Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudessa rajua väkivaltaa kokeneet: ovatko vanhempasi yhä rajattomia tai väkivaltaisia?
20.01.2021 |
Olen tullu laajahkon otannan (väkivaltalapsuuden omaavia tuttuja, ystäviä ym) sellaiseen ”puolitieteelliseen” hypoteesiin että jos vanhemmat oli lapsuudessa rajattomia ja pieksivät lastaan, he ovat sitä myös silloin kun lapsi on aikuinen.
Ja huom! Nyt tarkoitan väkivaltaa joka oli oikeaa, en pelkkää ”pikku tullapöllyä”. Sekin ON väkivaltaa mutta usein sitä tehneet vanhemmat ei ole niin rajattomia.
Se väkivalta toki muuttaa muotoaan joskus, esim lapsuudessa tuli nyrkkiä, aikuisena sitten henkistä väkivaltaa ja väkivallalla uhkailua.
Mutta joskus, esim omassa tapauksessa, vanhemmat ovat fyysisesti väkivaltaisia vaikka lapsi on aikuinen. Mua on mukiloitu, tönitty, tulkapöllytett, tuupittu, otettu vaatteista ote ja riepoteltu. Ja toki henkinen väkivalta eli vahingonilo, ilkkuminen, uhkailu, kiristys, arvostelu, loukkaaminen tähän päälle.
Välit on etäiset ja vältän kaikkea yhteydenpitoa, ja sen enempää en toivo että minun tilanteestani keskustellaan, vaan ennemmin siitä onko hypoteesini tosi .
Eli jos sait kunnon väkivaltaa ja loukkaavaa käytöstä lapsena, niin saatko sitä myös aikuisena?
Kommentit (128)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, mutta äiti on erikoinen.
Millä lailla? Onko mt-ongelmainen?
Luonnehäiriöinen ei muutu.
Itse en tosin tiedä miten vanhempani nykyään käyttäytyisivät, koska olen laittanut välit kokonaan poikki.
Mistä minä tietäisin? En ole tavata sitä hullua 25 vuoteen, enkä aio tavata seuraavaan sataan. Mutta mulla onkin hyvä elämä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä tietäisin? En ole tavata sitä hullua 25 vuoteen, enkä aio tavata seuraavaan sataan. Mutta mulla onkin hyvä elämä nyt.
Voi tulla tilanteita tai asioita joissa pakko tavata. Mäkään en haluaisi millään lailla hulluja vanhempia elämääni. On estot puhelimessa.
Ei auta. Silti kiusaavat ja piinaavat, konstit pn monet mihin pystyvät.
Siinä vaiheessa kun (oletettavasti) se piinaaja ja pahin väkivallantekijä kuolee ensin, niin se toinen avuton peesari jää leskeksi. Mitä sitten tehdään? Ei se leski pysty normaaliin elämää , ei osaa päättää mistään asiasta mitään, on kuin avuton pieni lapsi.
Pitääkö sitä alkaa sitten kuiten auttamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahenevat vain yleensä vanhetessaan vaikka fyysinen piekseminen harvemmin jatkuu aikuisiällä. Eivätkä yhtään ymmärrä mitä pahaa ovat tehneet. Kiitos hyvästä aloituksesta ap!
En ihan ymmärrä termiä rajaton tässä yhteydessä. Jos lasta on kuritettu, eikö silloin nimenomaan ole ollut tiukat rajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajattomuus on varmaan totta.
Mun oma äiti puhelimitse (koska en juuri halua mennä heidän luokseen, ymmärtänette syyn) tekee ihan uskomattomia loukkauksia.
Esim:
-sulle olisi pitänyt tehdä abortti eikä ikinä antaa syntyä
-toivottavasti ajat kolarin ja käy todella pahasti
-näytät hirveltä, häpeän silmät päästäni, noin ruma ei voi olla (olen ihan kaunis, oli nähnyt kuvani lehdessä)
- olet niin paha ja hirveä lapsi että saisit joutua helvettiin (olen ollut aina kiltti kympin tyttö)
-lapsenlapset näyttävät vammaiselta! (Olin hyvää hyvyyttäni laittanut kuvan lapsistani)
Mä meen noissa solvaustilanteissa täysin lukkoon. En osaa puolustautua enkä sanoa vastaan. Vatsaa kouristaa ja kurkkua kuristaa ja meen mykäksi. Ihan sama reaktio kuin lapsena, silloin tuo sama ihminen piiskasi, löi ja satutti, ja silloinkin menin lukkoon.
Ei tämä helpota ennenkuin nuo kupsahtaa. Saattaa mennä vielä vuosikymmen tai kaksi.
No, antaako edes anoppi lämpöistä syliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä termiä rajaton tässä yhteydessä. Jos lasta on kuritettu, eikö silloin nimenomaan ole ollut tiukat rajat?
Väkivalta ln eri kuin kuritus. Väkivaltaa vanhempi tekee ilman mitään syytä. Siis syy ei ole lapsessa. Vanhempaa vain stressaa ja vatuttaa ja sen pitää purkaa se lapseen.
