50-luvun kerrostaloasunnossa asuvat, kertokaa asuntonne plussista ja miinuksista

Vierailija kirjoitti:

Täällä Helsingissä moni 50-luvun kerrostalo on rakennettu vuokratontille. Kaupunki ja esimerkiksi Vantaan seurakuntayhtymä ovat juuri nostaneet porrastetusti tonttivuokriaan ja tämä näkyy asukkaille hurjana vastikkeen npusuna seuraavien 5-10 vuoden aikana. Tästä kannattaa tarkasti ottaa selvää, sillä myynti-ilmoituksissa puhutaan yleensä nykyisestä vastikkeesta ja noususta kertomista vältellään.

Esimerkiksi Lehtisaaresta saa tällä hetkellä naurettavan halvalla asuntoja merinäköalalla, mutta jos maksat asuntolainan lisäksi 2000€ vastiketta kuussa, tulee kämpälle vähän turhan paljon hintaa. Sama asuinalueen kerrostaloissa.

Noi vuokratontit koskevat myös muilla vuosikymmenillä valmistuneita. Tampereella myös menossa ja mennytkin jo monissa 50-70-luvun taloissa sopimukset umpeen lähivuosina, ja vaikka nyt ei varmastikaan puhuta lähellekään Helsingin hinnoista, niin kyllä se tuntuu vastikkeessa reilusti, jos vuokra kymmenkertaistuu tai jopa lähes kaksinkymmenkertaistuu aiemmasta, jos oikein huonosti käy (eli jos talo on hyvällä paikalla, jossa maan arvo nykyään aivan eri kuin muutama vuosikymmen sitten).

Plussaa tilojen erillisyys, varsinkin että erillinen keittiö (ellei joku pälli ole mennyt muodikkaasti kaatamaan seiniä).  En voi ymmärtää 2000-luvulla rakennettujen kerrostalojen maalaistupameininkiä, missä asunnon kaikki oleskelutila on yhtä suurta keittiötä. Ja siitä samasta tilasta ovet vessaan ja kylppäriin. Monissa 50-luvun (ja sitä vanhemmissa) asunnoissa wc- ja kylppäritilat ovat tyylikkäästi vähän sivummalla.

Miinuksia ovat sokkeloinen tila ja pieni kylppäri. Plussaa talon tunnelmallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "1950-luvun tyylinen"? Tarkoitatko jotain tiettyä arkkitehtonista tyyliä? Itse asuin 12 vuotta 1953 valmistuneessa kerrostalossa pienessä nurkkayksiössä.

Koska rakennettu ennen kuin jääkaapit yleistyivät, keittiökomerossa oli seinässä ulos asti vievä n. 5-7 cm halkaisijaltaan ollut reikä iylmäkaapille. Se piti tukkia (lämmönhukkaa kylmään aikaan ja ja lämpimään vuodenaikaan sieltä tunki sisään hyönteisiä).

Eristyksestä ei oltu kuultukaan, seinät olivat puoli metriä paksua betonia, siinä eristys. Talvella oli kylmä.

Pistorasioita oli yksi vessassa, yksi keittiössä ja kaksi huonetilassa. Siis johdonpaikkoja. En tarkoita sitä miten nykyisin yhdessä pistorasiassa voi olla kolme tai neljäkin johdonpaikkaa. Jatkojohtoja mateli lattian poikki ja seinänvieriä.

Keittiökomero oli alkuperäinen, erikseen kylmä-kuumahanat ja tiskipöydän taso niin matalalla että hyvä jos itseä ylti vähän yli polven. Selkä tuli kipeäksi astioita pestessä.

Rakentajien käsitys tuuletuksesta oli keskellä taloa kulkeva kuilu johon tuuletusventtiilit johtivat. Jossain ylhäällä oli ritilä ettei sinne kuollut oravia tai lintuja asiakseen, ja katto ettei satanut tai tullut lunta mutta ampiaiset pesivät siellä kesäisin, joten en pitänyt keittiön venttiiliä lainkaan auki ja tuuletin ikkunoista. Venttiilit eivät juuri vetäneet, ei talvella eikä kesällä, ja ikkunoita oli vain yhdellä sivulla asuntoa.

