Onko tervettä koirarotua olemassakaan?

Valitse koira, joka

- ei ole äärimmäisen pieni tai suuri

- on melko kevytrakenteinen

- on kuonon, silmien, korvien ja raajojen suhteen mahdollisimman keskiverto ja keskikokoinen

Joku tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tyyppinen voisi olla aika hyvä.

On terveitäkin rotuja, ei kannata katsella niitä liian pitkälle jalostettuja kuten lyttykuonot. Pitää muistaa sekin, että suureen massaan mahtuu aina huonot kortit saaneita eli perinnöllisesti sairaita tai sairauksille alttiita yksilöitä. Se taas ei tarkoita, että rotu olisi jotenkin sairas.

Jotenkin ihmisiltä hämärtyy ajattelussaan se, että rotujen terveyttä tutkimalla (pevisa) saadaan paljon arvokasta tietoa, mikä auttaa mm. valitsemaan terveitä yksilöitä jalostukseen. Terveet kyynärät, lonkat, silmät jne. Ei siis ole kyse siitä, että rotukoirat olisivat sairaampia kuin seropit, vaan tutkimalla vanhemmat ennen astutusta voidaan olettaa tulevan mahdollisimman terveitä ja pitkäikäisiä pentuja. Selvää on, että joskus tulee sutta ja sekundaa. Geenilotossa ei voi aina voittaa. Seropeista ei ole vastaavaa tietoa, joten se on tuurista kiinni mitä yhdistelmästä tulee. Edelleen elää vahvana harhakuvitelma seropeista rotukoiria terveempinä. Noh, näinhän asia ei ole. 

Se taas on fakta, että suosimalla tiettyä, yleensä koiranäyttelytuomareiden palkitsemaa, äärimmäisen tyypitettyä jalostusmateriaalia yksinomaan on tie tuhoon.  Pitäisi suosia myös niitä keskinkertaisia mutta terveitä ja hyvän hermorakenteen omaavia yksilöitä. Moni rotu on pilattu täysin kuten sakemannit ja kaikki lyttykuonot tai rakenteeltaan erikoisemmat rodut. Monissa pk-roduissa on haettu räjähtävää näyttävyyttä ja toimintakykyä, mikä taas kostautuu heikkona hermorakenteena ja viettihirviöiden käytösongelmana. Tästä esimerkkinä Malinois, joka on täysin pilalla. Dobberit pilattiin vuosituhannen vaihteessa, 80 ja 90-luvuilla dobberi oli luotettava ja mukava perhekoira (toki koulutusta vaatia), sittemmin rodusta tuli hermoheikko piippaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä. Kirjoitin äsken pitkän asiallisen tekstin miten huomioida perinnälliset sairaudet ja koiran rakenne rodun/pennun valinnassa ja se meni hylkyyn.

Johtuu joistain ihan asiallisista sanoista yhdistettynä sanaan rotu. Voit arvata miksi tämä tulkitaan asiattomaksi. Huomannut saman kun olen joskus johonkin koiraketjuun jotain kommentoida :)

Mietinkin, että liittyikö tähän jotain väärää konnotaatiota erään toisen lajin ja_lostukseen. :D Kiitos. Tuossa jo samaan aikaan ehti muutama muu kirjoittamaan vastaava sisällön, niin asia tuli jo esille hylkäyksestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa koirissa (kuten ihmisillä) on geenejä, jotka altistaa sairauksille. Joillakin roduilla geenipooli on niin pieni, että huonot geenit rikastuvat ja siksi sairastuminen on todennäköisemöään

Sairastumiseen vaikuttaa suuresti myös ympäristötekijät, kuten lonkkadysplasiassa. Ja emon terveydentila tiineyden aikana vaikuttaa lonkkiin. Lonkladysplasiaan liittyviä geenejä taitaa olla kaikissa roduissa ja sekarotuisissa, puhtaita linjoja ei siis ole.

Toki tietyt ulkonäköpiirteet lisäävät sairauksia ja sairastumisen riskiä pelkästään ihan sillä, että on fysiologisesti mahdotonta elää hyvää elämää esim. liian pitkällä selällä, pienessä kallossa tai lyhyessä kuonossa. Näitä voi karttaa valitsemalla alkukantaisia koiria, joiden ulkonäköä ei ole pyritty muuttamaan kauneuden tai käyttötarkoituksen mukaan (esim. mäyräkoiran pitkäselkäisyys ja lyhytjalkaisuus luolissa kulkemiseen).

Tämän lisäksi rodulla tulisi olla rikas geenipooli, jota on käytetty tehokkaasti hyödyksi jalostukessa. Ns pullonkaularotuja kuten berninpaimenkoiraa kannattaa välttää, sillä nykyinen populaatio on muutamasta yksilöstä elvytetty kokonaisuus ja siten geenien rikastuminen sukulinjoissa korkea.

