Sinkkuna olemisen surkeudesta...
Hei!!
Tarvitsen kipeästi vertaistukea. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut tunne, että en jaksa, halua ja pysty olemaan yksin enää. 3 vuotta on mennyt ja viimeisen (korona) vuoden jälkeen treffit ym.on nollissa. Kaipaan elämääni parisuhdetta ja miestä... Ja lähinnä tämä tarkoittaa fyysisen läheisyyden kaipuuta, joka kolottaa ja jomottaa jokaisessa sopukassa.
Asun pienehköllä paikkakunnalla, Tinder on selattu läpi erittäin laihoin lopputuloksin. En keksi mistä voisin löytää järkevää ja mukavaa seuraa, edes kävelylle tai kahville saati sitten mihinkään fyysisempään hommaan. Harrastan salilla treenaamista ja ulkoilua, näiden juttujen kautta en ole tutustunut keneenkään moikkailuastetta kummemmin...ihmettelen suuresti kenellä riittää miehiä jonoksi asti, on avointa suhdetta ja muita järjestelyjä jne. kun itse en edes löydä yhtä normaalia miestä tästä maasta. Mulla ei ole lapsia, töissä käyn paikassa, jossa ei ole miehiä.
Alkaa iskemään suuremman luokan epätoivo. Miten muut sinkut kestätte tätä jatkuvaa yksinäisyyttä ja halipulaa? Tai onko vielä joku salainen onkalo, josta voisi etsiä miestä lyhyeen tai pidempiaikaiseen suhteeseen? Kaikki neuvot kehiin!!!
Kommentit (26)
ehkä pitää vaan joskus hyväksyä että joku suhde on "räpellys", eli ei ihan sitä mitä toivoo. kyllä sitä sitten löytää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
ehkä pitää vaan joskus hyväksyä että joku suhde on "räpellys", eli ei ihan sitä mitä toivoo. kyllä sitä sitten löytää seuraa.
Pskaan ei kannata tuhlata aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinkkuna oleminen pitää nähdä pelkästään surkeana olotilana? Saa ihan itse päättää, mitä, missä ja milloin syödään, milloin on siivoamisen aika, ostetaanko uusi sohva tai vaihdetaanko verhot joka kuukausi. Ei tarvitse kinata miten päin vessapaperirulla pitää laittaa telineeseen, miten päin sälekaihtimin säleet pitää kääntää ja miten päin haarukat laitetaan tiskikoneen ruokailuvälinetelineeseen.
Kyllä ihminen kaipaa, ja saa tarvita läheisyyttä, oli sinkku tai ei.
Höpö höpö. Esim koira on uskollinen seuralainen. Miehet on silkkaa riesaa. Omituista vongata sellaista vaivaa ja vastusta elämäänsä. Opetellaan aidosti itsenäisiksi ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
ihan tavallinen hieronta auttaa vähän tuohon halipulaan. siis ei korvaa tietenkään miestä, mutta auttaa pahimpaan.
Tuo on muuten totta, toisen ihmisen hyvä kosketus lämmittää, kaikissa muodoissaan.
Mullakin on mennyt yli 3 vuotta yksin ilman mitään tapailua ja läheisyydenkaipuu vaivaa.
Tutustutaanko?
M34 Helsingistä joka harrastaa myös aktiivisesti urheilua
Ehkä sopii sinulle. Minulla on ihana mies kotona (nyt töissä). Kaikki eivät halua elää menneessä. Uutta ei tapahdu jollei sille anna mahdollisuutta.