Päiväkodissa hoitajat antavat kaiken palautteen aina lapsen äidille eli minulle. Isää ei ilmeisesti koeta näissä piireissä lapsen huoltajaksi lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

En ole töissä varhaiskasvatuksessa, vaan oppilashuollossa. Sinne tullessani halusin noudattaa tasa-arvoa ja aina kun oli tarve olla yhteydessä vanhempiin, niin joka toinen kerta äiti, joka toinen kerta isä. Ja sitten tajusin, että kun on yhteydessä isään, tapahtuu jompi kumpi seuraavista

a) asia ei hoidu mihinkään, on kuin ei olisi soittanut kenellekään koskaan

b) äiti soittaa takaisin, haluaa että koko asia selitetään hänelle uudelleen ja samalla ilmaistaan myös pahastumista siinä, että ei soitettu ensin äidille. Eli tuplatyö.

Joten nykyään soitan ensin äidille. Päästään kaikki vähemmällä. Sori, en jaksa tämän enempää tehdä kulttuurimuutosta tässä asiassa, joka mua itseäkin äitinä ketuttaa.

Tuskinpa. Tai varmaan näitäkin perheitä on, kun kerran muutenkin ihmisiä on joka junaan ja osa jää asemalle. Mutta että tämä olisi enemmän sääntö kuin poikkeus? En todellakaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole töissä varhaiskasvatuksessa, vaan oppilashuollossa. Sinne tullessani halusin noudattaa tasa-arvoa ja aina kun oli tarve olla yhteydessä vanhempiin, niin joka toinen kerta äiti, joka toinen kerta isä. Ja sitten tajusin, että kun on yhteydessä isään, tapahtuu jompi kumpi seuraavista

a) asia ei hoidu mihinkään, on kuin ei olisi soittanut kenellekään koskaan

b) äiti soittaa takaisin, haluaa että koko asia selitetään hänelle uudelleen ja samalla ilmaistaan myös pahastumista siinä, että ei soitettu ensin äidille. Eli tuplatyö.

Joten nykyään soitan ensin äidille. Päästään kaikki vähemmällä. Sori, en jaksa tämän enempää tehdä kulttuurimuutosta tässä asiassa, joka mua itseäkin äitinä ketuttaa.

Tuskinpa. Tai varmaan näitäkin perheitä on, kun kerran muutenkin ihmisiä on joka junaan ja osa jää asemalle. Mutta että tämä olisi enemmän sääntö kuin poikkeus? En todellakaan usko.

Ja vaikka miten olisit olevinasi oppilashuollosta, todellako sun mielestä on jokin ratkaisu että isälle ei sanota mistään mitään vaan valehdellaan päin naamaa hymy korvissa "Ei haittaa yhtään vaikka aina myöhästyy ja on talvipakkasella kesätakki päällä"

Selityksiä selityksiä ja armotonta huttua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vanhempien viestintä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Entä jos tilanne olisi toisinpäin? Äiti hakee lapsen myöhässä, mutta hoitaja sanoo ettei haittaa. Sitten seuraavana aamuna lasta tuovalle isälle huomautetaan, että pitäisi hakea ajoissa, ja odotetaan että isä välittää viestin äidille. Näinkö se mielestäsi toimii?

Miksei varhaiskasvattaja vastaa?

Niin tutun kuuloisia kokemuksia.

Mun mies vei ja haki lasta viikon eskariin. Seuraavalla viikolla pystyin taas itse kuljettamaan ja heti ekana aamuna sain napakkaa palautetta siitä mitä kaikkea lapselta edellisellä viikolla puuttui ja olisi hyvä olla aina vaatelokerossa saatavilla. Annoin kyllä ihan yhtä napakasti takaisin, että mieheni kyllä ymmärtää puhetta, että seuraavan kerran voitte sanoa ihan hänelle suoraan, eikä odotuttaa lasta viikon märissä rukkasissa, kun vararukkaset ja kurarukkaset ovat kotona.

Te naiset itse pidätte näitä toksisia käyttäytymismallejanne yllä, mutta tämänkin saatte käännettyä miesten syyksi. Ei ole mikään ihme, että naisista ei ole johtotehtäviin, kun jaksatte tällaisista asioista uhriutua, vaikka kaikki tämä on ihan oman sukupuolenne omaa syytä. 

Kyllä joo. Meillä on iltatähti 10v erolla edelliseen ja edelleen sama meninki. Hoitajat ovat ihania lapsemme ryhmässä, mutta hieman vanhanaikaisia. Loppuvuodesta piti sopia puhelin-vasu ja kysyttiin, millon mulle sopii. Vastasin, että tällä kertaa isän vuoro.

Ei mua toi suututa, mutta hassuahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Kun lähdetään matkalle niin kenellä yleensä on kaikkien passit? Niinpä, ja siihen on syynsä.

