Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen jäykkyys ahdistaa (30v-kriisi..)
18.01.2021 |
Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa tästä mutta hän ei ymmärrä, ei sitten millään. Avaudun nyt tänne kun en muuallekaan osaa, minulla ei ole sydänystäviä.
Ollaan oltu 8-vuotta yhdessä. Molemmat 33-vuotiaita. Ei lapsia, yhteinen omakotitalo + lainaa.
Haluan muita miehiä koko ajan, olen jatkuvasti ihastunut johonkin, kohde vaihtuu tiuhaan. Niin julkkiksia kuin työkavereita. Haaveilen kiihkeästä seksistä jonkun kanssa, jonkun muun kuin mieheni. Haaveilen jännityksestä, uuden kokemisesta, tunteista, kaikesta siitä, mitä voin vielä tehdä kun olen "nuori ja kaunis" (nyt ei sitten neljäkymppiset loukkaannu, tällä hetkellä minä tunnen näin koko kropallani ja ajattelen näin vain itsestäni).
Miksi en saisi elää ja kokeilla vähän aikaa ja sitten palata tylsään elämääni? Tai sitten olla palaamatta tylsään elämääni. Nämä ajatukseni tulevat minulla kausittain, ja nämä kaudet ovat ihan äärimmäisen raskaita, milloin ne loppuu? Olen jo reilusti yli vuoden ajan ajatellut näin. Tuntuu kuin koko ajan tilanne vain "pahenisi", toivon ja haluan eroa vaikkei minulla ole mitään syytä erota, ihan hyvä mies tuo on vaikka hänen arjen hallinta taidottumuus raivostuttaakin minua.
Olen ehdottanut miehelleni avointa. Olen ehkä nyt jo kolme kertaa kysynyt, että voisimmeko olla hetken aikaa avoimessa. Saattaisihan olla jopa niin, etten oikeasti tekisi yhtään mitään muitten miesten kanssa, haluaisin vain tuntea itseni vapaaksi ilman, että kukaan omistaa eism. seksuaalisuuttani, ilman että joku toinen ihminen loukkaantuisi siitä, mitä minä teen. Haluaisin vain olla.. Tietenkään avoin ei käy miehelleni, hän katkerasti ajattelee asian pelkästään seksin määrän kautta, hänellä kuulemma varmasti kävisi vähemmän flaksi kuin minulla. Itselleni asia on ihan se ja sama, minä haluan jännitystä elämääni!
Ja en muuten todellakaan lähtisi baareista mitään yhden illan juttuja hakemalla hakemaan, vaan tarkoitan sitä, että jos esim festareilla kesäilta vie mennessään, niin en haluaisi tuntea siitä ihan älytöntä syyllisyyttä, olin vain ihminen joka teki kuten sillä hetkellä halusi, miksi joku toinen siitä loukkaantuu :( Asia ei liittyisi häneen mitenkään..
Joo olen todella kyllästynyt seksiin mieheni kanssa, miksi ihmisen pitäisi haluta samaa ihmistä koko elämänsä. Olin 25-vuotias kun aloimme suhteeseen, olin elänyt elämästäni vasta 20%.. ja nyt loppu 80% minun pitäisi olla saman tyypin kanssa.. itkettää. Ja silti en halua häntä loukata en mitään pahaa/ikävää en niin mitään. Mutta samalla "loukkaan" itseäni kun kärvistelen näiden ajatusten kanssa kuukausikaupalla... tai vuositolkulla.. en enää tiedä..
Kerrottakoon nyt vielä, että en ole tehnyt mitään, olen vain kysynyt mieheltäni lupaa saada mennä jos tilanne tulee vastaan. En saanut lupaa, nyt ahdistaa parisuhteen jäykkyys/vanhanaikaisuus...
Kommentit (129)
Säälittävä epävakaa, hemmoteltu narsisti. Päästä se mies-parka elämään elämäänsä jonkun paremman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko huonosta kodista?
Onko tämä mies kiltti ja turvallinen?
Onko hänen sukunsa ihana?
Homma ei toimi...olen itse ollut kiltti miehen kanssa..
Nykyisin tosi rakkauden kanssa.
Sun on pakko erota..olen pahoillani.
Voimia sinne
En omasta mielestäni ole huonosta kodista, mutta varmasti joku voisi masentuneen eroäidin luona kasvamisen sellaiseksi kokea. Yhteishuoltajuus oli vanhemmillani, mutta joka toinen viikonloppu näin isääni, jolla oli kyllä rahaa, mutta katkeruuden takia siitä vain puhuttiin, pääasia oli, ettei meidän köyhä äiti päässyt "huvittelemaan" hänen rahoillaan.
