Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kysyy: kuinka usein vietätte/viettäisitte aikaa kahdestaan vainon kanssa jos siihen olisi mahdollisuus?
23.01.2021 |
Oma vaimoni ei halua koskaan mihinkään ilman lapsia. Nytkin olisi ollut mahdollisuus mennä mökille yhdeksi yöksi kahdestaan niin haluaa ehdottomasti lapset mukaan (3 ja 5 vuotiaat)
Toisaalta minä en sitten saa mennä sinne myöskään kaverin kanssa tekemään hommia.
Tässä ollaan nyt yli kaksi vuotta oltu vain perheen kesken josta viimeisin etätöissä, olisi tosiaan joskus kiva olla vainon kanssa kahdestaan.
Eikä johdu siitä että on väsynyt, hoidetaan tasavertaisesti lapset ja kotityöt.
Kommentit (54)
Minä olen vähän samanlainen kuin vaimosi, tosin lapsemme ovat vähän pienemmät kuin teidän. En tykkää jättää lapsia hoitoon, koska pienempi on tosi haastava hoitajalle, eikä suhtaudu kovin hyvin siihen, että lähden. Heräilee myös yöllä ja hoitajalla tuskin on kovin kivaa. Palattuani lapsi kiukkuaa monta päivää. Ainoa, joka lapsia suostuu vahtimaan, on oma äitini, joka ei jaksa vilkkaita lapsia kovin kauaa. Auttaa kyllä aina pyydettäessä, mutta en kehtaa kovin usein pyytää. Paljon helpompi hoitaa lapset itse.
Voisiko teillä olla kyse jostain tällaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Kuka teillä hommaa lastenhoitajan, kenet saatte hoitajaksi ja onko joskus tapahtunut jotakin ikävää, kun lapset ovat olleet hoidossa?
Ja mitä tapahtuu, jos olette vaimon kanssa kahden? Alat heti kouria? Ryyppäät? Oliskohan niin, että vaimosi ei ole kauhean innoissaan seksistänne.a
Kyllä tuohon syynsä on.
Meillä mies oli lasten ollessa pieniä kova ehdottelemaan hotelliviikonloppuja ja joskus niitä järjestinkin, mutta kun on kaksi pientä lasta, joista toinen autismikirjolainen, heitä ei voi jättää kenelle tahansa hoitoon ja sopivaa hoitajaa ei ollut tarjolla. Ja järjestelyvastuu oli yksin minulla.
Joten siksi emme varmaan menneet kahdestaan kovin usein parisuhdelomalle. Kahdenkeskistä aikaa oli toki iltaisin, lasten mentyä nukkumaan.
Ja säälitteleville lapsettomille: perheenä lomailu ON kyllä oikein hauskaa. Lapsien kanssa tekeminen on mahtavaa, myös miehestäni. Vaihtelu toki silti virkistää.
Ja kyllä, seksiä on yhä 1-2 krt viikossa, vaikka olemme jo kohta kuusikymppisiä, joten ei se lasten kanssa oleminen sitä puolta ole haitannut. Hotelleissakin on perhehuoneistoja tai voi ottaa kaksi vierekkäistä huonetta.
Eikö tekstistäni käy ilmi että minä sitä yhteistä aikaan kaipaan niin minä sitä myös ehdotan ja tietysti niin että lapsille on hoitaja jolta olen asian kysynyt.
Eikä ole taphtunut mitään ikävää kun lapset ovat olleet hoidossa, ollaan yleensä mummulassa koko porukka niin että mummu hoitaa/ viettää aikaa lasten kanssa ja me vanhemmat sitten vaan oleillaan kun vaimoa ei huvita kaksistaan minnekkään lähteä.
En tiedä mistä sinulle tulee mieleen kahdenkeskisestä ajasta ryyppäys ja kouriminen? Onko oma miehesi kenties tällainen?
