Päiväkodissa hoitajat antavat kaiken palautteen aina lapsen äidille eli minulle. Isää ei ilmeisesti koeta näissä piireissä lapsen huoltajaksi lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Näyttäisi jatkuvan vielä koulun puolellakin :/ Minä sain haukut kun on läksyt tekemättä monena päivänä, vaikka en ole ollut kotonakaan vaan iltavuorossa töissä. Avauduin kyllä wilmassa sitten tästä asiasta sekä opelle että kerroin kertoneeni terveiset isälle.

Oletit, että opettaja tietää sinun olleen iltavuorossa ja kiusallaan ilmoitti juuri sinulle?

Loistava ketju! Liitos vertaistuesta!

Uskomatonta, että tilanne on edelleen samanlainen! Omien lasteni päiväkotiajoista on jo aikaa, mutta aivan täsmälleen sama meininki sitten jatkuu. Lapseni olivat päiväkodissa vuosina 2008-2014, isä vei heidät aina, koska menin aikaisin töihin ja minä hain useimmiten, pari kertaa kuussa isä haki. Aivan kaikki tiedotteet, valitukset, puutteet jne. tuli aina vain minulle. Ja nimenomaan niin, että isä toi lapsen syömään myöhässä, minulle valitettiin, minä kerroin isälle, joka suuttui, että ei voi olla noin, hänelle ei sanottu asiasta mitään vaan päinvastoin sanottiin, että hyvin ehtii vielä aamupalalle. Tätä vääntöä käytiin sitten perheen kesken (saako tulla myöhässä aamupalalle vai eikö saa), vaikka kyse oli ymmärtääkseni päiväkodin henkilökunnan omista tulkintaeroista. Pitkän väännön jälkeen sitten tiesimme, että jos vuorossa oli hoitaja x, tulee valitusta myöhästymisestä, mutta koska yleensä vuorossa on hoitaja y, jota ei myöhästymiset kiinnosta, niin mies jatkoi toimintaansa ja minä sain siitä aina hoitajan X haukut päälle. Mielenkiintoiseksi tilanteen veti sitten hoitaja z, joka tuuliviirinä hyväksyi myöhästymiset joka toinen kerta.

Ei tuo siis koskenut pelkästään aamupalaa. Jos mies haki lapsen, ei sanottu mitään rikkinäisistä saappaista tai puuttuvista hansikkaista mutta seuraavana iltapäivänä sitten valitettiin siitä, miten lapsella on jo toista päivää vuotava saapas jalassa ja omat hansikkaat puuttuvat. Tuon tavallaan ymmärsin, kun mies haki niin harvoin, niin ei ehkä viitsitty sanoa niitä ikäviä asioita, mutta kyllä minua harmitti olla se likasanko, jonka niskaan kaadettiin puuttuvat vaatteet, liian pienet varusteet ja epäsopivat ulkoiluvälineet. Yksi hoitaja ymmärsi turhautumiseni (annoin kyllä palautetta) ja yritti sitten välillä sanoa isällekin aamulla, että onko nyt muistettu ulkovarusteet ja että eilen oli unohtunut. Mutta muut eivät edes yrittäneet.

Monelle tulee ihan yllätyksenä, että isäkin on pätevä vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Monelle tulee ihan yllätyksenä, että isäkin on pätevä vanhempi

Ihan käsittämätöntä, että näin on vielä nykyäänkin, kun suurin osa päiväkotien työntekijöistä edustaa sitä ikäpolvea, jossa isät ovat tasavertaisia vanhempia.

Mikään ei ole hyvä. Yleensä äiti kysyy kuulumisia, yleensä isä hakee nopeasti, ei kysy ja varmuudeksi katsoo eri suuntaan ettei kukaan vain sano mitään ja huikkaa hei hei heti kun olet henkilökuntana avaamassa suun ja kertomassa päivän kulun. Sitten tulee äiti linjoja pitkin kun isälle ei koskaan viestitä mitään lapsen päivästä

Vierailija kirjoitti:

Esittivät, että ovat kyllä kovin tasa-arvoisia, mutta soittavat sille vanhemmalle, joka on aakkosissa ensin. Kun huomautin, että se on tuo lapsen isä, niin mutisivat jotain. 

Mies on meillä aakkosissa ensin, ja MISTÄÄN ei ole ikinä soitettu miehelle ainakaan ensisijaisesti. Jos minä en vastaa puhelimeen, saatetaan sen jälkeen tavoitella miestä. Meillä on erityislapsi jolla on vuosien aikana ollut paljon erilaisia lääkärikäyntejä, labroja, lisäksi hampaiden oikomishoidot, kuntoutusjutut... Ihan joka paikasta soitetaan aina ensin äidille.

