaa ollut, minä taas kaipasin säännöllisesti kaksin oloa. En pystynyt täysin rentoutumaan kotona, kun lapset olivat pieniä. Järjestin meille irtiottoja, tai noh, itselleni, koska miehelleni ne oli "ihan sama" ja "ihan ok". Olihan se tympeää, kun toinen oli mukana vain mieliksi, ei siksi että sitä itsekin olisi tarvinnut. Näistä ajoista on kymmenen vuotta jo aikaa, mutta kyllä niillä on ollut iso vaikutus parisuhteeseen, ja ei hyvä sellainen.
No toisaalta kaikki me emme ihan aidostikaan koe lapsia riesaksi ja stressin aiheeksi. Eikä se tarkoita, että puoliso ei olisi paras kaveri ja viihtyisää seuraa!
Meillä lapset ovat jo aikuisia ja viihdymme loistavasti miehen kanssa kahdestaan, mutta ihan parasta kyllä yhä on olla koko perhe yhdessä, esimerkiksi ulkomailla lomailemme kaikki yhdessä, lapsetkin todella mielellään lähtevät vielä meidän kalkkisten seurassa.
Tämä lienee vähän sama asia kuin se, että osa äideistä kokee hoitovapaalla olon ahdistavaksi, pään nollaamiseksi ja tyhjänpäiväiseksi. Pitää päästä "aikuisten seuraan", eikä lasten kasvussa ja kehityksessä nähdä tarpeeksi haastetta. Minusta siinä sitä on hyvinkin paljon, onpa opetus ja lasten psyykkinen kehitys ihan akateemisia oppiaineitalon.
Ikävä tietysto, jos ajattelee kovin eri lailla puolison kanssa, mutta jos miehesi sentään lähti sovulla mukaan, niin en sitä nyt yksinään pitäisi minään isona ongelmana. Hän ehkä aidosti vaan koki lapset mukavina, helppona ja koki saavansa sinustakin puolisona yhdessä ollessa riittävästi "inputtia" ilman, että pitäå laittautua muualle, eroon muusta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksella voin kertoa, että vanhempien kahdenkeskinen aika tekee parisuhteelle hyvää. Mieheni ja minä pidimme huolta, että kävimme kahdestaan elokuvissa, teatterissa, konserteissa, ravintoloissa ja ulkomailla, vaikka meillä ei ollut edes isovanhempia lähellä. Aina löytyi hoitajia MLL: lta tai tuttavista. Nyt lapset ovat lähellä kotoa muuttamista ja viihdymme edelleen yhdessä. Olen sitä paitsi nähnyt, että kummasti eron tullen nuo ilman parisuhdeaikaa (koska lapset ovat niiiiiin tärkeitä) pärjäävät naiset tai miehet osaavat olla ilman lastensa seuraa vapaaviikoillaan.
Me taas emme koskaan 30 vuoden aikana viettäneet ns. parisuhdeaikaa vaan elimme ja elämme edelleen yhdessä arkea ja juhlaa. Tuttavaperheistä nimenomaan nuo erillisiin hotelliviikonloppuihin satsanneet eroaa lasten muutettua pois kotoa, koska ei osata olla yhdessä kuin erillisinä "juhlahetkinä". Arki on heille kammotus.
Hassua, että joku ei osaa elää sekä normaalia arkea että varata erityistä aikaa kumppaninsa kanssa. Kyllä niitä eroja on myös niillä, jotka eivät vietä sitä "parisuhdeaikaa". Toivottavasti sinun kumppanisi ei ole salaa katkera siitä, että ette viettäneet niitä kahdenkeskeisiä "juhlahetkiä". Paljon jäi teillä kokematta, mutta onhan se arki ja lasten kanssa eläminen toki tärkeintä. Viisas ihminen ei vaan tyydy siihen, vaan kerää muunkinlaisia kokemuksia elämässään.
Kahdenkeskistä aikaa on lapsiperheissä päivittäin, jos nyt ei tehdä matkatöitä tai vaikeita vuoroja.
Minä väitän, että ihan kaikkein tärkeintä on tuoda arkeen juhlahetkiä ja vaihtelua, lasten kanssa tai ilman. Jos elämä on muuten ankeaksi koettua rutiinia ja elämää eletään vain kerran kuussa, ero on edessä kaikkein varmimmin.