Hyvää siellä oli paksuista rakenteista johtuva äänieristys ja kiinteä kylpyamme. Kun amme lähti kylppärirempassa, lähdin minäkin, koska muut puutteet olivat liian vakavia että olisin jaksanut siellä enää elää tahi ruveta maksamaan 50 euroa korkeampaa hintaa siitä hyvästä että ainoa asunnon vetonaula lähti.

Sen verran hyvät välit oli vuokranantajiin että kun olin muuttamassa kylppärirempan alta pois, usutin vuokraisäntää tekemään myös keittiörempan ja katselmuksella remontoijan edustajan kanssa olivat yhtä mieltä esittämistäni korjaustoimenpiteistä jotka auttaisivat heitä saamaan siihen pitkäaikaisia vuokralaisia.

Sisäilmaongelmaa ei ollut, vaikka ilma ei juuri liikkunut kuin ikkunoista ja kylppärin laastissa seinällä kasvoikin jotain. Minulla oli sen kanssa sopimus siitä että se ei aiheuttaisi minulle hengitystieoireita (olen herkistynyt homeelle koulussa ja työssä) ja minä kastelisin sen noin kerran viikossa ottaessani suihkun kylvyn sijaan. Hyvin toimi.

Asun 60-luvun alussa tehdyssä kerrostalossa ja samoja juttuja on se, että on tuo reikä keittokomerossa (joka on yhdessä kaapissa). Ja myös nuo sähköpistokkeiden paikat. Kattolampun paikka on kummallisessa paikassa ja keittokomerossa ei ole kattovalolla katkaisijaa ollenkaan (paikka sille on).

Muuten tämä on kuulemma tehty aikaan, jolloin rakentaminen oli vielä laadukasta, sanoi remppaamaan tullut ammattihenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä kivitalojen sisäilmaongelmattomuus luulo tulee? Esim. betoni on todella huokoista ja hyvä kasvualusta mikrobeille kostuessaan. Huokoinen materiaali myös imee itseensä haitallisia aineita esim. käytetyistä pintamateriaaleista. Eikä kivitalotkaan ole mitääm 100% kivitaloja, väli- ja kattorakenteissa puuta. Sädesieni ei tarvitse kuin kosteuslähteen ja pysyyy sitten kasvamaan kaikenlaisilla pinnoilla turvaten rihmastoillaan vedensaantinsa.

Vesivahinkoja tapahtuu myös vanhoissa taloissa ja ne likavedet imeytyy rakenteisiin.

Kivitalojen home on myös "vaarallisempaa" sisäilmaongelmien valossa.

50-luvulla osattiin rakentaa, eikä hutiloitu vaan tehtiin ajan kanssa. Vaikka materiaalit olivat erilaiset, ne olivat kokemusperäisesti hyviksi havaittuja. Esimerkiksi tässä talossa on kosteissa tiloissa lattiassa laitettu kosteuseristeeksi reilu pikikerros lattiaan kiinni. Kosteuseristys joka on toimiva vielä 2020-luvullakin. (Kosteuseristys taisi tulla pakolliseksi vasta joskus 1990-luvulla, joku korjannee jos tietää tarkemmin. Välivuosikymmeninä sai kaakelit tai vaikka muovimaton lätkiä kiinni suoraan lattiaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussia: hyvä pohja, ihana fiilis/tunnelma asunnossa (vaikka täysin remontoitu), ei pelkoa homeesta tms., mahtavat naapurit, kaunis talo ja alue, kun kaikki 50-luvun taloja.

Miinuksia: meillä ei ole ikkunoita vaihdettu ja pakkasilla niistä saattaa vetää. Toisaalta ilmanvaihto toimii eli eipä tuo haittaa. Muuten on lämmin kyllä. Kylppäri on ok mutta toinen vessa on minikokoinen. Alkuperäiset vaatekaapit olivat todella pienet ja vaihdoimme ne remontissa uusiksi, vaikka harmittikin hävittää vanhat.

Plussat ehdottomasti peittoavat miinukset. En vaihtaisi!

Miten niin ei pelkoa homeesta?

Arvelen, että tässä tarkoitetaan sitä, että painovoimainen ilmanvaihto toimii noissa taloissa ja että hometta ei tule ainakaan sen vuoksi.

