Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä Baby showereita
20.01.2021 |
Onko kukaan muu samoilla linjoilla, että baby showerit ovat amerikkalainen hömppä, joka on ihan turhaa ja teennäistä? Olen sitä mieltä. Sosiaalinen olen ja ystäviä löytyy, mutta en jaksa mitään vaippakakkuja ja hypetystä vauvasta. Voin tavata ystäviä muutoinkin.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko susta synttärit, nimipäivät, ystävänpäivät, äitien ja isienpäivät yms. hömppää. Onko juhliminen kirottu pakko sulle?
Oikeastaan on. Ja typerintä on se, että vaikka kutsuja tietää tämän, hän närkästyy jos en tule hänen juhliinsa näyttämään hapanta naamaani. Kutsusta kieltäytyminen omasta halustaan on Suomessa tabu. Aina pitää olla joku muka tekosyy edes.
Minä taas koen tuon erilailla. Olen esim. työpaikan pikkujoulut yms. jättänyt aina väliin, koska vähän vapaa-ajan haluan käyttää mielummin lähiseten kanssa. Eikä siitä ikinä kukaan ole loukkaantunut. Lapseni harrastus esti meitä myös vuosien ajan osallistumasta useinkaan mihinkään synttäreihin yms , ja ihan hyvinä silti välit säilyivät, eikä kukaan mieltään osoittanut. Mutta kurjaa, että ihmiset joutuvat vastentahtoisesti juhlimaan, joulunkin aikaan täältä saa aina lukea kuinka moni ihminen viettää sukujoulua vain sen vuoksi, että pelkää loukkaavansa ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin omista baby showereista, etten nauti yllätusjuhlista. Oli aivan täydellinen kesäpäivä, olimme miehen kanssa ulkona lounaalla ja ehdotin rannalle menoa loppupäiväksi, kunhan käydään kotoa hakemassa varusteet mukaan. No, siellähän odotti kaikki kaverit ja juhlat. Asuttiin asunnossa, jossa ei ole edes parveketta. Ehdotin, että olisimme menneet viettämään juhlia läheiseen puistoon, mutta se ei käynyt kun mulle oli suunniteltu kuuma jalkakylpy ja pöytä notkui herkkuja. Olin aivan kuumissani ja ihmeissäni. En päässyt koko päivänä yli siitä ihmetyksen tunteesta, enkä osannut nauttia juhlista. Lisäksi mukaan oli kutsuttu henkilöitä, joita en olisi itse kutsunut. Tästä on nyt 4,5v ja vieläkin harmittaa se, etten päässytkään viettämään sitä ihanaa rantapäivää. Toista samanlaista hellepäivää ei enää sinä kesänä tullut.
Olin ja olen edelleenkin toki otettu, että ystäväni järjestivät minulle ne juhlat, mutta ei enää koskaan, kiitos!
Joo sama fiilis, vaikka olikin talvi.
Jäi vähän ankea fiilis vaikka en nyt kiittämätön halua ollakaan.
Ensinnäkin meillä oli paskasta, kaksi koiraa kun on ja keväällä karvojenlähtöaika.
Toisekseen kuulin jälkinäteen että about kymmenestä vieraasta tarjoamisten tekemiseen oli osallistunut kaksi ja yksi muu oli keksinyt ohjelman. Kaikki loput olivat vain saapuneet paikalle eivätkä olleet osallistuneet mihinkään suunnitteluun ja järjestelyyn. Harmitti hieman näitten aktiivisten puolesta, toinen leipojista oli myös itse viimeisillään raskaana.
Kolmanneksi juhlista ei jäänyt mulle mitään muistoa, siis vieraskirjaa tai arvaa paino ja pituus juttuja. En enää muista ketä siellä oli. Ja muutamaa mulle tärkeää ihmistä ei oltu edes tajuttu kutsua.
Ihan kivaa oli kyllä mutta olisin pärjännyt ehkä ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tapahtumalle voisi keksiä jonkun suomenkielisen nimen.
vauvasuihkuhan se on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tulevana äitinä halua tuollaisia tavaksi muodostuneita baby showereita. Haluan varpajaistyyppset (toki rauhallisemmat) juhlat vauvan syntymän jälkeen, toki sitten kun jaksan taas tavata ihmisiä isolla porukalla. Voin järjestää ne itse tai parhaimpien kavereiden kanssa kimpassa. Tulisivat porukalla meilleja saisivat siinä samalla moikkailla vauvaa. Herkuttelisimme, juttelisimme mukavia ja ehkä siemailisimme hiukan kuohariakin. Halutessaan kaverit saisivat tuoda tullessaan lahjan tai vaikka rotinoita. Nämä olisivat enemmän minun tyyppiseni baby showerit.
Se on ihan käytännön syistä ennen synnytystä järjestetty. Kun äidillä on 2kk parin tunnin yöunia/vrk takana ja jatkuvasti joko huutava tai tississä kiinni oleva vauva, niin se kavereiden näkeminen ei ole tuollainen hohdokas ja mukava tapahtuma lainkaan. Ei ehdi jutella, ei jaksa siivota jne.