Minulle kahdenkeskinen aika olisi sitä että käymme saunassa pitkän kaavan mukaan, katsomme ehkä molempia mielyttävän elokuvan ilman keskeytyksiä, syömme hyvää ruokaa ja keskustelemme. Kuuntelemme musiikkia ja ihan vain nautimme toistemme seurasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vähän samanlainen kuin vaimosi, tosin lapsemme ovat vähän pienemmät kuin teidän. En tykkää jättää lapsia hoitoon, koska pienempi on tosi haastava hoitajalle, eikä suhtaudu kovin hyvin siihen, että lähden. Heräilee myös yöllä ja hoitajalla tuskin on kovin kivaa. Palattuani lapsi kiukkuaa monta päivää. Ainoa, joka lapsia suostuu vahtimaan, on oma äitini, joka ei jaksa vilkkaita lapsia kovin kauaa. Auttaa kyllä aina pyydettäessä, mutta en kehtaa kovin usein pyytää. Paljon helpompi hoitaa lapset itse.
Voisiko teillä olla kyse jostain tällaisesta?
Ei. Meidän lapset tykkää olla mummulassa ja nukkuvatkin ylt kiltisti mummin ja ukin kanssa. Ovat nyt pari kertaa olleet siellä yötä kun molemmilla on ollut sellaisis menoja että pääsemme vasta illalla mummulaan nukkumaan.
Nämä yöt ovat tosiaan menneet niin hyvin että siksi uskalsin tätä yökyläilyä pitkästä aikaa ehdottaakkin vaimolle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Minä olen nainen, vaimo ja äiti ja mieheni on tuollainen, kuin sinun vaimosi. MITÄÄN ei halua tehdä kaksin, ei innostu kylpylöistä, ravintoloista, mökkeilystä tai MISTÄÄN kahdestaan. Aina haluaa mukaan lapset tai sitten haluaa mennä kavereidensa kanssa. Ei halua lapsia hoitoon (vaikka olisi 2 hyvinkin innokasta mummua, jotka oikein kyselee ja pyytää), vaan haluaa, että lapset on kotona tai menossa mukana. Olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla niin p*skaa seuraa, ettei minun kanssa haluta kahdestaan tehdä mitään.
Samanlaiset fiilikset on minullakin. Vaimo taas torjuu nämä minun kahdenkeskiset ehdotukset sillä verukkeella ettei lapsista ole mitään vaivaa ja hän voi ne hoitaa jos siitä on kyse..
Ollaan viimeksi tosiaan oltu ”kahdestaan” silloin kun tuo nuorimmainen oli 6kk ja sekin yö meni molemmilla nukkuessa kun oli edelliset yöt valvottu..
Ap
Meilläkin mies sanoo, ettei lapsista ole vaivaa ja hän kyllä onkin erittäin hyvä isä ja tykkää touhuta ja tehdä lasten kanssa vaikka mitä, mutta minä kaipaisin joskus myös sitä kahdestaan oloakin, kun se olisi täysin mahdollista! Lapsemme (2 kpl) eivät ole haastavia ja mummut oikein haluavat heitä hoitoon, mutta ei... Ainoastaan esimerkiksi lapsettomat häät tai jotkut aikuisten illanistujaiset ystävien luona ovat olleet sellaisia, että hänelle on ok laittaa lapset hoitoon ja luonnollisesti tällaisia ei ole, kuin ehkä pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävästä tulee vaimo, vaimosta ÄITI.
Ja goodbye romantiikka koska lapset ensin--- ja aina mukana .
Viisas vaimo ei koskaan unohda olevansa myös nainen.
Tuu kertomaan nää sun viisaat sanat myös mun vaimolle :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Kuka teillä hommaa lastenhoitajan, kenet saatte hoitajaksi ja onko joskus tapahtunut jotakin ikävää, kun lapset ovat olleet hoidossa?
Ja mitä tapahtuu, jos olette vaimon kanssa kahden? Alat heti kouria? Ryyppäät? Oliskohan niin, että vaimosi ei ole kauhean innoissaan seksistänne.a
Kyllä tuohon syynsä on.
