Uusperheiden vanhemmat - Kuinka paljon te ajattelette lasten kannalta asioita?

Parempi olisi, kun eivät niitä uusperheitä perustaisi. Hajoavat kuitenkin ennen pitkää ellei jopa nopeasti. Siinä lapset ovat huuli pyöreänä, että mitäs seuraavaksi...

Asuin itse uusperheessä lapsena. Tai no, perheen uusi isä ja uudet sisarukset vaihtuivat parin vuoden välein. Koulu vaihtui onneksi vasta lukiossa, toki sitäkin vatuloitiin monta vuotta, pitäisikö muuttaa sinne ja tänne, ja vaihtaa koulua. Ainakaan oma äitini ei osannut uusperhe- ja mieshuumassaan ajatella meitä omia lapsia.

Hän oli ja eli kuin teini. Ulkonäkö oli todella tärkeä asia, hän laihdutti jatkuvasti kuureilla, pakkeloi itseään, pukeutui trendikkäämmin kuin minä hänen teinityttärenään. Keikisteli miehille, opetteli jostain kirjasta miten miehiä vietellään. Hän opetti minullekin, kuinka saada poikaystävä! Painosti jatkuvasti, että pitää olla poikkis, olinhan "jo" 15. Se oli todella myötähäpeää aiheuttavaa. Hän oli teini, joka eli menetettyä nuoruuttaan uudestaan, paitsi että sai meidät 30+, eikä menettänyt nuoruuttaan.

Eli ei ne ajattele useinkaan lasten etua, vain itseään.

Elämästä tulee monimutkaista, kun on miehen exää, vaimon exää ja exien exiä jne

Ajattelen lapsiani niin paljon, etten siksi perusta uusperhettä. Naisystäviä pidän, mutta peuhaan heidän kanssaan silloin, kun lapset on äidillään. M40

Vierailija kirjoitti:

Elämästä tulee monimutkaista, kun on miehen exää, vaimon exää ja exien exiä jne

Niin tulee, ellei pistä eksiä kuriin. Mutta kun muistaa pitää rajat, ettei eksällä ole mitään asiaa puuttua meidän elämään, niin ihan hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun ajateltaisiinkin lapsia. Omassa elämässä on nyt tilanne jossa reilu vuosi sitten tuli ero miehestä ja kaksi noin yläkouluikäistä jäi asumaan luokseni. Exmies löysi sitten alle kuukaudessa uuden naisen jonka katon alle, ahtaaseen kerrostalokämppään, muutti lähes saman tien. Miehellä on käytössä myös mökki mutta siellä ymmärtääkseni harvemmin lasten kanssa on, tai jos on niin uusi nainen on mukana. Melko nopeasti sitten heidän puoleltaan vaadittiin vuoroviikkoasumista.

Naisella on ennestään kaksi lasta ja tosiaan tilaa ei ole paljoa, lapset jakavat keskenään kaksi huonetta. Tämäkin vielä olis ok.

Ongelma on nyt siinä että miehen naisystävä tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen lasteni kouluttamisen ja säännöt ja rajoitukset ovat ihan mahdottomia. Lapseni kärsivät tästä. Miestä tämä nainen ei tunnu kuuntelevan ollenkaan ja ex sitten vaan sopeutuu kulloiseenkin vaatimukseen pitääkseen naisensa tyytyväisenä.

Nyt viimeisimpinä päähänpistoina on ollut eräiden kalliiden harrastusvälineiden osalta se ettei niitä enää voi kuljettaa kahden kodin välillä vaan minun tulisi hankkia vastaavat lasten käyttöön. Puhutaan siis lähes tonnin arvoisista välineistä. Vielä viime keväänä tällaiset asiat eivät olleet ongelmia mutta nyt ovat. Mies vaan levittelee käsiään ja lapseni kokevat tulevansa kohdelluiksi väärin.

Äh, sainpa avauduttua. Jos joku uusperheen äiti tätä luki tähän saakka niin esittäisin toiveen että ihan aidosti ottaisitte sen linjan että jos miehen mukana tulee lapsia, niin olkaa te aikuisia itse. Lapset eivät voi valita sitä teidän puolesta.

Teini-ikäiset lapset saavat jo itse päättää kumman luokse haluavat asumaan, joten lapsesi voivat jäädä pelkästään sinun luoksesi, ja nähdä isäänsä vähemmän, mikäli tämä sopii SINULLE. Jos harrastuskamat on lasten omaisuutta, niin ne kamat tulee tietenkin sitten sinne sinun luoksesi kun lapset muuttavat kokoaikaisesti sinun luoksesi. Problem solved.