Esim minut on kesken yöunien revitty pedistä ylös että vanhempi pääsi pieksämään, kun sillä itsellään oli joku stressi taas päällä.
Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Vailla olisi miten kiltti ja noudattaa pilkulleen sääntöjä, SILTI tulee sitä väkivaltaa kun vanhempi on rajaton. Rajaton tarkoittaa sitä että vanhempi ei kunnioita lastaan eikä tajua että lapsi on ”toinen ihminen” eli elävä olento. Vaan se on vanhemmat jatke.
jere kirjoitti:
Pahenevat vain yleensä vanhetessaan vaikka fyysinen piekseminen harvemmin jatkuu aikuisiällä. Eivätkä yhtään ymmärrä mitä pahaa ovat tehneet. Kiitos hyvästä aloituksesta ap!
Tämä on totta, mielestään ovat loistavat vanhemmat ja niin hyvin onnistuneet. Se että lapset ei pidä yhteyttä johtuu siitä että ne on kiittämättömät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vain kysäistä, tiedättekö millainen lapsuus vanhemmillanne on ollut? En muista omassa elinkaaressani, että esim luterilaisuus olisi ikinä ohjeistanut missään kerhoissa, leireillä, riparilla tms hyvää perhe-elämää. Muistaako kukaan?
Sodanjälkeinen sukupolvi olisi niin kipeästi tarvinnut sitä!
Tätä tapahtuu paljon, mutta asia on tabu ka harva siitä puhuu.
Mulla pitää aina olla ”turvamies” kun käyn vanhemmillani. Siis vaikka työkaveri tms, ei tietenkään tarvi olla varsinainen turvamies. Tämä henkilö on sopiva esiliina ja silloin vanhempani ”käyttäytyy” eikä kehtaa alkaa riehumaan. Ilman seuralaista riehuminen - joko narsistiraivarit tai päällekäynti - on melko varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan vain kysäistä, tiedättekö millainen lapsuus vanhemmillanne on ollut? En muista omassa elinkaaressani, että esim luterilaisuus olisi ikinä ohjeistanut missään kerhoissa, leireillä, riparilla tms hyvää perhe-elämää. Muistaako kukaan?
Sodanjälkeinen sukupolvi olisi niin kipeästi tarvinnut sitä!
Toista vanhempaa piestiin kovasti. Hän pieksi meitä. Mutta tuo ei ole selitys tai puolustus - sen mukaan munkin olisi ok pieksää lapsiani. En ole tehnyt niin ikinä.
Vanhemmatkin olisi voineet valita toisin.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä termiä rajaton tässä yhteydessä. Jos lasta on kuritettu, eikö silloin nimenomaan ole ollut tiukat rajat?
Rajattomuus on aina kohtuuttomuutta. Epäoikeudenmukaisuutta. Useinkaan vanhempaa ei kiinnosta pennin vertaa kasvatus vaan oman pahoinvointinsa purkaminen väkivallalla heikompaan. Samaten nämä ihmiset käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti, eivät siis kuten hyvän vanhemman kuuluisi.
Lapsi pystyy arvostamaan ankaraakin vanhempaa, jos vanhempi on johdonmukainen. Jos hänen käytöstään voi ennustaa. Luonnehäiriöisillä säännöt muuttuvat ja lapsen (tai kumppanin) on mahdotonta olla kuten kuuluu, aina tulee turpaan tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Haluan vain kysäistä, tiedättekö millainen lapsuus vanhemmillanne on ollut? En muista omassa elinkaaressani, että esim luterilaisuus olisi ikinä ohjeistanut missään kerhoissa, leireillä, riparilla tms hyvää perhe-elämää. Muistaako kukaan?
Sodanjälkeinen sukupolvi olisi niin kipeästi tarvinnut sitä!
Kyllähän perhekeskeisyys on monen ison uskonnon yrimessä. Anteeksianto ja lähimmäisenrakkaus loputtomine pitkämielisyyksineen. Piti sovitella, monesti se meni niin että heikompi antoi periksi.
Onnellisia perheitä on ollut aina. Yleensä siihen kuuluu kyky selvitellä asioita puhumalla, vuorovaikutustaidot. Traumatisoituneilla nämä taidot ovat jäässä.
Vierailija kirjoitti:
Rajattomuus on varmaan totta.
Mun oma äiti puhelimitse (koska en juuri halua mennä heidän luokseen, ymmärtänette syyn) tekee ihan uskomattomia loukkauksia.
Esim:
-sulle olisi pitänyt tehdä abortti eikä ikinä antaa syntyä
-toivottavasti ajat kolarin ja käy todella pahasti
-näytät hirveltä, häpeän silmät päästäni, noin ruma ei voi olla (olen ihan kaunis, oli nähnyt kuvani lehdessä)
- olet niin paha ja hirveä lapsi että saisit joutua helvettiin (olen ollut aina kiltti kympin tyttö)
-lapsenlapset näyttävät vammaiselta! (Olin hyvää hyvyyttäni laittanut kuvan lapsistani)Mä meen noissa solvaustilanteissa täysin lukkoon. En osaa puolustautua enkä sanoa vastaan. Vatsaa kouristaa ja kurkkua kuristaa ja meen mykäksi. Ihan sama reaktio kuin lapsena, silloin tuo sama ihminen piiskasi, löi ja satutti, ja silloinkin menin lukkoon.