Mies on kiltti ja kai turvallinenkin. Osaan kyllä luetella huonoja ja hyviä puolia hänestä. Hoitamaton ADD/ADHD yksi raskaimpia puolia.
Hänen sukunsa on ihan ok, suorittaa välttelevää kiintymyssuhdemallia. Kulissia on jonkun verran. Itse en lähtenyt siihen mukaan, olen ehkä vähän outo niiden silmissä.
-Ap
Olet huonosta kodista..
Haet turvaa..haluaisit että miehesi olisi sinulle ystävä, jonka luo palata kun seikkailet.
Ymmärrätkö että tue ei tule toimimaan..ei mitenkään.
Yritä ap hankkia edes YKSI ystävä..mielellään nainen.
Se selvittää vähän päätäsi.
Miten voit ajatella, että mies on paras ystäväsi ja silti kuormitat häntä noin, siksi että saisit omaa ahdistustasi purettua. Ei vaikuta ystävyydeltä eikä rakkaudelta. Ehkä siksi alitajuntasi yrittää saada sinua lähtemään.
Moni ei uskalla lähteä, vaan jää. Lähdin, vaikka asuntolainamme oli otettu vain vuotta aiemmin. Oikein hyvä päätös, vaikka vastapuolelle sillä hetkellä ikävä. Ei kuitenkaan pilattu enempää elämästämme.
Mulla oli myös kolmenkympin kriisi pitkässä suhteessa. P*nin useamman kanssa, oli ihanaa. Syntyi suhdesotkuja säätöjen kanssa, miehet rakastuivat, vaikka pelisäännöt alusta asti selvät mun puolelta. Oli raskasta. Hommat jäi kun päätettiin perustaa perhe.
Nyt taskussa vaan hyviä muistoja. Miehelle en koskaan kerro asiasta. Suhde on ollut kunnossa koko ajan, vaikka palstalaiset ei sitä tule ikinä ymmärtämään. Kaikki olen tehnyt vain itsekkäistä syistä, olen halunnut tuntea olevani elossa! En kadu mitään. Ovulaativiikolla haluan nytkin aivan koko ajan ja myös vieraita. Ehkä vielä joskus...
Lopeta nyt ainakin heti miehesi painostaminen avoimeen suhteeseen. Sinä olet kysynyt, mies ei suostunut, eli se siitä. Toimintasi on loukkaavaa ja varmasti ahdistaa miestäsi.
Jos todella haluat elää villiä ja vapaata sinkkuelämää, niin eihän sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin erota. Saattaa olla, että se on oikea ratkaisu. Saattaa olla, että kadut parin vuoden päästä katkerasti. Sitä ei voi tietää etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös kolmenkympin kriisi pitkässä suhteessa. P*nin useamman kanssa, oli ihanaa. Syntyi suhdesotkuja säätöjen kanssa, miehet rakastuivat, vaikka pelisäännöt alusta asti selvät mun puolelta. Oli raskasta. Hommat jäi kun päätettiin perustaa perhe.
Nyt taskussa vaan hyviä muistoja. Miehelle en koskaan kerro asiasta. Suhde on ollut kunnossa koko ajan, vaikka palstalaiset ei sitä tule ikinä ymmärtämään. Kaikki olen tehnyt vain itsekkäistä syistä, olen halunnut tuntea olevani elossa! En kadu mitään. Ovulaativiikolla haluan nytkin aivan koko ajan ja myös vieraita. Ehkä vielä joskus...
No ei toi teidän suhde voi hyvin, todellakaan. Perustuu jatkuvalle oksettavalle valheelle. Olet kyllä todella moraaliton. Ei voi muuta ku halveksua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös kolmenkympin kriisi pitkässä suhteessa. P*nin useamman kanssa, oli ihanaa. Syntyi suhdesotkuja säätöjen kanssa, miehet rakastuivat, vaikka pelisäännöt alusta asti selvät mun puolelta. Oli raskasta. Hommat jäi kun päätettiin perustaa perhe.
Nyt taskussa vaan hyviä muistoja. Miehelle en koskaan kerro asiasta. Suhde on ollut kunnossa koko ajan, vaikka palstalaiset ei sitä tule ikinä ymmärtämään. Kaikki olen tehnyt vain itsekkäistä syistä, olen halunnut tuntea olevani elossa! En kadu mitään. Ovulaativiikolla haluan nytkin aivan koko ajan ja myös vieraita. Ehkä vielä joskus...