Kasvattajan valinnalla on suuri merkitys, sillä hyvä kasvattaja miettii rotua kokonaisuutena ja tuo rotuun uutta verta jopa yli rajojen. Koiranetiin kannattaa perehtyä ja tehdä laajaa tutkimustyötä kasvatustyöstä. Hyvä kasvattaja ei esimerkiksi käytä samaa yhdistelmää toistamiseen ainakaan ennen kuin ensimmäiset pennut on todettu terveiksi perinnöllisten sairauksien osalta. Mielellään samoja yhdistelmiä ei muutenkaan, sillä useat pennut samasta yhdistelmästä köyhdyttävät rodun geenipoolia.

Tämän kaiken lisäksi tulevan omistajan tulee perehtyä ympäristötekijöihin ja ymmärtää niiden merkitys terveyteen ja sairauksien ilmenemiseen. Oikea ruokinta ja monipuolinen, turvallinen liikunta ehkäisee jo monien sairauksien ilmenemistä vaikka kyseinen rotu kyseistä sairausgeeniä kantaisi.

Lisään vielä, että muotirotuja kannattaa välttää tai ainakin kiinnittää tarkasti huomiota mahdollisen pennun sukutauluun ja kasvattajan kasvatustyöhön. Moni rotu on pilattu buumien takia, sillä suuren kysynnän takia pentuja tuotetaan epäeettisesti. Jokainen pentu revitään käsistä taustoista riippumatta, joka houkuttelee epäeettisiä kasvattajia ja pentutehtaloijoita tienaamaan.

Tällaisia rotuja on ollut esimerkiksi collie (lassie), dalmatialainem (101 dalmatialaista), chihut ja muut pienet "laukkurodut", tietyt noutajat (kultsi ja labradori).. Tämän hetkisiä muotirotuja tuntuu olevan corgi, shiba ja labradoodle.

Meillä on 4v suomenlapinkoira, eläinlääkärillä ei ole tarvinnut käyttää muuten kuin rokotuksilla.

Ylellä oli juuri kiva juttu seisakarinkoirasta. Kyseessähän ei ole virallinen rotu, eikä sitä sellaiseksi ilmeisesti haluta. Rotukirja pidetään auki, jotta rotu pysyisi terveenä, eikä touhu muuttuisi liiaksi jolustustoiminnaksi. Omaa silmää kyseinen koira viehättää kovin, mutta pentuja on vaikea saada.

Valitettavasti moni koiranomistaja ei tiedä koiransa kivuista. Itsekkin olen tähän syylistynyt. Huomasimme koiramme kivun vasta kun tämä rupesi ontumaan. Jälkikäteen ajateltuna merkkejä kivusta oli ollut jo pitkään. Koira esimerkiksi teki pientä nyökkäys liikettä kävellessään.

Nyt kun olen perehtynyt koiran tapaan ilmaista kipua niin olen huomannut, että kipuisia koiria on kadut ja koirapuistot täynnä. Myös niissä sekarotuisissa, joita omistajat kehuvat niin terveeksi.

Suosittelen jokaista koiranomistajaa kuvauttamaan koiransa kyynärät ja lonkat käyttötarkoituksesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti moni koiranomistaja ei tiedä koiransa kivuista. Itsekkin olen tähän syylistynyt. Huomasimme koiramme kivun vasta kun tämä rupesi ontumaan. Jälkikäteen ajateltuna merkkejä kivusta oli ollut jo pitkään. Koira esimerkiksi teki pientä nyökkäys liikettä kävellessään.

Nyt kun olen perehtynyt koiran tapaan ilmaista kipua niin olen huomannut, että kipuisia koiria on kadut ja koirapuistot täynnä. Myös niissä sekarotuisissa, joita omistajat kehuvat niin terveeksi.

Suosittelen jokaista koiranomistajaa kuvauttamaan koiransa kyynärät ja lonkat käyttötarkoituksesta riippumatta.

Miten se kuvaus ne lonkat parantaa? Vai tarkoitatko, että hoksasit vasta sen jälkeen antaa kipulääkettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti moni koiranomistaja ei tiedä koiransa kivuista. Itsekkin olen tähän syylistynyt. Huomasimme koiramme kivun vasta kun tämä rupesi ontumaan. Jälkikäteen ajateltuna merkkejä kivusta oli ollut jo pitkään. Koira esimerkiksi teki pientä nyökkäys liikettä kävellessään.

