Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä muita pihistelijöitä ja säästöintoilijoita?
Miu
20.01.2021 |
Oon aina ollut hyvin säästäväinen, mutta elämä vie kovasti ja säästöt kuluvat. Toki hyvä niin, että niitä säästöjä on ollut koska ilman niitä olis ollut monet kerrat pulassa!
Itse säästelen nyt pikkuhiljaa puskuria, laitan kuukausittain vähän rahaa rahastoon ja yritän saada turhaa tavaraa kaupaksi lisätulojen toivossa. Mites muut?
Tuntuu et moni luulee säästäväisen elämäntyylin olevan jotenkin pois elämästä nauttimiselta. Päin vastoin. Olen löytänyt elämääni paljonkin hyvää kun tajusin, että kaikkeen ei tarvitse kuluttaa. Esimerkkinä: Ahdistun ravintoloissa, joten otan mieluusti eväät ja meen järven rannalle syömään ne jos haluan syödä ulkona. Itselläni myös ulkonäkökeskeisyys on vähentynyt ja se säästää taas rahaa kun ei osta kokoajan meikkejä ja värjäile tukkaa.
Kavereissa ja tutuissa ei tunnu olevan samanlaisia säästöintoilijoita, joten heille ei viitsi loputtomiin jauhaa raha-asioita.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Yritän elää säästeliäästi mutta minua ahdistaa, koska pidän hiusten laittamisesta ja hiusten tyylin muuttamisesta aika ajoin, erilaisista projektiluontoisista harrastuksista, muodin seuraamisesta ja järkevästi ja sen sellaisesta. Jotkut asiat voin jättää kokonaan, mutta tietyistä en mielellään tinkisi. Sen takia yritän kyllä rikastua, että voin pitää yllä haluamiani asioita ilman huonoa omaatuntoa, laskemista ja paniikkia, että miten se vaikuttaa myöhemmin jos nyt ostan x ja y. Ostosten harkinta kuluttaa mielenterveyttä ja aikaa. Olisi helppoa, kun voisi turvallisesti ostaa minkä eniten tarvitsee ja haluaa ja sen siitä.
Eikö yksi säästämisen tarkoitus juuri ole saada rahaa myös siihen mistä nauttii ja karsia muusta, ei niin tärkeästä? Sinulla se kiva voi olla kampaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut perussäästeliäs ja tykännyt säästää. Mulla onkin aika paljon säästöjä. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ihan teholinjalle ja olen nyt huomannut itsessäni vähän arveluttavia piirteitä. Seuraan sähkönkulutusta päivittäin, käyn suihkussa vain salilla, ilta-alessa ostamassa laputettuja tuotteita. Onko minusta tulossa pihi? Pihiys ei ole minusta kovin viehättävä piirre.
On kyllä todella ihanaa, että tähän keskusteluun on eksynyt muita samanhenkisiä.
Oon myös ehdottomasti sitä mieltä, että elämässä pitää olla pieniä ilojakin. Ei ole mitään muottia mihin pitäisi kaikkien sopia, jotta voi sanoa olevansa säästäväinen. Jos haluaa pitää huolta ulkonäöstään, mutta pihistelee melkein kaikesta muusta niin mun mielestä se on täysin ok. Itselläni heikko kohta on viherkasvit.
Ap
Säästän oikeastaan yksinkertaisesti siitä syystä, että palkkani on niin pieni, ettei säästöön jäisi mitään, jos ei tietoisesti säästäisi.
Säästän, jotta rahaa olisi matkustamiseen, pieniin yllättäviin menoihin ja tällä hetkellä säästän opinto/virkavapaaseen saadakseni hiukan vapaata töistä. Molemmat vanhempani ovat kuolleet nuorena, ennen eläkettä, joten en haluaisi koko aikuiselämääni kitua vain töissä, mikäli sama kohtalo odottaa.
