Lue keskustelun säännöt.
Nuorilla on nyt tosi ankeaa
17.01.2021 |
Mulla on abi ja ysiluokkalainen. Käytännössä kaikki kiva on peruuntunut. Harrastukset jäissä, ei penkkareita, ei kesätöitä, unelmien tet-paikka peruuntui.
Abi on etänä. Yksin huoneessaan.
Ysiluokkalaisella opetus on sitä että opettaja maski päässä paasaa. Ei ole ryhmätöitä, ei labratöitä.
Pää särkee jatkuvasti maskin käytöstä.
Ankeaa. Ankeaa. Ankeaa.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja nuoret kärsivät tässä rytäkässä kohtuuttomasti. Meillä 12v. lapsella synnynnäinen pieni epämuodostuma ja pitäisi päästä käymään kontrollissa lasten ortopedilla. Mitään aikoja ei kuulemma edes anneta, koska ruuhka on valtava viime vuodelta.
Ja miksi lapset ja nuoret laitetaan tässä maksamaan? Kärjistäen sanottuna sen takia, että muutama 90-vuotias saa elää 92-vuotiaaksi asti.
Tulee vaan mieleen että ne yli 9 kymppiset ovat juuri niitä entisiä nuoria jotka joustivat sota-aikaan ja jos sotaan joutuivat ja vammautuivat, pitivät suunsa kiinni vaivoistaan sota-ajan jälkeen kun harjoitettiin vasemmistolaista Neuvostoliittoa nuoleskelevaan suomettunutta politiikkaa. Ja vielä pitäisi yksi uhraus tehdä. Paljonko yhdeltä sukupolvelta vielä vaaditaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Itselläni samanikäiset lapset. Erityisesti tämän vuoden abit kärsivät tästä. Miten monta kurssia onkaan pitänyt suorittaa etänä. Monelle tämä maksaa varmasti opiskelupaikan.
On tosi kivaa opiskella yksinään pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa, not. Sivusta kun olen seurannut, niin kurjalta näyttää. Opelta ei saa mitään apua. Omakin abi on pärjännyt ihan hyvin ja viime kevätkin meni jotenkuten, vaikka joutuikin yksinään opiskelemaan. Nyt on vaan tullut hänelle joku synkkävireisyys kun kaikki menot on loppuneet. Mahtava nuoruus, kökkiä kotona kaikki päivät. Onneksi edes jokunen kaveri on, jotka eivät ole lähteneet tähän koronapelleilyyn mukaan.
Kevät meni meillä hyvin. Nyt alkaa meidän nuoret selkeästi silmin nähden jotenkin masentua tästä. Opiskelun suhteen ei ole ongelmia, osaamme auttaa heitä kaikissa aineissa.
Mutta tää kun kaikki nuoruuteen kuuluva kiva jää pois.
Ap
Ihan sama tilannehan sitä oli aikanaan sota-ajan nuorilla. Kaikki kiva oli tauolla ja nuoruus meni hukkaan. Niin sitä vaan joskus joillekin sukupolville käy, eikä sille mitään mahda. Ikävää toki niille joiden kohdalle se nakki napsahtaa, mutta sanoisin kyllä, että tämän päivän nuoret pääsevät vähemmällä kuin ne sota-ajan nuoret.
Tietenkin. Ei se silti poista tämän tilanteen ankeutta.
Ja sota-aikana snetään höllättiin kouluvaatimuksia. Nyt niitä vain kiristetään.
Joillekin tämä ajanjakso on varmaan ollut rankinta elämässä ja tuntunut pitkältä.
Mulle tää on lastenleikkiä. Olin 18v ajan narsistisen hullun väkivaltavanhempani pieksettävänä, kiusattavana ja häpäistävänä. Ne vuodet tuntui tuskaisilta ja pitkiltä, laskin päiviä täysi-ikäistymiseeni jo kymmenvuotiaana.
Mikään ei tuon helvetin jälkeen tunnu enää pahalta, siihen verrattuna tämä korona-aika on juhlaa.
Mutta ymmärrän hyvin senkin että jollekin tämä aika on pahinta. Jokaisella on erilainen ”kauheuksien skaala”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on nyt tosi ankeaa
T. yksin asuva keski-ikäinen
Meillä keski-ikäisillä yksi vuosi sinne tai tänne ei elämää niin hirveästi hetkauta. Mutta nuorille tuo on tosi pitkä aika ja tietyt kerran elämässä -kokemukset menevät nyt ohi, esim.juuri penkkarit, fuksiaiset tai vaihto-opiskelu.