Kenellä ne sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Te naiset itse pidätte näitä toksisia käyttäytymismallejanne yllä, mutta tämänkin saatte käännettyä miesten syyksi. Ei ole mikään ihme, että naisista ei ole johtotehtäviin, kun jaksatte tällaisista asioista uhriutua, vaikka kaikki tämä on ihan oman sukupuolenne omaa syytä. 

Tässä ei nyt ole kysymys sukupuolten välisestä ongelmasta, vaan päiväkotihenkilökunnan ja vanhempien välisestä kommunikaatiosta.

Vierailija kirjoitti:

Te naiset itse pidätte näitä toksisia käyttäytymismallejanne yllä, mutta tämänkin saatte käännettyä miesten syyksi. Ei ole mikään ihme, että naisista ei ole johtotehtäviin, kun jaksatte tällaisista asioista uhriutua, vaikka kaikki tämä on ihan oman sukupuolenne omaa syytä. 

Sinähän se tässä uhriudut, jos olet mies ja sait väännettyä ketjun niin, että edes jossakin viestissä olisi syyllistetty miehiä. Ilmeisesti myös lukutaidossasi on vikaa. Ketju on täynnä viestejä, jotka kertovat vastuuntuntoisista miehistä, jotka hoitavat ja hoitaisivat enemmänkin asioita, jos ympäristö ottaisi heidät vakavasti lastensa huoltajina. Syyttävä sormi koko ketjun ajan on osoittanut lasten kanssa työskentelevien tahojen, kuten päiväkodin, terveydenhuollon, harrastusohjaajien ja koulun henkilökunnan suuntaan, joista suurin osa muuten on naisia.

Jos asiaan halutaan muutosta, niin toki myös äitien on tehtävä osuutensa (esimerkiksi antaa palautetta, kieltäytyä toimimasta puhelinvastaajana joka välittää viestit miehille jne.) mutta se ei vielä riitä. Miesten pitäisi ottaa aktiivisempaa roolia lasten asioiden hoitamisessa eikä tyytyä olemaan se tyyppi, jolle ei kerrota mitään, tai jolle kaikki tieto ja palaute tulee äidin kautta, ja lasten kanssa työskentelevän henkilökunnan pitäisi miettiä omaa toimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te naiset itse pidätte näitä toksisia käyttäytymismallejanne yllä, mutta tämänkin saatte käännettyä miesten syyksi. Ei ole mikään ihme, että naisista ei ole johtotehtäviin, kun jaksatte tällaisista asioista uhriutua, vaikka kaikki tämä on ihan oman sukupuolenne omaa syytä. 

Sinähän se tässä uhriudut, jos olet mies ja sait väännettyä ketjun niin, että edes jossakin viestissä olisi syyllistetty miehiä. Ilmeisesti myös lukutaidossasi on vikaa. Ketju on täynnä viestejä, jotka kertovat vastuuntuntoisista miehistä, jotka hoitavat ja hoitaisivat enemmänkin asioita, jos ympäristö ottaisi heidät vakavasti lastensa huoltajina. Syyttävä sormi koko ketjun ajan on osoittanut lasten kanssa työskentelevien tahojen, kuten päiväkodin, terveydenhuollon, harrastusohjaajien ja koulun henkilökunnan suuntaan, joista suurin osa muuten on naisia.

Jos asiaan halutaan muutosta, niin toki myös äitien on tehtävä osuutensa (esimerkiksi antaa palautetta, kieltäytyä toimimasta puhelinvastaajana joka välittää viestit miehille jne.) mutta se ei vielä riitä. Miesten pitäisi ottaa aktiivisempaa roolia lasten asioiden hoitamisessa eikä tyytyä olemaan se tyyppi, jolle ei kerrota mitään, tai jolle kaikki tieto ja palaute tulee äidin kautta, ja lasten kanssa työskentelevän henkilökunnan pitäisi miettiä omaa toimintaansa.

Eipä taida päiväkodeissa ja kouluissa kovinkaan montaa miestä työskennellä,

ihan teidän naisten omaa syytä tämä koko sairas ja toksinen asetelmanne on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittivät, että ovat kyllä kovin tasa-arvoisia, mutta soittavat sille vanhemmalle, joka on aakkosissa ensin. Kun huomautin, että se on tuo lapsen isä, niin mutisivat jotain. 

Mies on meillä aakkosissa ensin, ja MISTÄÄN ei ole ikinä soitettu miehelle ainakaan ensisijaisesti. Jos minä en vastaa puhelimeen, saatetaan sen jälkeen tavoitella miestä. Meillä on erityislapsi jolla on vuosien aikana ollut paljon erilaisia lääkärikäyntejä, labroja, lisäksi hampaiden oikomishoidot, kuntoutusjutut... Ihan joka paikasta soitetaan aina ensin äidille.

