Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen jäykkyys ahdistaa (30v-kriisi..)
18.01.2021 |
Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa tästä mutta hän ei ymmärrä, ei sitten millään. Avaudun nyt tänne kun en muuallekaan osaa, minulla ei ole sydänystäviä.
Ollaan oltu 8-vuotta yhdessä. Molemmat 33-vuotiaita. Ei lapsia, yhteinen omakotitalo + lainaa.
Haluan muita miehiä koko ajan, olen jatkuvasti ihastunut johonkin, kohde vaihtuu tiuhaan. Niin julkkiksia kuin työkavereita. Haaveilen kiihkeästä seksistä jonkun kanssa, jonkun muun kuin mieheni. Haaveilen jännityksestä, uuden kokemisesta, tunteista, kaikesta siitä, mitä voin vielä tehdä kun olen "nuori ja kaunis" (nyt ei sitten neljäkymppiset loukkaannu, tällä hetkellä minä tunnen näin koko kropallani ja ajattelen näin vain itsestäni).
Miksi en saisi elää ja kokeilla vähän aikaa ja sitten palata tylsään elämääni? Tai sitten olla palaamatta tylsään elämääni. Nämä ajatukseni tulevat minulla kausittain, ja nämä kaudet ovat ihan äärimmäisen raskaita, milloin ne loppuu? Olen jo reilusti yli vuoden ajan ajatellut näin. Tuntuu kuin koko ajan tilanne vain "pahenisi", toivon ja haluan eroa vaikkei minulla ole mitään syytä erota, ihan hyvä mies tuo on vaikka hänen arjen hallinta taidottumuus raivostuttaakin minua.
Olen ehdottanut miehelleni avointa. Olen ehkä nyt jo kolme kertaa kysynyt, että voisimmeko olla hetken aikaa avoimessa. Saattaisihan olla jopa niin, etten oikeasti tekisi yhtään mitään muitten miesten kanssa, haluaisin vain tuntea itseni vapaaksi ilman, että kukaan omistaa eism. seksuaalisuuttani, ilman että joku toinen ihminen loukkaantuisi siitä, mitä minä teen. Haluaisin vain olla.. Tietenkään avoin ei käy miehelleni, hän katkerasti ajattelee asian pelkästään seksin määrän kautta, hänellä kuulemma varmasti kävisi vähemmän flaksi kuin minulla. Itselleni asia on ihan se ja sama, minä haluan jännitystä elämääni!
Ja en muuten todellakaan lähtisi baareista mitään yhden illan juttuja hakemalla hakemaan, vaan tarkoitan sitä, että jos esim festareilla kesäilta vie mennessään, niin en haluaisi tuntea siitä ihan älytöntä syyllisyyttä, olin vain ihminen joka teki kuten sillä hetkellä halusi, miksi joku toinen siitä loukkaantuu :( Asia ei liittyisi häneen mitenkään..
Joo olen todella kyllästynyt seksiin mieheni kanssa, miksi ihmisen pitäisi haluta samaa ihmistä koko elämänsä. Olin 25-vuotias kun aloimme suhteeseen, olin elänyt elämästäni vasta 20%.. ja nyt loppu 80% minun pitäisi olla saman tyypin kanssa.. itkettää. Ja silti en halua häntä loukata en mitään pahaa/ikävää en niin mitään. Mutta samalla "loukkaan" itseäni kun kärvistelen näiden ajatusten kanssa kuukausikaupalla... tai vuositolkulla.. en enää tiedä..
Kerrottakoon nyt vielä, että en ole tehnyt mitään, olen vain kysynyt mieheltäni lupaa saada mennä jos tilanne tulee vastaan. En saanut lupaa, nyt ahdistaa parisuhteen jäykkyys/vanhanaikaisuus...
Kommentit (129)
Mulla on tällä hetkellä täsmälleen sama tilanne kuin ap:llä. En olisi koskaan uskonut että mulle voisi käydä näin, kun meillä on mieheni kanssa ollut hyvä suhde viisi vuotta. Syvä ihastus sai minut harkitsemaan "määräaikaista" vuoden avointa suhdetta, mutta en ole vielä uskaltanut kysyä mieheltäni. En usko että vastaanotto olisi myönteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ahdistaa parisuhteen jäykkyys ja vanhanaikaisuus? Ai että uskollisuus on vanhanaikaista?
Sekin on jo loukkaavaa, jos puoliso ehdottaa vapaata suhdetta, ainakin minua loukkaisi.
Olen ollut reilusti yli 10 vuotta mieheni kanssa, eikä minusta ole koskaan tuntunut tuolta.
