Lue keskustelun säännöt.
Nuorilla on nyt tosi ankeaa
17.01.2021 |
Mulla on abi ja ysiluokkalainen. Käytännössä kaikki kiva on peruuntunut. Harrastukset jäissä, ei penkkareita, ei kesätöitä, unelmien tet-paikka peruuntui.
Abi on etänä. Yksin huoneessaan.
Ysiluokkalaisella opetus on sitä että opettaja maski päässä paasaa. Ei ole ryhmätöitä, ei labratöitä.
Pää särkee jatkuvasti maskin käytöstä.
Ankeaa. Ankeaa. Ankeaa.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tässä ketjussa ei saa muuta kuin itkua tuhertaa, että kyllä on nuorten elämä nyt auttamattomasti pilalla, eikä mitään - MITÄÄN - kivaa voi koskaan järjestää myöhemminkään, koska aika on niin rajallista ja nuoruus menee ohi sormia napsauttamalla.
Kyllä se tässä oli sitten. Pelkkää ankeutta tiedossa koko loppuelämä. Koronan jälkeen alkaa sitten heti burnout ja ruuhkavuodet, kun nuoruus välistä jäi.
Kyllähän myöhemminkin voi järjestää kaikenlaista kivaa, kuten bileitä ja lomamatkoja. Mutta eivät jotkut myöhemmässä elämässä pidettävät fuksiaiset, korkeakouluopiskelijoiden bileet jne. korvaa nyt menetettäviä vanhojen tansseja tai penkkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa tullut korona kun olin lukiossa, olisin saanut lakin.
T lukion rajun kiusaamisen vuoksi lopettanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tässä ketjussa ei saa muuta kuin itkua tuhertaa, että kyllä on nuorten elämä nyt auttamattomasti pilalla, eikä mitään - MITÄÄN - kivaa voi koskaan järjestää myöhemminkään, koska aika on niin rajallista ja nuoruus menee ohi sormia napsauttamalla.
Kyllä se tässä oli sitten. Pelkkää ankeutta tiedossa koko loppuelämä. Koronan jälkeen alkaa sitten heti burnout ja ruuhkavuodet, kun nuoruus välistä jäi.
Kyllähän myöhemminkin voi järjestää kaikenlaista kivaa, kuten bileitä ja lomamatkoja. Mutta eivät jotkut myöhemmässä elämässä pidettävät fuksiaiset, korkeakouluopiskelijoiden bileet jne. korvaa nyt menetettäviä vanhojen tansseja tai penkkareita.
Mutta kun pointtini ei ollut, että vanhojen tanssit voi korvata joskus 10 vuoden päästä jollain muilla bileillä. Vaan se, että SAMALLA PORUKALLA voi järjestää tanssiaiset vaikka abivuonna, tai nyt heinäkuussa, tai miten vain.
"Myöhemmin" ei tarkoita "joskus aikuisena", vaan ei nuoruus nyt ihan kuukausissa ole laskettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta peruuntuneesta Pekingin matkasta nyt ei ainakaan varmaan voi Suomen "turhia" koronarajoitteita syyttää? Ei taida olla joukko eurooppalaisia koululaisia Iso-Britannian variantteineen ihan toivotuimpia vieraita tällä hetkellä.
En minä ole ketään tai mitään syyttänyt. Todennut vain että tosi ikävää ja ankeaa on, kun kaikki kiva ja odotettu tipahtelee pois.
Ap
Kyllähän se varmaan tekee nuorista apaattisempia, kun kaikki perutaan kerta toisensa jälkeen. Eipä siinä kauaa jaksa suunnitella tai odottaa mitään kivoja asioita, kun takaraivossa jäytää ajatus että turha toivo, se perutaan kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tässä ketjussa ei saa muuta kuin itkua tuhertaa, että kyllä on nuorten elämä nyt auttamattomasti pilalla, eikä mitään - MITÄÄN - kivaa voi koskaan järjestää myöhemminkään, koska aika on niin rajallista ja nuoruus menee ohi sormia napsauttamalla.
Kyllä se tässä oli sitten. Pelkkää ankeutta tiedossa koko loppuelämä. Koronan jälkeen alkaa sitten heti burnout ja ruuhkavuodet, kun nuoruus välistä jäi.
