Elääkö joku koronan takia omaehtoisessa karanteenissa?
Olen 30+ nainen, sinkku ja asun yksin.
Itsellä alkoi koronan takia eristäytyminen viime vuoden helmikuussa ja käytännössä en liikkunut muualle,
paitsi lenkille/pyöräilemään ja takaisin. Kesästä asti aloin käymään ruokakaupassa ja
apteekissa, muutaman kerran olen myös läheisiä nähnyt ja siinä se. Muuten käytännössä kotona koko aika.
Nyt taas kauppa-asioinnit jäissä koronamuunnosten leviämisen takia :/
Olen mt-ongelmien takia eläkkeellä ja lisäksi olen fyysisesti koronan riskiryhmää. Olen alkanut masentua,
kun oikein mihinkään ei voi koronan takia mennä ja pelottaa, että tuleva kevät menee taas samalla kaavalla kuin edellinen ja mitään tietoa ei ole, koska tilanne päättyy...Olen toki kotona harrastanut esim askartelua ja neulomista, mutta pidemmän päälle sekin käy tylsäksi.
Olen eläkkeellä, joten rahan puolesta pärjään, mutta pelkään, että mielenterveyteni ei kestä tätä
pidemmän päälle. Miten te muut koronan riskiryhmiin kuuluvat/mt-ongelmien kanssa taistelevat jaksatte?
Mitkä ovat selviytymiskeinojanne? Itsellä musiikki, lukeminen ja elokuvat/tv-sarjat auttavat jonkin
verran pakoon todellisuudesta...
Kommentit (27)
Sellaista se on kun pelko rajoittaa elämää. Itse elän aikalailla normaalisti, maski on joskus näön vuoksi nenällä jos sujuvoittaa asiointia
Korona on kuvitteellinen sairaus, kai nyt ootte seuranneet mitä pomomies rapakon takana sanoo. Ainakin persut seuraa.
Kevään, kesän ja alkusyksyn asuin mökillä. Olin yhteydessä vain naapurissa asuviin sukulaisiin. Siellä pärjäsin hyvin. Ruoat tilasin kyläkaupan verkkokaupasta ja hain sieltä kaupasta. Pari kertaa kävin apteekissa, jossa voi asioida ulkoa luukun kautta. Ja jonkun kerran kävin pakettiautomastilla hakemassa verkko-ostoksia.
Syksyllä tulin kotiin. Täällä kaupungissa on tylsää. Muutaman kerran olen maskin kanssa käynyt heti kauppojen avauduttua ostamassa jotain tarvittavaa. Muuten ollut itsekseni.
Ajattelin lähteä takas mökille. Siellä tuli oltua enemmän ulkona.
Joo maaliskuusta asti. Ruoka netistä. Apteekin hoitaa lapsi.
Alle 10x olen jossain puodissa tai postin ym.noutopisteessä käynyt ffp2 maski naamalla. En ole enää työelämässä joten se mahdollistaa tämän.
Syy: En halua vielä leskeksi eikä oma selviytyminenkään mitenkään varmaa olisi.
Aika lailla samoin menee meillä miehen kanssa. Näin toimii pääsääntöisesti myös kaikki tutut ja sehän on suositusten mukaista. Kun enemmistö toimii näin, ollaan oltu suhteellisen hyvässä tilanteessa Suomessa. Nuo vapaamatkustajat rehellisesti vähän äsyttää. Veikkaan että ensiviikolla meillä on taas valmiuslaki käytössä, kiitos heidän.
Töissä joudun käymään, mutta ovat vähentyneet paljon nyt alkuvuodesta. Ulkoilen todella paljon pitääkseni itseni järjissäni, ja kuuntelen podcasteja ja musiikkia. Kavereiden kanssa viestittelen ja soittelen paljon.
5 jatkaa mökillä olisin minäkin jos se olisi huvila eikä mökki.
Mun kaikki tutut on vapaaehtoisessa karanteenissa. Lukuunottamatta kahta opettajaa ja yhtä muuta työntekijää, joka tosin käy vaan yksin toimistossa.
