Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulussa ei kerrota että suurimman osan elämästä tulee aika mitätöntä ja merkityksetöntä?
16.01.2021 |
Siellä on opettajat valjastettu joksikin coucheiksi, huutavat että unelmoikaa isosti ja teistä kaikista tulee menestyjiä. Sehän on mahdotonta. Ei koko yhteiskunta voi olla menestyjiä, vaan on oltava se alempi taso jota menestyjät hyödyntävät. Sitten karvas totuus paljastuu suurimmalle osalle toisen asteen tai korkea-asteen opintojen jälkeen. Ei silloin haaveilla mistään Kanarian loma-asunnoista tai veneistä, hyvä kun on mahdollisuus edes vuokrayksiöön. Miksei voi sanoa etukäteen, että osa teistä vaan joutuu tyytymään vähään? Aiheuttaa kauheaa masennusta kun luulee itsestään liikoja.
Kommentit (121)
Kai sitä ajatellaan, että tuo sitten selviää aikanaan. Juuri tällä viikolla selitin 9-vuotiaalle, että ihmisten elämä on suurimmaksi osaksi tylsää, ja kun tulee töistä kotiin niin ei välttämättä keksi mitään kivaa tekemistä. 9v. valitti sitä kun on jo lokakuusta asti ollut tylsää. Sanoin "tervetuloa todellisuuteen". Ei ollut moksiskaan.
T. Opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin naisten elämä on suurimmaksi osaksi aika mitätöntä ja turhaa, kun jäävät kotiin leikkimään lasten kanssa siinä kolmenkympin tienoilla. Ennen sitä on tehty jotain pienipalkkaista duunia josta yhteiskunta ei hyödy mitenkään.
No eiköhän tuo nyt kerrota ihan kotona. Omalle lapselle olen kertonut, että elämä on 90% tylsää pakkopullaa ja suorittamista.
Koulun tehtävä on antaa valmiuksia.
Miksi pitäisi kertoa valheita? Jos ei sitä ihminen saa Kanarian asuntoa eikä venettä niin outo ajatus että elämä olisi silloin merkityksetöntä. Elämä on semmosta jotta kun etsii sitä merkitystä ja haluaa löytää sitä, sekä hyviä asioita niin oikein mukavaa ja merkityksellistä elämää pystyy elämään.
Paljolti oma asenne jos jää ruikuttamaan kun ei mammonaa kerry. Jos se elämän mielekkyys koostuu materiasta ja muusta pinnallisuudesta niin turha vänistä kun on kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on just niin tylsää kuin annat sen olla. Vellot peessä,elämä on peetä. Asenne ratkaisee. Iloitse pienistä asioista,niistä se elämänvirta kasvaa ja kohisee.
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän merkitys syntyy paljolti hyvistä ihmissuhteista ja siitä, että voi tuottaa iloa muille (etenkin omille lapsille). Korkeaa materiaalista elintasoa ei siihen välttämättä tarvita.
Toki isossa kaupungissa harmaan lähiön pikkuyksiö voi olla ikävä. Itse ratkaisin asian muuttamalla maalle, jossa pikkuyksiön hinnalla asuu mukavasti omakotitalossa tai isossa rivarissa palveluiden vieressä. Reilusti alle mediaanipalkan elää täällä mukavaa elämää. Luontoretkeily tuo myös perheelleni sisältöä elämään.
Vankilaan sellaiset vanhemmat jotka ei auta omia lapsiaan ja hoida elatusvelvollisuuttaan vastuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on ihan liikaa lapsia, jotka mitätöidään jo kotona... mikään ei tule onnistumaan, mitään ei kannata yrittää, yhteiskunta sortaa jne... loputtomiin.
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Olen kyllä jo sen verran vanha, että koulu eikä elämä nuorena ollut mitään suorittamista.
Opettajat ei ainakaan painostaneet mihinkään vaan opettivat. Huoletonta aikaa.
Lukion jälkeen sitten tutkinto. Ja työpaikka irtosi helposti. Tosin mitään hirveätä paloa ei ollut opiskella kun sitä omaa alaa ei mulle taida olla.
Mutta esim siskoni oli hirveä suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Kotikasvatuksemme syytä.
Nyt sitten pähkäilen, että voisin tehdä sitä mistä tykkään. Mutta lutherilainen maailmankatsomus on todella tylsää kärsimystä.
