Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä muita pihistelijöitä ja säästöintoilijoita?
Miu
20.01.2021 |
Oon aina ollut hyvin säästäväinen, mutta elämä vie kovasti ja säästöt kuluvat. Toki hyvä niin, että niitä säästöjä on ollut koska ilman niitä olis ollut monet kerrat pulassa!
Itse säästelen nyt pikkuhiljaa puskuria, laitan kuukausittain vähän rahaa rahastoon ja yritän saada turhaa tavaraa kaupaksi lisätulojen toivossa. Mites muut?
Tuntuu et moni luulee säästäväisen elämäntyylin olevan jotenkin pois elämästä nauttimiselta. Päin vastoin. Olen löytänyt elämääni paljonkin hyvää kun tajusin, että kaikkeen ei tarvitse kuluttaa. Esimerkkinä: Ahdistun ravintoloissa, joten otan mieluusti eväät ja meen järven rannalle syömään ne jos haluan syödä ulkona. Itselläni myös ulkonäkökeskeisyys on vähentynyt ja se säästää taas rahaa kun ei osta kokoajan meikkejä ja värjäile tukkaa.
Kavereissa ja tutuissa ei tunnu olevan samanlaisia säästöintoilijoita, joten heille ei viitsi loputtomiin jauhaa raha-asioita.
Kommentit (39)
Ajattelen vähän samoin ja olo on hyvä ja rauhallinen, kun jää vähän säästöön pahan päivän varalle. Nuorempana tuhlailin, mutta en ylivelkaantunut, rahat riittivät juuri ja juuri. Muutokset, jotka tein: Lopetin kokonaan ravintolaillat ja alkoholin käytön ja samalla taksiajelut. Kasvatan hiukset enkä värjää. Siinä säästän noin 700 euroa vuodessa. En käy edes elokuvissa enkä konserteissa, koska kaikkea tulee telkkarista. Kuntoilen lenkkeilemällä ja kotijumpalla ja säästän kuntosalimaksun. Autolla ajan vain välttämättömät ajot. Luen paljon. Kirjasto on ahkerassa käytössä. Olen tyytyväinen. Yksi asia on varma. Juopoilla ei ole koskaan säästöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän elää säästeliäästi mutta minua ahdistaa, koska pidän hiusten laittamisesta ja hiusten tyylin muuttamisesta aika ajoin, erilaisista projektiluontoisista harrastuksista, muodin seuraamisesta ja järkevästi ja sen sellaisesta. Jotkut asiat voin jättää kokonaan, mutta tietyistä en mielellään tinkisi. Sen takia yritän kyllä rikastua, että voin pitää yllä haluamiani asioita ilman huonoa omaatuntoa, laskemista ja paniikkia, että miten se vaikuttaa myöhemmin jos nyt ostan x ja y. Ostosten harkinta kuluttaa mielenterveyttä ja aikaa. Olisi helppoa, kun voisi turvallisesti ostaa minkä eniten tarvitsee ja haluaa ja sen siitä.
Eräs perheenjäseneni on tuollainen ja hänellä on välillä vaikeuksia sitten, kun tulee pakollisia, normaaleja menoja. Esim. auton renkaiden uusimisesta, auton rikki menemisestä ja terveysongelmien aiheuttamista kuluista menee pois tolaltaan. Onhan se ymmärrettävää, että jos on kauheasti säästänyt pienissä asioissa niin se harmittaa sitäkin enemmän, kun jostain joutuu maksamaan. Minusta säästäminen on hieno asia, mutta niin on myös elämänlaatu. Aika usein parasta on kuluttaa järkevästi ja karsia kuluja, mutta toisaalta on usein hyödyllisempää keskittyä omaisuuden kartuttamiseen enemmän kuin siihen, ettei vaan mene rahaa mihinkään. Tottakai on silti puolestani ok, jos joku säästämisestä nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Yritän elää säästeliäästi mutta minua ahdistaa, koska pidän hiusten laittamisesta ja hiusten tyylin muuttamisesta aika ajoin, erilaisista projektiluontoisista harrastuksista, muodin seuraamisesta ja järkevästi ja sen sellaisesta. Jotkut asiat voin jättää kokonaan, mutta tietyistä en mielellään tinkisi. Sen takia yritän kyllä rikastua, että voin pitää yllä haluamiani asioita ilman huonoa omaatuntoa, laskemista ja paniikkia, että miten se vaikuttaa myöhemmin jos nyt ostan x ja y. Ostosten harkinta kuluttaa mielenterveyttä ja aikaa. Olisi helppoa, kun voisi turvallisesti ostaa minkä eniten tarvitsee ja haluaa ja sen siitä.