Kaikki tuntemani sukulaiset, ystävät on etätöissä ja pääasiassa tilaa ruoat kaupasta. Kaikki laittaneet harrastukset ym jäihin. Ainoa, mistä korona voi tulla perheeseen, on kouluikäisten lasten kautta.
Vierailija kirjoitti:
5 jatkaa mökillä olisin minäkin jos se olisi huvila eikä mökki.
Nojoo, mun mökki on ihan talviasuttavan ok-talon tavoin rakennettu alle 10v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Korona on kuvitteellinen sairaus, kai nyt ootte seuranneet mitä pomomies rapakon takana sanoo. Ainakin persut seuraa.
Trumpali sanoi sitä flunssaksi ja sama kuva meillä persuillakin on.
Mitä useampi tuttu on sairastanut koronan sitä vähemmän siitä jaksan välittää. Kevään pelko on vaihtunut huijatuksi tulemisen tunteeseen.
Oireeton monilla tai todella pieniä oireita tai lievä flunssakuume. Ei todellakaan mitään influenssamaista koettelemusta. Mutta onneksi näin, influenssa on todella ikävä sairastaa (olen sairastanut tosi pahasti ja siksi pelkäsin koronaa).
Koronassa pahinta on ollut se nenätikkutesti. Tuntuu kuulemma ilkeältä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä useampi tuttu on sairastanut koronan sitä vähemmän siitä jaksan välittää. Kevään pelko on vaihtunut huijatuksi tulemisen tunteeseen.
Oireeton monilla tai todella pieniä oireita tai lievä flunssakuume. Ei todellakaan mitään influenssamaista koettelemusta. Mutta onneksi näin, influenssa on todella ikävä sairastaa (olen sairastanut tosi pahasti ja siksi pelkäsin koronaa).
Koronassa pahinta on ollut se nenätikkutesti. Tuntuu kuulemma ilkeältä.
Toivottavasti kukaan tutuistasi ei saa long covidia, joka voi tulla myös ns helpomman koronan sairastaneille...Aika moni ei tunnu ymmärtävän, että long covid voi viedä jopa työkyvyn, kannattaa googlettaa
Mä tilaisin kaikki ruokaostokset kotiovelle mutta kun se maksaa liikaa ja kauppa on kuitenkin tuossa aika lähellä. Lisäksi mulla on asperger + ADD ja ne hankaloittavat korona-arkea. Plus tietty se että olen yksin asuva nainen ja mulla ei ole autoa, jolla roudata paljon kerralla. Olen yrittänyt suunnitella, että kävisin kaupassa vain kerran viikossa mutta ei se onnistu, väkisin tulee käytyä 2-4 krt/vko ja tunnen siitä ihan hirveää syyllisyyttä. Siis vaikka pidän maskia ja käyn ruuhka-aikojen ulkopuolella ja muuten en edes kotoa poistu mihinkään. Mulla on niin voimakas oikeudentunto. En vaan osaa suunnitella arkea pitkälle. Suomen uskomattoman hidas rokotusvauhti vtuttaa, ei me päästä tällä menolla moneen vuoteen elämään tavallista elämää.
Miksi vanhemmat antavat herranterttujensa hillua tuolla ilman maskia? Eilenkin muuten liki tyhjässä hypermarketissa oli muutama maskiton teinilössi, jotka nauroivat ja vttuilivat kun kävelin ohi. Kyllä vtuttaa, ja juuri näiden takiahan tämä tauti vaan leviää.
Ulkonaliikkumiskielto alkaa tuntua hyvältä ajatukselta. Itse olen elänyt liki karanteeninomaista elämää tammikuusta asti, heti kun ensi tiedot Kiinasta tulivat ilmi.