Siis että ei tarkoiteta sitä, että jos nyt vaikka tulee vesivahinko ja jää sen takia hometta rakenteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Helsingissä moni 50-luvun kerrostalo on rakennettu vuokratontille. Kaupunki ja esimerkiksi Vantaan seurakuntayhtymä ovat juuri nostaneet porrastetusti tonttivuokriaan ja tämä näkyy asukkaille hurjana vastikkeen npusuna seuraavien 5-10 vuoden aikana. Tästä kannattaa tarkasti ottaa selvää, sillä myynti-ilmoituksissa puhutaan yleensä nykyisestä vastikkeesta ja noususta kertomista vältellään.

Esimerkiksi Lehtisaaresta saa tällä hetkellä naurettavan halvalla asuntoja merinäköalalla, mutta jos maksat asuntolainan lisäksi 2000€ vastiketta kuussa, tulee kämpälle vähän turhan paljon hintaa. Sama asuinalueen kerrostaloissa.

Mä olen tuo 60-luvun alussa rakennetun talon asukas ja asun Helsingissä, vuokratontti. Yhtiökokouksessa ollut esillä tontinvuokrien nousu. Meillä ilmeisesti taloyhtiöllä on vähän puskuria, toisekseen nyt ainakin alussa ne nousut on myös melko maltillisia (ainakin täällä). Riippuen siis asunnon koosta, mutta luokkaa 20-60 euroa lisää vastikkeeseen.

Tuo Lehtisaaren tontti ei tainnut olla Helsingin kaupungin..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä kivitalojen sisäilmaongelmattomuus luulo tulee? Esim. betoni on todella huokoista ja hyvä kasvualusta mikrobeille kostuessaan. Huokoinen materiaali myös imee itseensä haitallisia aineita esim. käytetyistä pintamateriaaleista. Eikä kivitalotkaan ole mitääm 100% kivitaloja, väli- ja kattorakenteissa puuta. Sädesieni ei tarvitse kuin kosteuslähteen ja pysyyy sitten kasvamaan kaikenlaisilla pinnoilla turvaten rihmastoillaan vedensaantinsa.

Vesivahinkoja tapahtuu myös vanhoissa taloissa ja ne likavedet imeytyy rakenteisiin.

Kivitalojen home on myös "vaarallisempaa" sisäilmaongelmien valossa.

50-luvulla osattiin rakentaa, eikä hutiloitu vaan tehtiin ajan kanssa. Vaikka materiaalit olivat erilaiset, ne olivat kokemusperäisesti hyviksi havaittuja. Esimerkiksi tässä talossa on kosteissa tiloissa lattiassa laitettu kosteuseristeeksi reilu pikikerros lattiaan kiinni. Kosteuseristys joka on toimiva vielä 2020-luvullakin. (Kosteuseristys taisi tulla pakolliseksi vasta joskus 1990-luvulla, joku korjannee jos tietää tarkemmin. Välivuosikymmeninä sai kaakelit tai vaikka muovimaton lätkiä kiinni suoraan lattiaan.)

Se pikisively noihin aikoihin sisälsi usein kreosoottia. Myös asbestia on varmasti rakenteissa ja materiaaleissa. Vuosien mittaan teeseitse-miehet ovat tehneet remppaa ja päästäneet näitä asbestikuituja ja kreosiittihöyryjä leijailemaan pitkin asuintiloja.

Hyvä tuulettuminen ei myöskään suojaa homeelta. Kastepiste syntyy kylmän ja lämpimän kohtaamispaikkaan ja se, että ikkunat valskaa ei suojaa esimerkiksi noita puisia rakenteita talon sisällä. Myös kattovuodot ym. kondenssivedet ovat hyvin tavallisia ja aiheuttavat laajoja vesivahinkoja.

Joo ehkä 70-luvun nopeasti kyhättyihin taloihin verrattuna ovat ylivertaisia, mutta kannattaa ne ruusunpunaiset lasit riisua päästä ja kunnolla perehtyä kyseisen aikakauden rakennustapaan ja miten ne sen aikaiset tavat soveltuvat nykyaikaiseen elämään, jossa läträtään vedellä ja eletään ihan toisella tapaa.

