Mies, missä vaiheessa luovutit ja totesit että et vain yksinkertaisesti voi naista saada?
Naisten kriteerit nousevat vuosi vuodelta, ja minä itse heitin pyyhkeen kehään jo muutama vuosi sitten...Saman on tehnyt hyvin moni kolmekymppinen mies lähipiirissäni.
M34
Kommentit (269)
Ootteko koskaan ajatelleet, että jos pornoa ei ois näin helppo löytää, olisitteko tehneet jotain toisella tavalla niin, että se oikea nainen löytyis? Oisko ollut pakko tehdä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun tavallinen nainen sai idean, että hän ansaitsee Christian Greyn, eli mallimaisen komean miljardööri pohatan, joka on vieläpä niin helvetin jännä, jonka kanssa ei todellakaan tule koskaan tylsää, on kusipää kaikille mutta ei hänelle, paitsi tietysti seksiä harrastaessa alistaa häntä niin että masun pohjassa tuntuu.
Tavallinen pertti ei paljoa maistu enää, kun tietää että tuo on Tinderissä yhden swaipin päässä.
Sinulla ei taida olla mitään kosketuspintaa tosielämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävuodet 30-39 olin oikeastaan luovuttanut. Tein asian eteen hyvin vähän, mutta kai tuossa vaiheessa vielä oli joku pieni toivonkipinä olemassa. Sitten kun kakussa oli 40 kynttilää niin tajusin, että yksin tässä jäädään. Se oli herättävä tilanne, kun viimeinenkin toivo hälveni mielestä. Ei se ollut se mitä elämältä odotin tai uskoin voivan tapahtua, mutta siinä sitten olin yksinäsessä asunnossa puhaltamassa kynttilöitä sammuksiin miehenä, joka elää koko elämänsä yksin. Söin koko kakun kerralla ja kyynel silmässä säälin itseäni sen päivän.
Niin se tahtoo mennä kaiken kanssa tässä elämässä. Jos jotakin haluaa eikä kuitenkaan tee sen eteen mitään 10 vuoteen, todennäköisesti 10 vuoden kuluttua on edelleen ilman.
Ymmärrän kyllä. Enkä ketään muuta syytä kuin itseäni. Varmaan se oli jotenkin seurausta siitä, kun oli tuota ennen ne aikaisemmat vuodet yrittänyt ja yrittänyt olla paras mahdollinen mies ja ihminen, mutta mitään ei tapahtunut. Joku muu olisi jatkanut yrittämistä, mutta minä vain turhauduin ja ehkä myös luovutin.
Sillä ei nyt ole enää mitään merkitystä. Siitä on yli 10 vuotta ja tilanne on nyt tämä eikä siitä muutu.
Älkää miehet luovuttako! Hakekaa täältä nainen, jos suomalaisille naisille ei kelpaa:
https://www.filipinocupid.com/fi
Teillä on yksi elämä elettävänä ja yhtälailla oikeus yrittää löytää rakkautta elämään kuin kenellä tahansa elävällä ja tuntevalla ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta pornon katsominen, vedä käteen korkeintaan kerran viikossa ja kohtele rumimpiakin tuntemiasi naisia inhimillisesti, niin tulet taatusti saamaan naisen.
ei toiminut.
t. 165cm mies
Kaverimies on 167 ja jo toista kertaa naimisissa. Syy ei siis ole sun pituus, vaan luonne.
Kyllähän sitä haaveili että se oikea ilmestyy jossain vaiheessa varmaan vajaa neljäkympiseksi. Sitten sitä alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään että yksin sitä saa tämän elämän taivaltaa. Nykyisin on täysin jo luovuttanut sillä saralla eikä sitä enää edes osaisi ollakaan kenenkään kanssa. Seuraavass elämässä sitten paremmalla tuurilla.
Vierailija kirjoitti:
Älkää miehet luovuttako! Hakekaa täältä nainen, jos suomalaisille naisille ei kelpaa:
https://www.filipinocupid.com/fi
Teillä on yksi elämä elettävänä ja yhtälailla oikeus yrittää löytää rakkautta elämään kuin kenellä tahansa elävällä ja tuntevalla ihmisellä.
Noilla kauppaamillasi naisilla ei sitten ole sitä oikeutta sun mielestä? Luuletko että joku niistä oikeasti *rakastuu* sellaiseen hylkiömieheen, jolle niitä vinkkaat?