Säästän syömällä kotona halpaa ruokaa. Välillä teen kuuta varten tiukan päiväbudjetin, jossa pitäydyn. En osta vaatteita, elektroniikkaa, salikortteja jne. Asiaa auttaa myös, etten luonnostani meikkaa, minulla ei ole autoa ja olen saanut olla terve.
Rahaa minulla palaa lähinnä kahvilassa syömiseen. Mutta olen ajatellut, että johonkin itselle tärkeään ja mukavaan asiaan rahaa saa käyttää. Tarkoitus ei ole kärsiä. Kahviloissa ja lounaspaikoissa syön myös ruokaa, jota en kotiin osta, esimerkiksi kalaa. Jatkossa saan varmaan säästettyä myös työpaikkaruokailussa, kun joudun paikasta johtuen ottamaan eväät.
Kaikesta säästämisestä huolimatta monina kuukausina ei jää käteen mitään, kun muilla on esimerkiksi merkkipäiviä (säästö menee lahjarahaan) tai pitää maksaa joku isompi lasku, kuten kotivakuutus.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut perussäästeliäs ja tykännyt säästää. Mulla onkin aika paljon säästöjä. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ihan teholinjalle ja olen nyt huomannut itsessäni vähän arveluttavia piirteitä. Seuraan sähkönkulutusta päivittäin, käyn suihkussa vain salilla, ilta-alessa ostamassa laputettuja tuotteita. Onko minusta tulossa pihi? Pihiys ei ole minusta kovin viehättävä piirre.
Oletan, että säästät ansiotuloistasi niin riippuu mielestäni siitä paljonko saat säästöön kuukaudessa.
Jos kyse on muutamista satasista niin en pidä tuota pihiytenä vaan viisaana toimintana. Jos säästösumma kuukausittain lähestyy tuhatta euroa voi tilanne olla eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut perussäästeliäs ja tykännyt säästää. Mulla onkin aika paljon säästöjä. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ihan teholinjalle ja olen nyt huomannut itsessäni vähän arveluttavia piirteitä. Seuraan sähkönkulutusta päivittäin, käyn suihkussa vain salilla, ilta-alessa ostamassa laputettuja tuotteita. Onko minusta tulossa pihi? Pihiys ei ole minusta kovin viehättävä piirre.
Oletan, että säästät ansiotuloistasi niin riippuu mielestäni siitä paljonko saat säästöön kuukaudessa.
Jos kyse on muutamista satasista niin en pidä tuota pihiytenä vaan viisaana toimintana. Jos säästösumma kuukausittain lähestyy tuhatta euroa voi tilanne olla eri.
Tässä kuussa laitoin säästöön melkein 2000 euroa. 1500 säästötilille ja 450 rahastoihin. Mä olen laskenut budjettini sillä perusteella, että tuo 450 euroa pitäisi olla aina mahdollista säästää. Kuitenkin mulle jää kuukausittain ylijäämää myös säästötilille. 1000-1500 joka kuukausi. Eikä tuossakaan siis todellakaan ole mitään ideaa, mulla makaa ihan liian paljon rahaa säästötilillä.
Eli joo. Ei mun tarvitsisi pihistellä näin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyisin, onko teillä säästämisestä nauttijoilla pakko-oireita? Katselin joskus ohjelmaa pareista, jotka pakkomielteisesti säästivät ja jakoivat kaiken. Siis se oli ihan älytöntä, tyyliin söivät mahdollisimman vähän ruokaa säästön takia ja laskivat kananmunat esimerkiksi, että molemmat maksaa yhtä paljon paketista tai sen mukaan, kuinka monta syö. Ja olivat siis tyytyväisiä näissä suhteissaan, kukaan muu kuin samanlainenhan ei tuollaista jaksaisi kauan. Tosi erikoiselta se tuntuu, kun kumppanuus on tuollainen kilpailullinen ja epälojaali toista kohtaan. Jonkinlainen mt-ongelma on siis kyseessä, missä on kai jonkinlaista yhtymäkohtaa ocd:n kanssa. Pohdin, että onko säästäjillä tähän taipumusta - en sitä sano että teillä menee yli.
