Lue keskustelun säännöt.
Onko tervettä koirarotua olemassakaan?
21.01.2021 |
Koiran hankintaa suunnitellessa tuntuu, että tutustuipa mihin lajiin tahansa, sillä on litania yleisiä sairauksia. Enkä puhu nyt mistään mopseista vaan ihan 'tavallisista' roduista. Koko lemmikkikoiran pitäminen tuntuu aika kyseenalaiselta 😐 Mutta kysyn kuitenkin, mitkä rodut ovat suhteellisen terveitä, ja mitä kannattaa ihan terveyssyistä välttää.
Kommentit (40)
On, mutta yleensä ovat rotuja jotka vaativat osaavaa kättä ja jämäkän koulutuksen/paljon rotuominaista tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rodut ovat liian jalostettuja
Aika kaukana suden ulkonäöstä monet rodut.
Alkukantaiset rodut ovat terveitä mutta ei sovi kyllä monille
Valitettava tosiasaia on että todella moni seurakoirarotu on pilalle jalostettu, kun ihmiset jostain syystä tykkäävät litteistä kuonoista ja mulkosilmistä, sun muista haitallisista piirteistä. Terveimpiä tahtovat olla metsästykseen tai muuhun "työhön" käytettävät rodut, mutta ne eivät sitten usein sovi kerrostaloon sohvakavereiksi. Kyllä siitä välistäkin rotuja löytyy jotka ovat kohtuullisen terveitä ja soveltuvat seurakoiriksi, mutta siinä kannattaa varmistaa että vanhemmat on eläinlääkäri todennut terveiksi kun pentua etsii.
Pyreneittenmastiffi on terve rotu! Vanhemmat täytyy olla lonkkakuvattuja ja hyvälonkkaiset.
Vierailija kirjoitti:
Rodut ovat liian jalostettuja
Aika kaukana suden ulkonäöstä monet rodut.
Alkukantaiset rodut ovat terveitä mutta ei sovi kyllä monille
Ja ainakin joillain alkukantaisillakin roduilla - esim suomenpystykorvalla on perinnöllisiä sairauksia, kuten epilepsiaa.
Mutta paljon terveempi joku suomenlapinkoira on, kuin joku kiinanpalatsikoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmaan lapasen noutajat ovat yleensä suhteellisen terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Pyreneittenmastiffi on terve rotu! Vanhemmat täytyy olla lonkkakuvattuja ja hyvälonkkaiset.
Nopeella googlauksella eliniänodote silti vaan kymmenen vuoden kieppeillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyreneittenmastiffi on terve rotu! Vanhemmat täytyy olla lonkkakuvattuja ja hyvälonkkaiset.
Tosi terve joo. Keskimäärin elävät 7-vuotiaaksi, paljon luustovikaa ja syöpiä. Lähde: jalostustietokanta
No onko se pakko olla joku kallis rotukoira?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onko se pakko olla joku kallis rotukoira?
Implikoit et halvat ja söpöt pentutehtailun tulokset on automaattisesti jotenkin terveitä
Vierailija kirjoitti:
No onko se pakko olla joku kallis rotukoira?
Kalliin rotukoiran koko suvun sairaudet, luustot, eliniät yms on tiedossa, sekarotuisen kohdalla ostat sian säkissä. Voi olla että on keskivertoa rotukoiraa terveempi, voi myös olla että on perinyt rotuyhdistelmistään jokaisen rodun tyypilliset sairaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehottaisin kuitenkin miettimään ensisijassa sitä, mihin tarkoitukseen koira tulisi. Alkukantaisissa roduissa on aika terveitä, mutta ne ei ole varsinaisesti seurakoiria monetkaan. Itselläni on pieni seurakoira, jolla ei ole koskaan ollut muuta vaivaa kuin hammaskiveä, mutta nyt vanhemmiten (10v.) on tullut lievää sydämen vajaatoimintaa. Eli se on aikalailla tuuripeliä, saatko terveen vai et.
itsekin olen miettinyt samaa, tuntuu ettei mikään seurakoirarotu oo takuuvarmasti terve. henkilökohtaisesti tuntuu että nykypäivän vakuutuskikkailut mahdollistaa yhä enemmän ja uusia sairaudenhoitometodeja koirille, eläinlääkärinkään sanaan hoitojen kannattavuudesta/eettisyydestä ei voi mielestäni enää luottaa. moni ihminenkään ei sairasta niin paljoa kuin koirat! ja koira sentään elää hetkessä toisinkuin ihminen, tämä tuottaa tuskaa etenkin siinä vaiheessa kun päätöksiä pitäis tehdä ja on jo kiintynyt lemmikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rotukoira sairastui syöpään 10-vuotiaana.Lopetti sitten syömisen.Lääkäri antoi viimeisen piikin.
Sekarotuinen koira eli noin 17 vuotta ja toinen sekarotuinen lähes 15 vuotta.
