Hyväksytkö jos joku on on kotiäitinä alakouluikäisille lapsille siksi ettei lapsille tulisi yksinäisiä aamuja eikä

Hyväksyn vaikka käyttäisi tukia, koska työpaikkoja ei kuitenkaan riitä kaikille. Itse en kuitenkaan jäisi, koululainen on kuitenkin sen verran iso.

Kyllä hyväksyn! Minusta on mahtavaa, että kotiäiti tai koti-isä huolehtii omista lapsistaan! Mielestäni alakouluikäinen lapsi on liian pieni olemaan yksin kotona aamulla ja iltapäivällä. On surullista, että aivan liian moni pieni alakouluikäinen lapsi joutuu jopa pelkäämään yksinäisiä aamuja kotona, kouluun lähtöä, kotiin palaamista ja yksinäisiä iltapäiviä.

Lastensuojelulaissa sanotaan, että viranomaisten on puututtava asiaan, kun lapsen hoidon laiminlyönti vaarantaa lapsen kehitystä. Jos lapsi pelkää yksin oloa, niin lapsi on liian pieni viettämään aikaansa yksin kotona. Alakouluikäisen lapsen pitäisi pääsääntöisesti olla aikuisen seurassa. Vanhempien on myös hyvä tiedostaa, että lapsi ei usein muista turvallisuusohjeita mahdollisen hätätilanteen sattuessa kotona tai ulkona.

Lasten ja alakoululaisten kanssa on myös turha vetää esiin isovanhempi-korttia. Isovanhemmista ei ole ollut mitään apua alle kouluikäisten ja alakouluikäisten lasten kanssa. Suomessa on paljon täysin tukiverkottomia perheitä, joilla ei asu ainuttakaan sukulaista samalla paikkakunnalla. Satojen kilometrien päässä asuvilta sukulaisilta saadaan apua 0 tuntia vuodessa!

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn mutta kummastelen tehtyä valintaa. Useiksi vuosiksi kotiin jäävä vanhempi nimittäin tuomitsee itsensä ja usein perheensäkin köyhyyteen. Eläke ei kerry, ura ei etene ja pohjalla oleva koulutus vanhenee. On todella vaikea palata työelämään jos on ollut kotona vaikkapa 12 vuotta. Alakouluikäiset kyllä pärjää ja heille voidaan etsiä muitakin vaihtoehtoja kuin täysipäiväisesti kotona oleva äiti/isä.

Riippuu kyllä täysin alasta, vanheneeko koulutus ja onko vaikeaa palata työelämään. Kaikilla ei ole myöskään mitään tarvetta ja intohimoa edetä uralla, saatikka että kaikilla aloilla olisi sen kummempaa mahdollisuutta uralla etenemiseen. Itsellänikin se on käytännössä työntekijästä työnjohtoon ja työnjohto ei kiinnosta yhtään.

Mun valinta on ollut lyhennytty työpäivä, jolla olen päässyt olemaan kotona lasten tullessa koulusta. Mies on taas ollut aamut läsnä, kun on mahdollista työaikojensa takia. Lasten ollessa alle kouluikäisiä olin vuosia kokonaan kotona.

Ammattitaitoa sai hyvin pidettyä yllä ja uuttakin koko ajan oppi itseopiskellen ja seuraamalla alaa ammittijulkaisuista. Töihin paluussa ei ollut mitään ongelmia.

Eläke ei kertynyt, mutta kovin kummoista se ei näillä palkoilla ole työssä ollessaakaan, et se siitä... Onneksi olen tajunnut tämän ja ryhtynyt eläkesäästäjäksi jo kohta 20 vuotta sitten.

Kaikkea pazkaa ap viitsitkin kysyä. Mene töihin, jos kukaan ei sinua töihin huoli, kouluttaudu. Älytöntä kysellä typeriä päivät pitkät.

To each their own. 

Kasvatuksellisesti pidän kyllä vähän outona. Kuinka "yksinäinen aamu" lapsella voi olla, jos aamutoimiin menee puoli tuntia ja sitten voikin lähteä koulumatkalle? Iltapäivällä tietysti pidempi aika, mutta kyllä kouluikäiseltä voi jo odottaa jonkinlaista itsenäisyyttä ja ajan kuluttamisen taitoa. Lapselle tekee hyvää saada rutiinia aamu- ja koulunjälkeisten rutiinien hoidosta ja ajanhallinnasta.

Kotivanhemmuus on itsessään ihan hyvä juttu, mutta kun itse olin ala-asteella, luokkakavereista kyllä näki helposti, keille äiti teki kaiken kotona valmiiksi. Aloitekyvyttömämpiä lapsia sai hakea. Nämä ovat niitä samoja, jotka omilleen muuttaessaan hajottavat pesukoneen ensimmäisellä käyttökerralla, kun eivät tiedä, että Fairyn sijaan käytetään tabletteja tai pulveria...

Päinvastoin! Alakouluikäistä lasta ei tulisi jättää yksin kotiin pitkiksi ajoiksi!

