Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, alakoululainen ihailee "rikasta" kaveria jonka vanhemmilla on kuulemma varaa ostaa ihan mitä vaan
15.01.2021 |
Olemme ihan tavallinen pieni- ja keskituloisen rajoilla häilyvä perhe, jossa ei nuukailla mutta ei myöskään ostella mitään turhanpäiväistä ja arvostetaan laatua määrän sijaan. Meillä on kasvatettu lapsia ymmärtämään talouden päälle jo pienestä pitäen ja keskeinen ajatus on koko ajan ollut, ettei rikkaaksi tulla rahaa tuhlaamalla. Kumpikin vanhemmista on kokenut köyhän lapsuuden ja joutunut opettelemaan rahankäytön kovimman kautta, toinen vielä ulosotonkin kouluttamana. Nykyään meillä on elämän peruspuitteet hyvin kasassa ja pesämuna kasvamassa pikkuhiljaa. Mistään ei meillä ole pula.
Vaan toinen lapsistamme on ihan mahdoton harakka, mitä kaikkeen uuteen ja kiiltävään tulee, eikä asiaa auta luokkakaverit, jotka ovat alkaneet nokitella tavaroilla ja vertailemaan esim. puhelimia keskenään. Meiltä on hajonnut niin monta kallista puhelinta ja tiedetään kokemuksesta, että halvallakin pärjää, ettei ole mitään kiinnostusta ostaa kalliita puhelimia aivan turhaan. Samaten uusia leluja ja varusteita ei hankita hetken mielijohteesta, vaikka rahaa olisikin.
Tästä kaikesta lapsi on tehnyt sellaisen päätelmän, että me ollaan tosi köyhiä ja että hän haluaisi olla kuin "rikas" kaverinsa, jonka vanhemmilla on kaverin omien sanojen mukaan varaa ostaa ihan mitä vaan lapset haluaa. Tiedän kyllä, että asia todennäköisesti ei ole ihan näin, ja lapsikin ehtii kasvun myötä ymmärtämään asioita paremmin. Mutta ärsyttää vaan niin vietävästi ympäristön vaikutus asiassa, jossa on yrittänyt kasvattaa lapsen hyvien arvojen mukaisesti.
Jotenkin tuo ostohimo ja kilpavarustelu alkoi aikaisemmin, kuin olisin osannut sitä odottaa. Vähän hirvittää, mitä tästä lapsista oikein vielä kasvaa nykyisessä kulutusyhteiskunnassa :(
Ajatuksia, kokemuksia?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuo rahalla fleksailevat kakarat on todellisuudessa joko köyhistä tai nousukasperheistä. Surullista silti, jos jo alakoulussa on tuollaisia paineita.
Jotenkin saat sosiaalisen nousun/taloudellisen menestymisen kuulostamaan huonolta asialta käyttämällä sanaa "nousukas".
No, jotenkin niiin tyypillistä suomalaista mentaliteettia. Kaikki pitäisi olla harmaata ja tasapäistettyä ettei vaan kellään olisi enempää kuin muilla.
No sori, mutta mun mielestä on junttia leveillä
joillain ylikalliilla puhelimilla ja merkkivaatteilla. Miksi muuten niitä ostetaan kuin sen näyttämiseksi, että on rahaa?Esimerkiksi Vuittonin monen tonnin laukut on pelkästään statussymboleita, joissa ei ole mitään muuta eroa muutaman satasen laukkuihin kuin merkki, jonka merkitys on ihan ihmisten korvien välissä.
Käytännöllisenä suomalaisena pidän tyhmänä rahan heittämistä kankkulan kaivoon.
Puhut nyt aivan eri asiasta.
Kyse oli menestymisestä ja siitä miten siihen suhtaudutaan, ei statussymboleiden ostelusta.