Hyi helvetti. Ei tuollaiseen pysty kuin psykopaatti. Olet selvästikin itsekäs, julma ja ja täysin empatiakyvytön. Säälin miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailet minua 5 vuotta sitten! Haaveilin romanttisesta rakkaudesta, edes hetken huumasta, varastetuista katseista tai mistä vain, johon silloinen aviomieheni ei liittynyt. Parisuhde tuntui vankilalta, ja kaipasin vapautta. Nämä ajatukset olivat hätähuuto, vaikka silloin luulin vain kärsiväni kolmen kympin kriisistä. Puhuin myös miehelleni näistä ajatuksista, ja hän sanoi, että ainoa vaihtoehto olisi erota, jos en pääsisi kriisistäni yli. Häpesin itseäni ja kriisiytymistäni ja yritin jatkaa normaalia elämää. Todellisuudessa parisuhteemme oli siinä vaiheessa todella hataralla pohjalla, ja olin kymmenen vuotta kestäneen suhteeni aikana joutunut sopeutumaan mieheni raivokohtauksiin, simputtamiseen ja lopulta myös fyysisiin aggression osoituksiin. Hän oli perheellemme rakkauttaan ja omistautumistaan vannova diktaattori, jonka hyvät ja huonot päivät säätelivät arkeamme. Luulen, että mieleni ei vaan siinä kohtaa uskaltanut kohdata parisuhteeni todellisuutta, ja nämä haaveet olivat epätoivoinen pakopaikka. Lopulta vuosien rimpuilun jälkeen olin valmis katsomaan parisuhteeni todellista tilaa silmästä silmään ja tajusin erota.
Neuvoni sinulle: ennen eropäätöstä pysähdy pohtimaan, onko kaipuusi taustalla muutakin kuin se ilmeinen pintataso ja seksuaalisen vapauden kaipuu. Jos tunnistat, että parisuhteessanne on vaikeita asioita, syviä haavoja tai pettymyksiä, joita sinun on vaikea pukea sanoiksi, ehkä ei ole liian myöhäistä yrittää niitä korjata. Mistä se kokemasi vankila koostuu? Jos olisin itse tajunnut, kuinka syvästi parisuhteemme valta-asetelma minua haavoitti, olisin paljon aiemmin vaatinut joko terapiaa tai eroa. Tilanne ehti kärjistyä todella pitkälle, ennen kuin suostuin näkemään totuuden. Kävin mm. useamman vuoden terapiassa puhumassa peloistani, uupumuksestani ja ahdistuksestani, enkä silloinkaan uskaltanut myöntää edes itselleni, että kyse on isommista asioista kuin miehen temperamentista tai työstressistä.
Jos päädytte eroamaan, syvällinen pohdinta eron syistä on avuksi myös mahdollisissa tulevissa suhteissa, jotta et päädy toistamaan samaa kaavaa. Uskon, että kuvailemasi voimakkaan kaipuun taustalla on jotakin muutakin kuin vain halu elää pitkittynyttä nuoruutta ja hypätä sängystä sänkyyn. Tsemppiä!
Eroa.
Itse olin tuossa täysin samassa tilanteessa joskus reilu 20 vuotiaana, en raskinut erota (hänessä todella paljon hyvää ja ns turvallinen rakastava kumppani) hänestä vaan haudoin näitä sisälläni 20 vuotta!! Pysyen kuitenkin muutamaa kännipussailua lukuunottamassa ns uskollisena.
Saimme lapset ja kun palasin töihin rakastuin suin päin todella kovaa kollegaan. Vuoden vastustelin mutta sitten järjen ääni katosi ja seuraukset ei ole olleet kovin mukavat kenellekään niinkuin ei koskaan pettäessä
Ollaan edelleen yhdessä, erittäin arkinen ja seksitön mutta muuten toimiva (ulkoisesti) liitto jossa iso fokus lapsiin. Olen taas ihastunut ja asiat on entistä vaikeampia, tietenkin! Syytän itseäni ja mietin kyllä että miksi en sillon lähtenyt kun olisin vielä voinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin luulisi olevan jotain sellaista, ettei ap saa tyydytystä suhteessa ja siksi mielikuvitus laukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Itse olin tuossa täysin samassa tilanteessa joskus reilu 20 vuotiaana, en raskinut erota (hänessä todella paljon hyvää ja ns turvallinen rakastava kumppani) hänestä vaan haudoin näitä sisälläni 20 vuotta!! Pysyen kuitenkin muutamaa kännipussailua lukuunottamassa ns uskollisena.