Kaikissa koirissa (kuten ihmisillä) on geenejä, jotka altistaa sairauksille. Joillakin roduilla geenipooli on niin pieni, että huonot geenit rikastuvat ja siksi sairastuminen on todennäköisemöään
Sairastumiseen vaikuttaa suuresti myös ympäristötekijät, kuten lonkkadysplasiassa. Ja emon terveydentila tiineyden aikana vaikuttaa lonkkiin. Lonkladysplasiaan liittyviä geenejä taitaa olla kaikissa roduissa ja sekarotuisissa, puhtaita linjoja ei siis ole.
Toki tietyt ulkonäköpiirteet lisäävät sairauksia ja sairastumisen riskiä pelkästään ihan sillä, että on fysiologisesti mahdotonta elää hyvää elämää esim. liian pitkällä selällä, pienessä kallossa tai lyhyessä kuonossa. Näitä voi karttaa valitsemalla alkukantaisia koiria, joiden ulkonäköä ei ole pyritty muuttamaan kauneuden tai käyttötarkoituksen mukaan (esim. mäyräkoiran pitkäselkäisyys ja lyhytjalkaisuus luolissa kulkemiseen).
Tämän lisäksi rodulla tulisi olla rikas geenipooli, jota on käytetty tehokkaasti hyödyksi jalostukessa. Ns pullonkaularotuja kuten berninpaimenkoiraa kannattaa välttää, sillä nykyinen populaatio on muutamasta yksilöstä elvytetty kokonaisuus ja siten geenien rikastuminen sukulinjoissa korkea.
Kasvattajan valinnalla on suuri merkitys, sillä hyvä kasvattaja miettii rotua kokonaisuutena ja tuo rotuun uutta verta jopa yli rajojen. Koiranetiin kannattaa perehtyä ja tehdä laajaa tutkimustyötä kasvatustyöstä. Hyvä kasvattaja ei esimerkiksi käytä samaa yhdistelmää toistamiseen ainakaan ennen kuin ensimmäiset pennut on todettu terveiksi perinnöllisten sairauksien osalta. Mielellään samoja yhdistelmiä ei muutenkaan, sillä useat pennut samasta yhdistelmästä köyhdyttävät rodun geenipoolia.
Tämän kaiken lisäksi tulevan omistajan tulee perehtyä ympäristötekijöihin ja ymmärtää niiden merkitys terveyteen ja sairauksien ilmenemiseen. Oikea ruokinta ja monipuolinen, turvallinen liikunta ehkäisee jo monien sairauksien ilmenemistä vaikka kyseinen rotu kyseistä sairausgeeniä kantaisi.
Tämä on vähän hankala juttu. Itse olen päätynyt sekarotuisiin kodittomiin sen takia, että vaikka niilläkin voi olla sairauksia, niin ne eivät ole ainakaan kyseisen yksilön kohdalla tarkoituksen mukaisen jalostuksen sivutuote.
Minulla on paljon parjattu viipurilainen rescue, joka on ollut minulla reilun seitsemän vuotta. Ainoat eläinlääkärikulut ovat muodostuneet pakollisista rokotuksista, todella terve ja hyväkuntoinen koira. Toinen on kotimaisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta otettu sekarotuinen, jolla puolestaan on ollut koko ajan jotain vaivaa. Toisaalta, naapurissa asuu hyväkuntoinen pappakoira, joka vieläpä edustaa melko ylijalostettua rotua.
Eli kaikki on aina lopulta yksilökohtaista. Sairaimmat rodut kuitenkin välttäisin jo ihan eettisistä syistä.
Kaikissa roduissa (kaikissa koirissa! Myös sekarotuisissa) on perinnöllisiä sairauksia ja vikoja. Esim. lonkkaniveldysplasiaa esiintyy ihan joka rodussa. Toki toisissa enemmän kuin toisissa. Kannattaa toki etsiä koiraa, jolla on terve rakenne, ei hengitysvaikeuksia, ylipitkiä selkiä jne. Tärkeämpää on pohtia, minkätyyppisen koiran haluat ja mihin tarkoitukseen ja sitten tutkia siitä ryhmästä mahdollisimman tervettä rotua.
Jännä. Kirjoitin äsken pitkän asiallisen tekstin miten huomioida perinnälliset sairaudet ja koiran rakenne rodun/pennun valinnassa ja se meni hylkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Kirjoitin äsken pitkän asiallisen tekstin miten huomioida perinnälliset sairaudet ja koiran rakenne rodun/pennun valinnassa ja se meni hylkyyn.
Johtuu joistain ihan asiallisista sanoista yhdistettynä sanaan rotu. Voit arvata miksi tämä tulkitaan asiattomaksi. Huomannut saman kun olen joskus johonkin koiraketjuun jotain kommentoida :)
On, mutta kyllä niilläkin on erilaisia perinnöllisiä sairauksia, aivan kuten ihmisillä. Näitä sairauksia onneksi pystytään nykyään seulomaan, jolloin voidaan välttää sairautta kantavalla yksilöllä jalostaminen.
Islanninlammaskoira on esimerkki terveestä rodusta, mutta älä ota sitä, jos et ole valmis panostamaan koulutukseen.