Joo, olen ollut maaliskuusta lähtien. Tiukkaa välillä, mutta olen onneksi muutenkin aika erakkoluonne
Sanoisin että 99% suomalaisista elää 90% ajasta omaehtoisessa karanteenissa. Kaupassa pitää käydä kun ei ole varaa kotiinkuljetuspalveluihin, joskus harvoin näkee muita eristäytyviä ystäviä, julkista liikennettä on pakko käyttää autottomana, mutta ei ruuhka-aikaan. Kaikki mihin normaalisti menisin, on kiinni (kirjastot, uimahalli, yms.) joten mitäs tässä. Onneksi on netti.
Olen pian keski-ikäinen nainen ja eristäydyn tällä hetkellä lukuunottamatta ruokakaupassa asioimista. Olen alkanut syödä koronan aiheuttamaan ahdistukseen ja painoa on alkanut kertyä :/ En oikein muuten osaa käsitellä ahdistusta, tosin päiväkirjaa välillä kirjoitan. Musiikki ja runous myös tärkeää.
En uskalla tavata ystäviä ja perheenjäsenistä tapaan vain niitä, ketkä myös eristäytyvät. Olen sydämen takia riskiryhmää...
Kuinka pitkään aiotte jatkaa lähes täydellistä eristystä? Oletteko valmiit siihen koko loppuelämänne? Uskotteko tosiaan, että rokote ratkaisee ongelman lopullisesti?
CNN:llä oli artikkeli, jossa Etelä-Afrikan virusmuunnokseen ei ehkä toimi enää rokote. Tutkimus oli hyvin pieni, eikä sitä oltu vertaisarvioitu, mutta suunta voi kuitenkin olla tämä, että rokote ei enää tehoa kaikkiin muunnoksiin.
Eletään aika lailla eristyksissä, työt etänä ja ruuat tilataan kotiin. Lähikaupasta haetaan täydennyksiä jos jokin pääsee loppumaan ja on pakko mennä, mutta aina maski päällä ja nopeasti sisään ja ulos. Lapset ovat päiväkodissa, joten niitä kontakteja ei voi välttää. Päiväkoti on onneksi tosi pieni, ja he ovat samassa ryhmässä. Syksyllä alkaa esikoisella esikoulu toisessa yksikössä, joten sitä kautta kontaktien määrä tuplaantuu, mutta toivon että tilanne olisi silloin jo parempi.
Ihmissuhteisiin tämä tietysti eniten vaikuttaa, ja huomaan että pidämme yhteyttä lähinnä muihin eristäytyneisiin ystäviin. Lähipiiristä löytyy myös huolettomia tyyppejä, ja tämä erilainen suhtautuminen luo etäisyyttä ja kitkaa, kun kumpikaan osapuoli ei ymmärrä toista. Toiset ei ymmärrä miksemme voi tulla kylään / synttäreille tms, ja me puolestamme emme ymmärrä miksi jotain 10 lapsen synttäreitä edes järjestetään. Tämä ilmapiirin kiristyminen on mielestäni epämukavin asia koko koronassa, ja koitan olla ymmärtäväinen, mutta samalla harmittaa se, että nämä huolettomat reissaajat ja juhlijat hankaloittavat niin paljon muiden elämää ja aiheuttavat kustannuksia.
Hyvin pitkälti joo. En käy missään, jos ei ole pakko.
Töissä käyn, mutta siellä on helppo välttää ihmisiä. Puhelimitse hoituu opastus ja muu kommunikaatio.
Kauppa-asiat hoidan soittamalla kyläkauppaan tilauksen, maksan ostokset verkkopankilla ja noudan kaupan takaovelta ostokset.
Kissan ja koiran ruoat ja hiekat tilaan netistä kotiinkuljetuksella.
Kerään aina pinon asiointeja jos niitä on ja käyn sitten kaikki kerralla, niin ei tarvitse usein kylillä käydä. Nyt on pakko lähteä käymään, kun on postiin vietävää ja apteekista pitäisi hakea kissalle lääkkeet. Täydennän samalla apteekkitavaran kotivaran. Käyn myös Alkossa. Sitten ei tarvitse taas viikkokausiin käydä missään.