Uusperheiden vanhemmat - Kuinka paljon te ajattelette lasten kannalta asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun ajateltaisiinkin lapsia. Omassa elämässä on nyt tilanne jossa reilu vuosi sitten tuli ero miehestä ja kaksi noin yläkouluikäistä jäi asumaan luokseni. Exmies löysi sitten alle kuukaudessa uuden naisen jonka katon alle, ahtaaseen kerrostalokämppään, muutti lähes saman tien. Miehellä on käytössä myös mökki mutta siellä ymmärtääkseni harvemmin lasten kanssa on, tai jos on niin uusi nainen on mukana. Melko nopeasti sitten heidän puoleltaan vaadittiin vuoroviikkoasumista.

Naisella on ennestään kaksi lasta ja tosiaan tilaa ei ole paljoa, lapset jakavat keskenään kaksi huonetta. Tämäkin vielä olis ok.

Ongelma on nyt siinä että miehen naisystävä tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen lasteni kouluttamisen ja säännöt ja rajoitukset ovat ihan mahdottomia. Lapseni kärsivät tästä. Miestä tämä nainen ei tunnu kuuntelevan ollenkaan ja ex sitten vaan sopeutuu kulloiseenkin vaatimukseen pitääkseen naisensa tyytyväisenä.

Nyt viimeisimpinä päähänpistoina on ollut eräiden kalliiden harrastusvälineiden osalta se ettei niitä enää voi kuljettaa kahden kodin välillä vaan minun tulisi hankkia vastaavat lasten käyttöön. Puhutaan siis lähes tonnin arvoisista välineistä. Vielä viime keväänä tällaiset asiat eivät olleet ongelmia mutta nyt ovat. Mies vaan levittelee käsiään ja lapseni kokevat tulevansa kohdelluiksi väärin.

Äh, sainpa avauduttua. Jos joku uusperheen äiti tätä luki tähän saakka niin esittäisin toiveen että ihan aidosti ottaisitte sen linjan että jos miehen mukana tulee lapsia, niin olkaa te aikuisia itse. Lapset eivät voi valita sitä teidän puolesta.

Teini-ikäiset lapset saavat jo itse päättää kumman luokse haluavat asumaan, joten lapsesi voivat jäädä pelkästään sinun luoksesi, ja nähdä isäänsä vähemmän, mikäli tämä sopii SINULLE. Jos harrastuskamat on lasten omaisuutta, niin ne kamat tulee tietenkin sitten sinne sinun luoksesi kun lapset muuttavat kokoaikaisesti sinun luoksesi.

Problem solved.

Miksi näin aggressiivinen sävy vastauksessa? Tietysti minulle sopii se mitä lapset haluavat. Aloite vuoroviikkoasumiseen tuli isältä ja lapset olivat asian suhteen ok, ainakin vanhempi. Aikaisemmin lapset asuivat luonani ja olivat isän luona viikonloppuisin ja sekin oli ok. Se ei olisi ok että lapset muuttaisivat kokonaan isän luo koska kaipaisin heitä niin paljon, mutta siihenkin suotuisin mikäli lapset itse sitä haluaisivat.

Itseäni kummastuttaa tapa jolla isä (ja isän naisystävä) vaativat ja sanelevat miten toimitaan, toistaiseksi lapset ovat olleet melko ok sen suhteen vaikka välillä sitä ääneen ihmettelevät, mutta itsellä menee kyllä tunteisiin.

Mitä tulee harrastusvälineisiin niin totean että kyseessä on lasten pitkäaikainen ja rakas harrastus, ja aikoinaan (liiton aikana) isä todella on ne välineet lapsille hankkinut. Tähän asti lapset ovat voineet harrastaa kummankin vanhemman viikolla, nyt tilanne on tämän isän ilmoittaman päätöksen suhteen se ettei minun viikoillani harrastukseen päästä koska kalliit välineet ovat isän luona eikä isä anna niitä lapsille mukaan. Välineiden kuljettaminen mukana ei ollut ongelma ennen kuin siitä sellainen hiljattain tehtiin. Kaiketi tarkoituksena oli laittaa kapuloita minun rattaisiini mutta totuus on se että lapset tästä eniten kärsivät.