Liian monet työssäkäyvät vanhemmat eivät opeta alkeellisimpiakaan kotitöitä lapsilleen! Kaikki työssäkäyvät vanhemmat eivät tee kotitöitä eivätkä laita kotiruokaa. Lapsiperheessä voi käydä iäkäs isoäiti ilmaiseksi siivoamassa ja laittamassa ruokaa. Tai perheessä syödään paljon eineksiä ja noutoruokaa ja palkattu siivooja käy siivoamassa kodin kerran viikossa.

Tiedän monta työssäkäyvien vanhempien perhettä, joissa lapset saavat päivän ainoan lämpimän aterian joko päiväkodissa tai koulussa. Koululaiset lämmittävät iltapäivällä ja illalla itse eineksiä, hampurilaisen tai pizzan mikrossa. Kaikki työssäkäyvät äidit ja isät eivät valmista lapsilleen kotiruokaa arkipäivisin. Viikonloppuna kotona valmistetaan vain yksi ateria päivässä tai ei sitäkään.

Ei olekaan mikään yllätys, että nämä työssäkäyvien vanhempien lapset haluavat tulla koulupäivän jälkeen kylään kotiäitien ja koti-isien perheisiin. Kotona oleva vanhempi luo lapselle turvallisuuden tunnetta.

Työssäkäyvien vanhempien lapset ovat usein myös nälkäisiä. Olen huomannut, että osa näistä lapsista ahmii kyläpaikassa ruokaa ja käy jopa isäntäväen jääkaapilla etsimässä ruokaa. Onkohan kotona jääkaapissa pelkkä valo???

Jos kotiäiti tai koti-isä ei viitsi laittaa omille lapsilleen kotiruokaa, niin hän on laiska ihminen!

Vierailija kirjoitti:

To each their own. 

Kasvatuksellisesti pidän kyllä vähän outona. Kuinka "yksinäinen aamu" lapsella voi olla, jos aamutoimiin menee puoli tuntia ja sitten voikin lähteä koulumatkalle? Iltapäivällä tietysti pidempi aika, mutta kyllä kouluikäiseltä voi jo odottaa jonkinlaista itsenäisyyttä ja ajan kuluttamisen taitoa. Lapselle tekee hyvää saada rutiinia aamu- ja koulunjälkeisten rutiinien hoidosta ja ajanhallinnasta.

Kotivanhemmuus on itsessään ihan hyvä juttu, mutta kun itse olin ala-asteella, luokkakavereista kyllä näki helposti, keille äiti teki kaiken kotona valmiiksi. Aloitekyvyttömämpiä lapsia sai hakea. Nämä ovat niitä samoja, jotka omilleen muuttaessaan hajottavat pesukoneen ensimmäisellä käyttökerralla, kun eivät tiedä, että Fairyn sijaan käytetään tabletteja tai pulveria...

Lasten kannalta ihana ratkaisu.

Kun nykyään valitsee koulutusta ja ammattialaa itselleen, kannattaa miettiä asiaa myös sen kannalta, pystyykö työtä tekemään etänä. Etätyö olisi ihannetilanne apn tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn mutta kummastelen tehtyä valintaa. Useiksi vuosiksi kotiin jäävä vanhempi nimittäin tuomitsee itsensä ja usein perheensäkin köyhyyteen. Eläke ei kerry, ura ei etene ja pohjalla oleva koulutus vanhenee. On todella vaikea palata työelämään jos on ollut kotona vaikkapa 12 vuotta. Alakouluikäiset kyllä pärjää ja heille voidaan etsiä muitakin vaihtoehtoja kuin täysipäiväisesti kotona oleva äiti/isä.

Riippuu kyllä täysin alasta, vanheneeko koulutus ja onko vaikeaa palata työelämään. Kaikilla ei ole myöskään mitään tarvetta ja intohimoa edetä uralla, saatikka että kaikilla aloilla olisi sen kummempaa mahdollisuutta uralla etenemiseen. Itsellänikin se on käytännössä työntekijästä työnjohtoon ja työnjohto ei kiinnosta yhtään.

Mun valinta on ollut lyhennytty työpäivä, jolla olen päässyt olemaan kotona lasten tullessa koulusta. Mies on taas ollut aamut läsnä, kun on mahdollista työaikojensa takia. Lasten ollessa alle kouluikäisiä olin vuosia kokonaan kotona.

Ammattitaitoa sai hyvin pidettyä yllä ja uuttakin koko ajan oppi itseopiskellen ja seuraamalla alaa ammittijulkaisuista. Töihin paluussa ei ollut mitään ongelmia.

Eläke ei kertynyt, mutta kovin kummoista se ei näillä palkoilla ole työssä ollessaakaan, et se siitä... Onneksi olen tajunnut tämän ja ryhtynyt eläkesäästäjäksi jo kohta 20 vuotta sitten.

Tosiaan rahat vanhuuden varalle olisi hyvä varmistaa muutenkin kuin eläkekertymillä. Tuo vapautta elämään.

Todellakin hyväksyn ja teen näin itsekin.

Toki on muitakin syitä esim lapsen sitova kuntoutus joka 1-3 kertaa viikossa.

Nostan myös minulle kuuluvat tuet.

Niin ne kansanedustajatkin nostaa.

