Lue keskustelun säännöt.
Kohtaaminen kuoleman tai kuolemien jälkeen
14.01.2021 |
Jos sinulta menehtyy läheinen, ajatteletko että tapaatte vielä (sitten, kun sinäkin olet kuollut)?
Kommentit (53)
Voi joku liminaalitila olla, mutta uskon ja toivon, että kuoltuani kaikki loppuu omalta osaltani. Palaan sinne mistä tulinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirani kuoli. Meni monta viikkoa, että näin, kuulin ja aistin hänet milloin missäkin tilanteessa. Keskellä yötäkin heräsin siihen, että hän kömpi viereeni. En uskonut hänen kummittelevan, vaan tiedän aivojen sopeutumisen valtavaan menetykseen ja muuttuneeseen tilanteeseen aiheuttavan tällaisia harhoja.
Mieheni kissa kuoli. Menimme seuraavana päivänä metsään ja kuulimme kissan naukuvan lähellä monta kertaa. Tuntui lohduttavalta ajatella, että hän kävi vielä moikkaamassa meitä, vaikka tiesimmekin, että taisi olla naapurin kissa äänessä. Se ei ollut harha.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että on olemassa jonkinlainen paratiisi, jossa tapaan ihmiset ja lemmikit, jotka olen menettänyt. Tosin mietityttää, kun edesmennyt kumppani uskoi sielunvaellukseen, eli jos hän syntyy aina uudelleen, mahdammeko tavata tuonpuoleisessa?
Se että edesmennyt kunppanisi uskoi sielunvaellukseen ei tarkoita, että se olisi totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava aloitus.
Vaikka perinteiset uskonnot ovat menettäneet suosiotaan, uskon kyllä, että valtaosa vielä uskoo tapavansa läheisensä kuolman jälkeen...
Minä en tuohon usko. Nyt kun mummoni kuoli, välillä tulee ajateltua miten kiva olisi uskoa, että vielä tavataan. Sitten ravistan itseni hereille, että ei me enää koskaan nähdä. T: Ap
On muuten asia mitä KUKAAN ei tässä maailmassa voi tietää! Vai väitätkö, että olet jotenkin nähnyt sinne toiselle puolelle? Minä en väitä mitään koska en ole nähnyt koskaan mitään. Se ei silti todista sitä etteikö sillä "jossain "olis jotain. Ihan pari päivää tuli ohjelma TVstä, missä oli uusi elukoita mitä tavattu tieteessä. Olen elänyt 53 vuotta ja koskaan en ko. elukoita ole nähnyt tähän mennessä. En missään ja minkään yhteydessä ja silti ne on olleet kaikki nämä vuodet ja olleet sitä ennekin! Ja minä tiedän paljon eläimistä ja luonnontieteestä. Sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa jotkaminut tuntee ja jotka ei tunne sen tietty kyseenalaistavat - koska eivät tiedä muusta kuin oman luulonsa tuoman tiedon joka ei ole se oikea! Näin helppoa se on.
Olen kristitty, ja uskon kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään sellaisena kuin Raamattu siitä kertoo.
Näen myös, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo valtavasti lohtua niissä tilanteissa, kun läheinen on menehtynyt. Jos uskot kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolet siinä uskossa, että näet kuolemasi jälkeen rakkaan läheisesi, ja näin sitten käykin, niin riemu on varmasti suunnaton. Jos taas uskot kuoleman jälkeiseen elämään jota ei oikeasti olisikaan, niin et saa koskaan tietää että uskoit siihen "turhaan". Mutta se toivo, jonka se on antanut sinulle täällä, on aivan varmasti kantanut sinua surun keskellä ja auttanut sinua jaksamaan oman elämäsi loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli muutama viikko sitten ja ainakin toivon, että voisimme tavata vielä jossakin kuoleman jälkeen. Järjellä ajateltuna minun on vaikea ymmärtää, että ihmisellä olisi sielu ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Minulta kuoli mummo ja pahasti dementikkona. Mietin vain, jos hänet tapaan, niin oikeastiko täysissä sielun ja ruum... ÖH... - no, siis täysissä "sielun" voimissako? Vaiko sellaisena millaisena oli kuollessaan? ... Sellaisena en kyllä välttämättä välittäisi tavata... Jos tuota nyt muutenkaan on mahdollistettu mahdottomuutena mutta uskotaan nyt sitten niin. Eipähän noita epäjärkevyyksiä ole tieteellisen tarkasti todistettu suuntaan eikä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kristitty, ja uskon kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään sellaisena kuin Raamattu siitä kertoo.