Mutta kieltämättä itsellä tulee säästäjistä vähän sellainen olo, että saattavat olla ikävää tai hankalaa seuraa. Eihän heidän kanssaan voi tehdä mitään muuta kuin niitä mahdollisimman halpoja asioita, ja varmaan kauhistelevat mielessään toisten kuluttamistapoja. Oletteko paljon yksin, oletteko tyytyväisiä yksin? Vai onko teillä samanlaisia kavereita? Yleensähän ihmiset pariutuu sellaisen kanssa, jolla menee kulutustottumukset yksiin.
Ei ole pakko-oireita ja koen olevani ihan normaali. Entinen kumppani oli sairaalloisen pihi, hänen kanssa kyllä itselläkin välillä sitten meni tuohon että aloin laskea, koska juttu meni niin että hän kyllä mielelläään söi minun ostamat karkit ja joi siiderit, mutta ei juuri koskaan ostanut itse mitään.
Ei siis tartte mennä tasan puoliksi, mutta en nyt kyllä toiste ala enää ketään aikuista ihmistä elättämäänkään niin että maksan toisenkin huvitukset.
Joissakin asioissa säästän, ostan appelsiinimehua sieltä missä se on halvinta jne, leivon sämpylöitä, yritän pestä täysiä pyykkikoneita. Toisaalta budjetoin joka kuukausi itselleni myös tuhlausrahaa, jolla voin ostaa kukkia, sisustaa, käydä ulkona syömässä. Säästöön/sijoituksiin menee kuukaudessa 20-30% nettotuloista, 10% tuhlausrahoja, ja loput menee asumiseen, autoon ja ruokaan.
Tiedän että on ihmisiä jotka säästävät yli puolet nettotuloistaan, mutta se ei ole mua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun dilemma on se, että kulutus ei vastaa tuloja millään tapaa. Opiskeluaikana jäi päälle säästöliekillä eläminen, ja se opetti myös tekemään ruokaa itse kotona. Tuntuu jotenkin turhalta, että alkaisin nyt yks kaks yllättäen perheellisenä tuhlaamaan rahaa kaikkeen sellaiseen, mitä ei ole tähänkään mennessä tarvittu.
Nautin kuitenkin kalastuksesta, ja olen "tuhlannut" siihen sievoisen summan rahaa - matkojen, veneiden ja välineiden muodossa. Tämä ei vain näy ulospäin, ja moni saattaa pitää minua yltiösäästäväisenä.
What do you want to do ?
New mailCopyOlenkohan ainoa mies henkilö täällä? Ainakin suurin osa vastauksista päätellen on naisia.....Itse olen vanhemmiten pyrkinyt säästämään vähän pahan päivän varalle. Yleisellä tasolla kun ihmiset kommentoi jotain tuttua säästäväistä henkilöä, niin yleensä sanotaan, että mitä tuokin säästää, kun voisi nauttia elämästä ja tehdä jotain muutakin. Ärsyttää tuollaiset kommentit, ei toisen puolesta voi sanoa mistä hän nauttii....Joku elää yli varojen ja se on yleensä ok, hän osaa "nauttia" kun tuhlaa,toinen "kituuttaa" jos säästää. Ei säästämisessä ole mitään väärää. Ostan joskus esim. merkkivaatteen jos se muuten mielyttää, voin myös ostaa kirpparilta jos on minulle sopiva asuste. Laitan joka kuukausi vähän säästöön (joskus muutamia kymppejä, joskus jopa muutaman satasen). Ei sillä rikastu mutta on vähän puskuria kun yllättävä meno osuu kohdalle. Ja tämä sopii minulle, vaikka olen myös kuullut joskus kommentteja että ei mitään täältä mukaan saa, kaikki vaan haisemaan, mitä sitä säästelemään......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihistelyllä tarkoitetaan näpistelemistä, mutta otsikossa kai tarkoitettiin pihiyttä.
