Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, alakoululainen ihailee "rikasta" kaveria jonka vanhemmilla on kuulemma varaa ostaa ihan mitä vaan
15.01.2021 |
Olemme ihan tavallinen pieni- ja keskituloisen rajoilla häilyvä perhe, jossa ei nuukailla mutta ei myöskään ostella mitään turhanpäiväistä ja arvostetaan laatua määrän sijaan. Meillä on kasvatettu lapsia ymmärtämään talouden päälle jo pienestä pitäen ja keskeinen ajatus on koko ajan ollut, ettei rikkaaksi tulla rahaa tuhlaamalla. Kumpikin vanhemmista on kokenut köyhän lapsuuden ja joutunut opettelemaan rahankäytön kovimman kautta, toinen vielä ulosotonkin kouluttamana. Nykyään meillä on elämän peruspuitteet hyvin kasassa ja pesämuna kasvamassa pikkuhiljaa. Mistään ei meillä ole pula.
Vaan toinen lapsistamme on ihan mahdoton harakka, mitä kaikkeen uuteen ja kiiltävään tulee, eikä asiaa auta luokkakaverit, jotka ovat alkaneet nokitella tavaroilla ja vertailemaan esim. puhelimia keskenään. Meiltä on hajonnut niin monta kallista puhelinta ja tiedetään kokemuksesta, että halvallakin pärjää, ettei ole mitään kiinnostusta ostaa kalliita puhelimia aivan turhaan. Samaten uusia leluja ja varusteita ei hankita hetken mielijohteesta, vaikka rahaa olisikin.
Tästä kaikesta lapsi on tehnyt sellaisen päätelmän, että me ollaan tosi köyhiä ja että hän haluaisi olla kuin "rikas" kaverinsa, jonka vanhemmilla on kaverin omien sanojen mukaan varaa ostaa ihan mitä vaan lapset haluaa. Tiedän kyllä, että asia todennäköisesti ei ole ihan näin, ja lapsikin ehtii kasvun myötä ymmärtämään asioita paremmin. Mutta ärsyttää vaan niin vietävästi ympäristön vaikutus asiassa, jossa on yrittänyt kasvattaa lapsen hyvien arvojen mukaisesti.
Jotenkin tuo ostohimo ja kilpavarustelu alkoi aikaisemmin, kuin olisin osannut sitä odottaa. Vähän hirvittää, mitä tästä lapsista oikein vielä kasvaa nykyisessä kulutusyhteiskunnassa :(
Ajatuksia, kokemuksia?
Kommentit (71)
Kuka hitto täällä alapeukuttaa kommentteja, joissa suhtaudutaan turhaan kuluttamiseen kriittisesti :D Kai nyt vuonna 2021 ollaan jo yhtä mieltä siitä, että tavara ei tee onnelliseksi, raha kannattaa sijoittaa ihan muihin kohteisiin ja lisäksi maailma hukkuu jo valmiiksi p*skaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hieman keskivertoa paremmat tulot, mutta eletään aika vaatimattomasti ja yhden lapsen hyvä ystävä on noiden verolistojen yläpäässä olevan lapsi. Siellä perheessä pienilläkin lapsilla on tonnin puhelimet ja perheellä on iso talo, hieno auto jne. Lapsi joskus siitä kotona on puhunut, mutta on selitetty, että olisi meilläkin varaa ostaa tonnin puhelin, mutta mielummin käytetään se raha muuten ja kaverin perheellä on varaa sekä puhelimeen että siihen muuhun. Tähän lapsi on tyytynyt ja iloinnut joskus saamastaan merkkivaatteesta ym.
Mutta jos kaveripiirissä kovasti vertailua ja kiusaamistakin merkkivaatteisiin ym liittyen, ei se kotona puhuminen välttämättä lapsen kateuden fiiliksiä poista, meillä ei tuollaista onneksi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma vähän toisinpäin. Jatkuvasti lapsen kaveri tuo esiin (eli ilmeisesti kotona puhuvat asiasta) sitä vertailua, kun meillä on rahaa ja mahdollisuuksia ostella. Tämä ei kylläkään näy juurikaan elämässämme. Toki asumme turvallisella seudulla kivassa talossa ja lapsilla mahdollisuuksia harrastaa jne. Mutta emme ole mitään kovia kuluttajia. Vasta noiden kommenttien jälkeen lapset alkoivat todella miettimään, että mitä kenelläkin myös lähipiirissä on ja miten varallisuus on kertynyt.
