Lue keskustelun säännöt.
Nuorilla on nyt tosi ankeaa
17.01.2021 |
Mulla on abi ja ysiluokkalainen. Käytännössä kaikki kiva on peruuntunut. Harrastukset jäissä, ei penkkareita, ei kesätöitä, unelmien tet-paikka peruuntui.
Abi on etänä. Yksin huoneessaan.
Ysiluokkalaisella opetus on sitä että opettaja maski päässä paasaa. Ei ole ryhmätöitä, ei labratöitä.
Pää särkee jatkuvasti maskin käytöstä.
Ankeaa. Ankeaa. Ankeaa.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei niinkään sureta nuo pois jäävät juhlat ja vastaavat vaan se, että meidän nuorilta taitaa jatko-opinnotkin vaarantuu koska kumpikin alkaa olla niin masentuneita koronarajoitusten takia, etteivät välitä enää koulusta ollenkaan. Nuorempi puhuu vain miten haluaisi kuolla pois ja vanhempi uhoaa miten hänestä ei tule keskiluokkaista koneiston ratasta koskaan vaan aikoo elää vapaana kouluista ja palkkatyöstä. Kumpikaan ei ollut tuollaisia ennen koronaa ja koulut on menneet ennen hyvin.
Ikävä kuulla.
Tässä on nyt marssiväsymystä kaikilla.
Ap
Nyt pitää vain valittaa entistä enemmän ja useammalle ihmiselle. Erityisesti joku, joka on sairastunut syöpään, kokenut eron, jäänyt työttömäksi tai menettänyt läheisen on nyt paras olkapää näille vanhemmatkin tolaltaan vievien koronapettymyksille. Miten elämä voi olla näin kohtuutonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sukupolvikokemuksia on erilaisia. On hyvä oppia arvostamaan tavallista arkea. Se kun tuppaa hyvinvointivaltiossa kasvaneelta unohtumaan.
Harrastukset, vanhojen tanssit, penkkarit ja matkustelu... ei nuo olleet kaikkien juttu ennen vanhaankaan.
70 vuotta sitten nuoret parhaassa iässään joutuivat kesken opiskelujen lähtemään rintamalle. Kiva siellä olla monta vuotta (n. 6) joka ikinen päivä metsäoloissa - talvet pakkasessa (talvisodassa pakkanen yli 30 astetta), kesät sääskien syötävänä, syksyt sateessa ja mudassa, tarpoa suossa, nukkua korsussa, kävellä 40 km päivässä reppu selässä. Ja nukkua huonosti, koska paukkui ja pelkäsi henkensä puolesta. Ja opinnotkin keskeytyi, siirtyi myöhempään aikaan, saattoi vammautua lopullisesti ja ammatin harjoittaminen oli mahdotonta.
Vähänkö niitä vtutti?"
Saattoi myös menettää henkensä tai nähdä miten kaverit kaatui kuka mihinkin.
Jatkuva pelko ja varmat traumat hengissä selvityneille.
Mutta nyky-koronan vuoksi "kaikesta kivasta" luopuminen on tietysti aivan hirveää ja aiheuttaa kamalaa syrjäytymistä kun on oltava kotosalla netin ääressä. . .
Mun kaverini kuoli abikeväänä syöpään, joka löytyi liian myöhään. Vähän niska oli kipeänä ja sen ajateltiin johtuvan lukulomasta ja lukemisasennosta. Jäi lakki saamatta, sai hautajaiset.
Nuori pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnalta.
Hommattiin opiskelija-asunto ja muuttorulijanssi sinne ja takaisin vihdoin onnellisesti ohi.
Noh -opetus järjestettiinkin koronaepidemian vuoksi etänä.
Nyt nuori takaisin kotona, kun opiskelijapaikkakunnalla liian yksinäistä, ei pää kestä.
Turhasta opiskelija-asunnosta juoksee vuokra koko ajan.
Meillä abi on tyytyvänen, kun saa täyspainoisesti keskittyä nämä pari jäljellä olevaa kuukautta todella opskeluun. Lunta tuli kivasti, joka tekee lenkkeilyn mielekkääksi.
Puolitoista tuntia auton lavalla so penkkarit on pikku juttu hänen mielestään .
Huhtikuusta eteenpäin alkaa lukea pääsykokeisiin ja sitten voi relata jonkin aikaa.
Kasiluokkalainen ulkoilee kavereiden kanssa ja soittelee pianoa ja pelailee kotona,,,kuulemma ihan kiva kun ei koko ajan tarvitse mennä johonkin, tarkoittaa paria harrastustaan . (On pienestä saakka jotain harrastanut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverini kuoli abikeväänä syöpään, joka löytyi liian myöhään. Vähän niska oli kipeänä ja sen ajateltiin johtuvan lukulomasta ja lukemisasennosta. Jäi lakki saamatta, sai hautajaiset."