Asun itse vanhassa rintamamiestalossa ja näissä on usein tuo sama harhaluulo, että ovat terveitä ja hengittäviä ja siksi asumisterveydeltään ylivoimaisia.

Asun Helsingissä kaupungin 50-luvun talossa ja ennen tätä nykyistä olen asunut kahdessa eri saman aikakauden talossa. Plussaa talojen ulkonäkö, avarat, puistomaiset pihat, pitkään viihtyvät asukkaat (tässä talossa paljon -70-80-luvulla sisäänmuuttaneita asukkaita), leveät ikkunalaudat, edullinen vuokra, tilavat parvekkeet, hyvänkokoiset vintti- ja kellarivarastot sekä asuntojen valoisuus.

Pohjaratkaisuista on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Tässä nykyisessä asunnossa on paljon hukkaneliöitä keittiössä, jonne ei mahdu ruokapöytää. Keittiö ei myöskään ole pitkulainen vaan tasoja ja laskutilaa ei ole riittävästi, kun kaapit ja kodinkoneet on sijoitettu kolmelle eri seinälle. Kuten täällä olikin jo mainittu, keittiöissä ei ole liesituuletinta joten ruoan käry leviää helposti muualle asuntoon.

Myös makuuhuoneet ovat pieniä 7-9m2 koppeja, joihin ei mahdu juuri muuta kuin parisänky ja yöpöytä. Ja se kylpyhuone on tosiaan pikkuriikkinen: pesukoneesta piti irrottaa luukku, että saatiin se kannettua sisälle. Säilytystilaa on mielestäni ollut kohtalaisesti ja nykyisessä asunnossa on jopa pieni vaatehuone.

Äänieristys vaihtelee. Edellisessä asunnossa se oli hyvä, mutta sitä aiempaan ja nykyiseen kuuluu hyvin, mitä biisiä naapurissa kuunnellaan. Sisälämpötila on nyt talvella 18-20 astetta ja kesällä puolestaan 24-28. Väliseinät ovat sen verran ohuet, ettei niille uskalla asentaa hyllyjä. Turkiskuoriaisten toukkia näkyy milloin missäkin eikä niistä vanhassa talossa pääse kokonaan eroon. Meillä on alkuperäiset ikkunat ainoastaan kahdessa huoneessa ja niistä vetää selvästi uudempiin ikkunoihin verrattuna. Hissittömyys ei ole itselleni ongelma, mutta varmasti rajoittaa vanhempien asukkaiden liikkumista.

Miinuksista huolimatta olen viihtynyt hyvin 50-luvun asunnoissa ja mielelläni asuisin tässä asunnossa vielä pitkään.

Kiitos teille, jotka olette vastanneet! Tuli katko palstailussa ja pääsin nyt vasta lukemaan vastauksianne.

Tämä taitaa olla nimenomaan "tunnekysymys", itseäni viehättävät juuri alkuperäiset pukinsarvi-ovenkahvat ja lasiovet olohuoneessa. Kyseistä asuntoa on remontoitu, mutta ei ole kaadettu väliseiniä tai tehty mitään peruuttamatonta. Keittiössä on sen verran tilaaa(vaikkei suurensuuri olekaan), että pyykkikone on mahdollista sijoittaa sinne. Kylppäri pitää remontoida ja pelkkä pintojen raikastuminen tekee tilan tunnetta, vaikka ei lisää neliöitä. Ikkunat on vaihdettu viime kesänä, toivottavasti on hyvä juttu.

Asunto sijaitsee omalla tontilla, putkiremontti on tehty ja taloyhtiön talous on kunnossa. Ehkäpä alamme kyhäämään tarjousta...

-ap

ne ei ole ikinä niin selkeitä mikä on hyvä ja huono jokaisella vuosikymmenellä löytyy hyviä ja huonoja ratkaisuja taikka kohteita. Yhdestä kohteesta ei voi tehdä totaalista yleistystä että kaikki olisi hyviä tai huonoja. Tietyt asiat rakennustekniikassa tietty pitää ottaa huomioon arvioitaessa kohdetta mutta siitä huolimatta realiteetti selviää ajan kanssa.