Onko jossakin olemassa kahden vanhemman perheitä, joiden lapsiin liittyvät yhteydenotot esim. terveydenhuollosta olisivat edes joskus tulleet suoraan isälle? Ilman että on erikseen sanottu, että soitatteko tästä sitten isän numeroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tulee ihan yllätyksenä, että isäkin on pätevä vanhempi

Ihan käsittämätöntä, että näin on vielä nykyäänkin, kun suurin osa päiväkotien työntekijöistä edustaa sitä ikäpolvea, jossa isät ovat tasavertaisia vanhempia.

Niinpä. Ongelma tosin ulottuu ns. koneistossa kaikkialle. Pahimmillaan miehet ovat todella huonossa asemassa eron sattuessa ja lasten huoltajuuskysymysten tullessa ajankohtaisiksi.

Silloin moni mies vasta havahtuu tähän asiaan toden teolla.

Ja usein tästäkin asiasta syytetään, Kuinkas muuten, äitiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, isille vaan toivotellaan iloisesti hymyillen heipat, kaikki muu jää äideille

Kaikkein paras oli kun eräänä aamuna isän tuodessa lasta olivat hoitajan kanssa ihastelleet kaunista kuutamoa. Hoitaja siis itse hehkutti iltapäivällä kuinka he "Jorman" kanssa aamulla pitkään ihastelivat niin kaunista kuutamoa, hihhhiii...

Ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittivät, että ovat kyllä kovin tasa-arvoisia, mutta soittavat sille vanhemmalle, joka on aakkosissa ensin. Kun huomautin, että se on tuo lapsen isä, niin mutisivat jotain. 

Mies on meillä aakkosissa ensin, ja MISTÄÄN ei ole ikinä soitettu miehelle ainakaan ensisijaisesti. Jos minä en vastaa puhelimeen, saatetaan sen jälkeen tavoitella miestä. Meillä on erityislapsi jolla on vuosien aikana ollut paljon erilaisia lääkärikäyntejä, labroja, lisäksi hampaiden oikomishoidot, kuntoutusjutut... Ihan joka paikasta soitetaan aina ensin äidille.

Onko jossakin olemassa kahden vanhemman perheitä, joiden lapsiin liittyvät yhteydenotot esim. terveydenhuollosta olisivat edes joskus tulleet suoraan isälle? Ilman että on erikseen sanottu, että soitatteko tästä sitten isän numeroon?

Niin tuttua juttua! Olemme alkaneet tekemään niin että laitamme kaikkiin mahdollisiin kaavakkeisiin aina ensimmäiseksi lasten isän nimen ja numeron. Soittavat silti aina minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tulee ihan yllätyksenä, että isäkin on pätevä vanhempi

Ihan käsittämätöntä, että näin on vielä nykyäänkin, kun suurin osa päiväkotien työntekijöistä edustaa sitä ikäpolvea, jossa isät ovat tasavertaisia vanhempia.

Niin ovat. Mutta mediassa toitotetaan kaiken aikaa viestiä jossa nainen on rationaalinen toimija joka ei koskaan tyri tai jos tyri syy on yhteiskunnan. Mies taas ei oikein muuta teekkään. Seuraa vaikka mainontaa. Seuraa viihdelehtiä. Se on myönnettävä, että faktaperusteinen uutisointi on suhtkoht neutraalia mutta ei aina sekään. Valitettavasti. Näillä mennään varmaan vielä tämä sukupolvi. Mutta aivan loistavaa, että naiset, äidit, pikkuhiljaa voivat todeta, että tämä vinouma ei ole heidänkään etunsa.

Mikä vanhempien viestintä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Edelleenkään tämä pitkä kuvaus ei yhtään selvennän sitä miksi isälle ei voi sanoa suoraan aamulla että annetaan nyt näkkäriä (mennään lapsen edulla), mutta että tulkaapa tästä lähtien ajoissa? Ihan suoraa kommunikaatiota sille miehelle. Miksi ei voi?

Mikä vanhempien viestintä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Melkoisen typerää toimintaa päiväkodilta jatkaa noin päiväkausia. Ei uskoisi, että siellä on töissä myös yo-koulutettuja ihmisiä. Kun huomataan, että homma ei toimi, niin muissa työpaikoissa toimintaa muutetaan. Ihan perusasia on myös se, että palaute on tehokkainta kun se annetaan heti ja oikealle henkilölle.