Onko jossakin olemassa kahden vanhemman perheitä, joiden lapsiin liittyvät yhteydenotot esim. terveydenhuollosta olisivat edes joskus tulleet suoraan isälle? Ilman että on erikseen sanottu, että soitatteko tästä sitten isän numeroon?

Meillä on kahden vanhemman perhe ja lasten terveysasioissa on otettu yhteyttä myös isään. Tosin meillä kaikki lapset perusterveitä ja tosi vähän ollut mitään terveyshuolia. Ei niitä soittojakaan ole yhteensä edes kymmentä tullut, mutta osa mulle, osa isälle. En tiedä että millä logiikalla.

Tuttua!

Kerran päiväkodissa minulle sanottiin, että vasu-keskustelu olisi sitten ensi viikon torstaina, mikäli se sopii. Minä kelasin mielessäni työvuorojani ja vastasin "pitää kysyä mieheltä, jos hän pääsisi".

-No sehän oliskin tosiaan kiva, kun tulisitte molemmat! Sanoi lto.

Meillä on mieheni kanssa kolme lasta. Kaikki ovat olleet päiväkodissa aikanaan. Eli vasuja on täytelty useampaan otteeseen.

Kysyin juuri mieheltä montako kertaa häneltä on tiedusteltu ajankohdan sopivuutta keskustelulle? Ei kertaakaan....

Olimme miehen kanssa molemmat lapsen lääkärikäynnillä. Lopuksi tarkistettiin, että mun puhelinnumero on oikein, sen jälkeen kysyttiin, että saako myös isälle soittaa, ja tarkistettiin myös miehen numero. Minulta ei ole ikinä kyselty, saako mulle soittaa. Miksi oletetaan automaattisesti, että minä olen se jolle voi ja saa soittaa? Tai miksi mieheltä kysytään erikseen lupaa soittamiselle? Onko siinä taustalla ajatus, että mies ei osaa/halua ottaa asiaa hoitaakseen, tai että häntä ei saa häiritä työaikana, vai mikä tämä juttu on?

Olen meistä kahdesta se, jolle puheluiden vastaanottaminen työaikana on hankalampaa, jos pystyn ollenkaan vastaamaan, mutta mulle soitetaan aina ensin, miehelle sitten jos minä en vastaa, jos ei ole ollut mahdollisuutta sopia erikseen, että miehelle soitetaan.

Mä en ole törmännyt tällaiseen ollenkaan. Ja olen oman ryhmäni lisäksi ollut sijaisena monissa ryhmissä/päiväkodeissa. Ihan samalla lailla sanotaan kummalle tahansa vanhemmista. Sitten on tietty ne isät, joita ei kiinnosta kuunnella päivästä mitään ja ne, joille on sanottu jostain monta kertaa, mutta mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Niin tutun kuuloisia kokemuksia.

Mun mies vei ja haki lasta viikon eskariin. Seuraavalla viikolla pystyin taas itse kuljettamaan ja heti ekana aamuna sain napakkaa palautetta siitä mitä kaikkea lapselta edellisellä viikolla puuttui ja olisi hyvä olla aina vaatelokerossa saatavilla. Annoin kyllä ihan yhtä napakasti takaisin, että mieheni kyllä ymmärtää puhetta, että seuraavan kerran voitte sanoa ihan hänelle suoraan, eikä odotuttaa lasta viikon märissä rukkasissa, kun vararukkaset ja kurarukkaset ovat kotona.

Tuliko asiaan mitään muutosta?

Vierailija kirjoitti:

Olimme miehen kanssa molemmat lapsen lääkärikäynnillä. Lopuksi tarkistettiin, että mun puhelinnumero on oikein, sen jälkeen kysyttiin, että saako myös isälle soittaa, ja tarkistettiin myös miehen numero. Minulta ei ole ikinä kyselty, saako mulle soittaa. Miksi oletetaan automaattisesti, että minä olen se jolle voi ja saa soittaa? Tai miksi mieheltä kysytään erikseen lupaa soittamiselle? Onko siinä taustalla ajatus, että mies ei osaa/halua ottaa asiaa hoitaakseen, tai että häntä ei saa häiritä työaikana, vai mikä tämä juttu on?

Olen meistä kahdesta se, jolle puheluiden vastaanottaminen työaikana on hankalampaa, jos pystyn ollenkaan vastaamaan, mutta mulle soitetaan aina ensin, miehelle sitten jos minä en vastaa, jos ei ole ollut mahdollisuutta sopia erikseen, että miehelle soitetaan.