Sanoisin, että olet väärän ihmisen kanssa yhdessä jos noin tylsistyttää. Itsekään en voisi olla yhdessä tylsän kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällä hetkellä täsmälleen sama tilanne kuin ap:llä. En olisi koskaan uskonut että mulle voisi käydä näin, kun meillä on mieheni kanssa ollut hyvä suhde viisi vuotta. Syvä ihastus sai minut harkitsemaan "määräaikaista" vuoden avointa suhdetta, mutta en ole vielä uskaltanut kysyä mieheltäni. En usko että vastaanotto olisi myönteinen.
Ihastuit toiseen ja haluat miehesi luvalla kokeilla, pysyykö ihastus jolloin mahdollisesti jätät miehesi, jos ihastus laantuu niin voitkin palata miehesi luo.
Tuo ei ole avoin suhde, vaan silkkaa kusipäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
Erokriisihän se. Koin itse saman, tosin ikää oli silloin jo lähemmäs 40. Kokemisen ja tuntemisen puute ei niinkään kohdistunut seksiin, vaikka se onkin minulle parisuhteessa todella tärkeää, eikä se suhteessa enää toiminut. Mutta halusin vaan TUNTEA jotain rutiineihin jämähtäneen ja tunnekuolleen parisuhteen jälkeen. Otin järjettömiä, kirjaimellisesti kuolemanriskejä harrastuksessani vain tunteakseni JOTAIN. Koska arki rullasin hyvin eikä mitään "todellisia" ongelmia kuten väkivaltaa, uskottomuutta tms ollut, meni kauan aikaa hahmottaa että mistä tuo johtui, parisuhteen tulemisesta tiensä päähän siis,
Jos et nauti seksistä puolisosi kanssa, luonnehdit häntä "ihan kivaksi" tai hyväksi vai miten se meni, ja ajatuksesi sekä tunteesi ovat tällaiset, tee todellakin molemmille palvelus ja eroa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ahdistaa parisuhteen jäykkyys ja vanhanaikaisuus? Ai että uskollisuus on vanhanaikaista?
Sekin on jo loukkaavaa, jos puoliso ehdottaa vapaata suhdetta, ainakin minua loukkaisi.
Nyt hait ihan eri näkökulmaa mitä tarkoitin. Ei uskollisuudella ole vanhanaikaisuuden kanssa välttämättä mitään tekemistä.
Tarkoitin, että se tiukkuus ja jäykkyys on sitä, että nyt perkele oot siinä kun oot nuorena tyttönä valintas tehny. Nyt panet vaan tota yhtä. Nyt unohdat ne haihattelut festareista ja baari-illoista, nyt oot tyttö valintas tehny ja siinä makaat!
Miksi parisuhteeseen ei mahtuisi seksi myös muiden kanssa? Jos joku haluaa olla uskollinen, se ei ole vanhanaikaista, mutta jäykkä ajatusmaailma siitä, että näin sen kuuluu olla, on. MIELESTÄNI. Muiden mielipiteet saa olla ihan mitä haluaa, mutta minua tällä hetkellä ahdistaa ylipäätään parisuhteen jäykkyys.
Minulle seksi muiden kanssa ei ole kumppanini pettämistä, se on minusta erikoinen ajatus. Näen seksin seksinä (harrastuksena), olen kai sitten liberaali? Kumppanini on vapaa pelaamaan jalkapalloa myös muiden kuin minun kanssani, tajuatko? Se ei ole minulta pois jos kumppanini panee jonkun muun kanssa. Haaveissani se toisi piristystä välillemme, mutta joo uskon ettei se olisi nii yksinkertaista.
Mutta meillä ei olla muiden kanssa oltu koska hän ei sitä halua ja itsekin olen miettinyt näitä ajatuksia vasta pari vuotta joten suhteen alussa tästä ei ollisi ollut mahdollista keskustella.
Mielestäni ihastus ei kerro mitään niistä henkilöistä, joihin ihastut. Se on omassa päässäsi kehitetty rakennelma siitä, millainen ajattelet toisen olevan, ja kuvittelet ehkä myös, että elämäsi olisi jotenkin toisenlaista jos jahtaisit ihastuksiasi.
Itse ajattelen, että ihastumme ihmisissä siihen, mitä sisäisesti emme ole antaneet itsemme tehdä/toteuttaa/tai meillä ei itsellä ole. Jos haluat pysyä miehen kanssa, miettisin onko seksuaalisuudessasi jotain, mitä et ole miehen kanssa päästänyt irti ja menisin terapiaan.