On se vaihtelu sitten mitä tahansa, se on tärkeää. Toisen näkeminen ja kuunteleminen. Pienet huomaavaisuudet. Säännöllinen seksielämä.
Jos noissa on ongelmia, satunnaiset irtiotot eivät pitkän päälle pelasta parisuhdetta. Ei niistä toki haittaakaan ole, mutta eivät ne ole välttämättömiä, jos arki toimii.
15
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän tällaiset asiat ei voisi mennä parisuhteessa aina niin että kumpikin haluaa yhtä paljon tai yhtä vähän? Meillä tuo kuvio oli niin päin, että mies oli ihan tyytyväinen vaikkei mitään erityistä parisuhdeaikaa ollut, minä taas kaipasin säännöllisesti kaksin oloa. En pystynyt täysin rentoutumaan kotona, kun lapset olivat pieniä. Järjestin meille irtiottoja, tai noh, itselleni, koska miehelleni ne oli "ihan sama" ja "ihan ok". Olihan se tympeää, kun toinen oli mukana vain mieliksi, ei siksi että sitä itsekin olisi tarvinnut. Näistä ajoista on kymmenen vuotta jo aikaa, mutta kyllä niillä on ollut iso vaikutus parisuhteeseen, ja ei hyvä sellainen.
No toisaalta kaikki me emme ihan aidostikaan koe lapsia riesaksi ja stressin aiheeksi. Eikä se tarkoita, että puoliso ei olisi paras kaveri ja viihtyisää seuraa!
Meillä lapset ovat jo aikuisia ja viihdymme loistavasti miehen kanssa kahdestaan, mutta ihan parasta kyllä yhä on olla koko perhe yhdessä, esimerkiksi ulkomailla lomailemme kaikki yhdessä, lapsetkin todella mielellään lähtevät vielä meidän kalkkisten seurassa.
Tämä lienee vähän sama asia kuin se, että osa äideistä kokee hoitovapaalla olon ahdistavaksi, pään nollaamiseksi ja tyhjänpäiväiseksi. Pitää päästä "aikuisten seuraan", eikä lasten kasvussa ja kehityksessä nähdä tarpeeksi haastetta. Minusta siinä sitä on hyvinkin paljon, onpa opetus ja lasten psyykkinen kehitys ihan akateemisia oppiaineitalon.
Ikävä tietysto, jos ajattelee kovin eri lailla puolison kanssa, mutta jos miehesi sentään lähti sovulla mukaan, niin en sitä nyt yksinään pitäisi minään isona ongelmana. Hän ehkä aidosti vaan koki lapset mukavina, helppona ja koki saavansa sinustakin puolisona yhdessä ollessa riittävästi "inputtia" ilman, että pitäå laittautua muualle, eroon muusta perheestä.
Ymmärsitkö nyt ollenkaan? Teillähän selvästikin tarpeet on kohdanneet? Tarkoitin juurikin sitä että parisuhteessa ei tarpeet kohtaa. Toinen kaipaa kaksistaan oloa huomattavasti enemmän kuin toinen. Kyllä meilläkin molemmat viihtyi ja nautti ja edelleenkin viihtyy ja nauttii perheen kesken olosta, mutta minä halusin olla välillä ihan kaksinkin. Pois kotoa, pois kaiken kotitöistä ja velvollisuuksista muistuttavan luota, hetken ilman lapsien tarpeita ja lasten tuomaa vastuuta. Silloin tällöin, joskus. Ja kyllä se tunnelmaa latistaa, jos toinen on mukana passiivisena, ja sille toiselle se kaksin olo on ihan se ja sama. Et ole tätä selvästikään itse kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen autisti ja toinen normo. Autisti välttelee parisuhde aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän tällaiset asiat ei voisi mennä parisuhteessa aina niin että kumpikin haluaa yhtä paljon tai yhtä vähän? Meillä tuo kuvio oli niin päin, että mies oli ihan tyytyväinen vaikkei mitään erityistä parisuhdeaikaa ollut, minä taas kaipasin säännöllisesti kaksin oloa. En pystynyt täysin rentoutumaan kotona, kun lapset olivat pieniä. Järjestin meille irtiottoja, tai noh, itselleni, koska miehelleni ne oli "ihan sama" ja "ihan ok". Olihan se tympeää, kun toinen oli mukana vain mieliksi, ei siksi että sitä itsekin olisi tarvinnut. Näistä ajoista on kymmenen vuotta jo aikaa, mutta kyllä niillä on ollut iso vaikutus parisuhteeseen, ja ei hyvä sellainen.
No toisaalta kaikki me emme ihan aidostikaan koe lapsia riesaksi ja stressin aiheeksi. Eikä se tarkoita, että puoliso ei olisi paras kaveri ja viihtyisää seuraa!
Meillä lapset ovat jo aikuisia ja viihdymme loistavasti miehen kanssa kahdestaan, mutta ihan parasta kyllä yhä on olla koko perhe yhdessä, esimerkiksi ulkomailla lomailemme kaikki yhdessä, lapsetkin todella mielellään lähtevät vielä meidän kalkkisten seurassa.
Tämä lienee vähän sama asia kuin se, että osa äideistä kokee hoitovapaalla olon ahdistavaksi, pään nollaamiseksi ja tyhjänpäiväiseksi. Pitää päästä "aikuisten seuraan", eikä lasten kasvussa ja kehityksessä nähdä tarpeeksi haastetta. Minusta siinä sitä on hyvinkin paljon, onpa opetus ja lasten psyykkinen kehitys ihan akateemisia oppiaineitalon.
Ikävä tietysto, jos ajattelee kovin eri lailla puolison kanssa, mutta jos miehesi sentään lähti sovulla mukaan, niin en sitä nyt yksinään pitäisi minään isona ongelmana. Hän ehkä aidosti vaan koki lapset mukavina, helppona ja koki saavansa sinustakin puolisona yhdessä ollessa riittävästi "inputtia" ilman, että pitäå laittautua muualle, eroon muusta perheestä.
Ymmärsitkö nyt ollenkaan? Teillähän selvästikin tarpeet on kohdanneet? Tarkoitin juurikin sitä että parisuhteessa ei tarpeet kohtaa. Toinen kaipaa kaksistaan oloa huomattavasti enemmän kuin toinen. Kyllä meilläkin molemmat viihtyi ja nautti ja edelleenkin viihtyy ja nauttii perheen kesken olosta, mutta minä halusin olla välillä ihan kaksinkin. Pois kotoa, pois kaiken kotitöistä ja velvollisuuksista muistuttavan luota, hetken ilman lapsien tarpeita ja lasten tuomaa vastuuta. Silloin tällöin, joskus. Ja kyllä se tunnelmaa latistaa, jos toinen on mukana passiivisena, ja sille toiselle se kaksin olo on ihan se ja sama. Et ole tätä selvästikään itse kokenut.
Niin, minä mielestäni ymmärsin, sinä et. Yritin vääntää rautalangasta, miten miehesi asiasta ajattelee. Että häntä ei samalla lailla se perhearki ahdistanut, eikä sitä kannattaisi tulkita niin kuten sinä nyt selvästi teet eli että kyse on miehesi asenteesta SINUA kohtaan.
Todennäköisesti siitä ei ole kyse, vaan teidän erilaisesta asenteestanne perhettä kohtaan. Moni mies tekee lasten ollessa pieniä paljon töitä, heille se perheen kanssa oleminen on niin harvinaista herkkua, että sitä vähää arvostetaan. Naiselle taas - varsinkin jos hän on hoitovapaalla ja kokee tylsistyvänsä kotonaoloon ilman aikuiskontakteja - olisi tosi tärkeää vaihtelua saada olla kahdestaan miehen kanssa välillä.
Ei se siis välttämättä ole mieheltä rakkauden puutetta vaimoa kohtaan, vaan hänelle se elämä ja arki vaan näyttäytyy eri näkökulmasta erilaiselta.
Ymmärsitkö nyt?
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa siltä, että teillä se mökki ei ole mikään pikkuruinen tupa, vaan talviasuttava, iso huvila,jossa on kunnon keittiö ja keittiössä kaikki tiskikoneesta (ja täysistä pakastimista) lähtien, oma kotiteatteri ja oikeinsuunnatut kaiuttimet. Muutenhan mökillä harvoin onnistuu nauttimaan elokuvista oikeaoppisesti. Onko siellä koko ajan täydet lämmöt päällä ja miten varmistat, että vesijohdot ei ole jäässä eikä katolla niin isoa lumimuormaa, että viikonloppu kuluu kattoa kolatessa.