Pelkästään nautintoahan se on kun voi pienistä tuloista laittaa aina säästöön. Harmittaa kun pitää ostaa arjen asioita, mutta matkaan olen aina valmis. Avopuoliso ei ole kiinnostunut säästöistäni eikä työstäni eikä pikkupalkastani, vaikka on kokoaikatyössä, joten en kerro millainen summa on tililläni. Ja se on paljon enemmän kuin hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani voin senkin sanoa, että en todellakaan koe, että olisin jotenkin pakko-oireinen. Mulla on kaksi lasta, joten ei olisi niidenkään terveyden ja edun mukaista syödä pelkällä makaroni- ja puurolinjalla sen takia, että äiti nyt vähän haluaa säästää. Mutta siis tietysti mietin, että miten saisin edullisesti tehtyä ihan tavallista peruterveellistä kotiruokaa. Lapsilla on hyvät vakuutukset ja tarvittaessa mennään heti yksityiselle lääkäriin. Jos eläisin yksin tai korkeintaan tuon mieheni kanssa niin voisin kyllä mielenkiinnosta haastaa itseni ja kokeilla kuinka äärimmäisen pihiyteen pääsen.
Veikkaan, että monikaan suomalainen huvin vuoksi pihistelijä ei kykene äärimmäiseen pihistelyyn ihan vain siksi, että kyllä Suomessa kaikki maksaa ihan riittämiin. Itseni kohdalla tässä on kyse ihan siitäkin, että jos pystyn johonkin kuluun vaikuttamaan niin teen sen. Miksi en? En kuluta kuluttamisen ilosta koska en saa siitä iloa. Ei ole tyhjiötä mitä täyttää turhalla materialla. Olen kyllä silti tietyllä tapaa materialisti. Rakastan käytännöllisiä ja kauniita tavaroita.
Ap
En ole lukenut koko ketjua, niin joku on varmasti (toivottavasti!) sanonut jo tämän, että sinun elämäntapasi/tapasi kuluttaa on oikeasti se, mikä on ollut ja minkä pitäisi olla normaalia. Nykypäivänä, kun on ihmisiä, joitain Ö-luokan Salkkarijulkkiksia, joiden päivätyö on "vaikuttaja" ja sillä tarkoitetaan blogeissa ja somessa mainostettuja tavaroita ja palveluita, niin tokihan sun tapasi kuluttaa onkin pihistelyä. Mutta ei se oikeasti ole, se on järkevää ja kestävää kulutusta. Tympeää ja surkea, että tähän on menty. Sulle AP iso peukku, jatka valitsemallasi linjalla!
Vierailija kirjoitti:
Pihistelyllä tarkoitetaan näpistelemistä, mutta otsikossa kai tarkoitettiin pihiyttä.
Okei, tarkistin sanakirjasta ja olin väärässä. Pihistelyllä voidaan tarkoittaa molempia. Itselle pihistelijä on aina tarkoittanut pelkästään näpistelijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihistelyllä tarkoitetaan näpistelemistä, mutta otsikossa kai tarkoitettiin pihiyttä.
Okei, tarkistin sanakirjasta ja olin väärässä. Pihistelyllä voidaan tarkoittaa molempia. Itselle pihistelijä on aina tarkoittanut pelkästään näpistelijää.
Pihistely ja pihistäminen ovat kaksi eri asiaa. Sitä joko pihistää tai on pihistämättä silloin, kun puhutaan varastamisesta. Pihistäminen on aina pihtailua eli säästämistä ja nuukailua.