Ihminen voi olla taloudellisesti menestynyt ja silti omata huonon maun... Tietynlainen brassailu nyt vaan on tyylitöntä. Paksut kultaketjut vaikka esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ärsyynnyt siitä - olet kateellinen/katkera? Lapset ovat ihailleet rikkaiden perheiden lapsia aina - ja tulevat niin tekemään tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuo rahalla fleksailevat kakarat on todellisuudessa joko köyhistä tai nousukasperheistä. Surullista silti, jos jo alakoulussa on tuollaisia paineita.
Jotenkin saat sosiaalisen nousun/taloudellisen menestymisen kuulostamaan huonolta asialta käyttämällä sanaa "nousukas".
No, jotenkin niiin tyypillistä suomalaista mentaliteettia. Kaikki pitäisi olla harmaata ja tasapäistettyä ettei vaan kellään olisi enempää kuin muilla.
No sori, mutta mun mielestä on junttia leveillä
joillain ylikalliilla puhelimilla ja merkkivaatteilla. Miksi muuten niitä ostetaan kuin sen näyttämiseksi, että on rahaa?Esimerkiksi Vuittonin monen tonnin laukut on pelkästään statussymboleita, joissa ei ole mitään muuta eroa muutaman satasen laukkuihin kuin merkki, jonka merkitys on ihan ihmisten korvien välissä.
Käytännöllisenä suomalaisena pidän tyhmänä rahan heittämistä kankkulan kaivoon.
Puhut nyt aivan eri asiasta.
Kyse oli menestymisestä ja siitä miten siihen suhtaudutaan, ei statussymboleiden ostelusta.
Ihminen voi olla taloudellisesti menestynyt ja silti omata huonon maun... Tietynlainen brassailu nyt vaan on tyylitöntä. Paksut kultaketjut vaikka esimerkiksi.
Toki näin mutta en edelleenkään näistä puhunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma alakoululaiseni tuo myös näitä viestejä, että sillä ja sillä kaverilla on puhelin uusinta uutta, pleikkarit, uudet kengät ja uusi takki taas ja sitä ja tätä. Olen selittänyt lapselleni, mielestäni onnistuneesti, etten ostaisi jatkuvasti uusia luureja vaikka olisi rahaakin. Koska tavaran ostaminen on epäekologista. Se on valinta. Olen sanonut, että minulla olisi kyllä varaa ostaa se ja tämä, mutta valitsen toisin.
Nyt tuntuu olevan keskustelun keskiössä se, että kaikki haluavat sitä kamaa määrättömästi, mutta vain joillakin on siihen varaa. Itse ajattelen että nämä krääsää ja roinaa ja merkkikamaakin ylettömästi ostelevat ovat henkisesti aika köyhiä...
Ei oma lapseni ryysyissä kulje, mutta olen koettanut kasvattaa siihen, että tavaran ostaminen ei tee onnelliseksi eikä ole hyväksi maapallolle.
Ihan samaa mietin. Joidenkin vastaajien mielestä tavaran ostelu on ilmeisesti niin tärkeä itseisarvo, että kannattaa kannustaa lasta opiskelemaan hyvään ammattiin, jotta on varaa ostella tavaraa. Mitään ongelmaa ei nähdä siinä, että pienet koululaiset vertailee tavaroitaan ja niiden arvoa. Nousukkaiden asenne, sanon minä.
Vaan entä jos kasvattaisi lapsen arvostamaan elämässä muutakin kuin tavaraa, jolloin lapsi voisi opiskella mitä haluaa ja toteuttaa itseään elämässä muilla tavoilla kuin krääsää shoppaillen? Todennäköisesti tämä jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaa onnellisempaa elämää.
Eli mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Miten voisin kasvattaa esimerkiksi sinut arvostamaan Steven Seagalin elokuvia?
ohis
Vaikeaa sanoa mitään yhtä oikeaa vastausta asiaan, koska eri ihmisille nuukailu tai kaiken tarvittavan omistaminen tarkoittaa niin eri asioita. Lapsilla kokemus voi myös olla erilainen kuin aikuisilla. Eri ihmiset ovat tyytyväisiä eri asioihin ja tarpeen määritelmä subjektiivinen. Suomessa köyhäkin on rikas, jos vertaa vaikka Intian katulapseen, ja Suomen rikas köyhä, jos vertaa miljardöörien lapsiin.