NORMAALI naisten kriteerit ei nouse mihinkään, sinä vain vajoat syvemmälle ja olet täysin kelpaamaton.
Kannattaisi varmaan tehdä asialle jotain, käydä vaikka terapeutilla että psyyke puoli on okei ja panostaa edes vähän siihen ulkonäköön etc.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävuodet 30-39 olin oikeastaan luovuttanut. Tein asian eteen hyvin vähän, mutta kai tuossa vaiheessa vielä oli joku pieni toivonkipinä olemassa. Sitten kun kakussa oli 40 kynttilää niin tajusin, että yksin tässä jäädään. Se oli herättävä tilanne, kun viimeinenkin toivo hälveni mielestä. Ei se ollut se mitä elämältä odotin tai uskoin voivan tapahtua, mutta siinä sitten olin yksinäsessä asunnossa puhaltamassa kynttilöitä sammuksiin miehenä, joka elää koko elämänsä yksin. Söin koko kakun kerralla ja kyynel silmässä säälin itseäni sen päivän.
Niin se tahtoo mennä kaiken kanssa tässä elämässä. Jos jotakin haluaa eikä kuitenkaan tee sen eteen mitään 10 vuoteen, todennäköisesti 10 vuoden kuluttua on edelleen ilman.
Ymmärrän kyllä. Enkä ketään muuta syytä kuin itseäni. Varmaan se oli jotenkin seurausta siitä, kun oli tuota ennen ne aikaisemmat vuodet yrittänyt ja yrittänyt olla paras mahdollinen mies ja ihminen, mutta mitään ei tapahtunut. Joku muu olisi jatkanut yrittämistä, mutta minä vain turhauduin ja ehkä myös luovutin.
Sillä ei nyt ole enää mitään merkitystä. Siitä on yli 10 vuotta ja tilanne on nyt tämä eikä siitä muutu.
Et sinä koskaan yrittänyt, jos yrittämisesi oli sitä että olit paras mahdollinen ihminen. Yrittäminen on sitä, että pyytää kiinnostavia ihmisiä treffeille.
Ja tilanne ei ole yhtään mikään. Olet tehnyt tietoisen päätöksen olla tekemättä mitään. Se on valinta. Totta kai saat sen valita, mutta ei universumi eikä olosuhteet ole valinneet mitään puolestasi. Voisit yrittää vieläkin mutta olet päättänyt että et yritä.
Jo teini-iässä sain todeta, etten voi saada naista. Aina on ollut pakko ottaa useampaa kerralla, koska olen niin kova ori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää miehet luovuttako! Hakekaa täältä nainen, jos suomalaisille naisille ei kelpaa:
https://www.filipinocupid.com/fi
Teillä on yksi elämä elettävänä ja yhtälailla oikeus yrittää löytää rakkautta elämään kuin kenellä tahansa elävällä ja tuntevalla ihmisellä.
Noilla kauppaamillasi naisilla ei sitten ole sitä oikeutta sun mielestä? Luuletko että joku niistä oikeasti *rakastuu* sellaiseen hylkiömieheen, jolle niitä vinkkaat?
Kyllä, nämä piilo islamistit kuvittelevat että thainaisenkin voi vain "ottaa" kun siltä tuntuu. Ja sitten ihmettelevät kun eivät kelpaa naisille.
Minä luovutin miehen etsinnän melkein kokonaan jo 22- vuotiaana kun kokemukset olivat niin ikäviä. Päätin että nyt keskityn vaan itseeni ja omaan elämään ja etsin kivan työpaikan ja teen asioita joista itse pidän. Niin sen jälkeen löytyi mies mulle ja ollaan oltu jo vuosia yhdessä ja lapsiakin on tullut meidän perheeseen. Neuvo on siis että keskity enemmän omaan elämään ja tee siitä itsellesi mieluinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävuodet 30-39 olin oikeastaan luovuttanut. Tein asian eteen hyvin vähän, mutta kai tuossa vaiheessa vielä oli joku pieni toivonkipinä olemassa. Sitten kun kakussa oli 40 kynttilää niin tajusin, että yksin tässä jäädään. Se oli herättävä tilanne, kun viimeinenkin toivo hälveni mielestä. Ei se ollut se mitä elämältä odotin tai uskoin voivan tapahtua, mutta siinä sitten olin yksinäsessä asunnossa puhaltamassa kynttilöitä sammuksiin miehenä, joka elää koko elämänsä yksin. Söin koko kakun kerralla ja kyynel silmässä säälin itseäni sen päivän.
