Lue keskustelun säännöt.
Miehelle tullut vauvakuume. NYT, kun minä olen jo 40
19.01.2021 |
Meillä on yksi lapsi, joka jo teini.
Miehestä ei juuri apua lapsenhoidossa ole koskaan ollut, tämä yksi syy etten niitä lisää aikoinaan halunnut, ei tosin silloin mieskään, hän oli aivan tyytyväinen yhteen.
Paitsi nyt.
Enkä minä nyt enää lapsia halua, riskit liian isot, en jaksa enää yövalvomisia ja omakin terveyteni reistailee jo. Ei mies painosta, mutta perusteluistani huolimatta puhuu aiheesta useamman kerran viikossa. Esim. nähdessään vauvan "eikö meillekin vielä tuollainen" jne.
No kaipa tämä ohi menee...
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valista käpyäsi ja sano, että ei se enää onnistu. Miehet ei tiedä naisen lisääntymisbiologiasta aina tarpeeksi. Harmi kun heräsi liian myöhään.
Onnistui, täälläkin luomuvauvat 42 ja 44 iässä. Ja jos luomuna ei onnistu niin hoitojakin on.
Onnea sulle. Itse tiedän pariskunnan, joka pisti kaikki säästönsä hedelmöityshoitoihin kun luomuna ei onnistunut, mutta hoidokaan ei lopulta tuottanut tulosta. Nainen oli näihin aikoihin 37.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä sikäli hyvä tilanne, että yksi lapsi on. Ei tarvitse surra jäävänsä kokonaan vanhemmuuden kokemusta vaille. Ehkä vauvakuume menee ohi. Mulla ja eksälläni ei ole lapsia ja yhtäkkiä hänelle tuli vauvakuume, kun minä (nainen) olin 42 v. Ero siitä sitten seurasi.
Miehet kypsyy niin hitaasti että heräävät lapsettomuuteen liian myöhään tai sitten se on vain tekosyy: huomaa että nainen on liian vanha saamaan lapsia ja haluaa vaihtaa nuorempaan. Satavarmasti sitten kun sen lapsen on saanut sen nuoremman kanssa, surkuttelee että kun tulikin lapsi tehtyä. Katoaa ja hakee kolmannen naisen itselleen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta kun ihmetellä näitä tällä palstalla huonokuntoisia tai "terveys jo reistailee" 40-vuotiaita. Mun on vaikea käsittää miten ihminen voi jo tuon ikäisenä olla suurin piirtein toinen jalka haudassa (erikseen sitten syöpä jne). Itse olen saanut lapset 40 tietämillä ja en kyllä tunnista itseäni näistä tällaisista kirjoituksista yhtään. Suurin piirtein elämän puoli välissä ollaan, mutta moni tuntuu olevan jo niin huonossa kunnossa, että ihmettelen miten selviävät kovinkaan vanhoiksi. Olisko vähän asennevikaa myös monilla.
Lasten teini-ikä osuu siihen, kun naisella on vaihdevuodet. Jos vaihdevuosioireet on hankalia, elämä on muutenkin hankalaa ja jos teinillä on hankalat teinivuodet, niin helvetti on valmis. Omat lapset oli teini-iässä, kun itse olin nelissäkymmenissä enkä silloin suin surminkaan olisi hankkinut uutta vauvaa.
Minä elän elämääni siinä hetkessä kun elämä on enkä todellakaan mieti mitään vaihdevuosia. Naurettavaa miettiä että jos vaikka on sitä tätä ja tuota niin sitten voi olla niin näin tai noin. Ihmiselämässä on uhmaikää, teini-ikää, nuoruutta, keski-ikää ja mitään et voi tehdä jos pelkäät että joku vaihe elämässä VOI olla hankala. Siis voi olla, mutta ei välttämättä ole. Lopetetaan siis elämästä ettei vaan tule eteen hankalia elämän tilanteita. Ne hankalat elämän tilanteet voivat tulla ihan milloin vaan, vaikkapa oman lapsen kuoleman myötä. Siksipä en nyt ihan hirveästi uhraa aikaa vaihdevuosien miettimiseen.
Minä mietin ja onneksi mietin, sillä en mitenkään olisi jaksanut lapsiperhe-elämää yli viisikymppisenä, kun elämässä oli muutenkin paljon ennakoitavissa olevia kuormittavia asioita, jotka kaikki toteutui. Lapsetkin siitä hyötyivät.
Vierailija kirjoitti:
Joo, eiköhän se ohi mene. Voit sanoa asiallisesti, että valitettavasti juna meni jo. Ehkä en ottaisi esille noita vanhoja asioita siitä, miten ainoan lapsenne pikkulapsivuodet meni...tulee vaan turhaa katkeruutta. Jos ajattelee hyviä puolia, niin ehkä tämä miehen innostus voi tuoda kipinää makuuhuoneeseen?
Minä kyllä muistuttaisin miestä, miten hän isän hommansa hoiti lapsen ollessa pieni. Jos mies muistaisi, miten hän oli huolehtiva ja osallistuva isä ja puoliso, niin hän toimisi samoin uudenkin lapsen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 40v ole liian vanha saamaan lapsia.