Näen myös, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo valtavasti lohtua niissä tilanteissa, kun läheinen on menehtynyt. Jos uskot kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolet siinä uskossa, että näet kuolemasi jälkeen rakkaan läheisesi, ja näin sitten käykin, niin riemu on varmasti suunnaton. Jos taas uskot kuoleman jälkeiseen elämään jota ei oikeasti olisikaan, niin et saa koskaan tietää että uskoit siihen "turhaan". Mutta se toivo, jonka se on antanut sinulle täällä, on aivan varmasti kantanut sinua surun keskellä ja auttanut sinua jaksamaan oman elämäsi loppuun asti.
Entäpä, kun on kasvatettu uskomaan, että vain valittu joukko pääsee sinne taivaaseen ja polku sinne on kivinen ja kaita? Minut kasvatettiin maallista kuolemaa varten, jotta perisin ikuisen elämän taivaassa. Irtosin tästä liikkeestä ja heidän tuskansa oli armoton kohdata, koska helvettiinhän tässä minä olen matkalla. Minulle kerrottin, että olen jo elävä kuollut, eikä elämälläni ole merkitystä muutoin kuin varoittavana esimerkkinä lapsille.
Mikään ei ole minulle lohduttavampaa ja vapauttavampaa, kuin elää ilman varmaa tietoa mistään kuoleman jälkeisestä! Mikään ei ole parempaa, kuin saada elää lapsille esimerkkinä ihmisestä, joka voi valita ja uskaltaa kasvaa omaksi itsekseen ja elää omannäköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli muutama viikko sitten ja ainakin toivon, että voisimme tavata vielä jossakin kuoleman jälkeen. Järjellä ajateltuna minun on vaikea ymmärtää, että ihmisellä olisi sielu ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Minulta kuoli mummo ja pahasti dementikkona. Mietin vain, jos hänet tapaan, niin oikeastiko täysissä sielun ja ruum... ÖH... - no, siis täysissä "sielun" voimissako? Vaiko sellaisena millaisena oli kuollessaan? ... Sellaisena en kyllä välttämättä välittäisi tavata... Jos tuota nyt muutenkaan on mahdollistettu mahdottomuutena mutta uskotaan nyt sitten niin. Eipähän noita epäjärkevyyksiä ole tieteellisen tarkasti todistettu suuntaan eikä toiseen.
Varmaan ihan sellaisena kuin hän oli eläessään. Ei ole varmaan taivaassa kenelläkään enää dementiaa. En kyllä tiedä onko taivasta edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kuolemaan loppuu aivan kaikki niin helppo vastata ei.
Uskonnot taas puhuvat totta kuin Trump ikään: pelkkää valetta alusta loppuun.
Todella mielenkiintoinen aloitus ja erityisesti siihen nykypäivänä tulevat vastaukset. Taidamme sittenkin elää vielä henkisesti pimeää keskiaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Uskon, että olemme ainutkertaisessa manifestoitumisessa kehossamme; kuollessa siirtyy ns sielu toiseen tietoisuuden tilaan. Tästä puhutaan, kun sanotaan että tulee luopua _kaikesta_ - myös lähimmistään. Tällaisessa muodossa emme enää heitä kohtaa.
Jos ei ole Jumalaa, ei ole mitään kuoleman jälkeistä elämääkään.
Mikäli uskot maailman syntyneen vain sattuman sanelemana josta sitten ihminen kehittyi pikkuhiljaa sammakon ja apinan kautta niin unohda tuon puoleiset.
Ihan vaan halusin herätellä ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kristitty, ja uskon kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään sellaisena kuin Raamattu siitä kertoo.
Näen myös, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo valtavasti lohtua niissä tilanteissa, kun läheinen on menehtynyt. Jos uskot kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolet siinä uskossa, että näet kuolemasi jälkeen rakkaan läheisesi, ja näin sitten käykin, niin riemu on varmasti suunnaton. Jos taas uskot kuoleman jälkeiseen elämään jota ei oikeasti olisikaan, niin et saa koskaan tietää että uskoit siihen "turhaan". Mutta se toivo, jonka se on antanut sinulle täällä, on aivan varmasti kantanut sinua surun keskellä ja auttanut sinua jaksamaan oman elämäsi loppuun asti.
Entäpä, kun on kasvatettu uskomaan, että vain valittu joukko pääsee sinne taivaaseen ja polku sinne on kivinen ja kaita? Minut kasvatettiin maallista kuolemaa varten, jotta perisin ikuisen elämän taivaassa. Irtosin tästä liikkeestä ja heidän tuskansa oli armoton kohdata, koska helvettiinhän tässä minä olen matkalla. Minulle kerrottin, että olen jo elävä kuollut, eikä elämälläni ole merkitystä muutoin kuin varoittavana esimerkkinä lapsille.
Mikään ei ole minulle lohduttavampaa ja vapauttavampaa, kuin elää ilman varmaa tietoa mistään kuoleman jälkeisestä! Mikään ei ole parempaa, kuin saada elää lapsille esimerkkinä ihmisestä, joka voi valita ja uskaltaa kasvaa omaksi itsekseen ja elää omannäköistä elämää.
Oikeastaan se on Jeesus, joka sen kivisen ja kaidan tien kävi, meidän puolestamme <3 Itse emme koskaan pystyisi kulkemaan sitä tietä perille asti. Siksi Jeesus ja armo!
Sinun ei tarviste välittää sukulaistesi mielipiteistä, vain Jeesuksen mielipiteellä on väliä. Kun uskot Häneen, pääset taivaaseen =)
Monen mielestä tämä on liian helppoa ja epäuskottavaa, siksi valitsevat toisin =(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kristitty, ja uskon kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään sellaisena kuin Raamattu siitä kertoo.
Näen myös, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo valtavasti lohtua niissä tilanteissa, kun läheinen on menehtynyt. Jos uskot kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolet siinä uskossa, että näet kuolemasi jälkeen rakkaan läheisesi, ja näin sitten käykin, niin riemu on varmasti suunnaton. Jos taas uskot kuoleman jälkeiseen elämään jota ei oikeasti olisikaan, niin et saa koskaan tietää että uskoit siihen "turhaan". Mutta se toivo, jonka se on antanut sinulle täällä, on aivan varmasti kantanut sinua surun keskellä ja auttanut sinua jaksamaan oman elämäsi loppuun asti.
Entäpä, kun on kasvatettu uskomaan, että vain valittu joukko pääsee sinne taivaaseen ja polku sinne on kivinen ja kaita? Minut kasvatettiin maallista kuolemaa varten, jotta perisin ikuisen elämän taivaassa. Irtosin tästä liikkeestä ja heidän tuskansa oli armoton kohdata, koska helvettiinhän tässä minä olen matkalla. Minulle kerrottin, että olen jo elävä kuollut, eikä elämälläni ole merkitystä muutoin kuin varoittavana esimerkkinä lapsille.
Mikään ei ole minulle lohduttavampaa ja vapauttavampaa, kuin elää ilman varmaa tietoa mistään kuoleman jälkeisestä! Mikään ei ole parempaa, kuin saada elää lapsille esimerkkinä ihmisestä, joka voi valita ja uskaltaa kasvaa omaksi itsekseen ja elää omannäköistä elämää.
Oliko yhteisö josta erosit vanhoillislestadiolainen herätysliike? Tuo kuvaus kuulostaa minusta ex-lestadiolaisena tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Todella mielenkiintoinen aloitus ja erityisesti siihen nykypäivänä tulevat vastaukset. Taidamme sittenkin elää vielä henkisesti pimeää keskiaikaa?
Mikä on henkisesti pimeä keskiaika? Eikö jokaisella pitäisi olla oikeus uskoa mihin haluaa, tai olla uskomatta.
En usko tapaavani. En pidä todennäköisenä, että rajan takana elämä jotenkin jatkuisi ihmiselämän muodossa. Olen jonkin sortin energiauskovainen - tai -tietäväinen, onhan tieteellisesti todistettu että energia ei katoa, se muuttaa muotoaan.
Suomi on niin umpikristillinen maa että taivasusko on hyvin tyypillinen käsitys tuonpuoleisesta. Helvetistä puhutaan vähemmän, kaikki kuolinilmoitusten muistosäkeet viittailevat pilven reunalla istumisiin tai taivaan enkeleiden kanssa laulamisiin (miljoonin variaatioin nämä kuvat ja kuviot).
Eräs jo edesmennyt poliitikko/muusikko/terapeutti kirjoitti teoksessaan näystä, jonka oli unessa saanut tuonpuoleisesta elämästä, siinä mm kuvaili tapaamisia sillä tavalla, että hän sai itse valita, kenet halusi tavata. Pakko ei ollut tavata sellaista ihmistä, jota ei halunnut. Pidin kovasti tuosta kuvauksesta. Virkistävä poikkeus ja vastapaino uskovaisten tuputuksille jälleennäkemisistä taivaan riemussa.
Vierailija kirjoitti:
Koska kuolemaan loppuu aivan kaikki niin helppo vastata ei.
Yksikään joka ei ole kuollut, ei voi olla 100% varma siitä loppuuko kaikki siihen.
Vierailija kirjoitti:
Haha. Olen kontaktissa "kuolleiden" kanssa joka päivä.☺
Sellaista teillä vihreillä.
En tiedä. Unissa olen muutaman kerran tavannut kuolleen tuttavan. Olemme siis molemmat siinä unessa tienneet hänen kuolleen, mutta siinä hän on taas ollut omana itsenään, ja olemme lyhyesti vaihtaneet pari sanaa.
Vanhempieni kuoleman jälkeen he tuntuivat jotenkin olevan vielä läsnä asunnossaan aika kauan.
Mutta minulla ei ole sellaista tuntumaa, että kaikki olisivat jossain rajan takana yhdessä onnellisina. Siksi en tiedä, mitä uskon.