Ei tämä helpota ennenkuin nuo kupsahtaa. Saattaa mennä vielä vuosikymmen tai kaksi.
Sinun pitää oppia olemaan yhtä hirveä takaisin. Se loppuu niiltä siihen kun saa omaa lääkettään. Esimerkiksi kun äitisi haukkuu sinua rumaksi vastaat sille, että mitäs luulisit kun syntyy ruhjotun lehmän näköisestä kantturasta. Ei voi mitään olettaa sinun geeneilläsi. Tai tuo että olet paha ja hirveä lapsi, no kyllä h uora hu oran tuntee ja varas varkaan. Katsos näin. Äiti hyötyy siitä kun on saanut sinut uskomaan että sinun pitää olla hyvä täys kusipäälle. Tuhoa se ennen kuin ehtii kuolla vanhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajattomuus on varmaan totta.
Mun oma äiti puhelimitse (koska en juuri halua mennä heidän luokseen, ymmärtänette syyn) tekee ihan uskomattomia loukkauksia.
Esim:
-sulle olisi pitänyt tehdä abortti eikä ikinä antaa syntyä
-toivottavasti ajat kolarin ja käy todella pahasti
-näytät hirveltä, häpeän silmät päästäni, noin ruma ei voi olla (olen ihan kaunis, oli nähnyt kuvani lehdessä)
- olet niin paha ja hirveä lapsi että saisit joutua helvettiin (olen ollut aina kiltti kympin tyttö)
-lapsenlapset näyttävät vammaiselta! (Olin hyvää hyvyyttäni laittanut kuvan lapsistani)Mä meen noissa solvaustilanteissa täysin lukkoon. En osaa puolustautua enkä sanoa vastaan. Vatsaa kouristaa ja kurkkua kuristaa ja meen mykäksi. Ihan sama reaktio kuin lapsena, silloin tuo sama ihminen piiskasi, löi ja satutti, ja silloinkin menin lukkoon.
Ei tämä helpota ennenkuin nuo kupsahtaa. Saattaa mennä vielä vuosikymmen tai kaksi.
Sinun pitää oppia olemaan yhtä hirveä takaisin. Se loppuu niiltä siihen kun saa omaa lääkettään. Esimerkiksi kun äitisi haukkuu sinua rumaksi vastaat sille, että mitäs luulisit kun syntyy ruhjotun lehmän näköisestä kantturasta. Ei voi mitään olettaa sinun geeneilläsi. Tai tuo että olet paha ja hirveä lapsi, no kyllä h uora hu oran tuntee ja varas varkaan. Katsos näin. Äiti hyötyy siitä kun on saanut sinut uskomaan että sinun pitää olla hyvä täys kusipäälle. Tuhoa se ennen kuin ehtii kuolla vanhuuteen.
Ehkä pitää opetella jotenkin puolustautumaan. En tiedä vaan onko tuo oikea tapa.
T. Se äidin solvaukset nielevä
Vierailija kirjoitti:
Rajattomuus on varmaan totta.
Mun oma äiti puhelimitse (koska en juuri halua mennä heidän luokseen, ymmärtänette syyn) tekee ihan uskomattomia loukkauksia.
Esim:
-sulle olisi pitänyt tehdä abortti eikä ikinä antaa syntyä
-toivottavasti ajat kolarin ja käy todella pahasti
-näytät hirveltä, häpeän silmät päästäni, noin ruma ei voi olla (olen ihan kaunis, oli nähnyt kuvani lehdessä)
- olet niin paha ja hirveä lapsi että saisit joutua helvettiin (olen ollut aina kiltti kympin tyttö)
-lapsenlapset näyttävät vammaiselta! (Olin hyvää hyvyyttäni laittanut kuvan lapsistani)Mä meen noissa solvaustilanteissa täysin lukkoon. En osaa puolustautua enkä sanoa vastaan. Vatsaa kouristaa ja kurkkua kuristaa ja meen mykäksi. Ihan sama reaktio kuin lapsena, silloin tuo sama ihminen piiskasi, löi ja satutti, ja silloinkin menin lukkoon.
Ei tämä helpota ennenkuin nuo kupsahtaa. Saattaa mennä vielä vuosikymmen tai kaksi.
Pyydä joku ystävä mukaan seuraavan puheluun, varmasti suuttuu sen verran, että lataa tasan mitä, ajattelee. Ja sitten katkaiset vain välit kokonaan. Tee se nopeasti, miksi annat minkäänlaista valtaa hullulle (tämä siis retorinen kysymys, sillä ymmärrän, että kyseessä on pitkän manipuloinnin tulos). Et ole mitään velkaa, koita vahvistua ja poistaa paha elämästäsi, se vaikuttaa negatiivisesti perheeseesi.
Jokaisen narsistin lapsen kohdalla tilanne on tuo.