Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö jos joku on on kotiäitinä alakouluikäisille lapsille siksi ettei lapsille tulisi yksinäisiä aamuja eikä
19.01.2021 |
iltapäiviä? Ja tähän ei käytetä yhteiskunnan tukia.
Kommentit (50)
Mulla oli aikoinaan niin epäsäännöllinen kokoaikatyö, että näin lasta hereillä ehkä aamupalalla ja/tai illalla nukkumaan menoaikaan, ja aina en edes silloinkaan. Jos ilta- ja aamuvuoro osuivat peräkkäin, niin lasta näki aamulla aamupalalla ja seuraavan kerran hereillä vasta seuraavana iltana. Kun lapselta alkoi tulla kommenttia, että mä olen aina töissä, enkä koskaan kotona, niin kyllähän se satutti. Kyllä meillä lapsi myöskin tästä oireili. Sen tajusi vasta jälkikäteen. Sitten vaihdoin työpaikkaa (toimistotyö) ja kokopäivätyön osa-aikatyöhön (työaika 8-16 välillä n. 6h päivä tai 4pv/vko). Oli paras päätös ikinä. Mitään tukia en tähän hakenut. Enkä olisi tod. näköisesti mitään saanutkaan. Työajanmuutos vaikutti meidän koko perheeseen ja kaikki voivat paljon paremmin.
Nyt, kun lapsi on 8-luokalla teen samaa työtä (toimistotyö), mutta nykyään kokoaikaisesti. Koronan myötä sitäkin tosin pääasiassa etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläiset aloitukset on kuin aasin suusta!
Mitä se kellekään kuuluu että mitä kukin tekee.
No peilaapa tätä ketjuihin jossa valitetaan miehen jostakin naiselle vastemnielisestä ominaisuudesta - yhtäkkiä se kuuluu kaikille !!
Hyväksyn, tuohan on hienoa suorastaan. Vieläkö tuollaisia vanhanaikaisia naisia löytyy, joille perhe ja lapset ovat tärkeämpiä kuin hienolta kuulostava tutkinto ja lattepalaverit Tukitärkeä Oy:ssä?
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn, tuohan on hienoa suorastaan. Vieläkö tuollaisia vanhanaikaisia naisia löytyy, joille perhe ja lapset ovat tärkeämpiä kuin hienolta kuulostava tutkinto ja lattepalaverit Tukitärkeä Oy:ssä?
Niin, vieläkun löytyisi miehiä jotka elättävät perheen kun nainen on kotona. Vaan eipäs löydy.
Minä olen kotona, vaikka lapset on ekalla ja tokalla. Kaikki tuet tottakai otan, miten sitä muuten eläisi, kun yksin olen. Olen työtön, omaan alaan korona on vaikuttanut paljon, huonoksi tuuriksi edellinen työ loppui juuri kun tää korona alkoi levitä. Joten ihan vapaaehtoisesti en kotiäiti ole kuitenkaan, mutta mielelläni juuri nyt kotona olen. Ei tarvitse lasten lähteä keskenään kouluun tai mennä iltapäiväkerhoon koulun jälkeen. Isänsä luona ollessaan kyllä näin on, asun kyllä lähellä ja syksyllä kävinkin aamuisin lapset saattamassa kouluun myös isän luota. Ja täällä ollessakin opetan kyllä lapsille kotitöitä jne, nythän siihen on aikaa. Yksinoloakin tulee, kun käyn vaikka kaupassa. Toki koitan hoitaa omat menot silloin kun lapset ovat koulussa. Työtä ehdin kyllä vielä tehdä, omalla alalla ei kyllä tipahda kärryiltä edes parissa vuodessa. Ja sen alan työtä kyllä normaalitilanteessa riittää, osa töistä tosin on vuorotyötä, mutta sitäkin voi jo muutaman vuoden päästä tehdä helpommin. Niitä eläkesäästöjä varmaan ehdin kyllä kerryttää, mulla on kohta velaton asuntokin, työssä käymällä maksaa parissa vuodessa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyn, mutta ihmettelen.
Eläke jää kertymättä, ellei puoliso kompensoi johonkin rahastoon. Mitä sitten, jos puoliso löytää uuden rakkaan ja jää tyhjän päälle? Töitä on nykyään niin vaikea saada, että ne, joilla on useamman vuoden selittämätön katko työurassa, eivät kunnon työtä enää löydäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn, tuohan on hienoa suorastaan. Vieläkö tuollaisia vanhanaikaisia naisia löytyy, joille perhe ja lapset ovat tärkeämpiä kuin hienolta kuulostava tutkinto ja lattepalaverit Tukitärkeä Oy:ssä?
Niin, vieläkun löytyisi miehiä jotka elättävät perheen kun nainen on kotona. Vaan eipäs löydy.
Varmasti löytyy, meille ei vain ole enää kysyntää koska olemme vanhaa maailmaa ja nainen on itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen.
Ja nostan ihan häpeilemättä työttömyyskorvausta.
Samoin
Tehköön kukin mitä haluaa, mutta ajatelkaa myös lapsiakin. Kaikki eivät ole samanlaisia eivätkä kaipaa jatkuvaa vahtaamista. Itse olen erinomaisesta perheestä, mutta myös tarvitsen paljon omaa aikaa. Parhaisiin lapsuusmuistoihin kuuluu ne iltapäivät, jotka sain olla yksin kotona koulun jälkeen omassa rauhassa. Jos joku sattui olemaan kotona kun palasin koulusta, se oli aina kuin ämpärillinen kylmää vettä niskaan. Kauhulla kuuntelen niitä ehdotuksia, että jokainen lapsi pitäisi ohjata suoraan koulusta johonkin järjestettyyn iltapäiväkerhotoimintaan tai vaihtoehtoisesti vanhemmat ovat joka hetki kotona vahtaamassa. Ihan kuin USAssa ja muissa maissa, joissa lapsilla ei ole minkäänlaista vapautta vaan joka hetki on joku aikuinen kontrolloimassa ja lapset luovutetaan aikuiselta toiselle ilman pienintäkään katkosta.
Tietenkin!
Tosin me onnistutaan järjestämään tuo työssäkäyvinäkin. Jompi kumpi vanhemmista pystyy olemaan aamulla. Kahtena iltapäivänä on hoitaja, yhtenä kummitäti, yhtenä äiti ja yhtenä isä.