Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tsempatkaa minua eroamaan!
-J-
21.01.2021 |
Olen hautonut eroa miehestäni jo liian pitkään, mutta olen nynny, enkä uskalla ottaa sitä askelta. Nyt tarvitsen teidän muiden temppaavia sanoja ja kokemuksia tähän, kiitos.
Eniten minua huolettaa taloudellinen selviäminen, koska nyt olen tottunut siihen että maksetaan asumiskustannukset puoleksi. Olen määräaikaisessa työsuhteessa joka päättyy kesällä (ei mahdollisuutta työsuhteen jatkoon), ja mikäli en saa uutta työtä, jään ansiosidonnaiselle minkä määrä ei päätä huimaa. Olen kuitenkin tehnyt laskelmia ja mikäli löytäisin edullisen oman asunnon, pärjäisin kyllä - en yhtä hyvin kuin nyt, mutta kuitenkin.
Toiseksi huolettaa miehen reaktio. Aina kun meillä on ollut isoja riitoja, hän alkaa itkemään ja kertoo miten pelkää menettävänsä minut. Jos kertoisin hänelle että haluan erota, en tiedä miten kestäisin hänen reaktionsa ilman että hellyn ja pyörrän päätökseni. En haluaisi kuitenkaan olla pahis, mutta se taitaa tässä tilanteessa olla väistämätöntä.
Sitten huolettaa myös perheenjäsenten reaktiot. Olen myös aika läheinen miehen äidin ja siskon kanssa, joten siinä menisi nekin suhteet. Mutta en vain enää kestä olla tässä suhteessa.
Joten, kiitos jos viitsitte tsempata ja kertoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, jos vaan uskallan hypätä tuntemattomaan.
Kommentit (49)
Miksi et ennemmin selvittäisi asioita miehen kanssa ja panostaisi suhteen jatkumiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olemme yrittäneet kaikkia ongelmia selvittää, mutta kaikki ei vain ole selvitettävissä (esim. tulevaisuuden haaveet, perheen suunnittelu ym. joista olemme eri mieltä). Sen takia koen, että tässä ei ole enää muuta ratkaisua.
Olisi helpompi tsempata, jos olisi oikea syy, kuten pettäminen, väkivalta tai muu luonnehäiriö. Onko tulevaisuuden suunnitelmat jommalla kummalla muuttuneet, vai miksi ne vasta nyt tulevat esiin?
Miksi sinulla menisi suhteet poikki miehesi siskoon ja äitiin? Ethän sinä heidän kanssaan naimisissa ole.
Itse tein eron mieheeni niin että hommasin asunnon salaa. Pakkasin tavarani kun hän oli iltavuorossa ja ilmoitin että muutan pois. Jos olisin etukäteen hehkuttanut asiaa, niin sotahan siitä olisi syntynyt. Taloudellista huolta minäkin ajattelin, mutta hyvin olen pärjännyt. Tästä on nyt 5 vuotta, enkä päivääkään ole katunut. Tsemppiä.
Jaxuhali, jätä se sika ja liity av mammojen emansipoituneeseen, kehopositiivisten yksinhuoltajien infernaaliseen feminismiryhmään.
Meille on kunnia-asia auttaa sisaria pois toksisen maskuliinisuuden ikeen alta ja ehdotamme seuraavaa lähestymistapaa.
Jos susta tuntuu siltä, se riittää, eikä mitään muuta enää tarvita.
Jätä sian ulina omaan arvoonsa ja etene määrätietoisesti.
Turvakoti, yhteiskunnalta kämppä, avioero-oikeudenkäynti, yhteishuoltajuus (pidä huolta kuitenkin täysistä elatusavuista ja joka toinen viikko bailabaila), sossumassit, taistelu exän uutta perhettä kohtaan, palaaminen yhteisöömme, jossa voimme neuvoa muita samassa tilanteessa olevia naisia toteuttamaan unelmansa.
Girl power forever.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän on värikästä kommenttia, kuten odotinkin :)
Olisi paljon helpompaa lähteä, jos olisi pettämistä tai väkivaltaa, mutta kun meillä ei ole _mitään_. Ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei puheenaiheita. Molemmat menee omia menojaan. Monesti ollaan asioista keskusteltu ja hetken ajan kaikki on melko hyvin, sitten taas palataan samaan vanhaan. Nyt alan olla vaan loppu tähän yrittämiseen.
Lapsia ei ole, ja mies on vasta ilmoittanut että ei välttämättä tulekaan. Ja se on ehkä se suurin kompastuskivi, koska itse haluan lapsia joku päivä. Joten näillä ajatuksilla, mutta kuten olen sanonut, olen nynny. En uskalla lähteä etsimään omaa onneani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jätä sitä, et ansaitse parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin käytännössä niin, että hommasin asunnon itselleni, mies jäi entiseen (koska se olisi ollut minulle aivan liian kallis). Ilmoitin miehelle jo puoli vuotta aiemmin, että en halua elää sellaista elämää jota elimme. Hän ehti siis tottua ajatukseen. Samalla ”opetin” hänelle paljon esim. ruokien laittoa, koska siinä hän on aivan tumpula. Päivääkään en ole katunut, olisi vain pitänyt lähteä aiemmin. Taloudellinen puoli on aina huolestuttava, mutta pärjäät kyllä! Tee budjetti ja pysy siinä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi liian tuhoisassa ihmissuhteessa.