Sori kauheasta kasasta kirjoitusvirheitä...
Mielenkiinnosta kysyisin, onko teillä säästämisestä nauttijoilla pakko-oireita? Katselin joskus ohjelmaa pareista, jotka pakkomielteisesti säästivät ja jakoivat kaiken. Siis se oli ihan älytöntä, tyyliin söivät mahdollisimman vähän ruokaa säästön takia ja laskivat kananmunat esimerkiksi, että molemmat maksaa yhtä paljon paketista tai sen mukaan, kuinka monta syö. Ja olivat siis tyytyväisiä näissä suhteissaan, kukaan muu kuin samanlainenhan ei tuollaista jaksaisi kauan. Tosi erikoiselta se tuntuu, kun kumppanuus on tuollainen kilpailullinen ja epälojaali toista kohtaan. Jonkinlainen mt-ongelma on siis kyseessä, missä on kai jonkinlaista yhtymäkohtaa ocd:n kanssa. Pohdin, että onko säästäjillä tähän taipumusta - en sitä sano että teillä menee yli.
Mutta kieltämättä itsellä tulee säästäjistä vähän sellainen olo, että saattavat olla ikävää tai hankalaa seuraa. Eihän heidän kanssaan voi tehdä mitään muuta kuin niitä mahdollisimman halpoja asioita, ja varmaan kauhistelevat mielessään toisten kuluttamistapoja. Oletteko paljon yksin, oletteko tyytyväisiä yksin? Vai onko teillä samanlaisia kavereita? Yleensähän ihmiset pariutuu sellaisen kanssa, jolla menee kulutustottumukset yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut raha-asioissa ennen aika höveli ja rahaa on mennyt valtavia määriä ihan turhiin heräteostoksiin, jotka sitten on jäänyt kaapin perälle käyttämättöminä. Ahdistusta on herättänyt myös sitten ylimääräiset isommat laskut, esimerkiksi auton huollot yms. kun ei ole mitään kunnollista puskuria ollut.
Tänä vuonna ajattelin pitää tiukemman kurin ja tavoite on, että vuoden loppuun mennessä puskuri olisi 10 000€. Mitään hirveää kituuttamista se ei tarkoita, sillä asun avoliitossa ja on toinen jakamassa asumiskulut. Aion syödä hyvää ruokaa (kotona tehtyä), mutta pyrin etten tänä vuonna osta lainkaan uusia vaatteita ja kosmetiikkaa ainoastaan loppuneiden tilalle. Ruokaostokset suunnittelen siten, ettei hävikkiä tulisi.
Ai niin, lisäksi olen innostunut sijoittamisesta ja laitan rahaa myös matalakuluiseen indeksirahastoon kuukausittain vähän rahaa. Tätä aion opiskella vielä lisää ja mahdollisesti joskus tulevaisuudessa ostaa myös suoria osakkeita jos kiinnostusta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin säästää, mutta elän avioliitossa, missä toinen osapuoli tuhlailee jatkuvasti. Roikumme eron partaalla, joten olen nyt surutta käyttänyt rahaa, koska erossa kaikki tasataan. Olen siis tehnyt hankintoja tasatakseni varallisuuserojamme. Mies on ottanut kaikenlaista tyhmää velkaa, esim autoja vaihdellut niin, että nykyään autolainaa on kaksinkertaisesti verrattuna auton arvoon. Minä olen ajellut vanhalla velattomalla autolla ja ollut säästeliäs. Nyt yritän vähän tasata varallisuuserojamme, koska onhan se nyt ihan epäreilua, jos joudun makselemaan säästöistäni miehen velkoja. Mies kuitenkin tienaa reilu tuplaten sen mitä minä.
Minä olen jo vuosia pitänyt kirjaa menoista ja olen onnistunut aika hyvin karsimaan ne jutut, joista ei oikeastaan ole mitään iloa ja joiden puuttumista ei huomaa. Minulla menee automaattisesti rahaa rahastoihin ja sen lisäksi laitan itse säästötilille jonkin verran. Sieltä voin tarpeen mukaan lainata, mutta takaisin maksettu summa pitää olla isompi kuin lainattu, joten otan sieltä vain tarpeeseen.