Mietin paljon. Kun joka tapauksessa olisin muuttanut ennen eskaria tai viimeistään ennen koulun aloitusta paremmalle alueelle, niin miehen tullessa kuvioihin pohdimme yhdessä, mikä alue olisi hyvä. Lapseen mies tutustui pikkuhiljaa. Lapselle kerroin muutosta vasta kun asiat oli päätetty ja olin myös lapsen isän kanssa puhunut asiasta.

Yhteiseloa on takana nyt 3 vuotta ja kaikki on mennyt hyvin.

Erosin 11v sitten. Uusperhettä en perustanut. Enkä tule perustamaan, kun omani ovat nyt aikuisia. Jokainen hoitakoot lapsensa. Sitä paitsi minä en halua kenenkään ex- muijaa kertomaan millon mulla on vapaata. Ja miten asiat hoidetaan.

Pahimpia on nää joilla se kumppani vaihtuu tiuhaan. Siinä alkaa lapsi kärsiä, kun vanhempi haluaa, että lapsi tutustuu ja kiintyy tähän uuteen kumppaniin. On sitten helpompi asua yhdessä, kun kaikki tulee hyvin toimeen ja tykkää toisistaan :) Sitten tuleekin ylläripylläri ero! Ei tunnu kivalta lapsesta, kun se ihminen johon pakotettiin tutustumaan ja kiintymään. Se ihminen yhenäkkiä vaan katoaa eikä siitä kuulla sen enempää koskaan. Auta armias jos lapsi ikävöi ja kertoo sen! Siitä vasta myräkkä syntyykin, kun sitä petollista myrkyllistä k-päätä kehtaat ikävöidä! Sitten jos sillä "isä/äitipuolella" oli omiakin lapsia joiden kanssa piti olla paljon ja tavallaan ehti kiintyä ja pitämään näitä "sisaruksina" ja nekin sitten vaan katoaa lopullisesti. Tilannetta voisi verrata melkein siihen, kun omat vanhemmat ja sisarukset vaan hylkää sut etkä kuule niistä enää koskaan. Mulla itselläni oli lapsena useampikin isäpuoli ja sitten näitä niiden lapsia joita piti tavallaan pitää sisaruksina. Ei se ollut kivaa, kun ihmiset jatkuvasti vaihtui lähipiirissä.

Uusperhe voi toimia, jos lapset on pieniä. Välit kummallakin exään hyvät. Vanhemmat on vastuullisia aikuisia. Muuten on odotettavissa paljon ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen lapsiani niin paljon, etten siksi perusta uusperhettä. Naisystäviä pidän, mutta peuhaan heidän kanssaan silloin, kun lapset on äidillään. M40

Tässäpä tämä tuleekin. Menkää kaikki lapsia hankkineet yhteen, kun teidän kanssa ei yleensä saa kuin jotain kevytsuhteita tai seksisuhteita. Pliis vältelkää te yyhoot lapsettomia, pettyvät vaan kun aina mennään teidän, teidän lasten ja eksien ehdoilla. Nähdään kun teille sopii.

Kokeiltu, ei enää.

Paljon, aina lasten kannalta. Lapsipuoli on kuin oma

T.Lähi-äitipuoli

Vierailija kirjoitti:

Asuin itse uusperheessä lapsena. Tai no, perheen uusi isä ja uudet sisarukset vaihtuivat parin vuoden välein. Koulu vaihtui onneksi vasta lukiossa, toki sitäkin vatuloitiin monta vuotta, pitäisikö muuttaa sinne ja tänne, ja vaihtaa koulua. Ainakaan oma äitini ei osannut uusperhe- ja mieshuumassaan ajatella meitä omia lapsia.

Hän oli ja eli kuin teini. Ulkonäkö oli todella tärkeä asia, hän laihdutti jatkuvasti kuureilla, pakkeloi itseään, pukeutui trendikkäämmin kuin minä hänen teinityttärenään. Keikisteli miehille, opetteli jostain kirjasta miten miehiä vietellään. Hän opetti minullekin, kuinka saada poikaystävä! Painosti jatkuvasti, että pitää olla poikkis, olinhan "jo" 15. Se oli todella myötähäpeää aiheuttavaa. Hän oli teini, joka eli menetettyä nuoruuttaan uudestaan, paitsi että sai meidät 30+, eikä menettänyt nuoruuttaan.

Eli ei ne ajattele useinkaan lasten etua, vain itseään.

Kai sä ymmärrät että sun ongelma ei oikeastaan ollut uusperhe vaan se että äitisi oli epäkypsä ihmisenä ja kasvattajana? Mielellään toki tämäkin kaikki kärsimys laitetaan uusperheen syyksi. Ydinperheenä kaikki olisi ollut loistavasti ja äitisi olisi taianomaisesti ollut kypsempi ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe voi toimia, jos lapset on pieniä. Välit kummallakin exään hyvät. Vanhemmat on vastuullisia aikuisia. Muuten on odotettavissa paljon ongelmia.