Kyllähän myöhemminkin voi järjestää kaikenlaista kivaa, kuten bileitä ja lomamatkoja. Mutta eivät jotkut myöhemmässä elämässä pidettävät fuksiaiset, korkeakouluopiskelijoiden bileet jne. korvaa nyt menetettäviä vanhojen tansseja tai penkkareita.
Mutta kun pointtini ei ollut, että vanhojen tanssit voi korvata joskus 10 vuoden päästä jollain muilla bileillä. Vaan se, että SAMALLA PORUKALLA voi järjestää tanssiaiset vaikka abivuonna, tai nyt heinäkuussa, tai miten vain.
"Myöhemmin" ei tarkoita "joskus aikuisena", vaan ei nuoruus nyt ihan kuukausissa ole laskettavissa.
Ei niitä voi siirtää ensi vuodelle tai kesään, koska sama perumisvaara niissä on silloinkin.
Pitäisi tehdä päätös, että tiettyjä tapahtumia (penkkarit, wanhat, yo-juhlat) ei peruta ja nuoret voivat olla varmoja että ne pidetään ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, miten helpolla on päästy elämässä. Asioita ei osata suhteuttaa. Oma äitini kuoli ennen vanhojen tansseja enkä tosiaan osallistunut silloin tansseihin. Olisin ollut valmis luopumaan vanhojen tansseista, penkkareista, yo-juhlista ja opiskelijabileistä saadakseni äitini takaisin. Äidin menetys oli murskaavan tuskallinen kokemus. Pikkujutut on pikkujuttuja. Elämä ei ole pelkkää mielihyvää.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, miten helpolla on päästy elämässä. Asioita ei osata suhteuttaa. Oma äitini kuoli ennen vanhojen tansseja enkä tosiaan osallistunut silloin tansseihin. Olisin ollut valmis luopumaan vanhojen tansseista, penkkareista, yo-juhlista ja opiskelijabileistä saadakseni äitini takaisin. Äidin menetys oli murskaavan tuskallinen kokemus. Pikkujutut on pikkujuttuja. Elämä ei ole pelkkää mielihyvää.
Minun isäni kuoli kun olin 15. Ja ei, ei ollut vanhoja, ei penkkareita. Jouduin töihin ja iltalukioon.
Ei se silti sitä estä etteikö nyt juuri nimenomaan nuorilla olisi elämä ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan oikeasti ymmärrä tätä sikäli, että miksi tämä kokemus olisi erityisen ankeaa, kun kaikki nuoret ovat samassa veneessä?
Nuori voi olla vaikka sairas yo-kevään aikaan, ja niin jää kaikki penkkarit ja muut tutun kaveriporukan kanssa väliin. Kaikki siirtyy vuodella, eikä ole kohtalotovereita. Abivuosi vietetään sitten nuorempien kanssa, joiden kanssa ei ole läheisissä väleissä, eikä tee mieli juhlia.
En sano, etteikö korona-aika olisi ihan p*rseestä, mutta eikö tämä nyt ole tavallaan myös helpompaa, kun kukaan ei ole kokemustensa kanssa yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, miten helpolla on päästy elämässä. Asioita ei osata suhteuttaa. Oma äitini kuoli ennen vanhojen tansseja enkä tosiaan osallistunut silloin tansseihin. Olisin ollut valmis luopumaan vanhojen tansseista, penkkareista, yo-juhlista ja opiskelijabileistä saadakseni äitini takaisin. Äidin menetys oli murskaavan tuskallinen kokemus. Pikkujutut on pikkujuttuja. Elämä ei ole pelkkää mielihyvää.
Minun isäni kuoli kun olin 15. Ja ei, ei ollut vanhoja, ei penkkareita. Jouduin töihin ja iltalukioon.
Ei se silti sitä estä etteikö nyt juuri nimenomaan nuorilla olisi elämä ankeaa.