Onhan tässä vähemmän rahaa käytössä kun töissä ollessa mutta ei tätä voi rahassa mitata.

Minulla ei edes ole mitään uraa vaan duunariammatti ja teen töitä tasan rahan vuoksi.

Luotan että työllistyn heti kun työelämään haluan. Töitä on paljon ja olen tunnollinen työntekijä ja tulen toimeen ihmisten kanssa.

Jos en työllistyisi niin sitten opiskelisin.

Mutta nyt en mieti sitä.

Aion olla kotona vielä ainakin puoli vuotta ja mahdollisesti pitempäänkin.

Kyllä hyväksyn. Olen todella onnellinen heidän puolestaan.

Meillä lapset 5v ja 10v. Olen ollut kotiäitinä 10v ja en aio mennä enää töihin.

Kyllä jos ei loisi kotihoidontuella.

Eihän se minuile mitenkään kuulu.

Itse otin eropaketin kun lapset oli alakoululaisia ja palasin töihin kun toine oli lukiossa ja toinen yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kannalta ihana ratkaisu.

Kun nykyään valitsee koulutusta ja ammattialaa itselleen, kannattaa miettiä asiaa myös sen kannalta, pystyykö työtä tekemään etänä. Etätyö olisi ihannetilanne apn tapauksessa.

Vai onko sittenkään? Missä kohtaa lapsi oppii toimimaan itsenäisesti ja olemaan joskus yksin? Mitä jos lapsi haluaisi joskus olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kannalta ihana ratkaisu.

Kun nykyään valitsee koulutusta ja ammattialaa itselleen, kannattaa miettiä asiaa myös sen kannalta, pystyykö työtä tekemään etänä. Etätyö olisi ihannetilanne apn tapauksessa.

Vai onko sittenkään? Missä kohtaa lapsi oppii toimimaan itsenäisesti ja olemaan joskus yksin? Mitä jos lapsi haluaisi joskus olla yksin?

Lasta opetetaan toimimaan itsenäisesti niinkuin muissakin perheissä. Omat huoneet on jokaisella jossa saa olla rauhassa kun haluaa.

Kukin tehköön tavallaan. Tuo ratkaisu on perheen oma asia, mitä se muille kuuluu?

Minäkin olin tarveharkinnaisen työmarkkinatukilain aikana, jolloin puolison bruttotulot vaikuttivat työttömyyskorvauksen määrääni, ja en saanut yhtään mitään kymmeneen vuoteen, ja hoidin kotona lapsiani, mutta teki vetää suoraan sanoen köniin niitä henkilöitä, jotka luulivat, että saan mukamas työttömyyspäivärahaa kelasta, kun en saanut yhtään mitään just sen aikaisen tarveharkintalain vallitessa. 

Olen vieläkin katkera, ja tulen olemaan loppuuni asti!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kannalta ihana ratkaisu.

Kun nykyään valitsee koulutusta ja ammattialaa itselleen, kannattaa miettiä asiaa myös sen kannalta, pystyykö työtä tekemään etänä. Etätyö olisi ihannetilanne apn tapauksessa.

Vai onko sittenkään? Missä kohtaa lapsi oppii toimimaan itsenäisesti ja olemaan joskus yksin? Mitä jos lapsi haluaisi joskus olla yksin?

Lasta opetetaan toimimaan itsenäisesti niinkuin muissakin perheissä. Omat huoneet on jokaisella jossa saa olla rauhassa kun haluaa.

Rauhassa olemisella ja yksin olemisella on ero. Eikä kaikilla perheillä ole mahdollisuutta antaa joka lapselle omaa huonetta.

Vierailija kirjoitti:

To each their own. 

Kasvatuksellisesti pidän kyllä vähän outona. Kuinka "yksinäinen aamu" lapsella voi olla, jos aamutoimiin menee puoli tuntia ja sitten voikin lähteä koulumatkalle? Iltapäivällä tietysti pidempi aika, mutta kyllä kouluikäiseltä voi jo odottaa jonkinlaista itsenäisyyttä ja ajan kuluttamisen taitoa. Lapselle tekee hyvää saada rutiinia aamu- ja koulunjälkeisten rutiinien hoidosta ja ajanhallinnasta.

Kotivanhemmuus on itsessään ihan hyvä juttu, mutta kun itse olin ala-asteella, luokkakavereista kyllä näki helposti, keille äiti teki kaiken kotona valmiiksi. Aloitekyvyttömämpiä lapsia sai hakea. Nämä ovat niitä samoja, jotka omilleen muuttaessaan hajottavat pesukoneen ensimmäisellä käyttökerralla, kun eivät tiedä, että Fairyn sijaan käytetään tabletteja tai pulveria...

Vanhempi lähtee töihin puoli seiskalta ja lapsen koulu alkaakin kello 11.15? On siinä aika monta tuntia.

Ehdottomasti hyväksyn. Kukin tyylillään ja ihanaa lapsille tuollainen järjestely. Hieno homma! Itsekin kasvoin samalla tavalla, että äiti oli kotona kun lähdin kouluun ja palasin sieltä. Hän teki sellaista työtä, että se oli mahdollista.