Toisena vaihtoehtona kannustan vakavasti miettimään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika merkittävä osa parisuhteista muuttuu kulahtaneiksi ajan saatossa. Sitten pitää vain tehdä ratkaisu, jatkaako vaiko ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
En ole koskaan kuullut mistään kolmekympin kriisistä ja huonosti kyllä menee, jos ikään liittyvän kriisin tässä iässä saa. Keski-iän villityksetkin on vain keino oikeuttaa hulluttelua, jollaista normaalit ihmiset ei muuten harrastaisi. Itsekin olen kolmekymppinen ja nyt sitä vasta haluaakin vakiintua niin, että voi kuvitella viettävänsä loppuikänsä saman ihmisen kanssa. Ja ollaan siis oltu jo 10 vuotta yhdessä entuudestaan, johon mahtuu ylä- ja alamäkiä. Nyt meille syntyi pari kk sitten lapsi, jonka kautta yhteen kuuluvuuden tunne on vain vahvistunut. Voihan se olla, että tämä johtuu vauvahormoneista ja kohta on taas sitä samaa harmaata arkea kuin aina ennenkin, mutta enpä toisaalta kaipaakaan enempää.
Sinun tilanteesi taas kuulostaa siltä, että olet hoksannut olevasi polyamorinen (jos ei ole oikea termi, niin korjatkaa), koska normaalissa tyydyttävässä parisuhteessa oleva ihminen ei mielestäni katsele muita ainakaan jatkuvalla syötöllä, saatikka haaveille pettämisestä ja avoimista suhteista. Fiksuinta mitä voit tässä tilanteessa tehdä, on antaa miehesi mennä ja etsiä itsellesi samanhenkisiä kumppaneita, joille on ok olla avoimessa suhteessa.
Minäkin halusin vakiintua silloin 28-vuotiaina kun ostimme tämän talon. Talorempan aikana aukesi silmät mutta niin oli jo vankila luotu. Sanon tätä vankilaksi, koska elätän miestäni ja talon myynnistä hän syylllistää ankarasti ja rankasti, hän haluaisi tämän omakseen muttei rahattomuuden vuoksi pysty. Nyt vaan elämä on mennyt niin hankalaksi, miehen kanssa on hankala dynamiikka. Emme ymmärrä toisiamme, pysymme sovussa silloin kun emme yritä puhua yhtään mistään. Meillä riidellään paljon ja olen väsynyt. Minua syyllistetään paljon. Kuulemma nytkun minulla on asiat kunnossa ja kokopäivätyö jne niin nyt voin lähteä sopivasti kun hän menetti työnsä viime vuonna. Kaikki on minun syytäni. Syyllisyydestä tässä odottelen, että hän saisi töitä ja minä pääsisin vankilasta.
Jos vain saisin sen avoimen niin jaksaisin miehen syyllistämistä paremmin. Joten ei, en ole hoksannut olevani polyamorinen. Ehkä en sitten enää rakasta miestäni sillälailla kuin puolisoa pitää rakastaa. Välitän hänestä kyllä ihmisenä. Mutta elän vankilassa. Olen yrittänyt päästää miestä menemään, hän ei suostu lähtemään. Eikä hän suostu sopimaan erosta jos sen aina välillä huudan tapahtuvan. Kuulemma saan hoitaa koko homman YKSIN, jos niin käy. Hän ei aio osallistua talon myyntiin eikä uuden asuntonsa hankintaan eikä mitään. Minua kiristetään jäämään ja samalla huudetaan painumaan helvettiin.
(Nyt olo on todella epätoivoinen, aikaisemmin vastailin eri mielellä enkä halunnut tunnustaa riitoja)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustukaa miehesi kanssa tantraan ja esim kirjaan "Sex at Dawn" Christopher Ryan kirjoittajana. Naisen seksuaalisuudesta on tullut paljon uutta tutkimusta, kiitos tuosta vaihtelun halusta ja luonnollisesta tarpeesta useampiin kumppaneihin. New York Timesin toimittaja / kulttuuriantropologi on kirjoittanut myös kirjan aiheesta muutama vuosi sitten, nyt ei vaan tule nimiä mieleen.
Myös keskiajalla naisia pidettiin seksuaalisesti kyltymättöminä, yksi mies ei riittänyt tyydyttämään tarpeita. Miehet olivat niitä siveyden sipuleita. Nyt kulttuurinen narratiivi päin vastainen. Tästä puhuu todella kiinnostavasti mm keskiaikaan erikoistunut historioitsija Phd Eleanor Janega.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi tarvitsisi mukautua sinun mukaasi? Mikä sinä olet määräilemään hänen elämäänsä, kun hän on valinnut sinut ja vain sinut? Jos sinä haluat jotain muuta, niin sitten eroat ja teet jotain muuta.