Kyllä se on siinä rajoilla, että kannattaako. Ei ihan oikeasti jaksa valvoa eikä välttämättä ehdi nähdä lastaan aikuisena ennen omaa kuolemaa. Sitten voi itsekin olla jo raihnainen, kun lapsi tekee lapsenlapsia, eikä pysty olemaan avuksi niille.
Siis luinko oikein?! Tarkoitat että jos 40 v tulee raskaaksi, synnyttää 41 v ja sitten täytyisi pelätä ettei näe lapsensa 18 v syntymäpäivää kun ikää on jo peräti 59 v.
Pessimisti ei pety mutta jos oikeasti pelkää nelikymppisenä ettei jaksa elää enää 20 vuotta tai kunto on loppu 65-70 -vuotiaana niin kannattaisiko käydä juttelemassa jollekin masennusepäilyn takia?
Nykyään ihmiset ovat 10 vuotta nuorempia kuin vanhempansa, siis esim. 50-vuotiaat ovat samassa kunnossa kuin vanhempansa 40-vuotiaina niin kyllä tuollainen jos en elä 60-vuotiaaksi on turhaa pelkoa. Onnettomuuksia, syöpiä yms. ikävää sattuu mutta jos niitä alkaa pelätä ei elämässään muuta ehdikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herra armahda, en enää jaksaisi:
Lyllertää viimeisillään raskaana
Pissiä koko ajan
Nukkua huonosti
Synnyttää
Toipua synntyksestä
Imettää
Herätä öisin
Kanniskella päivät huutavaa vauvaa
Mennä neuvolaan klo 9:00
Valvoa taaperon tekemisiä
Herätä yöllä hoitamaan sairasta lasta
Kiertää leikkipuistot, HopLopit, Linnanmäet, Puuhamaat
Rampata päiväkodissa
Juosta kaverisynttäreillä ympäri kyliä
Viedä harrastuksiin
Osallistua kuplahallin talkoisiin
Mennä vanhempainiltoihin
Leipoa koulun myyjäisiin
Askarrella harrastusmyyjäisiin
Hommata koululiikuntaan luistimet
Ostaa välikausivaatteita
Kysellä kokeisiin sanoja
....
Eih.
Nyt on omaa aikaa ja omat harrastukset. Ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Miksi yli 40v yleensä käyttää ehkäisyä jos nollissa raskautuminen. Ennen ehkäisyä oli ihan tavallisia 40v ilta tähdet. Nyt kuvitellaan että ei vois saada lapsia. Vielä 50v raskautuu.
Käytän ehkäisyä, koska olen saanut jo 2 keskeytynyttä keskenmenoa ja ne tyhjennykset on aika rankkoja kaavintoineen. Todennäköisesti munasolut eivät enää toimi ja tulisi kromosomihäiriöisiä lapsia jos loppuun asti menisi.
50 vuotiaat ei todellakaan raskaudu enää kuin hoidoilla ja lahjamunasoluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valista käpyäsi ja sano, että ei se enää onnistu. Miehet ei tiedä naisen lisääntymisbiologiasta aina tarpeeksi. Harmi kun heräsi liian myöhään.
Mitä sä selität. Hyvin onnistu ilman hoitoja vielä 45v ylipainoisenakin. Ihan niinkuin moni muukin.
Laihduta naski.
Muutamien vuosien päästä teidän lapsi voi saada oman lapsen. Hoitakoon miehesi sitten lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ok, mitä haluat meidän tekevän asialle?
#miesvihanäkyväksi
Tää keskustelu menee helposti siihen että porukalla on näkemyseroja siitä onko nelikymppinen enää kelvollinen äidiksi. Mun vanhemmat oli nuoria mutta alkkiksia ja olisin kyllä vaihtanut ne huolehtiviin, ihan sama mikä ikä. Biologia menee miten menee, osa ei saa enää lapsia päälle nelikymppisiä, jotku tulee kertaheitosta. Ei voi sanoa että sama pätee kaikkiin. Parikymppinenki voi saada vammaisen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä outo ketju jos 40v on jo niin vanha ettei tule edes raskaaksi ilman hoitoja.
Sano, että tekee lapset jonkun toisen kanssa ja lähde litomaan tuon teinin kanssa.
Mikäli häntä ei ole kiinnostanut lapsenhoito, ei sitä kiinnosta nytkään.
Turhaa menette enää elämää pilaamaan vauvalla tuossa iässä, jolloin voitte nauttia muusta, kuin vaipparallista.
Terveytesi heikennyttyä tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta kun ihmetellä näitä tällä palstalla huonokuntoisia tai "terveys jo reistailee" 40-vuotiaita. Mun on vaikea käsittää miten ihminen voi jo tuon ikäisenä olla suurin piirtein toinen jalka haudassa (erikseen sitten syöpä jne). Itse olen saanut lapset 40 tietämillä ja en kyllä tunnista itseäni näistä tällaisista kirjoituksista yhtään. Suurin piirtein elämän puoli välissä ollaan, mutta moni tuntuu olevan jo niin huonossa kunnossa, että ihmettelen miten selviävät kovinkaan vanhoiksi. Olisko vähän asennevikaa myös monilla.