Lapsilla kuitenkin merkitsevä tekijä on omien tavaroiden "myyminen" toisille. Jotkut vain saavat joko persoonallaan tai puheillaan jotkut tavarat näyttämään myös muiden silmissä tosi haluttavilta, vaikka tarvetta ei olisikaan. Aikuisilla on ainakin jonkinlainen teoreettinen mahdollisuus vastustaa tällaista mainontaa, mutta aikuistenkin maailmassa on samaa; joku antaa oman persoonansa brändin käyttöön, joka sitten houkuttaa kohderyhmää.
Te aikuisina olette niitä, joille myydään tavaraa kestävyydellä, laadulla ja ekologisuudella, koska te ymmärrätte niiden laajan merkityksen. Lapsesi ei kuulu samaan ryhmään. Hänen arvonsa eivät ole samat ja nuo arvot eivät yleensäkään ole lapsille vielä tärkeitä, koska omaa identiteettiä vielä haetaan ja omaa paikkaa maailmassa etsitään. Asia korjaantuu ajan kanssa, jos lapsesi on sille taipuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla tämän hetken ilmiö tuo ns. luksuselämän havittelu ja että kaikki pitäisi olla ulospäin niin hienoa. Rasittavaa. Toivon mukaan ymmärtävät jossain vaiheessa elämää, millä asioilla on oikeasti merkitystä ja mitkä on toisarvoisia. Jatkuvasti saa olla keskustelemassa nuoren kanssa aihepiiriin liittyen.
T. teinin äitiJep. IG, YouTube ja TikTok tuntuu entisestään ruokkivan tätä jo pienillä lapsilla.
Hassua, että ketjussa niin moni puolustelee ns. luksuselämän arvoa, mutta jos aloittaisi ketjun vaikka IG-tähdistä tai Dubai-escorteista niin ääni kellossa muuttuisi samantien.
Hassua miten puhe kääntyi luksuselämään ja Vuittoneihin, vaikka aloituksessa ei mielestäni sellaisesta puhuttu ollenkaan. Tässä on lukijalla omat värittyneet mielikuvat pelissä, jos yhdistää siihen, että lapsi haluaa mielestään kivoja tavaroita. Onko Reiman ostaminen pienelle lapselle vain lopun alkua, joka jatkuu iphonella koulussa ja päättyy näihin monen tonnin tavaroihin ja Dubaihin tai mihin lie? Mistä tämä porttiteoria alkaa ja mitkä merkit tähän kuuluvat? Onko jokin selkeä hintaraja, mitä ei saa ylittää?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma vähän toisinpäin. Jatkuvasti lapsen kaveri tuo esiin (eli ilmeisesti kotona puhuvat asiasta) sitä vertailua, kun meillä on rahaa ja mahdollisuuksia ostella. Tämä ei kylläkään näy juurikaan elämässämme. Toki asumme turvallisella seudulla kivassa talossa ja lapsilla mahdollisuuksia harrastaa jne. Mutta emme ole mitään kovia kuluttajia. Vasta noiden kommenttien jälkeen lapset alkoivat todella miettimään, että mitä kenelläkin myös lähipiirissä on ja miten varallisuus on kertynyt.
