Lue keskustelun säännöt.
Nuorilla on nyt tosi ankeaa
17.01.2021 |
Mulla on abi ja ysiluokkalainen. Käytännössä kaikki kiva on peruuntunut. Harrastukset jäissä, ei penkkareita, ei kesätöitä, unelmien tet-paikka peruuntui.
Abi on etänä. Yksin huoneessaan.
Ysiluokkalaisella opetus on sitä että opettaja maski päässä paasaa. Ei ole ryhmätöitä, ei labratöitä.
Pää särkee jatkuvasti maskin käytöstä.
Ankeaa. Ankeaa. Ankeaa.
Kommentit (258)
Mua harmittaa myös nuorten puolesta. Elämäni parasta ja myös opettavaisinta aikaa oli varmaan 17-22-vuotiaana, jolloin kipuili itsensä kanssa mutta vastapainona elämä ei ikinä ollut juuri tylsää.
Nuoruus ja varhaisaikuisuus on ihmisen elämässä tärkeimpiä vaiheita. Saa kokeilla rajoja, pitää hauskaa, kapinoida, olla todella itsekeskeinen, miettiä mikä elämässä onkaan fiksua ja mistä oma onni tulee? Mikä itselle on tärkeää? Verrata sitä aikaa tulevaan aikuisuuteen.
Nyt kun ei pääse baareihin, ei ole fiksua nähdä porukalla ystäviä, ei koulu järjestä mitään ja koulu on välillä etää ja välillä ei. Harrastukset jää pois. Kaikki hauskat yhteiset vaikkapa abireissut tai ammattikoulujen retket, ehkäpä jotkut vaihto-oppilasvuodet tms? Osa nuoruudesta valuu ihan hukkaan.
Jotenki huolettaa, että mitä, kun tää nuoruusvaihe jää aika lailla koronan takia vähän vaiheeseen, niin miten se vaikuttaa nuoren tulevaisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö näillä nuorilla ole vapaa-ajalla tavattavia ystäviä? Onko kavereita nähty vain koulussa? Hieman ihmettelen. Eräät tuntemani nuoret ystävystyivät keväällä etäopetuksen aikana, koska asuivat lähekkäin, mutta kävivät eri kouluja. Kävivät lenkeillä yhdessä. Nyt omaa aktiivisuutta tarvittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mua harmittaa myös nuorten puolesta. Elämäni parasta ja myös opettavaisinta aikaa oli varmaan 17-22-vuotiaana, jolloin kipuili itsensä kanssa mutta vastapainona elämä ei ikinä ollut juuri tylsää.
Nuoruus ja varhaisaikuisuus on ihmisen elämässä tärkeimpiä vaiheita. Saa kokeilla rajoja, pitää hauskaa, kapinoida, olla todella itsekeskeinen, miettiä mikä elämässä onkaan fiksua ja mistä oma onni tulee? Mikä itselle on tärkeää? Verrata sitä aikaa tulevaan aikuisuuteen.
Nyt kun ei pääse baareihin, ei ole fiksua nähdä porukalla ystäviä, ei koulu järjestä mitään ja koulu on välillä etää ja välillä ei. Harrastukset jää pois. Kaikki hauskat yhteiset vaikkapa abireissut tai ammattikoulujen retket, ehkäpä jotkut vaihto-oppilasvuodet tms? Osa nuoruudesta valuu ihan hukkaan.
Jotenki huolettaa, että mitä, kun tää nuoruusvaihe jää aika lailla koronan takia vähän vaiheeseen, niin miten se vaikuttaa nuoren tulevaisuuteen?
Tekee vain hyvää että pitää ajatella itsekin eikä kaikki tule valmiina pöytään,
kuinkahan sitä pärjättiin ennen kun ei ollut flooraa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö näillä nuorilla ole vapaa-ajalla tavattavia ystäviä? Onko kavereita nähty vain koulussa? Hieman ihmettelen. Eräät tuntemani nuoret ystävystyivät keväällä etäopetuksen aikana, koska asuivat lähekkäin, mutta kävivät eri kouluja. Kävivät lenkeillä yhdessä. Nyt omaa aktiivisuutta tarvittaisiin.