Niin se tahtoo mennä kaiken kanssa tässä elämässä. Jos jotakin haluaa eikä kuitenkaan tee sen eteen mitään 10 vuoteen, todennäköisesti 10 vuoden kuluttua on edelleen ilman.
Ymmärrän kyllä. Enkä ketään muuta syytä kuin itseäni. Varmaan se oli jotenkin seurausta siitä, kun oli tuota ennen ne aikaisemmat vuodet yrittänyt ja yrittänyt olla paras mahdollinen mies ja ihminen, mutta mitään ei tapahtunut. Joku muu olisi jatkanut yrittämistä, mutta minä vain turhauduin ja ehkä myös luovutin.
Sillä ei nyt ole enää mitään merkitystä. Siitä on yli 10 vuotta ja tilanne on nyt tämä eikä siitä muutu.
Et sinä koskaan yrittänyt, jos yrittämisesi oli sitä että olit paras mahdollinen ihminen. Yrittäminen on sitä, että pyytää kiinnostavia ihmisiä treffeille.
Ja tilanne ei ole yhtään mikään. Olet tehnyt tietoisen päätöksen olla tekemättä mitään. Se on valinta. Totta kai saat sen valita, mutta ei universumi eikä olosuhteet ole valinneet mitään puolestasi. Voisit yrittää vieläkin mutta olet päättänyt että et yritä.
Niin, en sanonut mitä tein, mutta oletin, että kaikki ymmärtävät mitä yrittämiseen kuuluu. Ja kyllä siihen kuuluu treffejä, ihmisiin tutustumista, ihmisten ilmoilla käymistä, ihmisille juttelua parinmuodostusmielessä.
Päätös on tietoinen- siinä olet oikeassa. Tein sen todennäköisyyksien, kokemusten ja muiden asioiden pohjalta. Päätin, että parempi lopettaa pään hakkaaminen seinään ja turha unelmointi. Se on henkiselle terveydelle parempi vaihtoehto. Joku muu päättää tässä tilanteessa toisin. Minä päätin näin.
Vierailija kirjoitti:
Älkää miehet luovuttako! Hakekaa täältä nainen, jos suomalaisille naisille ei kelpaa:
https://www.filipinocupid.com/fi
Teillä on yksi elämä elettävänä ja yhtälailla oikeus yrittää löytää rakkautta elämään kuin kenellä tahansa elävällä ja tuntevalla ihmisellä.
Moni nuori nainen viihtyy nykyään mainiosti yksin. Ei ole mitään syytä ottaa miestä, ellei jossain yhteydessä palavasti rakastuisi johonkuhun, mikä on hyvin epätodennäköistä.
Mieluummin yksin ja onnellinen, kuin huonossa ja hedelmättömässä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää miehet luovuttako! Hakekaa täältä nainen, jos suomalaisille naisille ei kelpaa:
https://www.filipinocupid.com/fi
Teillä on yksi elämä elettävänä ja yhtälailla oikeus yrittää löytää rakkautta elämään kuin kenellä tahansa elävällä ja tuntevalla ihmisellä.
Rumia ämmmiä
Kun näille "luovuttajille" ei kelpaa naiset, joihin heille olisi mahkuja. Sitten ne tulevat tänne haukkumaan sitä, miten naisille kelpaa vain prinssit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää miehet luovuttako! Hakekaa täältä nainen, jos suomalaisille naisille ei kelpaa:
https://www.filipinocupid.com/fi
Teillä on yksi elämä elettävänä ja yhtälailla oikeus yrittää löytää rakkautta elämään kuin kenellä tahansa elävällä ja tuntevalla ihmisellä.
Rumia ämmmiä
😅🤣😂 just näin. "Byhyy, en saa naista!"."No tässä olisi!" "Rumia ämmiä, ei vttu nevööö!Byhyy, en saa naista, vttu kun naiset pn niin kranttui!"
Kerran melkein pääsin nuuhkaisemaan.
Niin mutku mä ihan oikeasti tahdoin. Eikä se pelkkä toivominen riitäkään? :D