Omaa rahaa käytän autooni, ravintolasyömiseen ja tarpeen mukaan yksityiseen hammaslääkäriin ja lääkäriin. Minusta on ihana käydä ulkona syömässä hyvässä seurassa. Ulkonäköön en tuhlaa juuri ollenkaan, en meikkaa, pidän vaatteet loppuun ja kampaajalla käyn vain leikkauttamassa hiukset. Lapsiin menee rahaa myös. Kuluja on jakamassa aviomies, joten sen ansioista pakolliset menot ovat pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavaa lukea muiden säästeliäisydestä!
Yhdessä kommentissa oli puhetta, että pihit ihmiset olisivat ehkä vähän jopa ikävää seuraa.
Itse voin ainakin omasta puolestani sanoa sen, että vaikka en tahdo lähteä kalliiseen reissuun tai shoppailla satojen eurojen edestä muiden mukana niin oon mielestäni ihan kohtalaista seuraa silti. Mun luona saa aina istua kahvilla turisemassa turhia ja tarjolla on lähes aina jotain hyvää itse leivottua. Mut saa mukaan marjastamaan tai muuten vaan luonnosta nauttimaan. Myönnän kyllä et suosin kaikkea edullista tekemistä, mutta ei mun lähipiiristä löydykään kauheasti ihmisiä joilla olisi todella eri hintaluokan elämä kuin mulla. Ja vaikka olenkin säästeliäs niin kyllä voin tarvittaessa kaivaa kaapista jotain nättiä päälle ja lähteä baariinkin muutamalle. Ei ihan kaikesta tarvitse luopua säästämisen takia.
Mun kanssa kuluja jakamassa on myöskin avomies ja meillä on kaksi lasta. Lapsiin menee oma siivunsa, mutta esimerkkinä: Meidän toinen lapsi saa todella usein siistiä vaatetta ilmaiseksi lähipiiristä parilta eri ihmiseltä. Heitä ei kiinnosta raha vaan se, että pääsevät turhista vaatteista eroon. En ole hänelle montaa vaatetta itse ostanut. Lasten toinen isoäiti taas halusi ostaa toiselle lapselle synttärilahjaksi toppahaalarin. Nekin ovat aika arvokkaita joten olin hyvin mielissäni lahjasta ja lapsi sai valita mieleisensä :) Kirppikseltä teen välillä myös hyviä löytöjä.
Ap
Ei se minusta ole "ulkonäkökeskeisyyden vähentymistä" jos ei käy kampaajalla säästämisen takia. Se on ihan vain säästämistä.
En myöskään käsitä ravintolan vertaamista piknik-retkeen. Täysin eri asioita ja eivät sulje toisiaan pois. Jos ravintola ahdistaa siksi että se maksaa, pidän sitä jo ongelmana. Eri asia tietysti jos ei oikeasti ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se minusta ole "ulkonäkökeskeisyyden vähentymistä" jos ei käy kampaajalla säästämisen takia. Se on ihan vain säästämistä.
En myöskään käsitä ravintolan vertaamista piknik-retkeen. Täysin eri asioita ja eivät sulje toisiaan pois. Jos ravintola ahdistaa siksi että se maksaa, pidän sitä jo ongelmana. Eri asia tietysti jos ei oikeasti ole varaa.
Kaikilla on varmasti oma näkemyksensä asioista.
En ole tarkoittanut, että olisi sama asia käydä ravintoloissa kuin piknikillä. En ole ikinä viihtynyt ravintoloissa joten en viitsi sellaisiin enää rahojani kantaa. Säästyy nekin rahat kun syön mieluummin tosiaan vaikka niitä piknikeväitä.
Ja kun tarkoitan, että oma ulkonäkö ei kiinnosta enää niin paljon niin ei tarkoita ettenkö haluaisi pitää itseäni inhimillisen näköisenä. En vain tarvitse siihen enää jatkuvaa meikkausta enkä värjättyjä hiuksia. Oma värini on kiva ja kasvot nätit ilman meikkiäkin.
Haluan vain todeta, että kaikki saavat käyttää rahansa miten haluavat ja nämä ovat vain omia kokemuksiani ja henkilökohtaisen rahankäyttöni oivalluksia mitkä säästävät juurikin mun rahoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aiheesta olemassa kirjallisuutta, jota voisitte suositella?
