Ihmisten heikko turnauskestävyys koronan kanssa

Mä olen joutunut sopeutumaan ties mihin yllätyksiin elämässä ja joustamaan niiden mukaan. Koronakin on samanlainen yksi juttu, johon suhtaudun, että näin on nyt vaan mentävä, kun tilanne on tällainen. Ehkä se johtuu juuri tuosta, että ei viitsi turhia kuluttaa energiaa märehtimällä kuinka huonosti on eikä saa tehdä sitä eikä tätä enkä pääse matkustelee jne. Ehtii sitä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha vetää mitään sota-aikaa tähän kun tilanne oli sentään silleen helppo, että ihmisiä sai tavata eikä vihollinen ollut näkymätön.

Aina kun luulee, että noin pimeitä ihmisiä ei voi olla, niin huomaakin, että kyllä, kyllä voi olla.

Varmaan itsestään selvää että sota-aikana ruuasta ja lähes kaikesta oli pulaa, ja kuolemanpelko varmaan oli vähintään kymmenkertainen.

Siitä huolimatta mielestäni ei pitäisi kuitenkaan aliarvioida eristäytymisestä johtuvaa psyykkistä rasitetta - esim. tutkimusten mukaan ryhmästä poissulkeminen on henkiselle hyvinvoinnille vielä haitallisempaa kuin suoranainen kiusaaminen. Perheellisten ihmisten voi olla ehkä vaikeaa ymmärtää, miltä yksin asuvasta etätyötä tekevästä sinkusta tuntuu, jonka periaatteessa ei suositusten mukaan pitäisi tavata _ketään_.

Lähinnä sota-aikaan oli enemmän perheet yhdessä = äidit lapsineen, kun nyt sinkut korona-aikaan. Oikeasti tekisi mieli vähän päästellä teistä kermaperseistä mielipiteitä ilmoille nyt.

Sinkku

Kuule kermaperse minun mummo kuljetti kylän karjat teini-ikäisenä yksinään Lapista pitkin metsiä turvaan kun saksalaiset tuli polttamaan maat ja mannut. Että joo kyllä sulla on ihan hirveetä siellä kotisohvalla puhelin kätösessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha vetää mitään sota-aikaa tähän kun tilanne oli sentään silleen helppo, että ihmisiä sai tavata eikä vihollinen ollut näkymätön.

Aina kun luulee, että noin pimeitä ihmisiä ei voi olla, niin huomaakin, että kyllä, kyllä voi olla.

Varmaan itsestään selvää että sota-aikana ruuasta ja lähes kaikesta oli pulaa, ja kuolemanpelko varmaan oli vähintään kymmenkertainen.

Siitä huolimatta mielestäni ei pitäisi kuitenkaan aliarvioida eristäytymisestä johtuvaa psyykkistä rasitetta - esim. tutkimusten mukaan ryhmästä poissulkeminen on henkiselle hyvinvoinnille vielä haitallisempaa kuin suoranainen kiusaaminen. Perheellisten ihmisten voi olla ehkä vaikeaa ymmärtää, miltä yksin asuvasta etätyötä tekevästä sinkusta tuntuu, jonka periaatteessa ei suositusten mukaan pitäisi tavata _ketään_.

Lähinnä sota-aikaan oli enemmän perheet yhdessä = äidit lapsineen, kun nyt sinkut korona-aikaan. Oikeasti tekisi mieli vähän päästellä teistä kermaperseistä mielipiteitä ilmoille nyt.

Sinkku

Onneksi kukaan sodan elänyt tuskin näitä lukee. ”Siis kun mul on niin vaikeet maata tääl sohval, kyl sota ei ollu yhtään näin paha.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha vetää mitään sota-aikaa tähän kun tilanne oli sentään silleen helppo, että ihmisiä sai tavata eikä vihollinen ollut näkymätön.

Aina kun luulee, että noin pimeitä ihmisiä ei voi olla, niin huomaakin, että kyllä, kyllä voi olla.

Varmaan itsestään selvää että sota-aikana ruuasta ja lähes kaikesta oli pulaa, ja kuolemanpelko varmaan oli vähintään kymmenkertainen.

Siitä huolimatta mielestäni ei pitäisi kuitenkaan aliarvioida eristäytymisestä johtuvaa psyykkistä rasitetta - esim. tutkimusten mukaan ryhmästä poissulkeminen on henkiselle hyvinvoinnille vielä haitallisempaa kuin suoranainen kiusaaminen. Perheellisten ihmisten voi olla ehkä vaikeaa ymmärtää, miltä yksin asuvasta etätyötä tekevästä sinkusta tuntuu, jonka periaatteessa ei suositusten mukaan pitäisi tavata _ketään_.

Lähinnä sota-aikaan oli enemmän perheet yhdessä = äidit lapsineen, kun nyt sinkut korona-aikaan. Oikeasti tekisi mieli vähän päästellä teistä kermaperseistä mielipiteitä ilmoille nyt.

Sinkku

Kuule kermaperse minun mummo kuljetti kylän karjat teini-ikäisenä yksinään Lapista pitkin metsiä turvaan kun saksalaiset tuli polttamaan maat ja mannut. Että joo kyllä sulla on ihan hirveetä siellä kotisohvalla puhelin kätösessä.

Minunkin mummit joutuivat jättämään lapset kotiin keskenään kun lähin kauppa sijaitsi naapurikylän polella. Sinne jalkaisin ja ostosten kanssa kävellen takaisin. Sieluun sattuu, että joku ilkeää sanoa, että sota-aikana olisi ollut helpompaa kuin nyt kaikkien palvelujen ja tietoverkkojen äärellä. Ei ollut sähköjä, ei ollut sisävessoja, eikä paljon muutakaan (Riippuu tietysti missä asui).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha vetää mitään sota-aikaa tähän kun tilanne oli sentään silleen helppo, että ihmisiä sai tavata eikä vihollinen ollut näkymätön.

Aina kun luulee, että noin pimeitä ihmisiä ei voi olla, niin huomaakin, että kyllä, kyllä voi olla.

Varmaan itsestään selvää että sota-aikana ruuasta ja lähes kaikesta oli pulaa, ja kuolemanpelko varmaan oli vähintään kymmenkertainen.

Siitä huolimatta mielestäni ei pitäisi kuitenkaan aliarvioida eristäytymisestä johtuvaa psyykkistä rasitetta - esim. tutkimusten mukaan ryhmästä poissulkeminen on henkiselle hyvinvoinnille vielä haitallisempaa kuin suoranainen kiusaaminen. Perheellisten ihmisten voi olla ehkä vaikeaa ymmärtää, miltä yksin asuvasta etätyötä tekevästä sinkusta tuntuu, jonka periaatteessa ei suositusten mukaan pitäisi tavata _ketään_.

Lähinnä sota-aikaan oli enemmän perheet yhdessä = äidit lapsineen, kun nyt sinkut korona-aikaan. Oikeasti tekisi mieli vähän päästellä teistä kermaperseistä mielipiteitä ilmoille nyt.

Sinkku

Onneksi kukaan sodan elänyt tuskin näitä lukee. ”Siis kun mul on niin vaikeet maata tääl sohval, kyl sota ei ollu yhtään näin paha.”

Mut hei siis, sillon kaikil oli lehmii ja pysty luomaan lantaa ja nosteleen heinäpaalei viihdykkeeks. Nyt ei pääse ees kuntosalil :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha vetää mitään sota-aikaa tähän kun tilanne oli sentään silleen helppo, että ihmisiä sai tavata eikä vihollinen ollut näkymätön.

Aina kun luulee, että noin pimeitä ihmisiä ei voi olla, niin huomaakin, että kyllä, kyllä voi olla.

Varmaan itsestään selvää että sota-aikana ruuasta ja lähes kaikesta oli pulaa, ja kuolemanpelko varmaan oli vähintään kymmenkertainen.

Siitä huolimatta mielestäni ei pitäisi kuitenkaan aliarvioida eristäytymisestä johtuvaa psyykkistä rasitetta - esim. tutkimusten mukaan ryhmästä poissulkeminen on henkiselle hyvinvoinnille vielä haitallisempaa kuin suoranainen kiusaaminen. Perheellisten ihmisten voi olla ehkä vaikeaa ymmärtää, miltä yksin asuvasta etätyötä tekevästä sinkusta tuntuu, jonka periaatteessa ei suositusten mukaan pitäisi tavata _ketään_.

Lähinnä sota-aikaan oli enemmän perheet yhdessä = äidit lapsineen, kun nyt sinkut korona-aikaan. Oikeasti tekisi mieli vähän päästellä teistä kermaperseistä mielipiteitä ilmoille nyt.

Sinkku

Onneksi kukaan sodan elänyt tuskin näitä lukee. ”Siis kun mul on niin vaikeet maata tääl sohval, kyl sota ei ollu yhtään näin paha.”

Mutta eivätkös ne hoivakotien asukkaat ole juuri niitä sota-ajan kokeneita, joista kirjoitetaan, kuinka hekin kärsivät, koska eivät voi tavata sukua ja lapsenlapsia?