Meillä mies oli lasten ollessa pieniä kova ehdottelemaan hotelliviikonloppuja ja joskus niitä järjestinkin, mutta kun on kaksi pientä lasta, joista toinen autismikirjolainen, heitä ei voi jättää kenelle tahansa hoitoon ja sopivaa hoitajaa ei ollut tarjolla. Ja järjestelyvastuu oli yksin minulla.
Joten siksi emme varmaan menneet kahdestaan kovin usein parisuhdelomalle. Kahdenkeskistä aikaa oli toki iltaisin, lasten mentyä nukkumaan.
Ja säälitteleville lapsettomille: perheenä lomailu ON kyllä oikein hauskaa. Lapsien kanssa tekeminen on mahtavaa, myös miehestäni. Vaihtelu toki silti virkistää.
Ja kyllä, seksiä on yhä 1-2 krt viikossa, vaikka olemme jo kohta kuusikymppisiä, joten ei se lasten kanssa oleminen sitä puolta ole haitannut. Hotelleissakin on perhehuoneistoja tai voi ottaa kaksi vierekkäistä huonetta.
Eikö tekstistäni käy ilmi että minä sitä yhteistä aikaan kaipaan niin minä sitä myös ehdotan ja tietysti niin että lapsille on hoitaja jolta olen asian kysynyt.
Eikä ole taphtunut mitään ikävää kun lapset ovat olleet hoidossa, ollaan yleensä mummulassa koko porukka niin että mummu hoitaa/ viettää aikaa lasten kanssa ja me vanhemmat sitten vaan oleillaan kun vaimoa ei huvita kaksistaan minnekkään lähteä.En tiedä mistä sinulle tulee mieleen kahdenkeskisestä ajasta ryyppäys ja kouriminen? Onko oma miehesi kenties tällainen?
Minulle kahdenkeskinen aika olisi sitä että käymme saunassa pitkän kaavan mukaan, katsomme ehkä molempia mielyttävän elokuvan ilman keskeytyksiä, syömme hyvää ruokaa ja keskustelemme. Kuuntelemme musiikkia ja ihan vain nautimme toistemme seurasta.
Ap
Oliko teillä tällaista kahdenkeskistä aikaa ennen lasten syntymää? Osallistuiko nykyinen vaimosi niihin mielellään ennen kuin hänestä tuli vaimo? Meillä on vastaava tilanne siinä mielessä, että ei vaimoa ole enää vuosiin kiinnostanut mikään romanttinen yhdessä olo. Vaikka lapset on jo niin isoja että eivät tarvitse parinpäivän reissun ajaksi edes vahtia, niin ei kun ei vaan kiinnosta. No ei sitten enää kiinnosta minuakaan, pari vuotta ja lapset lentää pesästä ja niin vaimokin tai minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Kuka teillä hommaa lastenhoitajan, kenet saatte hoitajaksi ja onko joskus tapahtunut jotakin ikävää, kun lapset ovat olleet hoidossa?
Ja mitä tapahtuu, jos olette vaimon kanssa kahden? Alat heti kouria? Ryyppäät? Oliskohan niin, että vaimosi ei ole kauhean innoissaan seksistänne.a
Kyllä tuohon syynsä on.
Meillä mies oli lasten ollessa pieniä kova ehdottelemaan hotelliviikonloppuja ja joskus niitä järjestinkin, mutta kun on kaksi pientä lasta, joista toinen autismikirjolainen, heitä ei voi jättää kenelle tahansa hoitoon ja sopivaa hoitajaa ei ollut tarjolla. Ja järjestelyvastuu oli yksin minulla.
Joten siksi emme varmaan menneet kahdestaan kovin usein parisuhdelomalle. Kahdenkeskistä aikaa oli toki iltaisin, lasten mentyä nukkumaan.
Ja säälitteleville lapsettomille: perheenä lomailu ON kyllä oikein hauskaa. Lapsien kanssa tekeminen on mahtavaa, myös miehestäni. Vaihtelu toki silti virkistää.