Olen valmis hankkimaan lapsille uudet välineet, mutta säästämisessä kestää aikansa ja sen ajan lasten harrastus on minun vuoroviikollani tauolla. Lisäksi jurppii lasten puolesta se että heidän elämäänsä hankaloitetaan tällä tavalla.

Juuri tällaisten kuvioiden takia toivoin että uusperheen vanhemmat oikeasti miettisivät ratkaisuja lasten parhaaksi. Vaikka yläkouluikäinen vaikuttaisi isolta ja aikuismaiselta niin sitä hän kyllä ei vielä ole, vaan tarvitsee rakkautta, tukea ja ymmärrystä siinä kuin rajojakin.

Vaikutat melko herkkänahkaiselta, kun ihan normaali viestini oli mielestäsi aggressiivinen. Tuo on varmasti osa ongelmiasi tuo oma loukkaantumisesi. Ensin sanot että lapset kärsivät isällään, mutta nyt se onkin lapsille ok, eivätkä halua muutosta asiaan. Sinun on siis vain sopeuduttava lastesi vuoksi vaikka kiukuttaisikin, koska ongelma on sinun, ei exmiehesi uuden perheen eikä lastesikaan. 

Enemmän tässä sinun pitäisi miettiä omaa elämääsi, ja millaista siitä teet, kun exäsi, joka ilmeisesti elää sellaista elämä kuin haluaa ja lapsetkin ovat tyytyväisiä ja haluavat viikko-viikkoasumisen.

Vierailija kirjoitti:

No minä en ole perustanut uusperhettä juuri siitä syystä, että ajattelen lapsiani. Olen ollut uudessa parisuhteessa jo pitkään, mutta emme aio muuttaa saman katon alle ennen kuin lapseni ovat muuttaneet pois kotoa. Minulle kevyt- tai seksisuhteet eivät sopisi. Haluan tuntea olevani merkityksellinen jollekin, haluan että joku on merkityksellinen minulle. Seksikin on minulle paljon antoisampaa, kun siihen liittyy tunne niin kuin se voi kahden toisistaan välittävän ihmisen välillä liittyä.

Kumppanini on meillä joskus silloin, kun lapseni ovat kotona, ja kyllä minä sen lapsistani huomaan että hän on heille vieras ihminen. Viihtyvät tuolloin lähinnä omissa huoneissaan. Ruokapöydässä taas puhuvat paljon isästään, vaikka yleensä eivät juuri häntä mainitse. Kai sekin jonkinlaista reagointia on.

Kumppanini on lapseton. Tiedän että hän haluaisi enemmän, myös arkea, mutta toisaalta hän arvostaa myös omaa aikaa ja rauhaa. Tiedän myös että hän on kipuillut paljon sitä että hän ei koe olevansa minulle ykkönen samalla tavalla kuin minä olen hänelle. Vaikeita juttuja.

En itse lapsettomana ymmärrä miten tuo olisi muuta kuin kevytsuhde. Tietysti sinähän saat ihan kaiken kun sinun ja lapsiesi ehdoilla mennään, kun taas kumppanisi joutuu tyytymään siihen aikaan ja suhteen laatuun mitä armollisesti hänelle suot. Tietysti toivon että kumppanisi on tyytyväinen tuohon vähään tai tajuaa lähteä etsimään tasa-arvoisempaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Ajateltiin lasten kannalta kun ostettiin iso talo johon mahtuu miehen lapset omiin huoneisiinsa silloin kun meidän luona ovat. Ajateltiin myös sillä tavalla, että meille ei jää nyt tämän talon hankinnan, ja elareiden, sekä meillä tapahtuvan lasten elatuksen jälkeen juuri rahaa ollenkaan "toteuttaa itsejämme", vaan se oma kiva otetaan muualta. Sen verran ajateltu myös, että täällä(paikkakunta, talo) asuttaan ainakin siihen asti että lapset ovat aikuisia. Ja sillä tavalla että lapset ovat tervetulleita myös silloin kun ei ole sopimuksessa määrätty aika. Sekä niin että käydään lasten isän puolen sukulaisilla, että heillä säilyy yhteys tämän puolen sukuun. Myös niin että epäsäännöllistä 3-vuorotyötä tekevä isä, joka lisäksi opiskelee, pystyy viettämään sopimuksessa kerrotun ajan lastensa kanssa, vaikkakaan ei sillä tavalla kuin äiti olisi halunnut.