Tiedän itseni lisäksi useamman, joka on menettänyt traagisesti läheisiä. Kaikkia yhdistää se, etteivät he valita turhasta. Helppoa elämää eläneet narisee turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, miten helpolla on päästy elämässä. Asioita ei osata suhteuttaa. Oma äitini kuoli ennen vanhojen tansseja enkä tosiaan osallistunut silloin tansseihin. Olisin ollut valmis luopumaan vanhojen tansseista, penkkareista, yo-juhlista ja opiskelijabileistä saadakseni äitini takaisin. Äidin menetys oli murskaavan tuskallinen kokemus. Pikkujutut on pikkujuttuja. Elämä ei ole pelkkää mielihyvää.
Minun isäni kuoli kun olin 15. Ja ei, ei ollut vanhoja, ei penkkareita. Jouduin töihin ja iltalukioon.
Ei se silti sitä estä etteikö nyt juuri nimenomaan nuorilla olisi elämä ankeaa.
Tiedän itseni lisäksi useamman, joka on menettänyt traagisesti läheisiä. Kaikkia yhdistää se, etteivät he valita turhasta. Helppoa elämää eläneet narisee turhasta.
Kukaan ei narise tässä nyt turhasta. Paitsi sinä joka hyökit muiden kimppuun länkyttämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkinä ap:lle: hauskojen tilaisuuksien menettäminen on ihan eri asia kuin vaikka oman lapsen menettäminen. Älä valita turhasta. Mitään todella tärkeää ei tässä menetetä.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä ap:lle: hauskojen tilaisuuksien menettäminen on ihan eri asia kuin vaikka oman lapsen menettäminen. Älä valita turhasta. Mitään todella tärkeää ei tässä menetetä.
Voi jeesus. Kyllä se elämä näitäkin nuoria tulee kolhimaan. Moni menettää sen lapsensa jne.
Silti heillä on nyt ankeaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on nyt tosi ankeaa
T. yksin asuva keski-ikäinen[/quot
Ei ole kaikilla. Pitää vaan muiden takia esittää olevan ankeaa.
Älyävät sitten narisseensa turhasta.
Ap, perusta fb-ryhmä Turhasta inisijät. Löydät varmimmin kaltaistasi seuraa.
Aijaa? Oma elämäni oli tuollaista myös nuorena, kun ei ollut sisältöä elämässä. Toivottavasti tämän myötä ihmiset alkaa arvostamaan asioita enemmän ja oppisivat kohtelemaan muita kunnioittavammin ja ystävällisemmin.
Itseäni ei niinkään sureta nuo pois jäävät juhlat ja vastaavat vaan se, että meidän nuorilta taitaa jatko-opinnotkin vaarantuu koska kumpikin alkaa olla niin masentuneita koronarajoitusten takia, etteivät välitä enää koulusta ollenkaan. Nuorempi puhuu vain miten haluaisi kuolla pois ja vanhempi uhoaa miten hänestä ei tule keskiluokkaista koneiston ratasta koskaan vaan aikoo elää vapaana kouluista ja palkkatyöstä. Kumpikaan ei ollut tuollaisia ennen koronaa ja koulut on menneet ennen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei niinkään sureta nuo pois jäävät juhlat ja vastaavat vaan se, että meidän nuorilta taitaa jatko-opinnotkin vaarantuu koska kumpikin alkaa olla niin masentuneita koronarajoitusten takia, etteivät välitä enää koulusta ollenkaan. Nuorempi puhuu vain miten haluaisi kuolla pois ja vanhempi uhoaa miten hänestä ei tule keskiluokkaista koneiston ratasta koskaan vaan aikoo elää vapaana kouluista ja palkkatyöstä. Kumpikaan ei ollut tuollaisia ennen koronaa ja koulut on menneet ennen hyvin.
Ikävä kuulla.
Tässä on nyt marssiväsymystä kaikilla.
Ap
Minä en oikein tajua tuota ajattelutapaa. Nuorenahan elämä tuntuu tosi pitkältä, ja kaikki mahdolliselta. Tuntuu, että siihen keski-ikään on suunnilleen tuhat vuotta aikaa, ja kaikkea vielä ehtii tehdä, jos haluaa. Nuorena voi haaskata paljon aikaa ihan vain oleskellen ja haaveillen, eikä tunnu olevan kiire minnekään.
Vanhempana sitten alkaa tuntua siltä, että vuodet kuluvat liian nopeasti hukkaan. Eikö hukkaan menneen ajan pitäisi tuntua pahemmalta vanhempana?