Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen jäykkyys ahdistaa (30v-kriisi..)
18.01.2021 |
Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa tästä mutta hän ei ymmärrä, ei sitten millään. Avaudun nyt tänne kun en muuallekaan osaa, minulla ei ole sydänystäviä.
Ollaan oltu 8-vuotta yhdessä. Molemmat 33-vuotiaita. Ei lapsia, yhteinen omakotitalo + lainaa.
Haluan muita miehiä koko ajan, olen jatkuvasti ihastunut johonkin, kohde vaihtuu tiuhaan. Niin julkkiksia kuin työkavereita. Haaveilen kiihkeästä seksistä jonkun kanssa, jonkun muun kuin mieheni. Haaveilen jännityksestä, uuden kokemisesta, tunteista, kaikesta siitä, mitä voin vielä tehdä kun olen "nuori ja kaunis" (nyt ei sitten neljäkymppiset loukkaannu, tällä hetkellä minä tunnen näin koko kropallani ja ajattelen näin vain itsestäni).
Miksi en saisi elää ja kokeilla vähän aikaa ja sitten palata tylsään elämääni? Tai sitten olla palaamatta tylsään elämääni. Nämä ajatukseni tulevat minulla kausittain, ja nämä kaudet ovat ihan äärimmäisen raskaita, milloin ne loppuu? Olen jo reilusti yli vuoden ajan ajatellut näin. Tuntuu kuin koko ajan tilanne vain "pahenisi", toivon ja haluan eroa vaikkei minulla ole mitään syytä erota, ihan hyvä mies tuo on vaikka hänen arjen hallinta taidottumuus raivostuttaakin minua.
Olen ehdottanut miehelleni avointa. Olen ehkä nyt jo kolme kertaa kysynyt, että voisimmeko olla hetken aikaa avoimessa. Saattaisihan olla jopa niin, etten oikeasti tekisi yhtään mitään muitten miesten kanssa, haluaisin vain tuntea itseni vapaaksi ilman, että kukaan omistaa eism. seksuaalisuuttani, ilman että joku toinen ihminen loukkaantuisi siitä, mitä minä teen. Haluaisin vain olla.. Tietenkään avoin ei käy miehelleni, hän katkerasti ajattelee asian pelkästään seksin määrän kautta, hänellä kuulemma varmasti kävisi vähemmän flaksi kuin minulla. Itselleni asia on ihan se ja sama, minä haluan jännitystä elämääni!
Ja en muuten todellakaan lähtisi baareista mitään yhden illan juttuja hakemalla hakemaan, vaan tarkoitan sitä, että jos esim festareilla kesäilta vie mennessään, niin en haluaisi tuntea siitä ihan älytöntä syyllisyyttä, olin vain ihminen joka teki kuten sillä hetkellä halusi, miksi joku toinen siitä loukkaantuu :( Asia ei liittyisi häneen mitenkään..
Joo olen todella kyllästynyt seksiin mieheni kanssa, miksi ihmisen pitäisi haluta samaa ihmistä koko elämänsä. Olin 25-vuotias kun aloimme suhteeseen, olin elänyt elämästäni vasta 20%.. ja nyt loppu 80% minun pitäisi olla saman tyypin kanssa.. itkettää. Ja silti en halua häntä loukata en mitään pahaa/ikävää en niin mitään. Mutta samalla "loukkaan" itseäni kun kärvistelen näiden ajatusten kanssa kuukausikaupalla... tai vuositolkulla.. en enää tiedä..
Kerrottakoon nyt vielä, että en ole tehnyt mitään, olen vain kysynyt mieheltäni lupaa saada mennä jos tilanne tulee vastaan. En saanut lupaa, nyt ahdistaa parisuhteen jäykkyys/vanhanaikaisuus...