Koemme molemmat että teemme aivan tarpeeksi, ja se mitä tämän kaiken ulkopuolelle jää, on meidän ikioma asiamme, eikä kuulu ulkopuolisille ihmettelijöille, lasten toiselle vanhemmalle, yhteiskunnalle, eikä edes lapsille pätkän vertaa.

Taas yksi lapsensa hylännyt suorittaja isä jonka nyxä yrittää selittää mustan valkoiseksi.

Eli teidän ehdoilla pitää mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajateltiin lasten kannalta kun ostettiin iso talo johon mahtuu miehen lapset omiin huoneisiinsa silloin kun meidän luona ovat. Ajateltiin myös sillä tavalla, että meille ei jää nyt tämän talon hankinnan, ja elareiden, sekä meillä tapahtuvan lasten elatuksen jälkeen juuri rahaa ollenkaan "toteuttaa itsejämme", vaan se oma kiva otetaan muualta. Sen verran ajateltu myös, että täällä(paikkakunta, talo) asuttaan ainakin siihen asti että lapset ovat aikuisia. Ja sillä tavalla että lapset ovat tervetulleita myös silloin kun ei ole sopimuksessa määrätty aika. Sekä niin että käydään lasten isän puolen sukulaisilla, että heillä säilyy yhteys tämän puolen sukuun. Myös niin että epäsäännöllistä 3-vuorotyötä tekevä isä, joka lisäksi opiskelee, pystyy viettämään sopimuksessa kerrotun ajan lastensa kanssa, vaikkakaan ei sillä tavalla kuin äiti olisi halunnut.

Koemme molemmat että teemme aivan tarpeeksi, ja se mitä tämän kaiken ulkopuolelle jää, on meidän ikioma asiamme, eikä kuulu ulkopuolisille ihmettelijöille, lasten toiselle vanhemmalle, yhteiskunnalle, eikä edes lapsille pätkän vertaa.

Taas yksi lapsensa hylännyt suorittaja isä jonka nyxä yrittää selittää mustan valkoiseksi.

Eli teidän ehdoilla pitää mennä.

Näitä tällaisia ”isejä” riittää kyllä. Äitinsä kultapoikia olleet, jotka passattu piloille. Ja kun oman perheen eteen olisi pitänyt vähän jotain tehdä, niin tulikin itku ja oli aika lähteä toisten helmoihin. Onneksi tällekkin löytyi nainen joka jatkaa siitä mihin äiti jäi.

Vierailija kirjoitti:

Erosin kolme vuotta sitten. Muutin 1 km päähän, lasten takia, jotta kaikki muu säilyy ennallaan. Koulut jne ei muutu.

Seurustelen, mutta meille ei muuta kukaan asumaan, enkä minä muut minnekkään ennen lapsia. Tämä on minun lapsien koti, eikä tähän sotketa muita. Ehdin sitten parin vuoden päästä muuttaa seurustelemaan kun nuorempi lapsikin lähtee opiskelemaan.

En usko tasapuoliseen uusperheeseen. Karhunpalvelus.

Sulla on sillä tavalla helppo tilanne, kun lapset ovat jo noin isoja. Jos lapset ovat pieniä, ei omaa elämää voi lopettaa siihen asti, kunnes he ovat täysi-ikäisiä.

Muutettiin yhteen vasta 6 vuoden jälkeen. Lapsetkin oli tuossa vaiheessa tunteneet toisensa jo pari vuotta ja viihtyivät yhdessä hienosti.

Mä olen eronnut 3,5 vuotta sitten hyvin riitaisasta suhteesta. Nyt olen jo 3 vuoden ajan seurustellut uuden mieheni kanssa, mutta sen verran on lapsia ajateltava, että emme ole muuttamassa yhteen ennenkuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Nuorin on nyt 5-vuotias. Näemme silloin kun lapset ovat isällään ja joskus miesystäväni tulee katsomaan lapsia, kun käyn salilla tai lenkillä. Lähinnä ajattelin, että jos meille muuttaisi joku toinen ihminen, ei mun ja lasten suhde olisi enää samanlainen. Nyt voin lasten ollessa minun kanssani olla 100% äiti ja sitten ne loput 8 päivää kuukaudesta mieheni kanssa täysipäiväisesti.  Enkä sano, että tapani toimia olisi oikein, mutta ajattelin lähinnä lasten etua ja myös minun ja lasteni välistä suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä en ole perustanut uusperhettä juuri siitä syystä, että ajattelen lapsiani. Olen ollut uudessa parisuhteessa jo pitkään, mutta emme aio muuttaa saman katon alle ennen kuin lapseni ovat muuttaneet pois kotoa. Minulle kevyt- tai seksisuhteet eivät sopisi. Haluan tuntea olevani merkityksellinen jollekin, haluan että joku on merkityksellinen minulle. Seksikin on minulle paljon antoisampaa, kun siihen liittyy tunne niin kuin se voi kahden toisistaan välittävän ihmisen välillä liittyä.