Jos haluaa vielä viimeisen kerran jutella kavereilleen rauhassa mukavia, niin suosittelen kokoontumaan vapaalla tyylillä ennen synnytystä.
Aamen. Ensimmäistä lasta odottavalla on usein vähän ruusunpunaiset vauvalasit päässä.
Ja kaikilla ei kuitenkaan ole se vauvavuosi mitenkään rankkaa ja ankeaa ja ystävillekin löytyy aikaa ja voimaa saa myös siitä, että tapaa heitä.
Juuri niin. Ei kaikilla ole superrankkaa. Itse ainakin esikoisen jälkeen voin ja jaksoin hyvin ja lähdin vauvan ollessa 2-3 kk kavereiden kanssa syömään. Se oli mahtavaa. Minäkään en mistään etukäteisjuhlista piittaa, mielummin sitten aikanaan kun vauva jo syntynyt.
Milloin tämä alkoi Suomessa? Odotin esikoista pikkupaikkakunnalla v. 2010 ja ainakaan tuolloin kyllä ei siellä ollut tapana. En ollut kuullutkaan, eikä kenellekään kaveripiirissä järkätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuoliahan on nykyään niin monia, että mitäs hyötyä siitä gender revielistä oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä alkoi Suomessa? Odotin esikoista pikkupaikkakunnalla v. 2010 ja ainakaan tuolloin kyllä ei siellä ollut tapana. En ollut kuullutkaan, eikä kenellekään kaveripiirissä järkätty.
Mun kaverille järkättiin pääkaupunkiseudulla v.2002.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tapahtumalle voisi keksiä jonkun suomenkielisen nimen.
No vauvajuhlista meillä on kyllä puhuttu eri kaveriporukoissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kumpi tulee, kunhan olisi terve.
Tiedäthän, että vammaisen lapsen vanhemmat loukkaantuu tästä "hokemasta"?
Emme loukkaannu. Tottakai jokainen toivoo tervettä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko susta synttärit, nimipäivät, ystävänpäivät, äitien ja isienpäivät yms. hömppää. Onko juhliminen kirottu pakko sulle?
Oikeastaan on. Ja typerintä on se, että vaikka kutsuja tietää tämän, hän närkästyy jos en tule hänen juhliinsa näyttämään hapanta naamaani. Kutsusta kieltäytyminen omasta halustaan on Suomessa tabu. Aina pitää olla joku muka tekosyy edes.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kutsusta kieltäytyminen omasta halusta on tabu, mutta mitä asialle voisi tehdä? Jos järjestän juhlat juhliakseni minulle tärkeää päivää ja joku kieltäytyy muuten vaan, ei johtopäätökseni sisänsä ole virheellinen mikäli ajattelen, etten ole tälle kutsulle ihmiselle ehkä niin tärkeä kuin mitä hän minulle. Siitä voi seurata ystävyyden hiipuminen ym. Harvemmin ainakaan aikuiset järjestävät juhlia kuin juhlistaakseen heille oikeasti tärkeitä ja merkityksellisiä tapahtumia.
Yleisesti ottaen tykkään kumminkin juhlista. Ei joka päivän tarvitse olla pelkkää arkea, vaikka arki olisikin mieluisaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tapahtumalle voisi keksiä jonkun suomenkielisen nimen.
No vauvajuhlista meillä on kyllä puhuttu eri kaveriporukoissakin.
Helsingissä moni puhuu vauvakutsuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Baby showerit vielä menee, mutta gender reveal partyt???
Mitä ne on, sukupuolen vaihdoksesta ilmoitetaan?
Yäk, moninkertainen yäk jos naisia vain paikalla ja puhuvat jostain alapäänsä repeämistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tulevana äitinä halua tuollaisia tavaksi muodostuneita baby showereita. Haluan varpajaistyyppset (toki rauhallisemmat) juhlat vauvan syntymän jälkeen, toki sitten kun jaksan taas tavata ihmisiä isolla porukalla. Voin järjestää ne itse tai parhaimpien kavereiden kanssa kimpassa. Tulisivat porukalla meilleja saisivat siinä samalla moikkailla vauvaa. Herkuttelisimme, juttelisimme mukavia ja ehkä siemailisimme hiukan kuohariakin. Halutessaan kaverit saisivat tuoda tullessaan lahjan tai vaikka rotinoita. Nämä olisivat enemmän minun tyyppiseni baby showerit.
Huomaa, että vauvasta ei ole kokemusta kun suunnittelet tuollaista. :) Siihen on syynsä, miksi baby shower on ennen vauvan syntymää.
...kuten ristiäiset ...
Tykkään enemmän rotinaperinteestä. Sitä paitsi tympii se, että äidin baby shower on käytännössä vauvan juhla, kun taas isän varpajaiset on isän juhla. Isä saa viinaa ja sikareita, äiti saa vaippakakun. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään enemmän rotinaperinteestä. Sitä paitsi tympii se, että äidin baby shower on käytännössä vauvan juhla, kun taas isän varpajaiset on isän juhla. Isä saa viinaa ja sikareita, äiti saa vaippakakun. Ei kiitos.