No kotona on vähän pakko puhua asiasta. Jos lapsi kyselee, miksi minä en saa sitä ja tätä, mutta Veeti saa, ja miksi minä en pääse tuonne, vaikka Peetu pääseekin sinne, niin en voi sanoa lapselle, että ei nyt puhuta siitä. Sen sijaan sanon, että Veetin ja Peetun perheellä on enemmän rahaa kuin meillä ja siksi heillä on varaa näihin asioihin.
Tuossa perheessä pyyhkii taloudellisesti kuitenkin ihan hyvin. Tai siltä vaikuttaa. Ei meidän tavat kuluttaa eroa juuri mitenkään.
Meillä lapsen koti on rikkaiden omakotialueella, ja me asutaan viereisessä kaupunginosassa kerrostalossa.
Vähän on kysellyt, miksi kavereilla on niin isoja koteja, suuret omakotitalot ja isot pihat, joillakin on uima-altaat ja Teslat pihassa. Sanotaan aina, että me ei tarvita isoa, meitä on vain kolme eikä tarvita hirveästi tilaa.
Moni kaveri kuitenkin mielellään tulee meille kylään. Itse salaa otan paineita, kun "miljonäärilapset" tulevat, heillä käy siivoojat ja meillä jää maitolasit pöytään ja kalsarit lattialle... Yritetään ottaa rennosti kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen koti on rikkaiden omakotialueella, ja me asutaan viereisessä kaupunginosassa kerrostalossa.
Vähän on kysellyt, miksi kavereilla on niin isoja koteja, suuret omakotitalot ja isot pihat, joillakin on uima-altaat ja Teslat pihassa. Sanotaan aina, että me ei tarvita isoa, meitä on vain kolme eikä tarvita hirveästi tilaa.
Moni kaveri kuitenkin mielellään tulee meille kylään. Itse salaa otan paineita, kun "miljonäärilapset" tulevat, heillä käy siivoojat ja meillä jää maitolasit pöytään ja kalsarit lattialle... Yritetään ottaa rennosti kuitenkin!
Siis anteeksi: Meidän lapsen KOULU on rikkauden omakotialueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä tuossa kalliitkaan puhelimet yms auta. Meillä esimerkiksi on välillä aikuisten perintönä ollut lapsilla ihan huippukännyköitä käytössä ja silti valittavat kun mukamas kavereiden mukaan joku satasen kännykkä X on parempi koska siinä on joku juttu Y. Eli aika usein se tavara on paras joka luokan "koviksella" on hinasta välittämättä.
Voisi myös sanoa, että raha ja tavara eivät kuitenkaan tuo onnea. Ne helpottavat joitain juttuja, mutta onnea niillä ei saa.
Sitä paitsi aina löytyy omaa perhettä varakkaampia ihmisiä. Mitä perheissä ostellaan voi olla myös perheen oma valinta, mihin rahaa halutaan käyttää. Joidenkin arvomaailmaan eivät sovi matkat, vaikka niihin olisi rahaa. Jotkut pyrkivät hankkimaan mahdollisimman monen tavaran kierrätyksestä, ihan periaatteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
luovuta, käsken muksun pakata kamansa ja käyt nakkaan sen näille rikkaille kamoineen. Ne voi sitten nakkaa sen viranomaisille jos eivät innostu. Huostaan vaan saatte säästettyä rahaa elämiseenkin.
Täysin samaa mieltä. Huostaan vain. Toisin kuin yleisesti hypetetään muksut ei tuo onnellisuutta ja rakkautta mukanaan. Huostassa mukula oppii mitä on köyhyys ja selviytyminen toisten rippellä. Loppuu se kitinä kaverin faijan rahoista.
Sanokaa mitä sanotte, mutta tonnin puhelin alakoululaisen kädessä on vanhempien järjen köyhyyttä. Vaikka olisi kuinka suuret tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni alkoi alakouluiässä tekemään tuollaisia vertailuja ja aina meidän perhe hävisi. Ei tämä nyt ihan ylettömiin mittasuhteisiin mennyt, mutta oli jotenkin isku vyön alle, kun esikoinen ei tehnyt tällaista ikinä. Kun oli viidennellä luokalla, ostinkin hänelle ensimmäiset "merkkivaatteet", joista oli sitten tosi onnellinen. Kun meni seiskalle, olisi voinut luulla menon vain yltyvän, mutta eikö mitä. Alakoululuokka "idyllisessä pikkukoulussa" oli oikea kiusaamisen pesä, jossa vertailtiin vaatteet ja puhelimet, hakattiin ja haukuttiin toisia, leviteltiin somessa vaikka mitä; yläkoulussa on paljon mukavampi luokkahenki!
Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että näiden haluamisten ja vertailujen lähde ei aina ole lapsen suunnattomassa ahneudessa vaan kaveripiirissä, jossa on ainakin koulussa vain pakko kestää tunnista, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Jos tulet jatkuvasti haukutuksi ja hakatuksi, kun sinulla ei ole puhelinta X, varmaan aika pian sellaisen haluat. Ja toisin kuin joskus väitetään, on myös näitä perheitä, joissa lapset ihan oikeasti saavat kutakuinkin kaiken haluamansa. Jos haluaa uuden pyörän, sen kuin rikkoo tahallaan edellisen vaihteet. Tietysti aikuinen tajuaa, ettei ole tervettä tuokaan eli vaikka olisi miten rahaa missä kieriä, niin millaiset ihmissuhteet ovat perheessä, jossa lapsi rikkoo tahallaan tavaroita saadakseen uusia ja vanhempihan ostaa, koska pelkää lastaan.
Jos tämä olisi totta, niin koulukiusaaminen tapahtuisi aina niin päin, että ne joilla on varaa kuluttaa (tai ainakin näyttävät sen ulospäin) kiusaisivat niitä, joilla ei ole/ joiden vanhemmat eivät suostu kuluttamaan.
Näin asia ei kuitenkaan ole. Kyllä kiusaajina on hyvin usein niitä, jotka elävät puutteessa ja kurjuudessa. Kaikenlaisista taustoista tulee kiusaajia.
No tämä oli totta lapseni luokalla. Muilla luokilla voi olla tietysti toisinkin. Kirjoitin vain meidän perheen kokemuksen.
Tavallaan puhut omasta kokemuksesta, mutta käytät aika yleistävää kieltä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma vähän toisinpäin. Jatkuvasti lapsen kaveri tuo esiin (eli ilmeisesti kotona puhuvat asiasta) sitä vertailua, kun meillä on rahaa ja mahdollisuuksia ostella. Tämä ei kylläkään näy juurikaan elämässämme. Toki asumme turvallisella seudulla kivassa talossa ja lapsilla mahdollisuuksia harrastaa jne. Mutta emme ole mitään kovia kuluttajia. Vasta noiden kommenttien jälkeen lapset alkoivat todella miettimään, että mitä kenelläkin myös lähipiirissä on ja miten varallisuus on kertynyt.
No kotona on vähän pakko puhua asiasta. Jos lapsi kyselee, miksi minä en saa sitä ja tätä, mutta Veeti saa, ja miksi minä en pääse tuonne, vaikka Peetu pääseekin sinne, niin en voi sanoa lapselle, että ei nyt puhuta siitä. Sen sijaan sanon, että Veetin ja Peetun perheellä on enemmän rahaa kuin meillä ja siksi heillä on varaa näihin asioihin.
Lapselle kannattaa pienestä pitäen opettaa ettei aina saa mitä haluaa. Jos vaatii uusinta Iphonea niin osta lapselle vanha Nokialainen kirpparilta. Jos itkee merkkivaatteita niin nakkaa kangasta syliin ja sano että ommelkoon itse. Jos mankuu huvipuistoon niin vie lapsi mummolaan. Jos pyytää viikkorahaa niin sanokaa lapselle että menköön töihin. Jos kinuaa elokuviin niin löy kirja lapsen kouraan ja käske lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka hitto täällä alapeukuttaa kommentteja, joissa suhtaudutaan turhaan kuluttamiseen kriittisesti :D Kai nyt vuonna 2021 ollaan jo yhtä mieltä siitä, että tavara ei tee onnelliseksi, raha kannattaa sijoittaa ihan muihin kohteisiin ja lisäksi maailma hukkuu jo valmiiksi p*skaan?
Varmaan riippuu ihan sun asenteestasi, ulosannistasi ja mitä kaikkea muuta samalla sanot. Laitapa sellaisen kommentin numero, niin keskustellaan tarkemmin!
Vierailija kirjoitti:
Miksi hajotat kalliita puhelimia?
Osta halvempia niin kauan että oppivat/ opit käyttämään niitä.
Eikö aloituksessa juuri niin sanottukin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsenhan on hyvä oppia että kun tekee töitä saa rahaa ja voi ostaa kaikkea kivaa.
Vierailija kirjoitti:
No lapsenhan on hyvä oppia että kun tekee töitä saa rahaa ja voi ostaa kaikkea kivaa.
Jaahas, täällä on taas porvaria leikkivät Ylis-Jonnet päivystämässä.