Kommentit (129)
Tuuliviirin kanssa olisi haastavaa olla parisuhteessa, mutta ei ap:n mieskään kovin fiksulta vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin joku jo kirjoitti, et sinä mitään polyamorisuuksia haikaile vaan eroa. Se on kova paikka kun tajuaa että pitkä suhde on tullut tiensä päähän ja sitä selittelee itselleen kaikenlaista. Nyt vaan ero ja uusiin seikkailuihin! Kyllä kannattaa etsiä mies jota ei ikinä halua vaihtaa yhtään mihinkään. Lapsia jos haluat niin ei tuollaiseen nykyisen kaltaiseen kannata miettiä sekuntiakaan. Se on iso juttu ja siinä tarvitaan molemmilta täysi panos ja yhteistyötä ja vaikka mitä. Reippaasti vaan homma käyntiin. Mitä nopeammin sen parempi. Kiitti itseäsi myöhemmin (ja mietit miksi ihmeessä et eronnut jo aiemmin...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ahdistaa parisuhteen jäykkyys ja vanhanaikaisuus? Ai että uskollisuus on vanhanaikaista?
Sekin on jo loukkaavaa, jos puoliso ehdottaa vapaata suhdetta, ainakin minua loukkaisi.
Nyt hait ihan eri näkökulmaa mitä tarkoitin. Ei uskollisuudella ole vanhanaikaisuuden kanssa välttämättä mitään tekemistä.
Tarkoitin, että se tiukkuus ja jäykkyys on sitä, että nyt perkele oot siinä kun oot nuorena tyttönä valintas tehny. Nyt panet vaan tota yhtä. Nyt unohdat ne haihattelut festareista ja baari-illoista, nyt oot tyttö valintas tehny ja siinä makaat!
Miksi parisuhteeseen ei mahtuisi seksi myös muiden kanssa? Jos joku haluaa olla uskollinen, se ei ole vanhanaikaista, mutta jäykkä ajatusmaailma siitä, että näin sen kuuluu olla, on. MIELESTÄNI. Muiden mielipiteet saa olla ihan mitä haluaa, mutta minua tällä hetkellä ahdistaa ylipäätään parisuhteen jäykkyys.
Minulle seksi muiden kanssa ei ole kumppanini pettämistä, se on minusta erikoinen ajatus. Näen seksin seksinä (harrastuksena), olen kai sitten liberaali? Kumppanini on vapaa pelaamaan jalkapalloa myös muiden kuin minun kanssani, tajuatko? Se ei ole minulta pois jos kumppanini panee jonkun muun kanssa. Haaveissani se toisi piristystä välillemme, mutta joo uskon ettei se olisi nii yksinkertaista.
Mutta meillä ei olla muiden kanssa oltu koska hän ei sitä halua ja itsekin olen miettinyt näitä ajatuksia vasta pari vuotta joten suhteen alussa tästä ei ollisi ollut mahdollista keskustella.
Tätä minäkin olen miettinyt, että miksi tässä asiassa pitää olla niin ehdoton. Jos ollaan vuosikymmeniä yhdessä, niin olisiko niin kuolemanvakavaa harrastaa silloin tällöin seksiä muidenkin ihmisten kanssa? Miksi kumppanin kehoon ja seksuaaliseen nautintoon pitää olla yksinoikeus? Eikö esim. halu omistaa ja pelko hylätyksi tulemisesta ole asioita, joita pitäisi oppia sietämään vaikka terapiassa, sen sijaan, että suhteessa asetetaan kieltoja? Jos pelkää korkeita paikkoja, onko ratkaisu kieltää korkeiden rakennusten rakentaminen vai opetella elämään niiden kanssa? Puoliso saattaa ihastua toiseen ihmiseen ja harrastaa sen ihmisen kanssa seksiä, eikä se välttämättä tarkoita, parisuhde loppuu, sillä ihastuksia tulee ja menee.