Naiset niitä vaippakakkujaan toisilleen ostaa. Ostakaa tulevalle äidille itse sitä viinaa ja sikareita, niin ei tarvitse närkästyneenä seurata sivusta miesten juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Onko susta synttärit, nimipäivät, ystävänpäivät, äitien ja isienpäivät yms. hömppää. Onko juhliminen kirottu pakko sulle?
Ei koska en juhli niitä ! Lapsen syntymäpäiviä juhlittiin ikävuosien 4 - 10v tai sinnepäin välillä .
Muita ei ole yli 60 vuotisen elämäni ja 40 vuotisen avioliittoni aikana juhlittu pl.omat syntymäpäivät lapsena.
EI kai näihin mitään pakollista kaavaa ole. Meillä on eri tuttaville järjestetty hyvinkin erilaisia vauvakutsuja/vauvajuhlia juhlittavan äidin mukaan (molempia termejä on käytetty). Ja meillä siis nimenomaan juhlitaan äitiä, vaikka aiheena onkin toki tuleva vauva.
Kutsuvieraina on ollut aika laidasta laitaan, yhdellä oli mukana iso-iso-äidistä ja tädeistä lähtien, eräälle toiselle järkättiin kaveriporukan mökkiviikonlopun yhteydessä huomattavasti rennompi tilaisuus.
Yleensä ollaan kuitenkin pyritty yllättämään henkilö (toki tietäen että henkilö tykkää yllätyksistä). Yksi kaveri tiedettiin sellaiseksi, jolle koti pitää olla siistinä eikä yllätys ole niin mieluinen niin hänelle vinkattiin juhlallisuuksista vähän etukäteen.
Ohjelmakin voidaan modata juhlittavan mukaan :) yhdelle tehtiin tosi kliseinen arvuutuksineen ja soseiden maisteluineen, toiselle oli käytännössä vaan kaveriporukan kokoontuminen.
Alkoholia on olut vaihtelevasti. Monesti kuohuvaa on sekä holittomana että holillisena. Mökkiviikonlopun yhteydessä osa on tietysti ihan normaaliin mökkityyliin tissutellut juhlien yhteydessä.
Minun mielestäni juhlat ovat mukavia ja piristävät arkea ja on ihanaa että muut näkevät vaivaa toisen eteen :) Ei juhlia (minulla ainakaan) liikaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gender reveal on ihan i di oot tia.
Tulee kumpi tulee, kunhan olisi terve.
Useasti rakenneultrasta olen kuullut vain että puhutaan että kumpi se on kun tärkein syy miksi se koko ultra tehdään on että siltä sikiöltä löytyy aivot, toimivat sydämen kammiot sekä oikeanlaiset munuaiset, taikka suulakihalkio, mut hei kunhan tietää onko siellä tyttö tai poika sehän se tärkeintä on.
Ps. me ei haluttu tietää kumpi tulee , sehän selvisi sitten synnytyksesä.Samaa mieltä. En ymmärrä sitä lapsen sukupuolesta kohkaamista. Kun muutama vuosi sitten itse olin raskaana, sekä minulle että miehelle oli itsestäänselvyys, ettemme halua tietää lapsen sukupuolta etukäteen, meille riitti että se selvisi lapsen syntyessä. Tämä tosin herätti melkoista hämmästelyä - monet tutut kyselivät etukäteen, kumpi meille tulee, ja olivat ihan ihmeissään kun kerroimme, ettemme tiedä, ettei asialla ole meille mitään merkitystä. Voin rehellisesti sanoa, etten uhrannut asialle juuri ajatustakaan koko raskausaikana. Toivoimme vain, että vauva syntyisi elossa ja terveenä, niin kuin sitten onneksi kävikin. Emme kuitenkaan pystyneet missään vaiheessa pitämään sitä itsestäänselvyytenä - olimme kokeneet useamman kuin yhden keskenmenon ja eräälle ystävälle oli sattunut kohtukuolema raskauden loppumetreillä. Samasta syystä en olisi pystynyt pitämään minkäänlaisia vauvakutsuja etukäteen - ehkä olen vähän taikauskoinenkin, mutta varsinkaan näiden kertomieni kokemusten vuoksi en halunnut enkä uskaltanut millään tavoin juhlistaa syntymätöntä lasta. Se, että lapsi on terve, tai että se ylipäätään syntyy elävänä, ei ole itsestäänselvyys.
Kyllä sä olet nyt parempi ihminen - voi että kuinka oletkin!! Muista nyt kertoo tätä ylväästi joka paikassa rinta rottingilla! Mahtavaa! Tällaisia ihmisiä lisää tähän maailmaan!
Oikeastaan on. Ja typerintä on se, että vaikka kutsuja tietää tämän, hän närkästyy jos en tule hänen juhliinsa näyttämään hapanta naamaani. Kutsusta kieltäytyminen omasta halustaan on Suomessa tabu. Aina pitää olla joku muka tekosyy edes.