Sitten kun sulla on oikea syy erota niin teet sen.
Kumma ulina-aloitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehellesi avoimesti, että lastenhankintakysymys on liian iso, että voisit tehdä kompromissia sen asian suhteen. Toisen itku ja paha mieli ei ole syy jäädä, ne kestää vain hetken verrattuna siihen jos joudut koko tulevaisuutesi kärsimään siitä ettet saa haluamiasi lapsia.
En ymmärrä tuota ajatusta että sinä olisit tässä joku pahis. Ja miksi yrität ulkoistaa eropäätöksen meille muille. Eroa tai jää, ihan sama. Sun elämä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-J- kirjoitti:
Täällähän on värikästä kommenttia, kuten odotinkin :)
Olisi paljon helpompaa lähteä, jos olisi pettämistä tai väkivaltaa, mutta kun meillä ei ole _mitään_. Ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei puheenaiheita. Molemmat menee omia menojaan. Monesti ollaan asioista keskusteltu ja hetken ajan kaikki on melko hyvin, sitten taas palataan samaan vanhaan. Nyt alan olla vaan loppu tähän yrittämiseen.
Lapsia ei ole, ja mies on vasta ilmoittanut että ei välttämättä tulekaan. Ja se on ehkä se suurin kompastuskivi, koska itse haluan lapsia joku päivä. Joten näillä ajatuksilla, mutta kuten olen sanonut, olen nynny. En uskalla lähteä etsimään omaa onneani.
Sullahan on tosi hyvät perustelut miksi erota. Sinun ei tarvitse niitä perustella kenellekään muulle. Miehesihän tietää nämä jo. Ei voi olla yllätys.
Kyllä se mies pärjää. Jos alkaa uhkailla itsensä tappamisella niin anna joku kriisipuhelimen numero. Älä lähde mukaan tuollaiseen henkiseen vallankäyttöön.
Meinasinkin kysyä, että miksi haluat eroa mutta avasitkin sitä jo hyvin. Minkä ikäinen olet? Jos haluat perheen, niin sinun ei kannata viivytellä liian pitkään suhteessa, jossa perheen perustaminen ei ole mahdollista. Muuten voit huomata olevasi onneton ja ilman mahdollisuutta saada perhettä. Ero ei tietenkään tarkoita sitä, että saisit perheen mutta se parantaa mahdollisuuksia siihen.
Onhan se itsekäs ratkaisu mutta tässä asiassa et voi ajatella kuin itseäsi, sillä toista ei voi pakottaa haluamaan samaa.
-J- kirjoitti:
Täällähän on värikästä kommenttia, kuten odotinkin :)
Olisi paljon helpompaa lähteä, jos olisi pettämistä tai väkivaltaa, mutta kun meillä ei ole _mitään_. Ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei puheenaiheita. Molemmat menee omia menojaan. Monesti ollaan asioista keskusteltu ja hetken ajan kaikki on melko hyvin, sitten taas palataan samaan vanhaan. Nyt alan olla vaan loppu tähän yrittämiseen.
Lapsia ei ole, ja mies on vasta ilmoittanut että ei välttämättä tulekaan. Ja se on ehkä se suurin kompastuskivi, koska itse haluan lapsia joku päivä. Joten näillä ajatuksilla, mutta kuten olen sanonut, olen nynny. En uskalla lähteä etsimään omaa onneani.
Siis onko tämä klassinen "miehen kanssa sovittiin että tehdään lapsia, mutta mies ei haluakaan niitä"?
Ja tuosta päätellenhän teillä ei ole mitään yhteistä. Kimppatalous.
-J- kirjoitti:
Täällähän on värikästä kommenttia, kuten odotinkin :)
Olisi paljon helpompaa lähteä, jos olisi pettämistä tai väkivaltaa, mutta kun meillä ei ole _mitään_. Ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, ei puheenaiheita. Molemmat menee omia menojaan. Monesti ollaan asioista keskusteltu ja hetken ajan kaikki on melko hyvin, sitten taas palataan samaan vanhaan. Nyt alan olla vaan loppu tähän yrittämiseen.
Lapsia ei ole, ja mies on vasta ilmoittanut että ei välttämättä tulekaan. Ja se on ehkä se suurin kompastuskivi, koska itse haluan lapsia joku päivä. Joten näillä ajatuksilla, mutta kuten olen sanonut, olen nynny. En uskalla lähteä etsimään omaa onneani.
Meinasin joskus itse tsemppipyynnön tänne laittaa erotuksella, että ole mies ja meillä on lapsia. Itsellani vain se tilanne, että minä olen se hyvätuloinen, mutta jos lähden, toisen taloudellinen tilanne sakkaa vielä pahemmin kuin omani. Meillä on avioehto, joten se ei ole ongelma. Ajattelen vain liikaa lapsia, velvolliksia jne. Miten siis sais ittestään irti? Terapiassakin käyty, mutta lähinnä vaan ns. ahdistaa olla sen toisen lähellä.
Luultavasti mieskin on suhteessa vain, koska on tottunut ja kaikki on nyt helpompaa kuin eroaminen olisi. Jos (tai kun) hän tapaa toisen naisen, hän saa rohkeutta erota ja sinä lennät kuin leppäkeihäs pihalle.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä