Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen jäykkyys ahdistaa (30v-kriisi..)
18.01.2021 |
Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa tästä mutta hän ei ymmärrä, ei sitten millään. Avaudun nyt tänne kun en muuallekaan osaa, minulla ei ole sydänystäviä.
Ollaan oltu 8-vuotta yhdessä. Molemmat 33-vuotiaita. Ei lapsia, yhteinen omakotitalo + lainaa.
Haluan muita miehiä koko ajan, olen jatkuvasti ihastunut johonkin, kohde vaihtuu tiuhaan. Niin julkkiksia kuin työkavereita. Haaveilen kiihkeästä seksistä jonkun kanssa, jonkun muun kuin mieheni. Haaveilen jännityksestä, uuden kokemisesta, tunteista, kaikesta siitä, mitä voin vielä tehdä kun olen "nuori ja kaunis" (nyt ei sitten neljäkymppiset loukkaannu, tällä hetkellä minä tunnen näin koko kropallani ja ajattelen näin vain itsestäni).
Miksi en saisi elää ja kokeilla vähän aikaa ja sitten palata tylsään elämääni? Tai sitten olla palaamatta tylsään elämääni. Nämä ajatukseni tulevat minulla kausittain, ja nämä kaudet ovat ihan äärimmäisen raskaita, milloin ne loppuu? Olen jo reilusti yli vuoden ajan ajatellut näin. Tuntuu kuin koko ajan tilanne vain "pahenisi", toivon ja haluan eroa vaikkei minulla ole mitään syytä erota, ihan hyvä mies tuo on vaikka hänen arjen hallinta taidottumuus raivostuttaakin minua.
Olen ehdottanut miehelleni avointa. Olen ehkä nyt jo kolme kertaa kysynyt, että voisimmeko olla hetken aikaa avoimessa. Saattaisihan olla jopa niin, etten oikeasti tekisi yhtään mitään muitten miesten kanssa, haluaisin vain tuntea itseni vapaaksi ilman, että kukaan omistaa eism. seksuaalisuuttani, ilman että joku toinen ihminen loukkaantuisi siitä, mitä minä teen. Haluaisin vain olla.. Tietenkään avoin ei käy miehelleni, hän katkerasti ajattelee asian pelkästään seksin määrän kautta, hänellä kuulemma varmasti kävisi vähemmän flaksi kuin minulla. Itselleni asia on ihan se ja sama, minä haluan jännitystä elämääni!
Ja en muuten todellakaan lähtisi baareista mitään yhden illan juttuja hakemalla hakemaan, vaan tarkoitan sitä, että jos esim festareilla kesäilta vie mennessään, niin en haluaisi tuntea siitä ihan älytöntä syyllisyyttä, olin vain ihminen joka teki kuten sillä hetkellä halusi, miksi joku toinen siitä loukkaantuu :( Asia ei liittyisi häneen mitenkään..
Joo olen todella kyllästynyt seksiin mieheni kanssa, miksi ihmisen pitäisi haluta samaa ihmistä koko elämänsä. Olin 25-vuotias kun aloimme suhteeseen, olin elänyt elämästäni vasta 20%.. ja nyt loppu 80% minun pitäisi olla saman tyypin kanssa.. itkettää. Ja silti en halua häntä loukata en mitään pahaa/ikävää en niin mitään. Mutta samalla "loukkaan" itseäni kun kärvistelen näiden ajatusten kanssa kuukausikaupalla... tai vuositolkulla.. en enää tiedä..
Kerrottakoon nyt vielä, että en ole tehnyt mitään, olen vain kysynyt mieheltäni lupaa saada mennä jos tilanne tulee vastaan. En saanut lupaa, nyt ahdistaa parisuhteen jäykkyys/vanhanaikaisuus...
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi tarvitsisi mukautua sinun mukaasi? Mikä sinä olet määräilemään hänen elämäänsä, kun hän on valinnut sinut ja vain sinut? Jos sinä haluat jotain muuta, niin sitten eroat ja teet jotain muuta.
Hieman hyökkäävä kommentti. E minä olekaan mikään määräilemään hänen elämäänsä, kuten ei hänkään minun. Siksi tämä niin hirveän vaikealta tuntuukin. Haluan pitää hänet ja silti jättää hänet. Haluan kaiken, ymmärrätkö. Siksi avaudun täällä :) Kriisi on pahasti päällä
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen ero ja sen jälkeen elämään sitä "uutta" elämää. Mies ei selvästikään myönny avoimeen suhteeseen ja on aina väärin yrittää painostaa toista. Jompi kumpi, tai molemmat, vain ahdistuu ja katkeroituu tuosta tilanteesta eikä välillänne vaikuta olevan sitä liimaa, joka pitäisi suhteen voimissaan. Yhteinen laina ainoana yhdistävänä tekijänä on erittäin onneton syy jatkaa yhdessäoloa.
Olet oikeassa, meillä ei ole tällä hetkellä mitään muuta yhdessä pitävää kuin tuo laina... Sekin tuntuu vankilalta.. Voi kunpa vain osaisin tyytyä siihen mitä minulla on.. Miehenikin näin sanoo.. En ymmärrä itseäni ja ainut tapa helpottaa ahidtusta on puhua siitä.. Miehelle puhuisin vielä enemmän jos hän ymmärtäisi mitä tarkoitan. En missään tapauksessa halua loukata häntä. Sisälläni myllertää paha olo "vankilan" takia, haluan omistaa itse itseni.. Taloudellinen tilanne on ihan sietämättömän huono, elätän miestä, ehkä sekin on jotenkin syönyt hänen seksikkyyttään...
Voih kun en millään jaksaisi eroprosessia miten rankkaa se on mutta kun tämänkin on ihan hirveetä kausittain kriiseillä tästä asiasta.
-Ap
Satunnainen sex jonkun muun kanssa ei kuitenkaan ole poistamassa sun velkavankeutta, joten en ymmärrä sinua.
Ei tuossa ole teille yhteistä tulevaisuutta näköpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kaikissa parisuhdeketjuissa mukana. Tämä on ensimmäinen kerta, kunnminulla ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin tämä: eroa ennen kuin mokaat kaiken.
Oho, oliko niin ilmeinen vastaus? Olisi mukavaa kuulla jos on omakohtaista kokemusta?
Toisaalla olen lukenut, että tämä liittyy 30-kriisiin ja parin vuoden päästä olisin tyytyväinen kun en eronnut. Olen ihan hukassa. Haluaisin vain mennä ja tulla loukkaamatta ketään, ihan hetken aikaa vain tuntea "jotain".. Tai sitten 30v kriisin sijaan tää onkin erokriisi -Ap
Jos teillä olisi lapsia, niin vastaus olisi eri. Silloin henkilökohtainen kriisi pitäö pitäö erillään parisuhteen kriisistä. Nyt ei.
Ihan onneton provo, keksi jotain parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroatte. Eikä mitään avointa. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Tämä! Ihan oikeasti.
Ja palstaUlizijat taas uskoo tämänkin aloituksen. Hoh hoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja palstaUlizijat taas uskoo tämänkin aloituksen. Hoh hoijaa.
Onko sillä merkitystä, onko aloitus trolli vai ei?
Niin kauan kuinnse on uskottava, eli monella ihmisellä on sama tilanne, niin ketju on keskustelun arvoinen.
Jos tämä on trolli, on se aloittajan henkilökohtainen ongelma, ja hänen pitää miettiä omaa päätään. Ei meidän.
Teillä ei vain ole rakkautta, as simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kipuilet nyt oman itsekkyytesi kanssa. Et voi sekä syödä että säästää kakkua, eli saada vakaata parisuhdetta joka pysyy ennallaan ja samalla hurvitella vapaasti. Olet jo kysynyt avoimen mahdollisuutta ja saanut vastauksen. Vapaus ei tarkoita automaattisesti kuumaa seksiä tuntemattoman kanssa . Voi olla, ettet koskaan päätyisi sellaiseen tilanteeseen ollessasi vapaa. Seksielämää voi piristää suhteessa ja panostaa siihen haluun ja himoon omaa pitkäaikaista kumppania kohtaan. Elämänmittainen parisuhde ei ole myöskään itsestäänselvyys, eikä kaikille sellaista suoda. Mieti tarkkaan.
Tarkkaan tässä joudunkin miettimään, se on selvää. Mainitsinkin jo niistä kausista, joita minulla on. Toisinaan ajattelen, että olen jo niin vanha, että jos haluan lapsia minun täytyy tehdä ne tässä suhteessa, jossa mies on siis hyvä mies ja kyllä minä häntä rakastan vaikka suhteemme arkisuus onkin kuivattanut paikkani ehkä lopullisesti. Mutta ei tämä veivaaminen ole reilua miehelleni enkä ymmärrä miksi hän sitä kuukausi /tai vuosi tolkulla katselee :(
Olen vain noin niinkuin ylipäätään ruvennut miettimään, että miksi parisuhteiden pitää olla niin jäykkiä, miksei niissä ole mitään loiukumavaraa toisen kriiseille.
Ainiin kuulemma hänellä on ollut 2vuotta sitten kaikessa hiljaisuudessa samanlainen kriisi :( kiva saada tietää siitä jälkeenpäin ilman että asiasta on puhuttu mitään. Itselläni on sellainen olo ettei tämä kyllä jauhamatta unohdu!
Ja kaikille Suominaisista huutelijoille, niin mitä tarkoitatte? Minulla on pääni sisällä ihan järkyttävä kriisi ja huom. en ole pettänyt miestäni. Minkälainen on Suominainen?
-Ap
Olet siis miehen kanssa jota et rakasta. Kerro tunteesi miehellesi ja anna hänen tehdä päätös. Jos hän sanoo että haluaa erota, niin ainakaan ketään ei vielä loukattu pahimmalla tavalla. Jos hän haluaa jatkaa yhdessä yksiavioisesti, niin sitten sinä joko kunnioitat sitä toivetta tai eroat.
Näin kaikki käytäisiin ainakin avoimin kortein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja palstaUlizijat taas uskoo tämänkin aloituksen. Hoh hoijaa.
Haluaisitko osoittaa aloituksestani selvät provon merkit? Itse jotenkin ajattelin tällä kertaa olevani harvinaisen selkeä, yleensä kun "avaudun" ei siitä saa mitään selvää ja se jopa ihan näyttääkin provoamiselta.
-Ap
Myykää asunto ja muuttakaa vuokralle. Josko sitten tunne vankeudesta häviäisi. Jos ei, niin eroa. Siinähän on talokin myyty ja loppu onkin jo helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama olo oli 33 vuotiaana, olikin pieni sivusuhde silloin, ja menin ihastumaan tähän panoon. Kun pano lopetti suhteen, niin itkin 6kk salaa.
Nyt pari vuotta jälkeenpäin hävettää koko touhu. Olin valmis hylkäämään mieheni ja lapseni uuden elämän vuoksi.
Mutta edelleen ihastun jatkuvasti :(
N35
Valitettavasti et ole yksittäistapaus. Lähes kaikki naiset ovat pilalla. Lakatkaa haaveilemasta parisuhteesta, kun teistä ei ole siihen.
Avoimista suhteista sen verran, että ei se melkein koskaan toimi niin, että ensin aloitetaan yksiavioinen suhde, ja sitten jonkun tuollaisen kriiseilyn takia yritetään muuttaa sääntöjä. Toimiva avoin suhde on yleensä avoin alusta asti, koska molemmat osapuolet aidosti haluavat nimen omaan sellaisen suhteen.
Omat parisuhteeni (2kpl) ovat teinivuosien jälkeen olleet alusta asti avoimia, eikä niissä ole ollut mitään mustasukkaisuus- tai turhautumisongelmia. Mutta on melkoisen varmaa, että jos yksiavioista suhdetta lähtökohtaisesti haluava jotenkin suostutellaan avoimeen suhteeseen paremman puutteessa, niin siitä tulee kaikenlaisia ongelmia. Parempi vain erota suosiolla, ja jos haluat avoimen suhteen, niin aloitat sen sellaisen ihmisen kanssa, joka myös aidosti haluaa sitä.
Se on kyllä hyvä, että et ole lähtenyt noina kriiseilykausinasi satunnaisiin impulsseihin mukaan, koska lopultahan tuossa on kyse siitä, haluatko olla tuon nykyisen miehesi kanssa yhdessä vai et.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis miehen kanssa jota et rakasta. Kerro tunteesi miehellesi ja anna hänen tehdä päätös. Jos hän sanoo että haluaa erota, niin ainakaan ketään ei vielä loukattu pahimmalla tavalla. Jos hän haluaa jatkaa yhdessä yksiavioisesti, niin sitten sinä joko kunnioitat sitä toivetta tai eroat.
Näin kaikki käytäisiin ainakin avoimin kortein.
Itseasiassa tämän olen jo tehnyt. Toki en mitenkään kauniisti. Taisin jotenkin hetkellisesti menettää hyvät käytöstavat kun olin niin ahidistunut ja huusin nämä asiat hänelle näillä sanoilla: "en halua sinua, en rakasta sinua, olen ihastunut muihin mieheen, tunnen olevani vankilassa"
Ehkä se tuli karjaistua jotenkin niin rajusti, ettei sitä pysty uskomaan. Pyysin anteeksi tapaa, jolla sanoin sanat, en sanoja.
Mies ei halua vieläkään erota. Minä haluan avoimen. Olemme taloudellisessa vankilassa.
Tää tänne kirjottaminen on muuten oikeesti hyödyllistä. Jos itse vastaisin itselleni se olisi juurikin tämä mitä kaikki muutkin "miksi et ole jo eronnut"..
Noh siksi, koska taloudellinen vankila.
Muu elämäsi ei selvästi ole riittävän tyydyttävää millään tasolla, kun ihastuminen ja himo muuhun kuin omaan kumppaniin vie noin paljon aikaa ja energiaa. Moni meistä ihastuu parisuhteen aikana, mutta yleensä se juttu hiipuu pois (ilman, että mitään tapahtui) kun jotain tärkeämpää tai mielekkäämpää astuu tilalle.
Kehosi yrittää myös viestiä, että nyt pitäisi hypätä pehkuihin jonkun muun spermanluovuttajan kanssa, kun lasta ei tähän suhteeseen ole tullut. Sekin on ihan hyvä tiedostaa, niin asian saa sopiviin mittasuhteisiin.
Miksi olet miehesi kanssa? Sitä olisi nyt tärkeintä pohtia. Ovatko syyt niin hyviä, että suhdetta kannattaa jatkaa?
Tämä on nyt ihan lopun alkua. Myönnä se itsellesikin. Jos et osaa tyytyä, niin sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto.