Lue keskustelun säännöt.
Voitteko kertoa positiivisia kokemuksia miehistänne heidän tullessaan isiksi?
17.01.2021 |
Haluaisin joskus lapsen, mutta ahdistaa nämä jatkuvat tarinat miehistä, jotka eivät hoida vauvaa, alkavat kiukutella, pakoilevat vastuuta ja ovat muutenkin aivan hirveitä lasten syntymisen jälkeen. Olisiko kellään rohkaisevia tarinoita hyvistä kumppaneita, jotka ovat hyviä isiä ja aviomiehiä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
En valitettavasti voi kertoa.
Mies oli pas*a kaikin puolin.
Oliko paska jo ennen lasten tuloa vai muuttuiko sellaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusi jo synnärillä vaihtaa vaipan. Ja kun kiinteitä aloitettiin, niin halusi syöttää. Piti sylissä ja lauloi, kun vauva itki koliikkia.
Mies osallistuu 100% silloin kun ei ole töissä. Kun tulee töistä niin ottaa heti lapset vastuulleen ja leikkii ja hassuttelee lasten kanssa. Työvuorosta riippuen tekee lasten aamu- tai iltahommat ja käy ulkoilemassa lasten kanssa. Toki vietetään myös perheaikaa, mutta usein teen sitten rästissä olevat kotityöt ja ruoan kun mies on lasten kanssa. Todella kiitollinen olen siitä miehestä!
Mä tiesin seurustelemaan alkaessani, että tämä on se. Eikä vauvan tulo sitä muuttanut, mies astui isän rooliinsa täysillä viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi pujotettiin paidan alle synnärillä.
Siitä asti ovat olleet erottamattomat. Isyys on hänen juttunsa ja on siinä hommassa ihan paras.
Vierailija kirjoitti:
Ihan omien havaintojeni perusteella hyvillä isillä on yksi yhteinen asia. Eli se, että he ovat monen pikkuVELJEN isoveli, korkeintaan yksi pikkusisko siellä joukossa. Eli ovat huolehtineet pienemmistään jo lapsesta asti ja jatkavat tätä koko elämänsä.
Mun mies on todella hyvä isä, on ollut jo 19 vuotta. Hän on kahden isosiskon jälkeen syntynyt iltatähti, jota hemmoteltiin lapsena aivan valtavasti. Mies on perheen perustamisesta lähtien laittanut perheen, lapset ja kodin etusijalle. Hoiti lapsia vauvasta asti, yövalvomisia jaettiin ja yhdessä pidettiin huoli että meillä molemmilla oli riittävästi omaa aikaa ja mahdollisuuksia levätä kun lapset olivat pieniä.
Sairastuin vakavasti kuopuksen syntymän jälkeen, jolloin mies hoiti sekä lapset että kodin sairauteni ajan.
Nyt kun lapset ovat jo isoja, 19- 17- ja 15- vuotiaita, hän on edelleen yhtä huolehtiva, luotettava, vastuullinen isä ja mies.
Totta kai matkan varrella on usein riidelty, myös kotitöistä, kasvatuksesta, ihan kaikesta. Mutta aina on sopuun päästy.
Mies tekee kotihommat ja aiemmin lastenhoitohommat omalla tavallaan, eri tavalla kuin minä. On ihan ratkaisevan tärkeää että äiti antaa isän löytää omat tapansa toimia lasten kanssa. Valitettavan usein näkee että äidit kontrolloivat isien tekemisiä ja opastavat ihan turhaan.
Kun alusta asti molemmat saa omalla tavallaan toteuttaa vanhemmuutta ja molemmat ottaa vastuuta, on hyvät lähtökohdat.
En valitettavasti voi kertoa.
Mies oli pas*a kaikin puolin.