Eihän heilläkään nyt pitäisi olla hätäpäivää, jos ei nuorilla sinkuillakaan.

Taas oli Hesarissa juttu, miten ihmiset ovat täysin kyllästyneitä/hajalla rajoituksiin ja että sitä on ollut "tarpeeksi". Ymmärrän tunteen, mutta mitä helvettiä? Katsokaa mitä briteissä tapahtuu. Haluavatko saman tänne vain siksi, että oma lanttu ei kestä muutamaa kuukautta olla rajoitetuimmissa oloissa? Mikä ihmeen himo näillä ihmisillä on mennä kuhisemaan sinne porukkaan? Kansan on degeneroitunut, kun ei kestä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Taas oli Hesarissa juttu, miten ihmiset ovat täysin kyllästyneitä/hajalla rajoituksiin ja että sitä on ollut "tarpeeksi". Ymmärrän tunteen, mutta mitä helvettiä? Katsokaa mitä briteissä tapahtuu. Haluavatko saman tänne vain siksi, että oma lanttu ei kestä muutamaa kuukautta olla rajoitetuimmissa oloissa? Mikä ihmeen himo näillä ihmisillä on mennä kuhisemaan sinne porukkaan? Kansan on degeneroitunut, kun ei kestä yhtään mitään.

Mistä sinä tiedät mitä briteissä oikeasti tapahtuu..

En ole hajalla mutta välillä on synkempiä hetkiä ja välillä valoisampia. Synkkä hetki voi johtua kokonaiskuvan hahmottamisesta niin Suomessa kuin maailmalla. Olisihan se hienoa kun Suomessa tulisi taas päivä tai viikko että "koronatartuntoja 0". Tai edes Euroopassa ilmoitus että "koronatartuntoja 0".

Se masennus itselläni ei johdu omasta tilanteesta vaan ylipäätään koronan vaikutuksista koko maailmaan. Sitten muistaa että kun koronasta päästään niin on ilmastonmuutos joka vaatii kovia ponnisteluja jne. Ongelmat eivät lopu koronapandemian loppumiseen.

Ihan turha verrata sotaan koska ajat oli täysin erilaiset.

Jep, ja sitten nämä samat mankuu että 5 vuotta vankeutta ei ole rangaistus eikä mikään. Aika paljolti elämä on kuitenkin koronan aikana ollut normia. Sellaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Ja heikoin se on denialisteilla.

Se on helppo osoitella sormella, mutta oletkos ottanut tätä huomioon:

valemedia salaliitto italia keksityt tilastot lampaat bääbää maskihysteria thl öyh öyh

Tiedetään kenen laariin sataa!

Vierailija kirjoitti:

Turnauskestävyys kyllä riittää, mutta vitutuskestävyyden kanssa alkaa olla tekemistä, kun lukee joidenkin ihmisten toiminnasta. Esimerkkinä se, että joku henkilö tuli ulkomailta, ei noudattanut karanteenisääntöjä ja meni johonkin illanviettoon ja sairastutti siellä useita. Toinen esimerkki Skopjen lennot, sieltä tuli porukkaa ja koronaa ja matkustajat jatkoivat lentokentältä julkisen liikenteen liikennevälineisiin.

Tosi kiva rajoittaa omaa elämää, kun jostakin nurkasta koko ajan kuitenkin falskaa tässä koronan vastaisessa taistelussa.

Tuo on sitä tahallista levittämistä: "Minä en välitä, minua ei saa testata, teen mitä haluan, käyn missä haluan". Sakkoja pitäisi tulla.

Edelleen vähättelijät eivät tajua, että osalla on ollut vaikeaa jo ennen koronaa! Minulla oli tilanne, että vuodet 2016-2019 oli aivan kamalaa aikaa. 2020 vuoden alussa alkoi näyttää siltä, että nyt alkaa helpottaa ja elämä järjestyy. Meidän perhettä koronatilanne on kurittanut oikein urakalla eikä helpotusta näy. Viime keväänä puhuttiin ensin, ettei korona tule tänne. Korona tuli, mutta kyllä tästä selvitään muutaman viikon rajoituksilla. Ei kun kyllä tässä menee kuukausia ja Uusimaa pistettiin kiinni. Sitten näytti hetken paremmalta, mutta taas alkoi huonontua. Rokotuksia saa odottaa vielä kuukausia, ehkä jopa vuoden. Nyt on jo väläytelty lockdownia keväälle! Eli vuosi ollaan roikuttu löysässä hirressä ja aina vain pahempia vaihtoehtoja tarjotaan. Lisäksi pelottaa mitä kaikkea koronan varjolla vielä oikeutetaan.