Todella surullista.
Laittaa kyllä miettimään tällainen elämää syvemmin . . .
Oi voi, mikä tragedia! Entäs ne nuoret, joilla ei ikinä ole harrastuksia, on huumehoureinen mutsi sohvalla ja lauma hänen nistikavereitaan huutamassa kämäisessä kodissa? Ei ruokaa, ei talvitakkia, koulu menee miten menee. Voi ei, nyt ei sitten ole penkkareita!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuori pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnalta.
Hommattiin opiskelija-asunto ja muuttorulijanssi sinne ja takaisin vihdoin onnellisesti ohi.
Noh -opetus järjestettiinkin koronaepidemian vuoksi etänä.
Nyt nuori takaisin kotona, kun opiskelijapaikkakunnalla liian yksinäistä, ei pää kestä.
Turhasta opiskelija-asunnosta juoksee vuokra koko ajan.
Jep. Meidän entisellä vaihtarilla tämä tilanne. Opiskelupaikka vielä eri maassa. Nyt sitten käköttänyt koko syksyn vanhempien luona pienessä asunnossa ja opiskellut etänä sinne uuteen yliopistoon ja maahan.
On eksi joulun jälkeen pääsi vihdoin lähiopiskeluun.
Ap
Täähän on koko maailman nuorten ongelma, ei vain Suomen. Missään ei mennä kouluun tai ole mitään kivaa.
Toisaalta: nythän niillä on kaikki maailman aika olla netissä, Tubettaa, pelata, istua koneella. Eikö se nyt sitten olekaan enää kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ne nuoret muutenkin istu sisällä nykyään? Ei niitä ainakaan missään näy, koronaa tai ei. Tai saattaa ne istua kauppakeskuksessa kaikki omaa puhelintaan tuijottaen.
Joo no onhan se toki mälsää.
Mutta voi miettiä, että toisessa vaakakupissa on veritulppa (aivo/sydäninfarkti --> kehon puolikkaan halvaus ja pitkäaikainen kuntoutus), arpeutumia sisäelimissä (keuhkot, maksa, aivot), neurologisia vaivoja, hengitysongelmia ja tehohoitoa reikä kaulassa, jopa kuolema.
Vähintään pitkittynyt yskä, keuhkojen toiminnan ongelmaa ja alentunut kunto pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sympatiseeraan kyllä kaikenlaisia pettymyksiä, pieniä ja suuria, mutta en ymmärrä, miksi tässä ketjussa lytätään kaikenlainen suhteuttaminen. Positiviinen kannustaminenkin. Kaikkien pitäisi ilmeisesti liittyä surkuttelukuoroon ja peesata, että kyllä nuoruusvuodet ovat nyt tosiaan pilalla eikä mitään näistä menetetyistä hauskoista kokemuksista enää takaisin saa?
Teette nuorillenne karhunpalveluksen, jos menette tähän suhteettomaan surkutteluun mukaan. Toivon todella, että ankean arjen ja menetetyn nuoruuden huokailu tapahtuu vain tällä palstalla, ja tosielämässä kannustatte teinejänne kaiken puolin keksimään mahdollisimman kaikkea vaihtoehtoista sisältöä elämään ja muistutatte, että tämä on väliaikaista, ja elämä jatkuu kyllä koronan jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ankeaa, ja ikäväähän tuo on, mutta tämä on nyt tilanne, jolle valitettavasti ei voi mitään. Sen vuoksi kehoittaisin kuitenkin miettimään niitä hyviä asioita, mitä elämässä on. On kuitenkin koti, perhe, mahdollisuus käydä koulua. Voi ulkoilla, ulkona voi tavata ystäviäänkin. Voi miettiä niitä harrastuksia mitä voi tehdä kotona tai pienellä porukalla.
Ja tämä menee ohi, nyt eletään jo lopun alkua!
Ei todellakaan eletä lopun alkua, jos rokotteen saa ehkä vasta joulukuussa. Pidempi aika siihen on kuin viime maaliskuuhun!
sinä et tarvitse rokotetta tomppeli ainoastaan riski ryhmäläiset tarvitsee rokotteen ja ne saa ennen joulu kuuta1
Kuulun riskiryhmään, mutta tällä rokotustahdilla saan rokotteen aikaisintaan joulukuussa. Ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on monen kiltin pojan arkea ihan normaalissakin elämässä.
Kilteillä pojilla ei ole koskaan harrastuksia?