On tietenkin mutta sattuu olemaan korona.
Jos omassa koulussa on 7 koronakierrosta ja kaverien kouluissa 4-5 eri aikaan, kyllä se tapaamishalukkuus vähenee. Ja kun kaikki ei asu kävelymatkan päässä, pitäisi kulkea julkisilla, eikä sekään kauheasti kiinnosta juuri nyt.
Sehän tässä just on, että kaikki on rajattua.
Meillä teinit joskus valittaa maskin käytöstä koulussa, siitä ettei saa nähdä kavereita vapaasti jne. Minä vastaan että jep tosi kurja juttu. No onneksi voidaan kuitenkin tehdä monenlaista.koetan keksiä tilalle muita asioita ja tapoja tehdä. Eli en jää itkemään mitä kaikkea menettävät vaan keskitytään siihen mitä voi tehdä.
Eilen meidän kolme teiniä kävi isänsä kanssa ajamassa peltoautolla radalla. Nauttivat kovasti niin tyttö kuin pojat.
Pojat haki naapurin rikkinäisen auton meidän pihalle ja lupaisvat kunnostaa sen naapurille katsastuskuntoon. Ajankulukseen.
Tyttö mietiskeli eilen että kurjaa tämä korona mutta onneksi nyt on aikaa pelata tietokoneella ja piirtää ja maalata.
Mietittiin tytön kanssa että opeteltaisiin keväällä hitsaamaan kun kelit paremmat ulkona hitsaamiseen. Toisen pojan kanssa ollaan opeteltu tietokonepelin tekemistä. Ja vanhimman pojan kanssa olen laskenut lukion laajaa matikkaa.
Eli meillä korona on ainakin tuntunut sitovan perhettä yhteen. Tehdään yhdessä erilaisia asioita kun nyt on aikaa.
Näen paljon vaivaa siihen ettei meillä jäätäisi odottamaan milloin korona on ohi ja palataan entiseen. Koska rehellisesti sanottuna en usko että entinen elämä ei tule koskaan takaisin. Korona tulee olemaan osa loppuelämäämme. Toki elämä muuttuu ”tavallisemmaksi” mutta ihan samanlaiseksi kuin ennen se ei enää koskaan tule. Korona tulee jäämään meidän riesaksi ja sen kanssa opitaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit joskus valittaa maskin käytöstä koulussa, siitä ettei saa nähdä kavereita vapaasti jne. Minä vastaan että jep tosi kurja juttu. No onneksi voidaan kuitenkin tehdä monenlaista.koetan keksiä tilalle muita asioita ja tapoja tehdä. Eli en jää itkemään mitä kaikkea menettävät vaan keskitytään siihen mitä voi tehdä.
Eilen meidän kolme teiniä kävi isänsä kanssa ajamassa peltoautolla radalla. Nauttivat kovasti niin tyttö kuin pojat.
Pojat haki naapurin rikkinäisen auton meidän pihalle ja lupaisvat kunnostaa sen naapurille katsastuskuntoon. Ajankulukseen.
Tyttö mietiskeli eilen että kurjaa tämä korona mutta onneksi nyt on aikaa pelata tietokoneella ja piirtää ja maalata.
Mietittiin tytön kanssa että opeteltaisiin keväällä hitsaamaan kun kelit paremmat ulkona hitsaamiseen. Toisen pojan kanssa ollaan opeteltu tietokonepelin tekemistä. Ja vanhimman pojan kanssa olen laskenut lukion laajaa matikkaa.
Eli meillä korona on ainakin tuntunut sitovan perhettä yhteen. Tehdään yhdessä erilaisia asioita kun nyt on aikaa.