Mikä vanhempien viestintä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Ihmeellistä vastuun siirtoa. Jos isälle sanotaan, että on ok tuoda lapsi klo 9, silloin ehtii vielä aamupalalle, niin totta kai se isä uskoo siihen, mitä se päiväkodin työntekijä hänelle sanoo, ja tuo lapsen tyytyväisenä hoitoon klo 9. Turha siitä on keskenään napista, tai motkottaa äidille, että kyllä pitää tuoda aikaisemmin, jos sitten kuitenkin itsepäisesti lapsen aamutuonnin hoitavalle isälle sanotaan, että klo 9 on ok. Tässä on kyllä puhtaasti kyseessä päiväkodin itse luoma ongelma. Komminikaation pitää olla selkeää ja yksiselitteistä.

Mikä vanhempien viestintä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Ja jos kotona viestit ei mene perille toiselle osapuolelle, tai muuta ongelmaa niin henkilöstön kanssa voi ja kannattaa sopia miten nämä hoitaa. Yleensä aamulla siis vaihdetaan lapsen kuulumiset (miten aamu mennyt, vanhemmilla jotain asiaa) ja iltapäivällä sitten työntekijät kertoo lapsen päivästä ja ilmoitusasiat. Voihan näissä erikseen toivoa että voisiko hakijalle (äidille) kertoa kuulumiset ja isälle sitten erikseen tekstiviestinä tai että isälle kerrottaisiin seuraavana aamuna edellisen päivän kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vanhempien viestintä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Edelleenkään tämä pitkä kuvaus ei yhtään selvennän sitä miksi isälle ei voi sanoa suoraan aamulla että annetaan nyt näkkäriä (mennään lapsen edulla), mutta että tulkaapa tästä lähtien ajoissa? Ihan suoraa kommunikaatiota sille miehelle. Miksi ei voi?

Mies kestää tiukkoja kansainvälisiä neuvotteluita mutta ei päiväkodin palautetta.🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Mikä vanhempien viestintä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä annan palautteen sille, joka lapsen tulee hakemaan. Ei ole minun vikani/ongelmani, jos se on aina äiti. Eikä kuulu minun työnkuvaani soitella isälle asioista, jotka voi hoitaa lapsen hakijan kanssa. Oletan, että perheessä osataan keskustella ja tieto välittyy äidiltä isälle. 

Ongelma onkin se että jos et aamulla kuitenkaan anna sitä palautetta isälle, eikö? Jos olet äidille äpättänyt mutta seuraavana päivänä kun isä kysyy asiasta olet ihan että ei mitään ongelmaa.

Tuossa tapauksessa ongelmana on se, että äiti ei vie viestiä eteenpäin. Minä ainakin kerron miehelleni, mitä päikkytädit sanovat ja keskustelemme asian yhdessä läpi. Ei tarvitse mennä tädeiltä kyselemään erikseen. Kokisin noloksi, jos lasteni isän pitäisi päikkytädeiltä kysellä, mitä tapahtui. Se on mielestäni minun velvollisuuteni jakaa lastemme asiat myös isälle. Yhteisiä kun ne lapset ovat. 

Mistä tiedät, että äiti ei vie viestiä eteenpäin? Ainakin meillä homma menee niin, että jos kyseessä on päiväkodin toimintaan liittyvä asia, ja minä sanon yhtä, mutta päiväkodin henkilökunta toista, niin mies uskoo ensi kädessä päiväkodin henkilökuntaa, koska he ovat päiväkodin toiminnan asiantuntijoita.

Meillä on käyty ihan vastaavista asioista vääntöä: mies vie lapsen myöhässä aamupalalle > henkilökunta hymistelee ja antaa lapselle aamupalaa > mies ajattelee, että asia ok > minä haen lapsen, ja henkilökunta naputtaa minulle, että pitäisi tulla ajoissa, tai aamupalaa ei saa > kerron asiasta miehelle > mies kertoo, mitä henkilökunta hänelle sanoi, ja toimii sen mukaan> mies vie taas lapsen myöhässä, ja kysyy aamupalakäytännöistä, koska ohjeet ovat epäselviä > henkilökunta hymistelee ja sanoo että ei ongelmaa vaikka lapsi tuodaan myöhässä, lapsi saa aamupalaa > mies jatkaa myöhässä viemistä > minulle naputetaan asiasta jne... 

Tämä ei varmaan aukea niille, jotka eivät tunne päiväkodin arkea. Mikä tuntuu hieman oudolta, jos teidän lapset siellä ovat päivästä toiseen.