Nyt kun olen perehtynyt koiran tapaan ilmaista kipua niin olen huomannut, että kipuisia koiria on kadut ja koirapuistot täynnä. Myös niissä sekarotuisissa, joita omistajat kehuvat niin terveeksi.

Suosittelen jokaista koiranomistajaa kuvauttamaan koiransa kyynärät ja lonkat käyttötarkoituksesta riippumatta.

Miten se kuvaus ne lonkat parantaa? Vai tarkoitatko, että hoksasit vasta sen jälkeen antaa kipulääkettä?

En ole tuo, jolle vastasit, mutta lonkkien ja kyynärien tutkiminen on koko rodun kannalta hyvä juttu, mutta kyllähän se on myös ihan hyvä tietää, millaiset lonkat omalla koiralla on, niin tietää sen tulevaisuudesta ja käytöstä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti moni koiranomistaja ei tiedä koiransa kivuista. Itsekkin olen tähän syylistynyt. Huomasimme koiramme kivun vasta kun tämä rupesi ontumaan. Jälkikäteen ajateltuna merkkejä kivusta oli ollut jo pitkään. Koira esimerkiksi teki pientä nyökkäys liikettä kävellessään.

Nyt kun olen perehtynyt koiran tapaan ilmaista kipua niin olen huomannut, että kipuisia koiria on kadut ja koirapuistot täynnä. Myös niissä sekarotuisissa, joita omistajat kehuvat niin terveeksi.

Suosittelen jokaista koiranomistajaa kuvauttamaan koiransa kyynärät ja lonkat käyttötarkoituksesta riippumatta.

Miten se kuvaus ne lonkat parantaa? Vai tarkoitatko, että hoksasit vasta sen jälkeen antaa kipulääkettä?

Älä ole idiootti

Sekarotuiset !

Mitä enemmän jalostettu rotu, sen sairaanpia koiria.

Kannattaa ottaa heti sellainen vakuutus joka korvaa rajattomasti eläinlääkäri käynnit.

Koska siellä pitää ravata jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuiset !

Mitä enemmän jalostettu rotu, sen sairaanpia koiria.

Kannattaa ottaa heti sellainen vakuutus joka korvaa rajattomasti eläinlääkäri käynnit.

Koska siellä pitää ravata jatkuvasti.

A) sekarotuiset eivät ole sen terveempiä. Niitä ei vain tutkita yhtä paljon kuin rotukoiria. Paskimmillaan saat molempien rotujen ongelmat

B) mikään vakuutus ei kata rajattomasti käyntejä vaan aina on joku maksukatto per kausi/vuosi

Karkeasti koirilla mitä enemmän kokoa, sen lyhyempi elinikä. Tanskandoggi ei taida kaksinumeroista ikää nähdä koskaan, kettuterrieri helpostikin.

Tuo on kyllä totta, että moni koiranomistaja ei tiedä koiran kivuista tai ei osaa tunnistaa merkkejä. Siinä vaiheessa, kun sokeampikin ne näkee, on koira yleensä jo todella kipeä.

Papillonit ovat suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu. Helppo kouluttaa, ovat energisiä ja jaksavat melko pitkiäkin lenkkejä, mutta tyytyvät myös välillä vähäisempäänkin liikuntaan. Mutta toiminnasta tykkäävät ja ovat valtavan hellyttäviä pakkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se pakko olla joku kallis rotukoira?

Kalliin rotukoiran koko suvun sairaudet, luustot, eliniät yms on tiedossa, sekarotuisen kohdalla ostat sian säkissä. Voi olla että on keskivertoa rotukoiraa terveempi, voi myös olla että on perinyt rotuyhdistelmistään jokaisen rodun tyypilliset sairaudet.

Eli kuvatun ja testatun cockerspanielin ja springerspanielin sukutiedot menee ikkunasta ulos, jos ne risteytetään? Aika jännä, sekarotuisiahan ne on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti moni koiranomistaja ei tiedä koiransa kivuista. Itsekkin olen tähän syylistynyt. Huomasimme koiramme kivun vasta kun tämä rupesi ontumaan. Jälkikäteen ajateltuna merkkejä kivusta oli ollut jo pitkään. Koira esimerkiksi teki pientä nyökkäys liikettä kävellessään.

Nyt kun olen perehtynyt koiran tapaan ilmaista kipua niin olen huomannut, että kipuisia koiria on kadut ja koirapuistot täynnä. Myös niissä sekarotuisissa, joita omistajat kehuvat niin terveeksi.

Suosittelen jokaista koiranomistajaa kuvauttamaan koiransa kyynärät ja lonkat käyttötarkoituksesta riippumatta.

Miten se kuvaus ne lonkat parantaa? Vai tarkoitatko, että hoksasit vasta sen jälkeen antaa kipulääkettä?

