Lue keskustelun säännöt.
Nuoren itsekkyys - miten saada nuori ymmärtämään
neuvoton
16.01.2021 |
Osaisiko joku neuvoa miten saada avattua hieman teinin mieltä huomioimaan myös muut perheenjäsenet. Kyse ei ole teini-ikään liittyvästä asiasta vaan lapsi on aina ollut samanlainen asian suhteen.
Jos nuoren pyytää syömään, niin lähes aina alkaa lyhempi tai pidempi vänkäys siitä, pitääkö juuri NYT tulla syömään. Kun se jäisikin siihen, mutta siitä voi tulla helposti puolen tunnin tai parin tunnin jankkaus syömisen jälkeenkin. Jos pyydämme hänet hoitamaan yhdessä sovitun kotityön, niin samaisesta kotityöstä käymme päivittäin keskustelut tai nuori yrittää kinata asiasta parikin tuntia päivästä toiseen ja vuodesta toiseen.
Ihan kaikki asiat pitäisi nuorelle perustella päivästä toiseen ja vuodesta toiseen eikä mikään perustelu ikinä kelpaa ja sama juttu alkaa heti seuraavan kerran uudelleen. Aivan kuin samaa kehää pyörittääisiin ympyrää ja jumitutaan kaikkeen.
Pienestäkin pyynnöstä, vaikka syömään tai viemään pyykit koriin tai vartioimaan kotia puoleksi tunniksi syntyy kamala vänkäys ja suun aukominen tai haukkuminen. Nuori näkee vain asiat omasta vinkkelistään kuinka hänet aina keskeytetään ja miksei voi vaikka syödä myöemmin kun hänelle sopii, koska kaikki vie hänen aikaansa eikä hänellä ole ikinä juuri siloin sopivaa aikaa. Nuori myös ryhtyy aina marttyyriksi ja vie asiat muuhun jos häneltä jotain vaaditaan. Tyyliin, että hänelle tulee siitä ikävä ja huono olo, jonka vanhemmat aiheuttavat kun häneltä vaaditaan viemään likapyykit pyykkikoriin kun ei muilta vaadita mitään. Kunpa tämä olisi vain teini-iän draamaa, mutta valitettavasti ei ole...näin on ollut aina ja oletin, että lapsi kasvaa ja kypsyy kun ikää tulee ja hänen kanssaan voi näistä asioista keskustella ja hän ymmärtää. Aina kuin näistä puhutaan ja yritetään kertoa , että jokainen tekee osansa eikä perheessä mikään pyöri yhden ihmisen ympärillä, niin ei hän ymmärrä...puhuu vain siitä kuinka häntä ei kuunnella ja kuinka häneltä vaaditaan tai kuinka hänen tekeminen keskeytetään ja miksei voida tehdä asioita niin kuin hän haluaa. Tosi-asiassa enää emme halua kuunnella niitä samoja selityksiä ja sitä perusteluita miksi se on hirveää kun häneltä vaaditaan jotain, vaikka tulemaan syömään nyt eikä tunnin kuluttua tai viemään pyykit. Hän tietää, että monesta asiasta voidaan neuvotella, mutta ei kaikista ja muistutetaan myös, että esim. kotityöasioista ollaan yhdessä sovittu.
Vielä sen verran, että kyse ei ole ainoasta lapsesta eikä toisen lapsen kanssa ole tällaisia ongelmia. Eli onko jollakulla vastaavaa kokemusta - miten tästä eteenpäin. Miten saan nuori huomioimaan muutkin ja ymmärtämään, että kaikki ei pyöri hänen ympärillään. On selvää, että olemme perustelleet monta tuhatta kertaa miksi tullaan syömään silloin kun on ruoka-aika eikä vasta myöhemmin kuin hänelle sopii tai miksi tietty kotityö pitää hoitaa eikä se inttämällä muuksi muutu. Mitä me vanhemmat voimme vielä tehdä toisin? Miten me voisimme avata nuoren silmät, että päivittäin ei menisi hirveästi turhaa energiaa inttämiseen ja kiukutteluun. Olen ruvennut miettimään, että olisiko kyse myös toiminnanohjaukseen liittyvistä asioista, sillä silloin kun olemme voineet ennakoida asiat vuorokautta aiemmin, ne hoituvat paljon paremmin, mutta toimii vain jossain asioissa.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tule syömään niin keräsin ruuat pois kun muut ovat syöneet ja kertoisin että tästä on keskusteltu miljoonasti ja kun ei kerran kelpaa tulla syömään silloin kun on ruoka, olkoon nälissään. Piste.
Kotitöiden tekemisestä.
Sama juttu. Luuta käteen ja mene tekemään. Pulinat pois.
No kysy lapselta, miten hän haluaa toimittavan, mikä on hänen ratkaisunsa. Älä ehdota mitään omaa ajatustasi, pyydä teini itse kertomaan, miten tästä eteenpäin tehdään. Vasta kun teini on oman ratkaisunsa kertonut, voit perustella sen järjettömyyttä tai epäloogisuutta, siihen asti kuuntelet ja kirjaat, korkeintaan pyydät tarkennusta.
Ja jos teini ehdottaa, että hän syö silloin kun haluaa, niin vastakysymyksesi on, että onko siis OK, että sinulle ei lainkaan kerrota, milloin ruoka on valmista eikä mitenkään oteta syömisiäsi huomioon. Jos teini sanoo, että juuri näin, niin sitten toimitte noin.
Meillä aivan samanaista 14v pojan kanssa, mutta hänellä on nepsy diagnoosi. Vuodesta toiseen vängätään samoista asioista ja vuodesta toiseen joudun hänelle selittämään, että miksi roskat/astiat ym. tuodaan pois tiskipöydälle/roskiin.. Häntä ei vaan kiinnosta em. asioiden tekeminen. Koulussa pärjää kyllä hyvin, numerot on hyviä tai kiitettäviä, mutta edelleenkin joudumme valvomaan hänen läksyjen tekemistä ja kokeisiin lukemista.
Olen ajatellut, että enää ei tarvitse jaksaa sitä vääntämistä kovin montaa vuotta kun hän lähtee kotoa jatko-opintoihin. Yritän jaksaa siihen asti.
Hän ei ole itsekäs, se on teini-ikä (tai sen jälkeinen aika joillakin) ja vanhempien tapa tehdä asiat kyseenalaistetaan tyystin. Vanhempien kannattaa olla joustavia jo ja ymmärtäviä, hän ei ole enää lapsi vaan nuori. Hän haluaa teidän katsovan eri näkökulmasta asioita, ei "vanhan ajan" näkökannalta. Voisiko ruuan laittaa jääkaappiin (hänen osansa), hän lämmittää kun vointi on hyvä syömiseen, ettei tule huonovointisuutta väkisin syömisestä ja tuputuksesta. Pyykkikori omaan huoneeseen. Älä aikuisena vänkää ja riitele, ole fiksu (2h on aivan liikaa, riita pitää lopettaa), anna hänelle iloa /hyvä itsetunto elämään ettei kukaan latista ja omaa rauhaa. Älä vaadi siivouksia ja kotitöitä, hän voi imuroida kerran viikossa oman huoneen tai puolessatoista, tai kahdessa, myöhemmin omassa kodissa hän ehtii siivota ja kokata tarpeeksi. Joku muu moppaa jos ei onnistu. Jos leikit auktoriteettiä älykkäälle nuorelle komennellen ikävästi satuttaen, teet itsestäsi "diktaattorin", se vain pahentaa tilannetta. Nuori tarvitsee vanhemman tukea ja positiivisuutta, ainakin neutraaliutta jos ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se lapsi pihalle kasvamaan. Niin munkin tuttava teki.
Googleta odd, joku nepsy diagnoosikin voi todennäköisesti olla. On selvää, että keskustelu ei auta ja on ihan järjetöntä jatkaa perustelua vuodesta toiseen. Lapsihan terrorisoi muuta perhettä. Nyt täytyy miettiä siten, että mitkä asiat ovat ehdottomia vaatia teiniltä tekemään perheen tahdista. Niistä ei keskustella vaan joku etu/mukavuus otetaan pois, jos teini ei tottele. Loput asiat voi järjestää siten, että teini joutuu tekemään ne (tai seuraus) mutta ne voi tehdä omaan tahtiinsa. Esim. pyykit on pakko pestä, mutta jos teini ei tahdo tuoda likaisia pyydettäessä, niin hän voi myös aivan hyvin hoitaa oman pyykkinsä kokonaan omalla ajallaan. Itse pesin omasta halustani omat pyykit aika nuorena, eikä asiassa ongelmaa.
Oletteko ollenkaan keskustelleet tästä? Mitä hän sanoo, kun hänelle sanoo, että tämä vuodesta toiseen jatkuva vänkäys on ongelma? Hänelle voisi alkaa puhua siitä, että teidän kannattaisi hakeutua nepsytutkimuksiin. Voi tulla olemaan jatko-opinnoissa tai ihmissuhteissa myöhemmin vaikeaa, jos ei ole mitään tukea koulusta tai terapiasta nepsyasioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilla on usein uupumusta ja väsymystä, ilmasto ja koulu, aikuisena moni asia sujuu paremmin. Kannattaa ymmärtää mieluummin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole itsekäs, se on teini-ikä (tai sen jälkeinen aika joillakin) ja vanhempien tapa tehdä asiat kyseenalaistetaan tyystin. Vanhempien kannattaa olla joustavia jo ja ymmärtäviä, hän ei ole enää lapsi vaan nuori. Hän haluaa teidän katsovan eri näkökulmasta asioita, ei "vanhan ajan" näkökannalta. Voisiko ruuan laittaa jääkaappiin (hänen osansa), hän lämmittää kun vointi on hyvä syömiseen, ettei tule huonovointisuutta väkisin syömisestä ja tuputuksesta. Pyykkikori omaan huoneeseen. Älä aikuisena vänkää ja riitele, ole fiksu (2h on aivan liikaa, riita pitää lopettaa), anna hänelle iloa /hyvä itsetunto elämään ettei kukaan latista ja omaa rauhaa. Älä vaadi siivouksia ja kotitöitä, hän voi imuroida kerran viikossa oman huoneen tai puolessatoista, tai kahdessa, myöhemmin omassa kodissa hän ehtii siivota ja kokata tarpeeksi. Joku muu moppaa jos ei onnistu. Jos leikit auktoriteettiä älykkäälle nuorelle komennellen ikävästi satuttaen, teet itsestäsi "diktaattorin", se vain pahentaa tilannetta. Nuori tarvitsee vanhemman tukea ja positiivisuutta, ainakin neutraaliutta jos ei muuta.
Huhhuh. Onkohan sinulla lapsia? Olet heille kiva palvelija ja kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googleta odd, joku nepsy diagnoosikin voi todennäköisesti olla. On selvää, että keskustelu ei auta ja on ihan järjetöntä jatkaa perustelua vuodesta toiseen. Lapsihan terrorisoi muuta perhettä. Nyt täytyy miettiä siten, että mitkä asiat ovat ehdottomia vaatia teiniltä tekemään perheen tahdista. Niistä ei keskustella vaan joku etu/mukavuus otetaan pois, jos teini ei tottele. Loput asiat voi järjestää siten, että teini joutuu tekemään ne (tai seuraus) mutta ne voi tehdä omaan tahtiinsa. Esim. pyykit on pakko pestä, mutta jos teini ei tahdo tuoda likaisia pyydettäessä, niin hän voi myös aivan hyvin hoitaa oman pyykkinsä kokonaan omalla ajallaan. Itse pesin omasta halustani omat pyykit aika nuorena, eikä asiassa ongelmaa.
Oletteko ollenkaan keskustelleet tästä? Mitä hän sanoo, kun hänelle sanoo, että tämä vuodesta toiseen jatkuva vänkäys on ongelma? Hänelle voisi alkaa puhua siitä, että teidän kannattaisi hakeutua nepsytutkimuksiin. Voi tulla olemaan jatko-opinnoissa tai ihmissuhteissa myöhemmin vaikeaa, jos ei ole mitään tukea koulusta tai terapiasta nepsyasioihin.
Lopettakaa tuo hullu YLIdiagnosointi. Nuori on normaali jos vastustaa vanhempia! Ei ole aina joku vika. Jos vanhempi vänkää itse ensin, nuori sanoo takaisin ja puolustautuu. Jos on joku häiriö toki sen huomaa, mutta tuskin aina siitä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole itsekäs, se on teini-ikä (tai sen jälkeinen aika joillakin) ja vanhempien tapa tehdä asiat kyseenalaistetaan tyystin. Vanhempien kannattaa olla joustavia jo ja ymmärtäviä, hän ei ole enää lapsi vaan nuori. Hän haluaa teidän katsovan eri näkökulmasta asioita, ei "vanhan ajan" näkökannalta. Voisiko ruuan laittaa jääkaappiin (hänen osansa), hän lämmittää kun vointi on hyvä syömiseen, ettei tule huonovointisuutta väkisin syömisestä ja tuputuksesta. Pyykkikori omaan huoneeseen. Älä aikuisena vänkää ja riitele, ole fiksu (2h on aivan liikaa, riita pitää lopettaa), anna hänelle iloa /hyvä itsetunto elämään ettei kukaan latista ja omaa rauhaa. Älä vaadi siivouksia ja kotitöitä, hän voi imuroida kerran viikossa oman huoneen tai puolessatoista, tai kahdessa, myöhemmin omassa kodissa hän ehtii siivota ja kokata tarpeeksi. Joku muu moppaa jos ei onnistu. Jos leikit auktoriteettiä älykkäälle nuorelle komennellen ikävästi satuttaen, teet itsestäsi "diktaattorin", se vain pahentaa tilannetta. Nuori tarvitsee vanhemman tukea ja positiivisuutta, ainakin neutraaliutta jos ei muuta.