Suurin osa työssäkäyvistä suomalaisista ei todellakaan voi ostaa mitä huvittaa. Keskiluokan elintaso meillä ei ole mikään leveä. Suuri osa perheistä elää aloittajan perheen tavoin.
Eikä se ole aina valintakysymys, nimittäin hyvätuloiset pestit ovat harvassa eikä kaikilla ole niihin kerta kaikkiaan älyä taikka osaamista.
Ja sen lisäksi "kivan ostelu" on jotenkin lapsellinen tavoite elämässä. Vaan kukin tavallaan.
Vieläkö tänä päivänä joku ihailee rikkaita?
Ihan samat ongelmat niillä on kuin muillakin, ja homman mennessä perseelleen vielä isommat.
Xepra kirjoitti:
Lapsille olisi hyvä opettaa että vertailu on turhaa ja se ei toimi. Joillain on jotkut asioita paremmin ja jotkut asiat huonommin. Jos tätä ei opeteta, kasvatetaan aikuisia heikolla itsetunnolla, jotka jatkavat itsensä vertailua toisiin. Ja aina häviävät, koska vertailevat niitä asioita, jotka on heillä huonommin ottamatta huomioon että heillä saattaa olle lukuisampi joukko asioita paremmin kuin vertailun kohteella. Varakkaalla voi olla terveys ongelmia, huonoja ihmissuhteita tai muita ongelmia joita vertailija ei tiedä vaan näkee vain parhaat palat.
Tavallaan olet oikeassa mutta joskus siitä vertailusta voi olla hyötyäkin.
Voi esim opettaa, että huomaatko heidän äiti on lääkäri ja isä on yrittäjä joka on aina töissä. Kannattaa opiskella - joskus voi olla kivaa ettei ole niin paljon rahaa mutta on aikaa mennä yhdessä uimarannalle - jne. Eri puolia elämästä siis.
Toisille ihmisille vertailun mukanaan tuoma (terve) kateus voi toimia hyvänä motivaation lisääjänä siihen minkälaisen elämän itselleen työstää. - jos ei muuta, voi ehkä opettaa, että jos elämässä ei ole mitään tavoitteita saattaa 'virran mukana' ajautua sellaiseen tilanteeseen missä ei haluaisi olla, mutta mistä on vaikea enää poiskaan päästä..
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa mitä sanotte, mutta tonnin puhelin alakoululaisen kädessä on vanhempien järjen köyhyyttä. Vaikka olisi kuinka suuret tulot.
Tämä! Ärsyttää tässäkin ketjussa muutaman viljelemä "ne piirtää kellon liituu"-asenne. Tonnin puhelimissa ei yleensä ole järkeä aikuisillakaan, koska niiden hinnassa on valtavasti tyhjää, joka tulee lähinnä merkistä. Hyvän suorituskyvyn ja kameran saa edullisemmallakin.
Jotenkin tosi JUNTTIA ostaa kalleinta mahdollista vain, koska on varaa ostaa. Merkkituotteet on muutenkin lähinnä suuri huijaus. Ei me olla mitään ghetossa asuvia jengiläisiä, joiden pitäisi leveillä rahoilla.
Ja itsekin omistan muutaman arvokkaamman tavaran, mutta olen hankkinut ne erinomaisen hinta-laatusuhteen vuoksi loppuelämän käyttöön. En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitäisi maksaa tyhjästä, vaikka olisi varaakin. Ehkä olen jotenkin tyhmä, kun minulle asioiden arvo tulee niiden käytöstä ja laadusta eikä hinnasta.
Meilläkin on lapsilla näitä kavereita, jotka rikkovat kuulemma tavaroita saadakseen uusia. Kannattaa miettiä, että onko nämä jutut aina ihan totta ;-)
Toisaalta kun lapsi on vinkunut jotain tiettyä asiaa vuoden tai pidempään niin kyllä olen sitten yleensä sen hankkinut syntymäpäivälahjaksi tai jouluksi. Vaikka halvemmallakin pyörällä tai puhelimella olisi varmaan pärjännyt.
Me ollaan varakas perhe, mutta ei me mitään ylimääräisiä ostella tai yritetä mitenkään leveillä. Välillä vaikea tasapainoilla vanhempanakin näiden asioiden kanssa. Kun itsekin muistaa miten tärkeää se oli lapsena saada just se joku juttu..
Alue: Aihe vapaa
No tämä oli totta lapseni luokalla. Muilla luokilla voi olla tietysti toisinkin. Kirjoitin vain meidän perheen kokemuksen.