Näen paljon vaivaa siihen ettei meillä jäätäisi odottamaan milloin korona on ohi ja palataan entiseen. Koska rehellisesti sanottuna en usko että entinen elämä ei tule koskaan takaisin. Korona tulee olemaan osa loppuelämäämme. Toki elämä muuttuu ”tavallisemmaksi” mutta ihan samanlaiseksi kuin ennen se ei enää koskaan tule. Korona tulee jäämään meidän riesaksi ja sen kanssa opitaan elämään.
Millä lailla sitä aikaa on nyt varsinaisesti enemmän? Meillä on teineillä ihan yhtä pitkät ja raskaat koulupäivät. Ainoa ero on se maski, joka uuvuttaa vielä entisestään.
Eikä se perhe nyt vaan voi korvata kaikkea kun kyse on teineistä.
Opiskelua, yrittäjyyttä tai avioitumista teidän pitäisi miettiä, eikä mitään "parin viikon unelma-orjuutta"!!
Se on ikävää, että politisointi vie harrastusmahdollisuuksia, mutta eikö tämä ole mahdollisuus luovuudelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit joskus valittaa maskin käytöstä koulussa, siitä ettei saa nähdä kavereita vapaasti jne. Minä vastaan että jep tosi kurja juttu. No onneksi voidaan kuitenkin tehdä monenlaista.koetan keksiä tilalle muita asioita ja tapoja tehdä. Eli en jää itkemään mitä kaikkea menettävät vaan keskitytään siihen mitä voi tehdä.
Eilen meidän kolme teiniä kävi isänsä kanssa ajamassa peltoautolla radalla. Nauttivat kovasti niin tyttö kuin pojat.
Pojat haki naapurin rikkinäisen auton meidän pihalle ja lupaisvat kunnostaa sen naapurille katsastuskuntoon. Ajankulukseen.
Tyttö mietiskeli eilen että kurjaa tämä korona mutta onneksi nyt on aikaa pelata tietokoneella ja piirtää ja maalata.
Mietittiin tytön kanssa että opeteltaisiin keväällä hitsaamaan kun kelit paremmat ulkona hitsaamiseen. Toisen pojan kanssa ollaan opeteltu tietokonepelin tekemistä. Ja vanhimman pojan kanssa olen laskenut lukion laajaa matikkaa.
Eli meillä korona on ainakin tuntunut sitovan perhettä yhteen. Tehdään yhdessä erilaisia asioita kun nyt on aikaa.
Näen paljon vaivaa siihen ettei meillä jäätäisi odottamaan milloin korona on ohi ja palataan entiseen. Koska rehellisesti sanottuna en usko että entinen elämä ei tule koskaan takaisin. Korona tulee olemaan osa loppuelämäämme. Toki elämä muuttuu ”tavallisemmaksi” mutta ihan samanlaiseksi kuin ennen se ei enää koskaan tule. Korona tulee jäämään meidän riesaksi ja sen kanssa opitaan elämään.
Millä lailla sitä aikaa on nyt varsinaisesti enemmän? Meillä on teineillä ihan yhtä pitkät ja raskaat koulupäivät. Ainoa ero on se maski, joka uuvuttaa vielä entisestään.
Eikä se perhe nyt vaan voi korvata kaikkea kun kyse on teineistä.
Tätä minäkin ihmettelen. Koulu on tosi raskasta nyt ja sitä joutuu paikkaamaan paljon vapaa-aikana. Ja kouluun ei voi päästää bussilla, joten vanhemmilla menee siihen aikaa jokaikinen päivä.
Pikemminkin ankeaa on vanhemmilla, kun hankalat teinit on kotona kaiken aikaa eikä kylillä tai harrastuksissa. Outo tilanne varmasti monessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää menemästä pihalle leikkimään tai metsään kävelylle?
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää menemästä pihalle leikkimään tai metsään kävelylle?
LEIKKIMÄÄN? Teini? Ja tottakai he ulkoilee. Sekö nyt korvaa ne penkkarit tai vanhojen tanssit? Pakkasessa pimeellä käveleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin harmittaa nämä rajoitukset, enkä aio noudattaan niitä niin kauan kun näen yli 70-vuotiaita hillumassa kaupoissa, joukkoliikenteessä, kahviloissa jne. Ei kiinnosta suojella heitä, kun se ei kiinnosta heitä itseäänkään.