Saimme lapset ja kun palasin töihin rakastuin suin päin todella kovaa kollegaan. Vuoden vastustelin mutta sitten järjen ääni katosi ja seuraukset ei ole olleet kovin mukavat kenellekään niinkuin ei koskaan pettäessä
Ollaan edelleen yhdessä, erittäin arkinen ja seksitön mutta muuten toimiva (ulkoisesti) liitto jossa iso fokus lapsiin. Olen taas ihastunut ja asiat on entistä vaikeampia, tietenkin! Syytän itseäni ja mietin kyllä että miksi en sillon lähtenyt kun olisin vielä voinut
Mitä sitten vaikka olisit lähtenyt? Olisit todennäköisesti toisessa suhteessasi pettänyt kuitenkin yhtä lailla. Olet krooninen pettäjä. Tulet pettämään aina, jos et tee pääkopalles jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
En ole koskaan kuullut mistään kolmekympin kriisistä ja huonosti kyllä menee, jos ikään liittyvän kriisin tässä iässä saa. Keski-iän villityksetkin on vain keino oikeuttaa hulluttelua, jollaista normaalit ihmiset ei muuten harrastaisi. Itsekin olen kolmekymppinen ja nyt sitä vasta haluaakin vakiintua niin, että voi kuvitella viettävänsä loppuikänsä saman ihmisen kanssa. Ja ollaan siis oltu jo 10 vuotta yhdessä entuudestaan, johon mahtuu ylä- ja alamäkiä. Nyt meille syntyi pari kk sitten lapsi, jonka kautta yhteen kuuluvuuden tunne on vain vahvistunut. Voihan se olla, että tämä johtuu vauvahormoneista ja kohta on taas sitä samaa harmaata arkea kuin aina ennenkin, mutta enpä toisaalta kaipaakaan enempää.
Sinun tilanteesi taas kuulostaa siltä, että olet hoksannut olevasi polyamorinen (jos ei ole oikea termi, niin korjatkaa), koska normaalissa tyydyttävässä parisuhteessa oleva ihminen ei mielestäni katsele muita ainakaan jatkuvalla syötöllä, saatikka haaveille pettämisestä ja avoimista suhteista. Fiksuinta mitä voit tässä tilanteessa tehdä, on antaa miehesi mennä ja etsiä itsellesi samanhenkisiä kumppaneita, joille on ok olla avoimessa suhteessa.
Ap, miltä sinusta tuntuisi, jos esim tänä iltana miehesi haluasi keskustella kanssasi siitä, että on tullut siihen tulokseen, että haluaa erota? Olisitko tyytyväinen vai surullinen? Olen joskus käynyt läpi samankaltaisia tunteita, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa, ja silloinkin ajatus siitä, että mies haluaisi erota tuntui kamalalta. Parisuhteenne jatko ei ole pelkästään kiinni sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet tietävät tinderin epäreiluuden ja siksi yksikään itseään kunnioittava mies ei suostu avoimeen suhteeseen
Avoin suhde on täysin ok ja nyt opettele hyväksymään se, että sulla on monipuolisia haluja ja että voit paremmin, jos saat toteuttaa niitä. Jos sun miehelle avoin suhde ei kelpaa, jätä se, toi tilanne on kauhee molemmille: mies ei saa sulta tarvitsemaansa huomiota ja sä et saa elämältäs niitä kokemuksia, mitä kaipaat.
Ja sitten tärkein: Kun alat deittailla uusia ihmisiä, kerro heti alkuun, että haluat pitää avoimen suhteen. Näin olen itse mieheni kanssa tehnyt ja hyvin menee, olo tuntuu vapaalta ja suhteessa helppo olla.
Tuskin sulle kelpais mikään avoin suhde. Sekin on nimittäin äkkiä nähty. Siinä kun ei ole sitä samanlaista kutkutusta, kun kaikki onkin sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Miehet tietävät tinderin epäreiluuden ja siksi yksikään itseään kunnioittava mies ei suostu avoimeen suhteeseen
Menee täysin ohi aiheen, mutta ei siellä Tinderissä tarvitse olla sen enempää avoimessa suhteessa kuin sinkkunakaan. Fiksut ihmiset löytävät seuransa ihan muualta.
Eikä avoin suhde tarkoita sitä, että joka päivä on paneskeltava eri ihmisen kanssa. Niin kuin ei sinkkuuskaan.
No kuulostaapa parisuhteeseenne sitoutuvalta, jos ei halua avointa suhdetta vain siksi, että jäisi kumppanien määrässä alakynteen!
Suht lyhyt yhdessäolo takana ja nyt jo näissä aatoksissa. Eroaisin.
Asuntoasiat kyllä järjestyy. Myytte asunnon, hoidatte velan.
Lähdette eri suuntiin, koska teillä on niin eri ajatukset suhteestanne ja mikä vielä tärkeämpää: intohimo puuttuu. Ehkä 63-vuotiaana suht ok tilanne, muttei 33-vuotiaana.
Joten vastaukseni on selvä: erotkaa, ei tuosta tule kuin ero joka tapauksessa, joten miksi pitkittää tilannetta?