Sama sanan näpistäminen kohdalla; sitä joko tekee tai ei tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani voin senkin sanoa, että en todellakaan koe, että olisin jotenkin pakko-oireinen. Mulla on kaksi lasta, joten ei olisi niidenkään terveyden ja edun mukaista syödä pelkällä makaroni- ja puurolinjalla sen takia, että äiti nyt vähän haluaa säästää. Mutta siis tietysti mietin, että miten saisin edullisesti tehtyä ihan tavallista peruterveellistä kotiruokaa. Lapsilla on hyvät vakuutukset ja tarvittaessa mennään heti yksityiselle lääkäriin. Jos eläisin yksin tai korkeintaan tuon mieheni kanssa niin voisin kyllä mielenkiinnosta haastaa itseni ja kokeilla kuinka äärimmäisen pihiyteen pääsen.
Veikkaan, että monikaan suomalainen huvin vuoksi pihistelijä ei kykene äärimmäiseen pihistelyyn ihan vain siksi, että kyllä Suomessa kaikki maksaa ihan riittämiin. Itseni kohdalla tässä on kyse ihan siitäkin, että jos pystyn johonkin kuluun vaikuttamaan niin teen sen. Miksi en? En kuluta kuluttamisen ilosta koska en saa siitä iloa. Ei ole tyhjiötä mitä täyttää turhalla materialla. Olen kyllä silti tietyllä tapaa materialisti. Rakastan käytännöllisiä ja kauniita tavaroita.
Ap
En ole lukenut koko ketjua, niin joku on varmasti (toivottavasti!) sanonut jo tämän, että sinun elämäntapasi/tapasi kuluttaa on oikeasti se, mikä on ollut ja minkä pitäisi olla normaalia. Nykypäivänä, kun on ihmisiä, joitain Ö-luokan Salkkarijulkkiksia, joiden päivätyö on "vaikuttaja" ja sillä tarkoitetaan blogeissa ja somessa mainostettuja tavaroita ja palveluita, niin tokihan sun tapasi kuluttaa onkin pihistelyä. Mutta ei se oikeasti ole, se on järkevää ja kestävää kulutusta. Tympeää ja surkea, että tähän on menty. Sulle AP iso peukku, jatka valitsemallasi linjalla!
Olet aivan oikeassa! Varsinkin media luo kuvaa, että et ole riittävän hyvä jos et kokoajan kuluta turhaan, matkusta ja käytä palveluja. Enkä väitä siis todellakaan, että palvelut olisi huono tapa käyttää rahaa.
Kyllä on.
Parasta tässä kyllä on ollut se, että on huomannut miten vähän sitä tarvitsee loppujen lopuksi.
Jos tarvitsen tai haluan jotain, millä ei ole kiire niin pyydän sen syntymäpäivä- tai joululahjaksi. Lähipiiristä kuitenkin aina kysellään, että mitäs haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on.
Parasta tässä kyllä on ollut se, että on huomannut miten vähän sitä tarvitsee loppujen lopuksi.
Jos tarvitsen tai haluan jotain, millä ei ole kiire niin pyydän sen syntymäpäivä- tai joululahjaksi. Lähipiiristä kuitenkin aina kysellään, että mitäs haluaisit.
Tätä samaa käytän itse. Ja käytetään myös lasten kanssa. Varsinkin 4v oli innoissaan saadessaan toppahaalarin lahjaksi, koska pääsi isoäitinsä kanssa yhdessä valitsemaan sitä.
Toinen lapsi sai kerran pipon osana lahjaansa ja kyllä sitä ylpeänä pidettiin kun MUMMU oli sen antanut hänelle.
Ap
Jee, uusi säästökohde (ehkä joillekin itsestäänselvyys mutta...)! Tiskaan jatkossa kattilat yms isot astiat käsin, koska ne vievät paljon tilaa tiskikoneesta. Säästän sähköä ja tiskikonetabletteja ehkä himpun enemmän.
Ap
Löytyy 🙂