Toisaalta nyt AP elää miehensä halujen mukaisesti. Ei sekään ole molempia kohtaan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
En ole koskaan kuullut mistään kolmekympin kriisistä ja huonosti kyllä menee, jos ikään liittyvän kriisin tässä iässä saa. Keski-iän villityksetkin on vain keino oikeuttaa hulluttelua, jollaista normaalit ihmiset ei muuten harrastaisi. Itsekin olen kolmekymppinen ja nyt sitä vasta haluaakin vakiintua niin, että voi kuvitella viettävänsä loppuikänsä saman ihmisen kanssa. Ja ollaan siis oltu jo 10 vuotta yhdessä entuudestaan, johon mahtuu ylä- ja alamäkiä. Nyt meille syntyi pari kk sitten lapsi, jonka kautta yhteen kuuluvuuden tunne on vain vahvistunut. Voihan se olla, että tämä johtuu vauvahormoneista ja kohta on taas sitä samaa harmaata arkea kuin aina ennenkin, mutta enpä toisaalta kaipaakaan enempää.
Sinun tilanteesi taas kuulostaa siltä, että olet hoksannut olevasi polyamorinen (jos ei ole oikea termi, niin korjatkaa), koska normaalissa tyydyttävässä parisuhteessa oleva ihminen ei mielestäni katsele muita ainakaan jatkuvalla syötöllä, saatikka haaveille pettämisestä ja avoimista suhteista. Fiksuinta mitä voit tässä tilanteessa tehdä, on antaa miehesi mennä ja etsiä itsellesi samanhenkisiä kumppaneita, joille on ok olla avoimessa suhteessa.
Minäkin halusin vakiintua silloin 28-vuotiaina kun ostimme tämän talon. Talorempan aikana aukesi silmät mutta niin oli jo vankila luotu. Sanon tätä vankilaksi, koska elätän miestäni ja talon myynnistä hän syylllistää ankarasti ja rankasti, hän haluaisi tämän omakseen muttei rahattomuuden vuoksi pysty. Nyt vaan elämä on mennyt niin hankalaksi, miehen kanssa on hankala dynamiikka. Emme ymmärrä toisiamme, pysymme sovussa silloin kun emme yritä puhua yhtään mistään. Meillä riidellään paljon ja olen väsynyt. Minua syyllistetään paljon. Kuulemma nytkun minulla on asiat kunnossa ja kokopäivätyö jne niin nyt voin lähteä sopivasti kun hän menetti työnsä viime vuonna. Kaikki on minun syytäni. Syyllisyydestä tässä odottelen, että hän saisi töitä ja minä pääsisin vankilasta.
Jos vain saisin sen avoimen niin jaksaisin miehen syyllistämistä paremmin. Joten ei, en ole hoksannut olevani polyamorinen. Ehkä en sitten enää rakasta miestäni sillälailla kuin puolisoa pitää rakastaa. Välitän hänestä kyllä ihmisenä. Mutta elän vankilassa. Olen yrittänyt päästää miestä menemään, hän ei suostu lähtemään. Eikä hän suostu sopimaan erosta jos sen aina välillä huudan tapahtuvan. Kuulemma saan hoitaa koko homman YKSIN, jos niin käy. Hän ei aio osallistua talon myyntiin eikä uuden asuntonsa hankintaan eikä mitään. Minua kiristetään jäämään ja samalla huudetaan painumaan helvettiin.
(Nyt olo on todella epätoivoinen, aikaisemmin vastailin eri mielellä enkä halunnut tunnustaa riitoja)
-Ap
Parisuhteenne ei ole terve eikä varsinkaan onnellinen. Mieshän on henkisesti väkivaltainen. Älä anna miehen uhkailla tai kiristää.
Eron hoitaminen ei ole vaikeaa, varsinkaan kun ei ole lapsia. Ei miehellä ole vaihtoehtoja, jos sinä päätät erota.
Tuo syyllistäminen ja keskustelemasta kieltäytyminen kuulostavat jo huolestuttavilta. Eroaminen olisi viisainta jos ongelmia ei ole mahdollista ratkoa, ja harvemmin ne käsittelemättä ratkeavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimo vaati avointa suhdetta niin eropäätös oli kohtalaisen helppo vaikka oli pienet lapsetkin. Vanhempi alkaa olemaan siinä iässä että ymmärtää ettemme ole enää yhdessä ja en kyllä mitenkään aio salata eron syitä jos lapsi niitä joskus kysyy. Äiti halusi enemmän harrastaa seksiä muiden kanssa kun pitää perheen koossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ahdistaa parisuhteen jäykkyys ja vanhanaikaisuus? Ai että uskollisuus on vanhanaikaista?