Keitä tuolla harrastuksissa sitten oikein käy normaalisti? Huonoja poikia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei niinkään sureta nuo pois jäävät juhlat ja vastaavat vaan se, että meidän nuorilta taitaa jatko-opinnotkin vaarantuu koska kumpikin alkaa olla niin masentuneita koronarajoitusten takia, etteivät välitä enää koulusta ollenkaan. Nuorempi puhuu vain miten haluaisi kuolla pois ja vanhempi uhoaa miten hänestä ei tule keskiluokkaista koneiston ratasta koskaan vaan aikoo elää vapaana kouluista ja palkkatyöstä. Kumpikaan ei ollut tuollaisia ennen koronaa ja koulut on menneet ennen hyvin.
Ikävä kuulla.
Tässä on nyt marssiväsymystä kaikilla.
Ap
Nyt pitää vain valittaa entistä enemmän ja useammalle ihmiselle. Erityisesti joku, joka on sairastunut syöpään, kokenut eron, jäänyt työttömäksi tai menettänyt läheisen on nyt paras olkapää näille vanhemmatkin tolaltaan vievien koronapettymyksille. Miten elämä voi olla näin kohtuutonta?
Sanopa muuta. Jäin leskeksi ja lapset ilman isää. Omat nuoreni taitavat olla keskivertoa fiksumpia, kun eivät ole koronasta hätkähtäneet. Etäopiskelu sujui molemmilta hyvin viime keväänä. 13 v käy päivittäin ulkona kavereidensa kanssa luistelemassa, pelaavat pokemonia ja pelaa kotona pleikalla. Kerrankin on aikaa, kun ei ole treenejä lähes joka ilta. 15 v on joka ilta yhteydessä kavereihinsa etäyhteydellä ja viikonloppuna oli yökyläilemässä koulukaveriensa luona. Ovat tiiviisti yhdessä joka päivä koulussa, joten jos yksi saa koronan, niin se tarttuu joka tapauksessa muihinkin. Lapsilla on myös harrastus, jossa ei olla lähikontaktissa muihin.
Tänään oli Hesarissa juttu miehestä, jolle luvattiin 23 kuukautta elinaikaa syövän kanssa. Aika pitkä aika, omille läheisilleni luvattiin tapauksessa A) 3 viikkoa ja tapauksessa B) joitain kuukausia. Molemmat olivat alle 40v. Loppuelämä ei Hesarin miehellä tai läheisillä ollut valitusta tai katkeruutta. Ap, sinulle tai läheisille voi käydä myös näin. Muista se joka aamu, ehkä opit kiitollisuuden.
Nyt olisi yläasteikäisillä ja sitä vanhemmilla pojilla aikaa lukea kirjoja.
Aloittaa voi vaikka Finlandia -palkituista.
Kesällä olis sitten jo paljon parempi itsensäilmaisukyky ja saisi niitä kokemuksia. Helpottaa työhaastatteluissa ja muutenkin elämää.
Eiköhän tähän mennessä ole jo katsottu suoratoistopalvelut läpi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi yläasteikäisillä ja sitä vanhemmilla pojilla aikaa lukea kirjoja.
Aloittaa voi vaikka Finlandia -palkituista.Kesällä olis sitten jo paljon parempi itsensäilmaisukyky ja saisi niitä kokemuksia. Helpottaa työhaastatteluissa ja muutenkin elämää.
Eiköhän tähän mennessä ole jo katsottu suoratoistopalvelut läpi.
Helsingisså on kirjastotkin kiinni.
Meillä nuoret keskittyy nyt sitten koulunkäyntiin ja panevat siihen kaiken keskittymisensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko tämä painajainen tulee jatkumaan?!
Niin kauan kuin te tottelevaiset urpot annatte sen jatkua.
Olisi varmaan ihanaa elää täydellisessä idiotismissa ja kieltää kaikki ja uskoa joihinkin sairaisiin salaliittoteorioihin. Mutta valitettavasti tieto lisää tuskaa, mutta eipä siitä sen enempää.
Sukupolvikokemuksia on erilaisia. On hyvä oppia arvostamaan tavallista arkea. Se kun tuppaa hyvinvointivaltiossa kasvaneelta unohtumaan.
Harrastukset, vanhojen tanssit, penkkarit ja matkustelu... ei nuo olleet kaikkien juttu ennen vanhaankaan. 70 vuotta sitten nuoret parhaassa iässään joutuivat kesken opiskelujen lähtemään rintamalle. Kiva siellä olla monta vuotta (n. 6) joka ikinen päivä metsäoloissa - talvet pakkasessa (talvisodassa pakkanen yli 30 astetta), kesät sääskien syötävänä, syksyt sateessa ja mudassa, tarpoa suossa, nukkua korsussa, kävellä 40 km päivässä reppu selässä. Ja nukkua huonosti, koska paukkui ja pelkäsi henkensä puolesta. Ja opinnotkin keskeytyi, siirtyi myöhempään aikaan, saattoi vammautua lopullisesti ja ammatin harjoittaminen oli mahdotonta.
Vähänkö niitä vtutti?