Kumppanini on meillä joskus silloin, kun lapseni ovat kotona, ja kyllä minä sen lapsistani huomaan että hän on heille vieras ihminen. Viihtyvät tuolloin lähinnä omissa huoneissaan. Ruokapöydässä taas puhuvat paljon isästään, vaikka yleensä eivät juuri häntä mainitse. Kai sekin jonkinlaista reagointia on.

Kumppanini on lapseton. Tiedän että hän haluaisi enemmän, myös arkea, mutta toisaalta hän arvostaa myös omaa aikaa ja rauhaa. Tiedän myös että hän on kipuillut paljon sitä että hän ei koe olevansa minulle ykkönen samalla tavalla kuin minä olen hänelle. Vaikeita juttuja.

En itse lapsettomana ymmärrä miten tuo olisi muuta kuin kevytsuhde. Tietysti sinähän saat ihan kaiken kun sinun ja lapsiesi ehdoilla mennään, kun taas kumppanisi joutuu tyytymään siihen aikaan ja suhteen laatuun mitä armollisesti hänelle suot. Tietysti toivon että kumppanisi on tyytyväinen tuohon vähään tai tajuaa lähteä etsimään tasa-arvoisempaa suhdetta.

No on niitäkin miehiä, jotka eivät halua muuttaa yhteen. 

Jäin asumaan vanhaan kotiin, joka söi lähes perikatoon. Kohta laina on maksettu, jes !

Tein sen, ettei lasten tarvinnut muuttaa pois kotoa, vaihtaa koulua/tarhaa.

Lasten edessä olemme käyttäytyneet 99% hyvin. Olemme 2 viimeistä joulua viettäneet kaikki yhdessä.

Lapseni eivät ole vieläkään nähneet miesystävääni, koska lapset ovat joka 2 vko isällään. Aikaa om.

Tiedän erään miehen joka aloitti salasuhteen kaverinsa avovaimon kanssa. Suhteen tultua ilmi, nainen erosi miehestään ja muutti uuden miehen luokse, alle kouluikäinen lapsi mukanaan. Miehelläkin oli alle kouluikäinen lapsi. Siinä sitten uusperhettä kasaan ilman että lapset edes ymmärsivät mitä tapahtui. Minun mielestäni todella itsekästä toimintaa.

Aika harva varmaan toimii ap:n kuvaamalla tavalla. 

Itse en ole uusperheellinen, ja olenkin iloinen siitä, että lapset ovat pätevä ja ymmärrettävä syy siihen, etten halua muuttaa yhteen. Eivät he mikään tekosyy ole, sillä kyllä myös ihan aidosti haluan, ettei heidän elämänsä mullistu, ja että voin säilyttää yhteisen elämän heidän kanssaan tällaisena. Mutta toisaalta en usko, että haluan muuttaa yhteen edes lasten kasvettua isoiksi - silloin vaan voi olla, että erillään asumista ei enää samalla lailla ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen lapsiani niin paljon, etten siksi perusta uusperhettä. Naisystäviä pidän, mutta peuhaan heidän kanssaan silloin, kun lapset on äidillään. M40

Tässäpä tämä tuleekin. Menkää kaikki lapsia hankkineet yhteen, kun teidän kanssa ei yleensä saa kuin jotain kevytsuhteita tai seksisuhteita. Pliis vältelkää te yyhoot lapsettomia, pettyvät vaan kun aina mennään teidän, teidän lasten ja eksien ehdoilla. Nähdään kun teille sopii.

Kokeiltu, ei enää.

Kumppanille pitäisi järjestää aikaa. Ja exän ehdoilla ei perhana mennä, kun hätätapauksessa. Niin toimii suhteet myös joissa on lapsia.