Varsinkin täällä palstoilla maailma on niin mustavalkoinen, että joko elät 100% monogaamisessa ja seksuaalisesti eksklusiivisessa parisuhteessa "sen oikean" kanssa (jos muita haluaa, on suhteessa vikaa) tai olet "villi ja vapaa" sinkku, joka kiitää baarista baariin ja sängystä sänkyyn, vaikka todellisuudessa edes kaikki, ehkä edes suurin osa, sinkuistakaan ei näin elä. Toisin kuin Erotkaa! -heitoista voisi päätellä, ei kiinnostavien seksikumppanien löytäminen ole itsestäänselvyys, hyvästä seurustelukumppanista puhumattakaan, joten on täysin perusteltua haluta olla hyvässä parisuhteessa, jossa tilanteen salliessa kumpikin osapuoli voisi harrastaa seksiä myös muiden kanssa. Ehkä tulevilla sukupolvilla on helpompaa, jos/kun avoimet suhteet normalisoituvat monogaamisten suhteiden rinnalla.
Ehkä olet väärän ihmisen kanssa ja sun pitäis erota. Ei enää tossa iässä luulis olevan tarve kokeilla eri munia. Ehkä sun elämä on liiankin hyvää että tollasia mietit tai sit oot valinnu väärän miehen.
Vierailija kirjoitti:
Olin 25-vuotias kun aloimme suhteeseen, olin elänyt elämästäni vasta 20%.. ja nyt loppu 80% minun pitäisi olla saman tyypin kanssa..
Tuolla laskukaavalla eläisit 125-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua sinuun menneisyydestäni. Minulla oli tuollaisia ajatuksia siinä 28-30v. kun olin alkanut suhteeseen 24-vuotiaana. Kriiseilyssäni päätin sitoutua kunnolla, mutta loppujen lopuksi erosimme 35-vuotiaana kun mies rakastui toiseen. Olin siis "turhaan" yrittänyt olla sitoutunut ja tavallaan nuoruus meni hukkaan. Mieti tätä. No sain vähän olla vapaa siinä kolmevitosena. Olen nyt 40 ja uudessa suhteessa. Nyt hormoonini alkavat rauhoittua eikä samanlaista levottomuutta ilmene.
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua sinuun menneisyydestäni. Minulla oli tuollaisia ajatuksia siinä 28-30v. kun olin alkanut suhteeseen 24-vuotiaana. Kriiseilyssäni päätin sitoutua kunnolla, mutta loppujen lopuksi erosimme 35-vuotiaana kun mies rakastui toiseen. Olin siis "turhaan" yrittänyt olla sitoutunut ja tavallaan nuoruus meni hukkaan. Mieti tätä. No sain vähän olla vapaa siinä kolmevitosena. Olen nyt 40 ja uudessa suhteessa. Nyt hormoonini alkavat rauhoittua eikä samanlaista levottomuutta ilmene.
Miltä vapaus maistui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua sinuun menneisyydestäni. Minulla oli tuollaisia ajatuksia siinä 28-30v. kun olin alkanut suhteeseen 24-vuotiaana. Kriiseilyssäni päätin sitoutua kunnolla, mutta loppujen lopuksi erosimme 35-vuotiaana kun mies rakastui toiseen. Olin siis "turhaan" yrittänyt olla sitoutunut ja tavallaan nuoruus meni hukkaan. Mieti tätä. No sain vähän olla vapaa siinä kolmevitosena. Olen nyt 40 ja uudessa suhteessa. Nyt hormoonini alkavat rauhoittua eikä samanlaista levottomuutta ilmene.
Miltä vapaus maistui?
Munalta.
Alue: Aihe vapaa
Kuvittele itsesi miehesi asemaan. Olet menettänyt työsi, eikä yksin asuminen ole taloudellisesti mahdollista. Juuri silloin miehesi alkaisi puhumaan, kuinka tyytymätön on elämäänsä kanssasi ja haluaisi nyt ainakin avoimen suhteen ensi alkuun. Tiedät sisimmässäsi, että mies ehdottaa avointa suhdetta vain jättääksensä sinut. Mitä mielessäsi liikkuisi?