Meilläkin mies pystyy vastaamaan puhelimeen oikeastaan aina, ellei ole itse jossai lääkärissä tms. Ja mies on se, joka pystyy poikkeuksetta hakemaan sairaan lapsen kotiin kesken päivän. Mutta silti minulle soitetaan, vaikka on sanottu että isä hoitaa. Henkilökunta on kyllä oppinut nopeasti kun mies on antanut aika tiukkaa palautetta, mutta aina kun on joku uusi, työntekijä, niin minullehan ne puhelut tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme miehen kanssa molemmat lapsen lääkärikäynnillä. Lopuksi tarkistettiin, että mun puhelinnumero on oikein, sen jälkeen kysyttiin, että saako myös isälle soittaa, ja tarkistettiin myös miehen numero. Minulta ei ole ikinä kyselty, saako mulle soittaa. Miksi oletetaan automaattisesti, että minä olen se jolle voi ja saa soittaa? Tai miksi mieheltä kysytään erikseen lupaa soittamiselle? Onko siinä taustalla ajatus, että mies ei osaa/halua ottaa asiaa hoitaakseen, tai että häntä ei saa häiritä työaikana, vai mikä tämä juttu on?

Olen meistä kahdesta se, jolle puheluiden vastaanottaminen työaikana on hankalampaa, jos pystyn ollenkaan vastaamaan, mutta mulle soitetaan aina ensin, miehelle sitten jos minä en vastaa, jos ei ole ollut mahdollisuutta sopia erikseen, että miehelle soitetaan.

Meilläkin mies pystyy vastaamaan puhelimeen oikeastaan aina, ellei ole itse jossai lääkärissä tms. Ja mies on se, joka pystyy poikkeuksetta hakemaan sairaan lapsen kotiin kesken päivän. Mutta silti minulle soitetaan, vaikka on sanottu että isä hoitaa. Henkilökunta on kyllä oppinut nopeasti kun mies on antanut aika tiukkaa palautetta, mutta aina kun on joku uusi, työntekijä, niin minullehan ne puhelut tulee.

Olisi hyvä, jos lapsiin liittyvissä jutuissa olisi jokin yksinkertainen rasti ruutuun -systeemi, että kummalle vanhemmalle ensisijaisesti soitetaan, niin esimerkiksi terveydenhuollossakaan ihmisten työaikaa ei kuluisi turhaan siihen, että soitetaan ensin sille vanhemmalle, joka todennäköisesti ei pysty vastaamaan. Edellyttäisi tietysti sitä, porukka uskoo, että se rasti on laitettu iskän kohdalle tarkoituksella eikä vahingossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttäisi jatkuvan vielä koulun puolellakin :/ Minä sain haukut kun on läksyt tekemättä monena päivänä, vaikka en ole ollut kotonakaan vaan iltavuorossa töissä. Avauduin kyllä wilmassa sitten tästä asiasta sekä opelle että kerroin kertoneeni terveiset isälle.

Oletit, että opettaja tietää sinun olleen iltavuorossa ja kiusallaan ilmoitti juuri sinulle?

Wilma viestin voi laittaa molemmille vanhemmille mutta tuli vain minulle. Olin liian herkkä hipiäinen tässä asiassa. Itselleni erityisen tärkeää että lasta autetaan läksyissä. Miehelle ei niinkään tärkeää. Hänestä riittää että kerran kysyy onko tehty tai ei sitäkään. Ei voi odottaa ekaluokkalaiselta vielä että tekisi itsenäisesti. Joten siis perheen sisäinen ongelma eikä sinänsä koulun.

Mitä tulee päiväkotiin niin onneksi muutettiin toiselle paikkakunnalle. Edellisessä oli just tuota ettei miehelle puhuttu mistään. Nyt saa kyllä suoraan aamulla palautetta itselleen jos vie myöhässä.

Viime keväänä etäkoulun alkaessa lapsen opettaja liitti minut luokan vanhemmille perustamaansa wa-ryhmään. Odotettiin, että kyllähän se isänkin sinne liittää, kun ehtii. Muutaman päivän päästä selasin ryhmässä olijoita ja kahta lukuunottamatta kaikki muut oli äitejä. Laitoin lopulta viestiä opelle, että lisää meiltä myös isä. Meillä mies oli etätöissä ja siis myös valvomassa lasten etäkoulua, itse en ollut. Sen verran noita luokan vanhempia tunnen että monessa perheessä oli sama tilanne.

Poikien HPV-rokotusta koskeva kirje oli osoitettu pelkästään minulle, äidille.

Lapsi sai migreenikohtauksen kesken koulupäivän ja koulunkäynninavustaja oli yrittänyt tavoitella minua yli puolen tunnin ajan. En yleensä pysty vastaamaan omaan puhelimeeni töissä, lasta olikin ohjeistettu että täytyy soittaa isälle, mutta avustaja oli sanonut ettei hänellä ole aikaa etsiä isän numeroa ja vain minun numero oli tallennettuna luokan puhelimeen.

Onhan näitä...