Meillä sama. Lapsen kaveri on useamman kerran maininnut meidän lapselle, että meillä on liikaa rahaa. Puhuu siitä myös jatkuvasti muille yhteisille kavereille. Oikeasti sen kaverin vanhemmat tienaa paljon enemmän kuin me. Meillä harkitaan rahan käyttö tarkkaan ja siihen on lapsia myös yritetty opastaa, vaatteet ja tarvikkeet on pääasiassa käytettyjä tai alennuksesta ostettuja. Lapsen kaveri saa pääasiassa uutena kaiken sisarustensa kanssa ja heillä on useita kalliita harrastuksia. Ennen koronaa matkustelivat paljon ulkomailla, käyvät ulkona syömässä useamman kerran kuukaudessa. Tuo rahapuhe alkoi sen jälkeen, kun hankittiin pari hevosta. Kaveri haluaisi myös ratsastaa, mutta siihen ei ole enää aikaa muilta harrastuksilta. Ollaanhan me varmasti hyvätuloisia moneen muuhun verrattuna, mutta perheen hevoshaaveiden takia ollaan monesta muusta asiasta luovuttu ja säästetty 10 vuotta, jotta se olisi mahdollista.
Meidän lasta asia vaivaa eniten sen takia, että toisen kaverin perhe on oikeasti pienituloinen
ja hän pelkää kaverin pahoittavan mielensä puheiden takia.
Kun olin itse lapsi, minua kiusattiin perheen köyhyyden takia. Ei ollut merkkivaatteita, en ollut ikinä käynyt lapissa tai ulkomailla, ei ollut varaa harrastaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nuo rahalla fleksailevat kakarat on todellisuudessa joko köyhistä tai nousukasperheistä. Surullista silti, jos jo alakoulussa on tuollaisia paineita.
Jotenkin saat sosiaalisen nousun/taloudellisen menestymisen kuulostamaan huonolta asialta käyttämällä sanaa "nousukas".
No, jotenkin niiin tyypillistä suomalaista mentaliteettia. Kaikki pitäisi olla harmaata ja tasapäistettyä ettei vaan kellään olisi enempää kuin muilla.
No sori, mutta mun mielestä on junttia leveillä
joillain ylikalliilla puhelimilla ja merkkivaatteilla. Miksi muuten niitä ostetaan kuin sen näyttämiseksi, että on rahaa?Esimerkiksi Vuittonin monen tonnin laukut on pelkästään statussymboleita, joissa ei ole mitään muuta eroa muutaman satasen laukkuihin kuin merkki, jonka merkitys on ihan ihmisten korvien välissä.
Käytännöllisenä suomalaisena pidän tyhmänä rahan heittämistä kankkulan kaivoon.
Puhut nyt aivan eri asiasta.
Kyse oli menestymisestä ja siitä miten siihen suhtaudutaan, ei statussymboleiden ostelusta.
Ihminen voi olla taloudellisesti menestynyt ja silti omata huonon maun... Tietynlainen brassailu nyt vaan on tyylitöntä. Paksut kultaketjut vaikka esimerkiksi.
Vaatii tietynlaisen ihmisen, joka ärsyyntyy vaikkapa nyt kultaketjuista. Minulle on ihan sama millaisia käätyjä kukin kantaa tai ostaa. Ääneen brassailu siten, että luulee toisen olevan kateellinen on tietysti naurettavaa, mutta miksi siitäkään olisi syytä ärsyyntyä tai provosoitua, jos ei oikeasti oma kateus nosta päätä.
Jos minulle joku näyttää ostamaansa sikakallista asiaa, niin suhtaudun siihen ihan kuin näyttäisi ostamaansa halpaa tuotetta. Kiva jos on ostamaansa tyytyväinen, vaikka ei omaan makuuni olisikaan. Kehun, jos oikeasti tykkään. Sanon, jos oikeasti haluaisin sellaisen itsekin.
Mitä väliä sillä minulle on, että mitä kukin ostaa tai kuinka paljon kelläkin on rahaa. Hyvä jos jotkut ostavat kalliita tuotteita niin pysyy kansantalous paremmin kunnossa. Tyylikkäitä ihmisiä nyt on harvassa yleensäkin. Näin aiheen vierestä.
Eri
Jaahas taas näitä tarinoita.
....emme tuhlaa.. selvä.