Huhhuh. Onkohan sinulla lapsia? Olet heille kiva palvelija ja kynnysmatto.
Jos teet lapsia maailmaan, aikuinen on aina ensin vastuussa siivouksesta ja kokkauksesta, kaikesta. Tiedäthän sen jo ennen lastentekoa. Ettei ole lapsiaikuinen joka tekee lapsia ja alkaa vaatimaan kaikenlaista. Sinä et tunne näköjään teini-ikää ollenkaan miten se eroaa lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD tai muuten vain oman toiminnan ohjauksessa ja motivaation kanavoinnissa haasteita? En täysin ymmärrä, millä perusteilla tulkitset ensisijaisesti itsekkyydeksi. Voi olla sitä(kin) toki.
Vierailija kirjoitti:
No kysy lapselta, miten hän haluaa toimittavan, mikä on hänen ratkaisunsa. Älä ehdota mitään omaa ajatustasi, pyydä teini itse kertomaan, miten tästä eteenpäin tehdään. Vasta kun teini on oman ratkaisunsa kertonut, voit perustella sen järjettömyyttä tai epäloogisuutta, siihen asti kuuntelet ja kirjaat, korkeintaan pyydät tarkennusta.
Ja jos teini ehdottaa, että hän syö silloin kun haluaa, niin vastakysymyksesi on, että onko siis OK, että sinulle ei lainkaan kerrota, milloin ruoka on valmista eikä mitenkään oteta syömisiäsi huomioon. Jos teini sanoo, että juuri näin, niin sitten toimitte noin.
Korosta myös sitä, että vanhemmat valmistavat ruoan vain tiettyihin aikoihin. Jos nuori haluaa syödä muina aikoina, hänen on valmistettava ruokansa ja siistittävä jälkensä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon syödään kun ruoka on tarjolla. Muuten voi närppiä nälissään mitä muilta jäi jäljelle. Niin kauan kun lapsi asuu kattosi alla, sinä määräät. Älä neuvottele tai perustele. Kerro yhden kerran mitä tulee tehdä, rankaise etuuden menetyksellä jos ei tottele. Kaikki asiat eivöt ole mielipide kysymyksiä.
Ehkä on nepsy-nuori?
Teinin olisi jo hyvä opetella huolehtimaan itse omista vaatteistaan. Ehdotan jonkun ehdottamaa pyykkikoria omaan huoneeseen, ja lisäksi että teini voi itse vastata omasta pyykinpesustaan. Hän saa sen tehdä sitten silloin kun itse haluaa. Samalla tulee myös opeteltua vähän syyn ja seurauksena maailmaa, eli jos puhtaat alusvaatteet pääsevät loppumaan niin sitten ne ovat loppu. Toki neuvotte ja opastatte pyykkikoneen käytössä, pesuaineen valinnassa ja annostelussa yms. asioissa ystävällisesti ja tarvittaessa moneenkin kertaan - ei kaikkea kerralla opi eikä tarvitsekaan. Itse olen 13-vuotiaasta pessyt omat pyykkini ja tykkäsin kyllä.
Mitäs jos sopisitte jonkun ruoka-ajan? Ruoka on klo 18, ja siihen voi sitten varautua niin ettei jää pelit tms. kesken? Mun mielestäni ruokapöydästä voi myös olla kerran pari viikossa poiskin. Lämmittää sitten itse jämiä tai syö voikkareita. En kyllä itse lähtisi sille linjalle, että teini alkaa syömään kokonaan erillään muista.
Itse olet itsekäs. Korkeintaan kannattaa opettaa sitä tekemään ruokaa itselleen, mutta ei tehdä sitä sille.
Se voi tehdä ite ruokansa.
Mitä jos ruokailut ja kotityöt aikatauluttaa jo edellisenä päivänä? Että teini saa asioista ennakkovaroituksen. Olin samanlainen lapsena, hirveä muutosvastarinta pientenkin yllättävien asioiden takia. Nepsy-dg löytyy.
nii! tolla tavalla kasvaa vaan pullasorsia, jollei ite tee mitään.
Osta sille teltta missä voi asua ja trangia missä voi kokkailla itse.
Hyvin tavallista. Mitä jos jättäisit hänet vaan rauhaan ja antaisit olla? Jos ei tule syömään niin sitten ei syö. Jos ei osallistu kotihommiin, sitten ei osallistu. Sitten kun muuttaa omaan kotiinsa, joutuu kyllä nuo hommat tekemään ja oppimaan.