Nämä koronatoimet ovat ampuneet kevään epätietoisuuden jälkeen aivan yli. Kyseessä on kuitenkin lopulta onneton tuhnu, jonka tappavuus on nuhan luokkaa, mutta silti tämän takia ollaan valmiita paskomaan talous ja horjuttamaan useiden sosiaalista hyvinvointia. Kokonaisuuskuolleisuus on nyt ollut jopa hieman alempi kuin normaali kausi-influenssassa.
Jo kesästä asti on tuntunut että kyseessä on aivan jostain muusta kuin koronasta, kun erilaisia "uudistuksia" ja pakkolakeja väsäillään hallintoelimisissä elimet niin kovina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää menemästä pihalle leikkimään tai metsään kävelylle?
LEIKKIMÄÄN? Teini? Ja tottakai he ulkoilee. Sekö nyt korvaa ne penkkarit tai vanhojen tanssit? Pakkasessa pimeellä käveleminen.
Kuka kaipaa mitään penkkareita tai vanhoja, kun voi mennä äidin kanssa sauvakävelylle? Abiristeilykin voitaisiin korvata vanhempien ja teinien yhteisellä ulkoilupäivällä Nuuksiossa.
Miten ihmeessä suomalaisilla maskin käyttö aiheuttaa päänsärkyä? Muilla mailla näin ei ole. Itse asun maassa, jossa maskipakko ollut kohta vuoden enkä ole täällä törmännyt maskin aiheuttamaan päänsärkyyn ollenkaan.
Ja voin kertoa että ankeeta on muillakin kuin nuorilla. Olen tähän mennessä ollut 22 viikkoa worklockdownissa, toisin sanoen työttömänä. Siihen vielä lisäksi pari viikkoa koronaleirillä, eli valtion valvomassa suljetussa huoneessa altistumisen jälkeen.
Niin että teidän nuorten elämä vaikuttaa minun silmissä ihan mukavalta. Olkaa tyytyväisiä että pääsette niinkin vähällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää menemästä pihalle leikkimään tai metsään kävelylle?
LEIKKIMÄÄN? Teini? Ja tottakai he ulkoilee. Sekö nyt korvaa ne penkkarit tai vanhojen tanssit? Pakkasessa pimeellä käveleminen.
Vanhojen tanssit on tyttöjen prinsessaleikkipäivä ja penkkarit taas saastuttaa muutenkin aivan tarpeettomasti.
Kysykää amiksilta kuinka ne selviää ilman noita leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Näin kolmekymppisenä kun katson elämääni taaksepäin, elämäni TOP10-kokemuksiin ei kuulu penkkarit, vanhojentanssit, tetti eikä kesätyö. Edes vielä niiden tapahtuessa en olisi nostanut niitä elämäni TOP10-tapahtumiin.
Sama täällä. Vaihtovuosi olisi varmaan ollut tosi kiva, jos olisi ollut varaa ja mahdollisuutta lähteä.
Lukio oli tylsä. Nuoruus ihan turha kausi elämässä. Elämä on alkanut vasta kolmikymppisenä kunnolla.
Meillä kannustan nuoria löytämään sitä omaa sosiaalista yhteisöä, erityisesti kriisitilanteissa. Kenenkään ei ole tarkoitus olla yksin, vaan yhdessä olemisessa on se voima.
Perhe on yksi tukipilari, mutta kaverit toinen ja harrastukset kolmas. Yhden kortin varassa ei kannata olla. Ja monella puuttuu nyt näistä yksi tai useampi, tai jopa kaikki.
En opettaisi luopumaan ja kaventamaan sosiaalisista suhteista, vaan etsimään korvaavia tapoja. Olemaan itse aktiivinen, koska kukaan ei tule kotoa hakemaan. Pitää itse hakeutua muiden seuraan ja Koronan aikaan kääntää ne kivet ja kannotkin, ettei jää yksin.