Hmm... meillä toimii, vaikka lapset olivat uusperhettä perustettaessa teinejä, ja minulla on jäätävät välit eksääni.

Eli minä sanoisin näin: uusperhe voi toimia, jos vanhempi kantaa vastuunsa omista lapsistaan, eikä sysää hoito-, viihdytys- tai kasvatusvastuuta äitipuolen harteille. Lisäksi jokaisella on oma tila ja oma soppi, eikä kukaan menetä saavutettuja etuja uusperhettä perustettaessa. 

Kun nyt lähdettiin yleistämään niin... Monessa ydinperheessä lapsille opetetaan ihan vääränlainen malli parisuhteesta kun ollaan väkisin yhdessä ja halutaan lapsille ehjä koti.

Se on sitä kun on äiti ja isä jotka eivät enää rakasta toisiaan. Voi olla ettei riidellä mutta se hiljaisuus ja rakkaudettomuus KYLLÄ näkyy lapsille. Kun isä ja äiti eivät ikinä halaa, näytä hellyyttä niin saman kaavan oppii lapsetkin.

Ja miten monessa ydinperheessä tapellaan, juodaan ja sun muuta mutta ei vaan missään nimessä voida erota kun on talot, mökit ja lainat. Joka päivä täällä joku ydinperheen äiti valittaa kun suhde ei toimi mutta kun rakennettu se yhteinen talo ja miten minä sitten pärjään.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi, kun eivät niitä uusperheitä perustaisi. Hajoavat kuitenkin ennen pitkää ellei jopa nopeasti. Siinä lapset ovat huuli pyöreänä, että mitäs seuraavaksi...

Ei vaan parempi olisi, että vain riittävän tunneälykkäät ihmiset lisääntyisivät. Ei huonot olot johdu perhemuodosta, vaan epävakaista, kypsymättömistä ja itsekäistä vanhemmista. On ihan sama, onko ydinperhe vai uusperhe: jos vanhemmat ovat ns. pösilöitä, lapset kärsivät kaikesta huolimatta.

Kyse on ongelmista ja puutteista vanhemmuudessa, ei perhemuodosta.

Kasvoin uusperheessä, jossa oli väkivaltaa, alkoholismia, tunnekylmyyttä, diktaattorimaista kuria ja ihmisoikeusrikkomuksia. Olisiko isäni ollut yhtään sen parempi isä äitini kanssa, jos äitini ei olisi kuollut? Ei. Lapsuus olisi ollut joka tapauksessa tavalla tai toisella rikkonainen. Äitipuileni toki pahensi tilannetta manipuloimalla isääni käyttämään enemmän väkivaltaa, piti minua nälässä ja vihasi sen minkä pystyi. Mutta ei sekopäinen isäni olisi saanut rinnalleen ketään fiksua ja tasapainoista. Vika ei ollut uusperheessä, vaan perheen aikuisissa. Kummankaan ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä, kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun ajateltaisiinkin lapsia. Omassa elämässä on nyt tilanne jossa reilu vuosi sitten tuli ero miehestä ja kaksi noin yläkouluikäistä jäi asumaan luokseni. Exmies löysi sitten alle kuukaudessa uuden naisen jonka katon alle, ahtaaseen kerrostalokämppään, muutti lähes saman tien. Miehellä on käytössä myös mökki mutta siellä ymmärtääkseni harvemmin lasten kanssa on, tai jos on niin uusi nainen on mukana. Melko nopeasti sitten heidän puoleltaan vaadittiin vuoroviikkoasumista.

Naisella on ennestään kaksi lasta ja tosiaan tilaa ei ole paljoa, lapset jakavat keskenään kaksi huonetta. Tämäkin vielä olis ok.

Ongelma on nyt siinä että miehen naisystävä tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen lasteni kouluttamisen ja säännöt ja rajoitukset ovat ihan mahdottomia. Lapseni kärsivät tästä. Miestä tämä nainen ei tunnu kuuntelevan ollenkaan ja ex sitten vaan sopeutuu kulloiseenkin vaatimukseen pitääkseen naisensa tyytyväisenä.

Nyt viimeisimpinä päähänpistoina on ollut eräiden kalliiden harrastusvälineiden osalta se ettei niitä enää voi kuljettaa kahden kodin välillä vaan minun tulisi hankkia vastaavat lasten käyttöön. Puhutaan siis lähes tonnin arvoisista välineistä. Vielä viime keväänä tällaiset asiat eivät olleet ongelmia mutta nyt ovat. Mies vaan levittelee käsiään ja lapseni kokevat tulevansa kohdelluiksi väärin.

Äh, sainpa avauduttua. Jos joku uusperheen äiti tätä luki tähän saakka niin esittäisin toiveen että ihan aidosti ottaisitte sen linjan että jos miehen mukana tulee lapsia, niin olkaa te aikuisia itse. Lapset eivät voi valita sitä teidän puolesta.