Tämä on kyllä totta. Mietin juuri omaa korona-ahdistustani ja tajusin että minähän olen sentään jo ehtinyt elää ja kokea kaikenlaista ennen tätä. Toisin kuin nuoret, joilla jää paljon kokematta rajoitusten vuoksi.
Eipä ahdista yhtään niin paljon enää. 🙂
Kaikki on saatava haluamaan itselleen vapauden takaisin. Ja kaikki on saatava luulemaan ttä vapaus saapuu ja kaikki tajotteet kaikkoavat vain jos kokeilevat rokotetta. En usko että nämä kiristykset, simputus ja perusteeton turha vaikeilu palvelevat mitään muuta päämäärää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa, että lasten ja nuorten harrastukset on peruttu. Mutta niin on kyllä aikuistenkin/eläkeläistenkin, tai siirrytty etäopetukseen, kuten pääkaupunkiseudun työväenopistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen, säälittekö myös niitä kilttiksiä, joille kaikki tuo hauska jää väliin myös normaali-aikana??
Nuoruus on sitä mitä se sattuu kullakin olemaan. Ei ole mitään sellaista, mikä erityisesti "kuuluu" tiettyihin ikävuosiin. Jos nuoruus ajoittuu historiallisesti kehnoon ajankohtaan, sitten se ajoittuu. Missä mielikuvitus? Jos sopeutuminen siihen on näin hankalaa, että kivoja joukkotapahtumia jää vähäksi aikaa pois, niin pelottaa, miten ihmeessä nämä nuoret kestäisivät huonommissa olosuhteissa.
Enkä minä nyt tajua, eihän se nuoruus parissa vuodessa ohi mene. Ei kannata surkutella nuoria liikaa ja kannustaa tällaista ajattelutapaa. Ei ole mitään sellaista, mitä 18-vuotias ei voisi tehdä vaikka 21-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Itselläni samanikäiset lapset. Erityisesti tämän vuoden abit kärsivät tästä. Miten monta kurssia onkaan pitänyt suorittaa etänä. Monelle tämä maksaa varmasti opiskelupaikan.
On tosi kivaa opiskella yksinään pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa, not. Sivusta kun olen seurannut, niin kurjalta näyttää. Opelta ei saa mitään apua. Omakin abi on pärjännyt ihan hyvin ja viime kevätkin meni jotenkuten, vaikka joutuikin yksinään opiskelemaan. Nyt on vaan tullut hänelle joku synkkävireisyys kun kaikki menot on loppuneet. Mahtava nuoruus, kökkiä kotona kaikki päivät. Onneksi edes jokunen kaveri on, jotka eivät ole lähteneet tähän koronapelleilyyn mukaan.
Kevät meni meillä hyvin. Nyt alkaa meidän nuoret selkeästi silmin nähden jotenkin masentua tästä. Opiskelun suhteen ei ole ongelmia, osaamme auttaa heitä kaikissa aineissa.
Mutta tää kun kaikki nuoruuteen kuuluva kiva jää pois.
Ap
Ihan sama tilannehan sitä oli aikanaan sota-ajan nuorilla. Kaikki kiva oli tauolla ja nuoruus meni hukkaan. Niin sitä vaan joskus joillekin sukupolville käy, eikä sille mitään mahda. Ikävää toki niille joiden kohdalle se nakki napsahtaa, mutta sanoisin kyllä, että tämän päivän nuoret pääsevät vähemmällä kuin ne sota-ajan nuoret.
Nykynuorten kohdalle ei osunut sotaa vaan umpisurkea, toimintakyvytön hallitus. Tyttöjen tet-jaksosta maksetaan tulevaisuudessa mittaamattoman iso lasku niin rahassa kuin henkisinä kärsimyksinä. Moni kärsii jo tänään menetettyään läheisensä tai oman terveytensä tälle taudille, jota ei ollut mikään pakko imuroida maahamme.
Nuoruus ei ole tosiaankaan kaikilla kivaa. Nuoruus voi olla väkivaltahelvettiä huonossa kodissa, mt-ongelmia ja vaikeaa elämää, tai huumeongelmaa tai yksinäisyyttä. Vähän maalaillaan nyt unelmien nuoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ankeaa, ja ikäväähän tuo on, mutta tämä on nyt tilanne, jolle valitettavasti ei voi mitään. Sen vuoksi kehoittaisin kuitenkin miettimään niitä hyviä asioita, mitä elämässä on. On kuitenkin koti, perhe, mahdollisuus käydä koulua. Voi ulkoilla, ulkona voi tavata ystäviäänkin. Voi miettiä niitä harrastuksia mitä voi tehdä kotona tai pienellä porukalla.