Sekin on jo loukkaavaa, jos puoliso ehdottaa vapaata suhdetta, ainakin minua loukkaisi.
Nyt hait ihan eri näkökulmaa mitä tarkoitin. Ei uskollisuudella ole vanhanaikaisuuden kanssa välttämättä mitään tekemistä.
Tarkoitin, että se tiukkuus ja jäykkyys on sitä, että nyt perkele oot siinä kun oot nuorena tyttönä valintas tehny. Nyt panet vaan tota yhtä. Nyt unohdat ne haihattelut festareista ja baari-illoista, nyt oot tyttö valintas tehny ja siinä makaat!
Miksi parisuhteeseen ei mahtuisi seksi myös muiden kanssa? Jos joku haluaa olla uskollinen, se ei ole vanhanaikaista, mutta jäykkä ajatusmaailma siitä, että näin sen kuuluu olla, on. MIELESTÄNI. Muiden mielipiteet saa olla ihan mitä haluaa, mutta minua tällä hetkellä ahdistaa ylipäätään parisuhteen jäykkyys.
Minulle seksi muiden kanssa ei ole kumppanini pettämistä, se on minusta erikoinen ajatus. Näen seksin seksinä (harrastuksena), olen kai sitten liberaali? Kumppanini on vapaa pelaamaan jalkapalloa myös muiden kuin minun kanssani, tajuatko? Se ei ole minulta pois jos kumppanini panee jonkun muun kanssa. Haaveissani se toisi piristystä välillemme, mutta joo uskon ettei se olisi nii yksinkertaista.
Mutta meillä ei olla muiden kanssa oltu koska hän ei sitä halua ja itsekin olen miettinyt näitä ajatuksia vasta pari vuotta joten suhteen alussa tästä ei ollisi ollut mahdollista keskustella.
Voisi sitten sanoa, että olit itsekin aiemmin jäykkä, koska tämä uusi ajatus nousi päähäsi vasta nyt (syystä että? toivottavasti osaat antaa itsellesi vastauksen).
Mietipä niin päin, että sinä edelleen haluaisit elää siinä suhdemallissa, johon molemmat sitouduitte ja miehesi haluaisi muuttaa mallia joko tuohon sinun tai johonkin ihan muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimo vaati avointa suhdetta niin eropäätös oli kohtalaisen helppo vaikka oli pienet lapsetkin. Vanhempi alkaa olemaan siinä iässä että ymmärtää ettemme ole enää yhdessä ja en kyllä mitenkään aio salata eron syitä jos lapsi niitä joskus kysyy. Äiti halusi enemmän harrastaa seksiä muiden kanssa kun pitää perheen koossa
Voipi kääntyä itseäsi vastaan laverrella tuollaista lapsille tai kenellekään muullekaan kuin luottoystävälle.
Toiset voivat pitää sinua epäreiluna, kun puhut henkilökohtaisia asioita. Voivat pitää sinua niin tunnekylmänä, että vaimon oli lähdettävä muualle jne. Et sinä automaattisesti saa kaikkien sympatiaa mustamaalaamalla exääsi, vaikka niin nopeasti saatatkin kuvitella.
Jos eroatte, miehen ihan itse hommattava asunto itselleen.
En yhtään ihmettele, että mieheltä tulee mitä kummallisempia reaktioita, koska suhde on mennyt täysin toksiseksi - puolin ja toisin. Totta kai tuossa vaiheessa haaveilee mistä tahansa, koska puolisosta ei ole enää mitään tukea, eikä antamaan ihailua eikä rakkautta. Et sinä ap itsekään anna sitä puolisollesi. Olette molemmat pahoinvoinnin silmässä.
Meinasin vastata, että kuulostaa tutulta ja tarjota keinoja parisuhteen ylläpitoon, mutta ongelmasi olikin loppujen lopuksi täysin eri. Lähde.
Rakastatko miestäsi?
Jos kyllä, puhukaa avoimesti tunteistanne molemmin puolin. Jos ette kaksistaan kykene, varatkaa aika parisuhdeterapeutille tai perheneuvolaan. Jos et, niin tiedät kyllä, mitä tehdä.
Jos ero kuitenkin tulee, olet ainakin tehnyt kaikkesi, ettei sitten muutaman vuoden päästä ala kaivelemaan, miten olisi pitänyt jälkiviisaana toimia.