Teini-ikäiset lapset saavat jo itse päättää kumman luokse haluavat asumaan, joten lapsesi voivat jäädä pelkästään sinun luoksesi, ja nähdä isäänsä vähemmän, mikäli tämä sopii SINULLE. Jos harrastuskamat on lasten omaisuutta, niin ne kamat tulee tietenkin sitten sinne sinun luoksesi kun lapset muuttavat kokoaikaisesti sinun luoksesi.

Problem solved.

Miksi näin aggressiivinen sävy vastauksessa? Tietysti minulle sopii se mitä lapset haluavat. Aloite vuoroviikkoasumiseen tuli isältä ja lapset olivat asian suhteen ok, ainakin vanhempi. Aikaisemmin lapset asuivat luonani ja olivat isän luona viikonloppuisin ja sekin oli ok. Se ei olisi ok että lapset muuttaisivat kokonaan isän luo koska kaipaisin heitä niin paljon, mutta siihenkin suotuisin mikäli lapset itse sitä haluaisivat.

Itseäni kummastuttaa tapa jolla isä (ja isän naisystävä) vaativat ja sanelevat miten toimitaan, toistaiseksi lapset ovat olleet melko ok sen suhteen vaikka välillä sitä ääneen ihmettelevät, mutta itsellä menee kyllä tunteisiin.

Mitä tulee harrastusvälineisiin niin totean että kyseessä on lasten pitkäaikainen ja rakas harrastus, ja aikoinaan (liiton aikana) isä todella on ne välineet lapsille hankkinut. Tähän asti lapset ovat voineet harrastaa kummankin vanhemman viikolla, nyt tilanne on tämän isän ilmoittaman päätöksen suhteen se ettei minun viikoillani harrastukseen päästä koska kalliit välineet ovat isän luona eikä isä anna niitä lapsille mukaan. Välineiden kuljettaminen mukana ei ollut ongelma ennen kuin siitä sellainen hiljattain tehtiin. Kaiketi tarkoituksena oli laittaa kapuloita minun rattaisiini mutta totuus on se että lapset tästä eniten kärsivät.

Olen valmis hankkimaan lapsille uudet välineet, mutta säästämisessä kestää aikansa ja sen ajan lasten harrastus on minun vuoroviikollani tauolla. Lisäksi jurppii lasten puolesta se että heidän elämäänsä hankaloitetaan tällä tavalla.

Juuri tällaisten kuvioiden takia toivoin että uusperheen vanhemmat oikeasti miettisivät ratkaisuja lasten parhaaksi. Vaikka yläkouluikäinen vaikuttaisi isolta ja aikuismaiselta niin sitä hän kyllä ei vielä ole, vaan tarvitsee rakkautta, tukea ja ymmärrystä siinä kuin rajojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen lapsiani niin paljon, etten siksi perusta uusperhettä. Naisystäviä pidän, mutta peuhaan heidän kanssaan silloin, kun lapset on äidillään. M40

Tässäpä tämä tuleekin. Menkää kaikki lapsia hankkineet yhteen, kun teidän kanssa ei yleensä saa kuin jotain kevytsuhteita tai seksisuhteita. Pliis vältelkää te yyhoot lapsettomia, pettyvät vaan kun aina mennään teidän, teidän lasten ja eksien ehdoilla. Nähdään kun teille sopii.

Kokeiltu, ei enää.

Aika moni nainenkin haluaa näitä kevyt- ja seksisuhteita. M40

No minä en ole perustanut uusperhettä juuri siitä syystä, että ajattelen lapsiani. Olen ollut uudessa parisuhteessa jo pitkään, mutta emme aio muuttaa saman katon alle ennen kuin lapseni ovat muuttaneet pois kotoa. Minulle kevyt- tai seksisuhteet eivät sopisi. Haluan tuntea olevani merkityksellinen jollekin, haluan että joku on merkityksellinen minulle. Seksikin on minulle paljon antoisampaa, kun siihen liittyy tunne niin kuin se voi kahden toisistaan välittävän ihmisen välillä liittyä.

Kumppanini on meillä joskus silloin, kun lapseni ovat kotona, ja kyllä minä sen lapsistani huomaan että hän on heille vieras ihminen. Viihtyvät tuolloin lähinnä omissa huoneissaan. Ruokapöydässä taas puhuvat paljon isästään, vaikka yleensä eivät juuri häntä mainitse. Kai sekin jonkinlaista reagointia on.

Kumppanini on lapseton. Tiedän että hän haluaisi enemmän, myös arkea, mutta toisaalta hän arvostaa myös omaa aikaa ja rauhaa. Tiedän myös että hän on kipuillut paljon sitä että hän ei koe olevansa minulle ykkönen samalla tavalla kuin minä olen hänelle. Vaikeita juttuja.