Ja tämä menee ohi, nyt eletään jo lopun alkua!
Kyllä tälle tilanteelle voisi paljonkin, jos vain halua olisi. Ensinnäkin maskien tuputtaminen yläasteikäisille nuorille pitäisi lopettaa ja antaa lukiolaisille mahdollisuus koulunkäyntiin (eli ei mitään tietokonekoulua omassa huoneessa, vaan oikeaa koulua).
Ulkoilu on toisista kivaa, mutta ystäviä voi onneksi tavata myös sisätiloissa. Nuoria voisi kannustaa menemään kahviloihin ja elokuviin kavereiden kanssa sekä antaa heidän harrastaa normaalisti. Mitkään "kotona tai pienellä porukalla" tapahtuva puuhastelu ei todellakaan korvaa oikeita ohjattuja harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on nyt tosi ankeaa
T. yksin asuva keski-ikäinen
Meillä keski-ikäisillä yksi vuosi sinne tai tänne ei elämää niin hirveästi hetkauta. Mutta nuorille tuo on tosi pitkä aika ja tietyt kerran elämässä -kokemukset menevät nyt ohi, esim.juuri penkkarit, fuksiaiset tai vaihto-opiskelu.
No joskus on näin. Joillakin menee nuoruus ohi syövän kanssa kamppaillessa, jotkut sattuvat olemaan kukkeimmillaan 18-vuotiaana kun syttyy sota. Monen nuoren elämä päättyi aikanaan espanjantautiin.
Nuorten onneksi nykypäivänä on kuitenkin liuta teknologisia apuvälineitä poikkeustilannetta helpottamaan, ja Suomessa ollaan onnekkaita, kun ulkona saa liikkua ihan vapaasti. Yhtä lailla se yksi vuosi sinne tänne on jokaisen elämästä pois, ja kyllä ne nuoruuden biletykset pystyy hoitamaan vaikka vuonna 2022 tai 2023, jos sikseen tulee.
Sanopa abille että voit viettää penkkarisi kahden vuoden päästä tai tokaluokkalaiselle että tanssit vanhat sitten ensi vuonna pahimman yo-stressin keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ankeaa, ja ikäväähän tuo on, mutta tämä on nyt tilanne, jolle valitettavasti ei voi mitään. Sen vuoksi kehoittaisin kuitenkin miettimään niitä hyviä asioita, mitä elämässä on. On kuitenkin koti, perhe, mahdollisuus käydä koulua. Voi ulkoilla, ulkona voi tavata ystäviäänkin. Voi miettiä niitä harrastuksia mitä voi tehdä kotona tai pienellä porukalla.
Ja tämä menee ohi, nyt eletään jo lopun alkua!
Kyllä tälle tilanteelle voisi paljonkin, jos vain halua olisi. Ensinnäkin maskien tuputtaminen yläasteikäisille nuorille pitäisi lopettaa ja antaa lukiolaisille mahdollisuus koulunkäyntiin (eli ei mitään tietokonekoulua omassa huoneessa, vaan oikeaa koulua).
Ulkoilu on toisista kivaa, mutta ystäviä voi onneksi tavata myös sisätiloissa. Nuoria voisi kannustaa menemään kahviloihin ja elokuviin kavereiden kanssa sekä antaa heidän harrastaa normaalisti. Mitkään "kotona tai pienellä porukalla" tapahtuva puuhastelu ei todellakaan korvaa oikeita ohjattuja harrastuksia.
Juu, eikun nämä uudet variantit leviämään vaan sitten.
Iso-Britannian variantti sairastuttaa muuten lapsiakin, joten prosentuaalisesti heitä joutuu myös sairaalaan enemmän kuin edellisessä variantissa. Mutta totta kai yläastelaisten pitää päästä leffaan ja mennä ja harrastaa ilman mitään noloja maskeja.
Vierailija kirjoitti:
Tuo harrastuskielto on kyllä älytön.
Ajattele vähän pidemmälle.
Missä tilanteessa olisi turvallista harrastaa?
No siinä tilanteessa että joka ainoa matkaaja testataan koiralla ja karanteenataan positiiviset.
365 päivää aikaa rajoille saada teknologiaakin.
Rajat vuotaa kuin seula. Se on älytöntä.