No siis, minun koirani oli vasta pentu, viralliset kuvaukset tehdään vuodesta ylöspäin kun tulos on

ns lopullinen.

Minä vein koirani ortopedille ja siellä pentu kuvattiin

ja syy kipuiluun selvisi. Pentuvaiheessa koiran lonkkia ja kyynäriä pystytään operoimaan ja hoitaa, joten siksi lonkkadysplasiaan taipuvaiset rodut kannattaa käyttää noin 6kk iässä ns. välikuvauksessa, jolloin lopulliseen tilanteeseen voidaan vielä vaikuttaa. Erityisesti jos on yhtään tunnetta siitä, että kaikki ei ole hyvin tai koira kulkee epäpuhtaasti.

Viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset ovat myöskin tärkeät, sillä oikeanlaisella liikunnalla ja ruokinnalla pystytään vaikuttamaan nivelrikon syntyyn. Lisäksi tulokset antavat kasvattajalle tärkeää palautetta jalostustyön onnistumisesta. Joskus nimittäin A/A lonkkaisista ja 0/0 kyynäristä vanhemmista tulee jotakin ihan muuta. Lisäksi tietysti sitä omaa koiraa katsoo toisella silmällä kipujen ym varalta kun tietää, että luusto ei ihan priimaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se pakko olla joku kallis rotukoira?

Kalliin rotukoiran koko suvun sairaudet, luustot, eliniät yms on tiedossa, sekarotuisen kohdalla ostat sian säkissä. Voi olla että on keskivertoa rotukoiraa terveempi, voi myös olla että on perinyt rotuyhdistelmistään jokaisen rodun tyypilliset sairaudet.

Eli kuvatun ja testatun cockerspanielin ja springerspanielin sukutiedot menee ikkunasta ulos, jos ne risteytetään? Aika jännä, sekarotuisiahan ne on.

Cockerspanielilla ja springerspanielilla on samoja terveysongelmia, joten terveydellisestä näkökulmasta katsoen tuollainen risteys ei tee "parempaa". Toki käyttöpuolta ajatellen rotuja voi olla hyvä miksata, kuten esim. vetokoirissa.

Vierailija kirjoitti:

itsekin olen miettinyt samaa, tuntuu ettei mikään seurakoirarotu oo takuuvarmasti terve. henkilökohtaisesti tuntuu että nykypäivän vakuutuskikkailut mahdollistaa yhä enemmän ja uusia sairaudenhoitometodeja koirille, eläinlääkärinkään sanaan hoitojen kannattavuudesta/eettisyydestä ei voi mielestäni enää luottaa. moni ihminenkään ei sairasta niin paljoa kuin koirat! ja koira sentään elää hetkessä toisinkuin ihminen, tämä tuottaa tuskaa etenkin siinä vaiheessa kun päätöksiä pitäis tehdä ja on jo kiintynyt lemmikkiin.

MIKÄÄN elävä olento ei ole takuuvarmasti terve. Tai elä terveenä sinne elinikänsä loppuun. Ihan mitä vaan voi sattua ja käydä. Ja siinä oon samaa mieltä tuossa aiemman kirjoittajan kanssa, että mietit mihin tarpeeseen se koira tulee ja siten valitset rodun sen mukaan ja sitten toivot, että säilyy terveenä.  

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti moni koiranomistaja ei tiedä koiransa kivuista. Itsekkin olen tähän syylistynyt. Huomasimme koiramme kivun vasta kun tämä rupesi ontumaan. Jälkikäteen ajateltuna merkkejä kivusta oli ollut jo pitkään. Koira esimerkiksi teki pientä nyökkäys liikettä kävellessään.

Nyt kun olen perehtynyt koiran tapaan ilmaista kipua niin olen huomannut, että kipuisia koiria on kadut ja koirapuistot täynnä. Myös niissä sekarotuisissa, joita omistajat kehuvat niin terveeksi.

Suosittelen jokaista koiranomistajaa kuvauttamaan koiransa kyynärät ja lonkat käyttötarkoituksesta riippumatta.

Tää on niin totta. Omalla koiralla oli allergioista johtuvia suolisto-ongelmia, ollut jo varmaan melkein vuoden ennen kuin minäkin sen tajusin, kun lopetti syömisen sitten kokonaan. Kun sitten saatiin koira ruokavaliolla taas kuntoon, tajusin vasta miten pitkään oli ollut huonossa kunnossa toinen. Mutta nyt osaan vahtia kuntoa paremmin, kun turkki alkaa harmaantua ja kiilto hävitä (koira on siis nyt 3v), ja leikkiminen vähenee, samantien lekuriin.