Ja kyllä, seksiä on yhä 1-2 krt viikossa, vaikka olemme jo kohta kuusikymppisiä, joten ei se lasten kanssa oleminen sitä puolta ole haitannut. Hotelleissakin on perhehuoneistoja tai voi ottaa kaksi vierekkäistä huonetta.
Eikö tekstistäni käy ilmi että minä sitä yhteistä aikaan kaipaan niin minä sitä myös ehdotan ja tietysti niin että lapsille on hoitaja jolta olen asian kysynyt.
Eikä ole taphtunut mitään ikävää kun lapset ovat olleet hoidossa, ollaan yleensä mummulassa koko porukka niin että mummu hoitaa/ viettää aikaa lasten kanssa ja me vanhemmat sitten vaan oleillaan kun vaimoa ei huvita kaksistaan minnekkään lähteä.En tiedä mistä sinulle tulee mieleen kahdenkeskisestä ajasta ryyppäys ja kouriminen? Onko oma miehesi kenties tällainen?
Minulle kahdenkeskinen aika olisi sitä että käymme saunassa pitkän kaavan mukaan, katsomme ehkä molempia mielyttävän elokuvan ilman keskeytyksiä, syömme hyvää ruokaa ja keskustelemme. Kuuntelemme musiikkia ja ihan vain nautimme toistemme seurasta.
Ap
Etsin selittävää tekijää sille, miksi vaimosi ei ole halukas lähtemään kanssasi parisuhdelomalle. Siihen on joku muukin syy ihan varmasti kuin se, että hän haluaa olla lasten kanssa. Lasten kanssa hän saa olla kaiken muun ajan, joten ei se estä joskus olemasta viikonloppua vain miehen seurassa.
Se, miten sinä sen näet, on vain puoli totuutta. Kysy vaimolta. Vaadi vastaus.
Jos todella on niin, että kyse ei ole seksin välttelystä tai liiallisesta vastuusta organisoida noita irtiottoja, taustalla lienee sitten jokin muu selittävä tekijä. Tympääntymistä suhteeseenne?
Kysy, ei se täällä vaimoa haukkumalla etene.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miten ap saa niin paljon alapeukkuja. Epäilen, että olisi toisin jos hän olisi nainen.
Ja mikähän ongelma olisi siinä, jos ap haluaisikin joskus rakastella rauhassa oman vaimonsa kanssa? Ei jösses. Jos jonkun mielestä tämä on "kähmimistä", sietää miettiä aika tarkkaan sen oman parisuhteen tilaa.
T nykyään eronnut nainen, jonka eksä oli paljon kuin ap:n vaimo. Kun tulostettiin eropaperit alkoi yhtäkkiä kaivata kauheasti yhteistä aikaa, mut ei ollut mitään yhteistä enää jäljellä siinä vaiheessa.
Joo, varmastikin joku syy löytyy. Meillä oli aikanaan sama toisin päin, miestä ei saanut _mihinkään_ ilman lapsia. Siis ei yhtään mihinkään.
Ajattelin myös, että minun seurani ei kiinnosta, mutta kun aikamme keskusteltiin niin ilmeni, että hänellä oli tullut sellainen vähän pakkomielteinen suhtautuminen lastenhoitoon. Vaikka siis lapset viihtyivät esim. isovanhempiensa seurassa hyvin, niin miehen mielessä lapsilla oli oikeasti hyvä olla vain meidän kanssamme.
Asiasta jutellessa mies pystyi järkeilemään, että kyseessä on tunne, joka ei perustu todellisuuteen. Vaati kovasti tsemppaamista, että hän pystyi jättämään lapset ensin lyhyiksi ajoiksi ulkopuolisen hoitoon ja lopulta jopa yöksi.
Nyt vuosia myöhemmin miestä itseäänkin hämmästyttää tuo pakkomielle, mutta aikanaan tunne oli hänelle hyvin vahva ja todellinen. Onneksi juteltiin se läpi ja päästiin yli tilanteesta.