Mietin, että mistä löydän oman kärsimykseni jos elämä onkin liian kivaa?
Sori kaikki kirjoitusvirheet yms
"Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla."
Samalla voi vähän avata, että eivät kaikki korkeakoulutetutkaan nauti vakituisesta työpaikasta tai monen tonnin palkoista. Olisi helpompi sitten nuorison tehdä omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinomainen aloitus. Kyl elämä on ihan karseaa kaaosta, missään ei ole mitään järkeä, tänne me synnytään "parempien" ihmisten orjiksi vaikka puhutaan että kaikilla on samat oikeudet ja eväät tulla suureksi tai vähintään jotenkin menestyneeksi. Se on täyttä tuubaa. Joku syntyy jos suureen menestyneeseen rikkaaseen perheeseen, on hänellä suuremmat mahdollisuudet myös onnistua kuin Porvoon Pertillä joka synty perus duunari perheeseen ja joka on kuin kuka tahansa perus jamppa. Kukaan ei oikeen osaa asiasta puhua siihen sävyyn että elämästä innostuisi jos ei tuotaisi esille menestymistä ja unelmia. Itse se on pakko tajuta miten maailma toimii jos haluaa mukaan suureen "peliin" kuten itse siitä puhun. Sinänsä ei ole paha omasta mielestäni olla sivullinen joka vain tutkailee mitä muut tekee ja tarkkailee. Siinä kyl oppii muiden onnistumisista ja virheistä. Minusta meillä on menty liiallisuuksiin kilpailemisessa ja menestymisessä, paineet on kovat nuorilla. Ei tee hyvää, on ihan ok elää perus elämää ja nauttia hetkellisestä onnesta, siitähän elämä on tehty olit sitten rahallisesti rikas tai et.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ihan liikaa lapsia, jotka mitätöidään jo kotona... mikään ei tule onnistumaan, mitään ei kannata yrittää, yhteiskunta sortaa jne... loputtomiin.
Mistähän tämä johtuu? Haukkuminen.
Itsellä vieläkin soi päässä äitini tokaisut ”kun sinä nyt olet tuommoinen” yms. isä haukkui siskoa lihavaksi (normaalipainoinen). Huono itsetunto? Ja huumorintajuttomuus?
Mietin lapsena, että olisin varmasti jossain toisessa perheessä ihan hyvä lapsi ja harkitsin äitini vaihtoa naapurin äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...
Mikä on vanhempien vastuu tuossa asiassa? Minusta tuo on ensisijaisesti vanhempien kasvatusvastuuta. Kaikkea vastuuta ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle ja julkiselle sektorille.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...
Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?
No voi hyvä tavaton! Eli koulussa pitäisi siis ekaluokasta asti kertoa, että teistä suurimmasta osasta (alueesta riippuen) tulee korkeintaan keskituloisia ja useimmista köyhiä. Turha yrittää ponnistella, koska on niin epätodennäköistä onnistua. Elämästä suurin osa ajasta on tylsää ja kurjaa. Niinkö?
Päinvastoin, yhä enemmän pitäisi korostaa sitä, että ihminen voi vaikuttaa tosi moneen asiaan elämässään. Työttömyys tai köyhyyskään ei tarkoita automaattisesti onnettomuutta. Oman elämän hyvien hetkien ja kiitollisuudenaiheiden löytäminen tuo onnellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ihan liikaa lapsia, jotka mitätöidään jo kotona... mikään ei tule onnistumaan, mitään ei kannata yrittää, yhteiskunta sortaa jne... loputtomiin.
Mistähän tämä johtuu? Haukkuminen.
Itsellä vieläkin soi päässä äitini tokaisut ”kun sinä nyt olet tuommoinen” yms. isä haukkui siskoa lihavaksi (normaalipainoinen). Huono itsetunto? Ja huumorintajuttomuus?
Mietin lapsena, että olisin varmasti jossain toisessa perheessä ihan hyvä lapsi ja harkitsin äitini vaihtoa naapurin äitiin.
Huono itsetunto ja pistetään lapsena saatu huono kasvatus kiertoon omille lapsille.
Juuri näin. Kukaan ei ole kertonut miksi elämme. Kunhan jotain teemme.