Mieti miten Uusi Seelanti pärjää ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus ei ole tosiaankaan kaikilla kivaa. Nuoruus voi olla väkivaltahelvettiä huonossa kodissa, mt-ongelmia ja vaikeaa elämää, tai huumeongelmaa tai yksinäisyyttä. Vähän maalaillaan nyt unelmien nuoruutta.
Mt-ongelmat, väkivalta, huumeet ja muuten vaan vaikea elämä tekevät tästä tilanteesta aivan sietämättömän.
Tekisi mieli vetää kurkku auki.
No onneksi kaikki tämä tapahtuu nettiaikana. Savuja saa netistä, heh hej. Sosiaalinen elämä tuntuu muutenkin olevan netissä.
Meillä kasiluokkalainen ja itse olin kasilla 1999-2000 ja elämäni parasta aikaa (kyllä, vaikka lapsia saanut jne, niin vieläkin näen sen parhaana aikana) olisi ollut hirvee saada yhteys vain tekstarilla /soittamalla. Nyt nuoret näkee elämää 24 /7, kiitos some.
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on nyt tosi ankeaa
T. yksin asuva keski-ikäinen
Meillä keski-ikäisillä yksi vuosi sinne tai tänne ei elämää niin hirveästi hetkauta. Mutta nuorille tuo on tosi pitkä aika ja tietyt kerran elämässä -kokemukset menevät nyt ohi, esim.juuri penkkarit, fuksiaiset tai vaihto-opiskelu.
No joskus on näin. Joillakin menee nuoruus ohi syövän kanssa kamppaillessa, jotkut sattuvat olemaan kukkeimmillaan 18-vuotiaana kun syttyy sota. Monen nuoren elämä päättyi aikanaan espanjantautiin.
Nuorten onneksi nykypäivänä on kuitenkin liuta teknologisia apuvälineitä poikkeustilannetta helpottamaan, ja Suomessa ollaan onnekkaita, kun ulkona saa liikkua ihan vapaasti. Yhtä lailla se yksi vuosi sinne tänne on jokaisen elämästä pois, ja kyllä ne nuoruuden biletykset pystyy hoitamaan vaikka vuonna 2022 tai 2023, jos sikseen tulee.
Sanopa abille että voit viettää penkkarisi kahden vuoden päästä tai tokaluokkalaiselle että tanssit vanhat sitten ensi vuonna pahimman yo-stressin keskellä.
No tässä auttaisi paljon se peräänkuulutettu mielikuvitus. Ei ole kyse yksittäisestä nuoresta, jolta jää vanhojentanssit väliin äidin syöpähoitojen takia. Vaan tässä on nyt kokonainen ikäluokka samassa veneessä. Miten olisi vaikkapa entistä upeammat tanssiaiset päättäjäistanssiaisten muodossa?
Mutta ei, tuollainen vaatisi vähän aloitekykyä, jota ei tietysti voi odottaa nuorilta eikä näiden vanhemmiltakaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus on sitä mitä se sattuu kullakin olemaan. Ei ole mitään sellaista, mikä erityisesti "kuuluu" tiettyihin ikävuosiin. Jos nuoruus ajoittuu historiallisesti kehnoon ajankohtaan, sitten se ajoittuu. Missä mielikuvitus? Jos sopeutuminen siihen on näin hankalaa, että kivoja joukkotapahtumia jää vähäksi aikaa pois, niin pelottaa, miten ihmeessä nämä nuoret kestäisivät huonommissa olosuhteissa.
Enkä minä nyt tajua, eihän se nuoruus parissa vuodessa ohi mene. Ei kannata surkutella nuoria liikaa ja kannustaa tällaista ajattelutapaa. Ei ole mitään sellaista, mitä 18-vuotias ei voisi tehdä vaikka 21-vuotiaana.
21-vuotiaana ei enää vietetä yo-juhlia, penkkareita, wanhoja tai juhlita täysi-ikäistymistä.
No joskus on näin. Joillakin menee nuoruus ohi syövän kanssa kamppaillessa, jotkut sattuvat olemaan kukkeimmillaan 18-vuotiaana kun syttyy sota. Monen nuoren elämä päättyi aikanaan espanjantautiin.
Nuorten onneksi nykypäivänä on kuitenkin liuta teknologisia apuvälineitä poikkeustilannetta helpottamaan, ja Suomessa ollaan onnekkaita, kun ulkona saa liikkua ihan vapaasti. Yhtä lailla se yksi vuosi sinne tänne on jokaisen elämästä pois, ja kyllä ne nuoruuden biletykset pystyy hoitamaan vaikka vuonna 2022 tai 2023, jos sikseen tulee.