Tsemppiä ap:lle. Kannustan keskustelemaan rauhallisesti ja selvittelemään, mistä vaimosi suhtautumisessa pohjimmiltaan on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksella voin kertoa, että vanhempien kahdenkeskinen aika tekee parisuhteelle hyvää. Mieheni ja minä pidimme huolta, että kävimme kahdestaan elokuvissa, teatterissa, konserteissa, ravintoloissa ja ulkomailla, vaikka meillä ei ollut edes isovanhempia lähellä. Aina löytyi hoitajia MLL: lta tai tuttavista. Nyt lapset ovat lähellä kotoa muuttamista ja viihdymme edelleen yhdessä. Olen sitä paitsi nähnyt, että kummasti eron tullen nuo ilman parisuhdeaikaa (koska lapset ovat niiiiiin tärkeitä) pärjäävät naiset tai miehet osaavat olla ilman lastensa seuraa vapaaviikoillaan.
Siis mitä, aloittajan vaimohan elää sitä elämää mitä tälläkin palstalla peräänkuulutetaan. Lapset aina edellä ja ykkösiä, kaikki lasten ehdoilla. Parempi olematon parisuhde kuin ero, joka aina rikkoo lapset. Enää ei saa ajatella itseään tai mitään parisuhdetta kun on ydinperheen perustanut. Ydinperhe on tärkein. On vain äiti ja isi, parisuhde jossa ollaan seksuaalisia ihmisiä on mennyttä elämää. Paitsi jos tehdään uusia lapsia, silloinkin ollaan sängyssä äiti ja isi.
Muistakaa, aina lasten ehdoilla tai lapset kärsii! Ap, valitat siis turhasta. Teit lapsia nykymaailmaan niin elä sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä lähdin innolla mökille talvella ilman lapsia. Harmi, että minulle mökkeily oli hiihtoa, avantouintia ja lumikenkäilyä, mies viihtyi takkatulen lämmössä. Ja tietenkin se olin minä, joka siivosi hiirenpapanat pois ennen kuin mies "kotiutui" autosta sisätiloihin. Toki vasta sen jälkeen, kun olin puistellut vuodevaatteet ja matot kunnolla ja pyyhkinyt lattiat.
Tätä minäkin ehdotin vaimolle, mentäisiin mökille ja hön saisi rauhassa levätä, minä tekisin nopeasti ne työt mitkä siellä pitää tehdä ja laittaisin meille saunan sillävälin kun hän valmistaisi ruuan.
Ei, lapset voivat yhtä hyvin tulla mukaan. Juu ei kiitos, siellä ei ole tähän aikaan mitään tekemistä tuon ikäisille ja tiedän että huutokiukkua olisi koko ilta tiedossa. Mielummin sitten kotona.Ap
Mitä ihmeen lepäämistä se ruuanlaitto mökillä on? Ymmärrän hyvin vaimoasi, joka ei halua lähteä sinulle piikomaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä, aloittajan vaimohan elää sitä elämää mitä tälläkin palstalla peräänkuulutetaan. Lapset aina edellä ja ykkösiä, kaikki lasten ehdoilla. Parempi olematon parisuhde kuin ero, joka aina rikkoo lapset. Enää ei saa ajatella itseään tai mitään parisuhdetta kun on ydinperheen perustanut. Ydinperhe on tärkein. On vain äiti ja isi, parisuhde jossa ollaan seksuaalisia ihmisiä on mennyttä elämää. Paitsi jos tehdään uusia lapsia, silloinkin ollaan sängyssä äiti ja isi.
Muistakaa, aina lasten ehdoilla tai lapset kärsii! Ap, valitat siis turhasta. Teit lapsia nykymaailmaan niin elä sen kanssa.