Omasta puolestani voin senkin sanoa, että en todellakaan koe, että olisin jotenkin pakko-oireinen. Mulla on kaksi lasta, joten ei olisi niidenkään terveyden ja edun mukaista syödä pelkällä makaroni- ja puurolinjalla sen takia, että äiti nyt vähän haluaa säästää. Mutta siis tietysti mietin, että miten saisin edullisesti tehtyä ihan tavallista peruterveellistä kotiruokaa. Lapsilla on hyvät vakuutukset ja tarvittaessa mennään heti yksityiselle lääkäriin. Jos eläisin yksin tai korkeintaan tuon mieheni kanssa niin voisin kyllä mielenkiinnosta haastaa itseni ja kokeilla kuinka äärimmäisen pihiyteen pääsen.
Veikkaan, että monikaan suomalainen huvin vuoksi pihistelijä ei kykene äärimmäiseen pihistelyyn ihan vain siksi, että kyllä Suomessa kaikki maksaa ihan riittämiin. Itseni kohdalla tässä on kyse ihan siitäkin, että jos pystyn johonkin kuluun vaikuttamaan niin teen sen. Miksi en? En kuluta kuluttamisen ilosta koska en saa siitä iloa. Ei ole tyhjiötä mitä täyttää turhalla materialla. Olen kyllä silti tietyllä tapaa materialisti. Rakastan käytännöllisiä ja kauniita tavaroita.
Ap
Olen, mutten pakko-oireinen :) Haluan, että minulla on mahdollisuus vaikka maailmanympärysmatkaan, jos siltä tuntuu.
Säästöön menee rahaa paljon. Matkustelen (koronakriisiä ennen), käyn ravintoloissa joskus ja ostan, mitä haluan, mutta ne halut ovat vähissä. Kierrätän, ruokajätettä ei kerry (tuo tyydytystä itselle, kun paistaa vanhan kaalinkäntyn voissa eikä heitä sitä pois...).
Käytän perimiäni laatutakkeja, huonekaluja katson antiikkihalleista.
Olennaista on tasapainoilu turvallisuuden- ja vapaudentunteen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Olen, mutten pakko-oireinen :) Haluan, että minulla on mahdollisuus vaikka maailmanympärysmatkaan, jos siltä tuntuu.
Säästöön menee rahaa paljon. Matkustelen (koronakriisiä ennen), käyn ravintoloissa joskus ja ostan, mitä haluan, mutta ne halut ovat vähissä. Kierrätän, ruokajätettä ei kerry (tuo tyydytystä itselle, kun paistaa vanhan kaalinkäntyn voissa eikä heitä sitä pois...).
Käytän perimiäni laatutakkeja, huonekaluja katson antiikkihalleista.
Olennaista on tasapainoilu turvallisuuden- ja vapaudentunteen välillä.
...siis maailmanympärimatkaan...
Mä säästän, mutta osaan kyllä laittaa rahaa myös asioihin, joista saan nautintoa. Käyn kyllä ravintoloissa ja kahviloissa, mutta ehkä kerran kuussa tai kahdessa, ravintoloissa mieluiten kympin viikkojen aikaan. Harrastan käsitöitä, joten laitan mielelläni rahaa laadukkaisiin materiaaleihin.
Mutta siinä missä voin säästää, säästän. En käytä alkoholia tai polta tupakkaa juhlimassa ollessa enää ollenkaan. Teen ruuat alusta asti itse, enkä juurikaan sorru valmisruokiin. Kuljen pyörällä sen, mitä voin, kävelen paljon. Suoratoistopalveluita käytän yhtä kerrallaan. Suunnilleen asun kirjastossa. Minulla on budjetti, johon olen merkinnyt kaiken ostetuista aamukahveista lähtien. Lopetin nekin kun samalla hinnalla olisin ostanut lempisuodatinkahviani viisi pakettia kuussa. VIISI. Keitän tätä nykyä aamujuomani kotosalla, herään vaan puoli tuntia aiemmin. Ja rahaa menee yhden paketin verran kuussa.
Elän säästeliäästi mutta ostan minkä haluan. Nykyisin vain haluan vähemmän kuin nuorena.
Ja rahaa säästyy ja sitten sijoitan ne. Jolloin saan lisätuloja ja sitten on mahdollista investoida lisää vaikka lempiosakkeeseeni.
Joten tulotkin kasvaa. Pienistä puroista kasvaa suuret virrat
:)