Monta kallista puhelin tä rikki, pärjää halvemmalla... Jasså?
Ilmeisesti eka lause ei ollutkaan totta. Ja Harakka mainen käytös on ihan kotoa opittu ihanteena sittenkin.
perseen arvot sisältävät sisäisen contradiction. Korjaa se ekana. Johon tosin menee hirveen monta vuotta jolla pitäisi olla johdonmukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni alkoi alakouluiässä tekemään tuollaisia vertailuja ja aina meidän perhe hävisi. Ei tämä nyt ihan ylettömiin mittasuhteisiin mennyt, mutta oli jotenkin isku vyön alle, kun esikoinen ei tehnyt tällaista ikinä. Kun oli viidennellä luokalla, ostinkin hänelle ensimmäiset "merkkivaatteet", joista oli sitten tosi onnellinen. Kun meni seiskalle, olisi voinut luulla menon vain yltyvän, mutta eikö mitä. Alakoululuokka "idyllisessä pikkukoulussa" oli oikea kiusaamisen pesä, jossa vertailtiin vaatteet ja puhelimet, hakattiin ja haukuttiin toisia, leviteltiin somessa vaikka mitä; yläkoulussa on paljon mukavampi luokkahenki!
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että näiden haluamisten ja vertailujen lähde ei aina ole lapsen suunnattomassa ahneudessa vaan kaveripiirissä, jossa on ainakin koulussa vain pakko kestää tunnista, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos tulet jatkuvasti haukutuksi ja hakatuksi, kun sinulla ei ole puhelinta X, varmaan aika pian sellaisen haluat. Ja toisin kuin joskus väitetään, on myös näitä perheitä, joissa lapset ihan oikeasti saavat kutakuinkin kaiken haluamansa. Jos haluaa uuden pyörän, sen kuin rikkoo tahallaan edellisen vaihteet. Tietysti aikuinen tajuaa, ettei ole tervettä tuokaan eli vaikka olisi miten rahaa missä kieriä, niin millaiset ihmissuhteet ovat perheessä, jossa lapsi rikkoo tahallaan tavaroita saadakseen uusia ja vanhempihan ostaa, koska pelkää lastaan.
Jos tämä olisi totta, niin koulukiusaaminen tapahtuisi aina niin päin, että ne joilla on varaa kuluttaa (tai ainakin näyttävät sen ulospäin) kiusaisivat niitä, joilla ei ole/ joiden vanhemmat eivät suostu kuluttamaan.
Näin asia ei kuitenkaan ole. Kyllä kiusaajina on hyvin usein niitä, jotka elävät puutteessa ja kurjuudessa. Kaikenlaisista taustoista tulee kiusaajia.
No tämä oli totta lapseni luokalla. Muilla luokilla voi olla tietysti toisinkin. Kirjoitin vain meidän perheen kokemuksen.
Tavallaan puhut omasta kokemuksesta, mutta käytät aika yleistävää kieltä silti.
Tarkoitukseni ei ollut yleistää. Kirjoitin ehkä aika pontevasti, koska itse tajusin lapseni kokemuksen myötä kuinka yksioikoisesti tähän "tavaroiden haluamiseen" suhtaudutaan, sillä ainakin täällä av:lla usein kirjoitetaan, kuinka lapset ovat itsekkäitä ja ahneita ja siksi haluavat tavaroita. Tajusin itse, että esim. juuri luokkahenki vaikuttaa paljon asiaan. Kun lapseni meni hyvähenkisemmälle luokalle, ei hänellä enää ole ollut sellaista tarvetta "päteä ja näyttää" omistamalla mm. merkkivaatteita. En tosiaan yritä väittää, että tämä lapseni kokemus olisi todellakaan ainoa asiaa selittävä.
Alue: Aihe vapaa
Puhut nyt aivan eri asiasta.
Kyse oli menestymisestä ja siitä miten siihen suhtaudutaan, ei statussymboleiden ostelusta.