Tai sitten se vaimo on viikolla käytännössä yh eli tekee kaiken. Viikonloppuna edessä olisi piikominen miehelle mökillä ja ennen sitä pitää varmistaa, että lapsille on hoitaja, viedä lapset sinne hoitopaikkaan, pakata niin lasten tavarat kuin mökkikamppeet jne. eli tuplatyömäärä normaaliin viikonloppuun verrattuna. Vierellä mies, joka sanoo, että mökillä voit levätä, kunhan ensin siivot siellä ja laitat ruuat. Mahdollisesti kannat järvestä vedet ja lapioit autolle kääntöpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksella voin kertoa, että vanhempien kahdenkeskinen aika tekee parisuhteelle hyvää. Mieheni ja minä pidimme huolta, että kävimme kahdestaan elokuvissa, teatterissa, konserteissa, ravintoloissa ja ulkomailla, vaikka meillä ei ollut edes isovanhempia lähellä. Aina löytyi hoitajia MLL: lta tai tuttavista. Nyt lapset ovat lähellä kotoa muuttamista ja viihdymme edelleen yhdessä. Olen sitä paitsi nähnyt, että kummasti eron tullen nuo ilman parisuhdeaikaa (koska lapset ovat niiiiiin tärkeitä) pärjäävät naiset tai miehet osaavat olla ilman lastensa seuraa vapaaviikoillaan.
Me taas emme koskaan 30 vuoden aikana viettäneet ns. parisuhdeaikaa vaan elimme ja elämme edelleen yhdessä arkea ja juhlaa. Tuttavaperheistä nimenomaan nuo erillisiin hotelliviikonloppuihin satsanneet eroaa lasten muutettua pois kotoa, koska ei osata olla yhdessä kuin erillisinä "juhlahetkinä". Arki on heille kammotus.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Eräs ystäväni on kolmen lapsen äiti. Lapsista kyllä huolehditaan ja heidän hoitamisensa on molemmille tärkein asia elämässä. Silti heillä on periaate, että päivittäin laitetaan joku hellittelyviesti toiselle ja kerran kuussa vietetään treffi-ilta, jolloin lapset ovat hoidossa. Tämä tekee heistä mielestäni myös vanhempina ihailtavia: heistä näkee sen, että rakastavat toisiaan ja molemmat arvostavat yhteistä aikaa.
Olen itse ollut heillä joskus lapsenvahtina, jotta pääsivät leffaan & syömään kahdestaan. Heidän lapsistaankin näki rakkaudellisen avioliiton ainekset. Laittoivat illan aikana pari viestiä vanhemmilleen, kun halusivat tietää, minkälainen elokuva oli tai miten hienoa ruokaa syövät ravintolassa. Ihanasti vielä vanhemmat vastasivat, että tällainen ateria ja ensi viikolla voidaan sitten taas tilata vaikka pizzat kaikille kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Olen todella pahoillani tilanteestasi. Vaimo tuntuu käyttävän lapsia kilpenä ettei tarvitse olla kanssasi kaksin. Ei kuulosta parisuhteelta enää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miten ap saa niin paljon alapeukkuja. Epäilen, että olisi toisin jos hän olisi nainen.
Ja mikähän ongelma olisi siinä, jos ap haluaisikin joskus rakastella rauhassa oman vaimonsa kanssa? Ei jösses. Jos jonkun mielestä tämä on "kähmimistä", sietää miettiä aika tarkkaan sen oman parisuhteen tilaa.
T nykyään eronnut nainen, jonka eksä oli paljon kuin ap:n vaimo. Kun tulostettiin eropaperit alkoi yhtäkkiä kaivata kauheasti yhteistä aikaa, mut ei ollut mitään yhteistä enää jäljellä siinä vaiheessa.
Enemmän tässä kiinnostaa se, miten paljon ap oikeasti on valmis panostamaan siihen, että vaimo saa levätä eli onko viikonloppu todella pakko maksaa seksillä vai voiko vaimo olla myös yksilö, ihminen, joka yksinkertaisesti vain lepää ilman vastuuta mistään.