Lasten teini-ikä osuu siihen, kun naisella on vaihdevuodet. Jos vaihdevuosioireet on hankalia, elämä on muutenkin hankalaa ja jos teinillä on hankalat teinivuodet, niin helvetti on valmis. Omat lapset oli teini-iässä, kun itse olin nelissäkymmenissä enkä silloin suin surminkaan olisi hankkinut uutta vauvaa.
Minä elän elämääni siinä hetkessä kun elämä on enkä todellakaan mieti mitään vaihdevuosia. Naurettavaa miettiä että jos vaikka on sitä tätä ja tuota niin sitten voi olla niin näin tai noin. Ihmiselämässä on uhmaikää, teini-ikää, nuoruutta, keski-ikää ja mitään et voi tehdä jos pelkäät että joku vaihe elämässä VOI olla hankala. Siis voi olla, mutta ei välttämättä ole. Lopetetaan siis elämästä ettei vaan tule eteen hankalia elämän tilanteita. Ne hankalat elämän tilanteet voivat tulla ihan milloin vaan, vaikkapa oman lapsen kuoleman myötä. Siksipä en nyt ihan hirveästi uhraa aikaa vaihdevuosien miettimiseen.
Minä mietin ja onneksi mietin, sillä en mitenkään olisi jaksanut lapsiperhe-elämää yli viisikymppisenä, kun elämässä oli muutenkin paljon ennakoitavissa olevia kuormittavia asioita, jotka kaikki toteutui. Lapsetkin siitä hyötyivät.
Good for you. Ei kuitenkaan kannata varmaankaan pöyeä noin typerästi että kun on sitten ne vaihdevuodetkin. Niin kliseinen argumentti ja monille täysin paikkaansa pitämätön. Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin et voi tehdä elämässäsi mitään jos pelkäät elämän eri vaiheita. Näin se vaan on. Samalla voit sitten lakata elämästä.
Mä sain ekan 25v ja tokan 41v. Kaikki meni hyvin molempien kohdalla mutta toinen oli tietenkin helpompi kun tiesi mitä on odotettavissa. Mä neuvoisin että naiset olkaa naiset enemmän toistenne tuki. Oikeasti ei meistä oo kukaan semmonen näkijä joka voi sanoa et sun munasolut on kuraa tai ei enää onnistu. Se on korkeamman käsissä onnistuuko ja meidän pitäis vaan tsempata toisiamme ja tukea valinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Valista käpyäsi ja sano, että ei se enää onnistu. Miehet ei tiedä naisen lisääntymisbiologiasta aina tarpeeksi. Harmi kun heräsi liian myöhään.
Eipä tiedä kaikki naisetkaan. Tässä keskustelussa nelikymppinen on erittäin nuori synnyttäjä, joka vetää vertoja yleiskunnollaan jo kakskymppisillekin naisille :
https://www.vauva.fi/keskustelu/4017401/tulin-liian-nuorena-aidiksi-ja-…
Erikoinen asenne monilla. Kun mies ei oikein osannut asettua isän rooliin n. 25 v. iässä niin nyt on selvää ettei ns. aikuistuttuaan osaisi? Eikö kukaan ajattele että mies on itsekin herännyt siihen ettei ollut oikein malli-isä mutta nyt ymmärtäisi asiat paremmin.
Ap toki tuntee miehensä ja voi yrittää arvata miten menisi muttei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valista käpyäsi ja sano, että ei se enää onnistu. Miehet ei tiedä naisen lisääntymisbiologiasta aina tarpeeksi. Harmi kun heräsi liian myöhään.
Mun tätini syntyi 45-vuotiaalle äidilleen. Itsellänikin kuukautiset tulee kellontarkasti edelleen. Että kyllä se vielä natsaa ja varoa pitää.
En minäkään jaksaisi enää hoitaa pikkulasta. Yöheräämiset, perässä kulkemiset ja leikkipuistossa päivystäminen ja päiväkotiajat tuntuu raskaalta ajatuksenakin.
N47
No eihän ne kuukautiset tarkoita, että voisi lisääntyä. Munasolut sulla on jo ihan täyttä kuraa ja dna-viallisia.
OK, takaatko etten tule raskaaksi? Sitten voinkin antaa reilusti mennä paljaalla, jos maksat abortit.
N47
Se, että munasolut on kuraa, ei tarkoita, etteikö voisi tulla raskaaksi. Voit tulla ja se menee kesken. Mutta synnyttämään et varmasti pääse, sen voin sinulle luvata 100%
Sun miestä kaduttaa kun sillä jäi osallistumatta teidän ainokaisen vauva-arkeen. Nyt se haluaisi korvata tämän uuden vauvan kanssa.
Neuvo sitä hakeutumaan johonkin vapaaehtoistyöhön jossa ollaan lasten kanssa tekemisissä?
Ei ole harvinaista. Todella monta 40+ luomuvauvan äitiä lähipiirissä. Ne hedelmällisyystilastot on kerätty jostain 1800-luvun aineistosta ja näyttää väärin!