Päivät ovat aikataulutettuja ja aamupalakin menee niin että yksikössä riippuen joko keittiön hommat venyy (tämä varsinkin isoissa yksiköissä), toiminnan aloitus venyy (joissakin ryhmissä syödään aamupala > siivotaan > aloitetaan aamupiiri samassa tilassa) tai työntekijämitoitukset voivat olla sellaiset että pitäisi olla 8.30 työkaverin kanssa kun lapsia on liikaa yhdelle työntekijälle.

Aamuisin sanotaan että no ei se mitään, annetaan näkkäriä, koska mennään lapsen edulla. Lapsi tuodaan nälkäisenä hoitoon ja ei kerkeä aamupalalle, pakkohan sille jotain on antaa. Lapsia ryhmässä 13 kpl, 1 työntekijä ja toinen työntekijä istuu aamupalalla sen yhden lapsen kanssa vaikka pitäisi olla muiden kanssa.

Jos tämä on yleistäkin että isälle ei kerrota, niin ekoilla kerroilla varmaan mennyt niin että isä tuonut lapset myöhässä, sanotaan että ei voi mitään, annetaan nälkäiselle lapselle näkkäriä. Iltapäivällä sitten hakijalle (oli kumpi tahansa - tässä tilanteessa ollut juurikin äiti?) kerrotaan kuulumiset ja toivotaan että lapsi ajoissa aamupalalle (on vaikuttanut toimintaan jollain tavalla) ja oletetaan tietysti jos samassa taloudessa olette niin vaihdatte kuulumiset. Äiti tietysti nyökytellyt että kyllä joo joo kerron Antille että tuo lapset ajoissa. Silti se isä tuo lapset joka aamu myöhässä aamupalalle. Ja homma jatkuu, joka päivä kun huomattu että myöhäinen aamupala on vaikuttanut toimintaan ja toivotaan että olisi ajoissa, niin silti se kuka tuo lapsen, tuo hänet myöhässä.

Edelleenkään tämä pitkä kuvaus ei yhtään selvennän sitä miksi isälle ei voi sanoa suoraan aamulla että annetaan nyt näkkäriä (mennään lapsen edulla), mutta että tulkaapa tästä lähtien ajoissa? Ihan suoraa kommunikaatiota sille miehelle. Miksi ei voi?

Jos isä TIETÄÄ tuovansa lapset myöhässä aamupalalle niin kyllähän joku siitä on sanonut :D ja homma on vaan jatkunut ja motkotetaan sitten hakijalle eli äidille kun mies ei tuo niitä lapsia ajoissa

Voiko tässä olla taustalla myös jotain sen tyyppistä että ei haluta olla hankalia miehille? Joidenkin naisten tapa miellyttää.

Ja samalla alemmuuden tuntoa naisia kohtaan, eli käytetään omaa "asemaa" ja painetaan toista naista alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittivät, että ovat kyllä kovin tasa-arvoisia, mutta soittavat sille vanhemmalle, joka on aakkosissa ensin. Kun huomautin, että se on tuo lapsen isä, niin mutisivat jotain. 

Mies on meillä aakkosissa ensin, ja MISTÄÄN ei ole ikinä soitettu miehelle ainakaan ensisijaisesti. Jos minä en vastaa puhelimeen, saatetaan sen jälkeen tavoitella miestä. Meillä on erityislapsi jolla on vuosien aikana ollut paljon erilaisia lääkärikäyntejä, labroja, lisäksi hampaiden oikomishoidot, kuntoutusjutut... Ihan joka paikasta soitetaan aina ensin äidille.

Onko jossakin olemassa kahden vanhemman perheitä, joiden lapsiin liittyvät yhteydenotot esim. terveydenhuollosta olisivat edes joskus tulleet suoraan isälle? Ilman että on erikseen sanottu, että soitatteko tästä sitten isän numeroon?

Niin tuttua juttua! Olemme alkaneet tekemään niin että laitamme kaikkiin mahdollisiin kaavakkeisiin aina ensimmäiseksi lasten isän nimen ja numeron. Soittavat silti aina minulle.

Mun lapsi aloitti uuden harrastuksen, ja lomakkeessa oli kohta ensisijainen vanhempi (mikä on aika tökerö ilmaisu jo sinänsä :D). Pistin sitten miehen yhteystiedot siihen, ja omat siihen toissijaisen vanhemman kohtaan, vai millä nimellä sitten olikaan, koska mies joka tapauksessa hoitaisi kuskaamisen kyseiseen harrastukseen. Seuraavana päivänä harrastuksesta soitettiin jotain tiedotusasiaa. Minulle. Eivät vissiin suostuneet uskomaan, että mies voisi olla lapsensa ensisijainen vanhempi.