En minäkään haluaisi parisuhteeseen kenenkään isimiehen kanssa enää. Kerran kokeiltu. Eksä oli ihana, mutta sitten kun tutustuin lapseensa ja vietin välillä aikaa heidän kanssaan, mies alkoi menettää viehättävyyttään. Hänestä muuttui aina lapsen seurassa sellainen isimies, jossa ei ole mitään seksuaalisesti viehättävää tai kiinnostavaa. Ihan kuin koko ihminen olisi muuttunut kun lapsi on paikalla ja menettänyt koko persoonansa, hyvä kun tunnistin koko ihmistä. Ymmärsin aika äkkiä miksi olivat eronneet lapsen äidin kanssa ja miksi suhteesta oli tullut aika nopeasti lapsen tulon jälkeen pelkkä kaverisuhde.
Ehkä ap:n vaimo on myös nykyään pelkkä mamma eikä identiteettiin mahdu mitään muuta, ainakaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt keskustella ja kertoa että haluaisin viettää kahdenkeskistä aikaa, sama virsi joka kerta: lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.
Kaikki asiat pitäisi tehdä lasten kanssa, siis ihan kaikki, juhliin mennään lasten kanssa, ei puhettakaan että lapset menisivät illaksi hoitoon että voitaisiin vielä juhlia muiden aikuisten kanssa, vaan meidän perhe lähtee tasan silloin kuin lapsetkin.
Jos mennään ulos syömään niin paikka valitaan siten että siellä on lapsien kiva olla tms.
Tämä rajoittaa myös omaa elämääni siinä mielessä että llen tosissani miettimässä eroa. Vaimo ei kuuntele yhtään minun toiveitani vaan jyrää joka asian aina lauseella ”kun ollaan lapsia tehty niin ne myös hoidetaan”
Ap
Eräs ystäväni on kolmen lapsen äiti. Lapsista kyllä huolehditaan ja heidän hoitamisensa on molemmille tärkein asia elämässä. Silti heillä on periaate, että päivittäin laitetaan joku hellittelyviesti toiselle ja kerran kuussa vietetään treffi-ilta, jolloin lapset ovat hoidossa. Tämä tekee heistä mielestäni myös vanhempina ihailtavia: heistä näkee sen, että rakastavat toisiaan ja molemmat arvostavat yhteistä aikaa.
Olen itse ollut heillä joskus lapsenvahtina, jotta pääsivät leffaan & syömään kahdestaan. Heidän lapsistaankin näki rakkaudellisen avioliiton ainekset. Laittoivat illan aikana pari viestiä vanhemmilleen, kun halusivat tietää, minkälainen elokuva oli tai miten hienoa ruokaa syövät ravintolassa. Ihanasti vielä vanhemmat vastasivat, että tällainen ateria ja ensi viikolla voidaan sitten taas tilata vaikka pizzat kaikille kotiin.
Siis kesken aterian ja yhteisen oman ajan vastasivat lasten viestiin? Minusta tuossa ei ole kyse mistään ihanuudesta vaan siitä, että pari ei kykene olemaan erossa lapsistaan edes silloin, kun lapsilla on hoitaja kotona.
Alue: Aihe vapaa
No silloin, kun puhutaan parisuhdeajasta, se on aika olennainen juttu. Ihan turhaa tuo sinun aggressiosi.
Jos yhteistä aikaa on vähän, moni katsoo sen kuihduttavan seksielämän.
Niin se ei kuitenkaan välttämättä ole. Ne eivät ole välttämättä tekemisissä keskenään.
Se, miten paljon kukin seksiä harrastaa tai on harrastamatta on jokaisen pariskunnan oma asia. Ihan fine olla kokonaan harrastamattakin, jos se on molempien yhteinen tahto. Jos se on yksipuolinen toisen puolison päätös, se ei taas ole fine.
Ja jos se johtuu siitä, että toinen pakenee lastenhoidon taakse, se ei varsinkaan ole fine, koska siinä lapsia käytetään tekosyynä, eikä haluta lainkaan keskustella asiasta.
15