Kohtaaminen kuoleman tai kuolemien jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kristitty, ja uskon kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään sellaisena kuin Raamattu siitä kertoo.

Näen myös, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo valtavasti lohtua niissä tilanteissa, kun läheinen on menehtynyt. Jos uskot kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolet siinä uskossa, että näet kuolemasi jälkeen rakkaan läheisesi, ja näin sitten käykin, niin riemu on varmasti suunnaton. Jos taas uskot kuoleman jälkeiseen elämään jota ei oikeasti olisikaan, niin et saa koskaan tietää että uskoit siihen "turhaan". Mutta se toivo, jonka se on antanut sinulle täällä, on aivan varmasti kantanut sinua surun keskellä ja auttanut sinua jaksamaan oman elämäsi loppuun asti.

Entäpä, kun on kasvatettu uskomaan, että vain valittu joukko pääsee sinne taivaaseen ja polku sinne on kivinen ja kaita? Minut kasvatettiin maallista kuolemaa varten, jotta perisin ikuisen elämän taivaassa. Irtosin tästä liikkeestä ja heidän tuskansa oli armoton kohdata, koska helvettiinhän tässä minä olen matkalla. Minulle kerrottin, että olen jo elävä kuollut, eikä elämälläni ole merkitystä muutoin kuin varoittavana esimerkkinä lapsille.

Mikään ei ole minulle lohduttavampaa ja vapauttavampaa, kuin elää ilman varmaa tietoa mistään kuoleman jälkeisestä! Mikään ei ole parempaa, kuin saada elää lapsille esimerkkinä ihmisestä, joka voi valita ja uskaltaa kasvaa omaksi itsekseen ja elää omannäköistä elämää.

Oikeastaan se on Jeesus, joka sen kivisen ja kaidan tien kävi, meidän puolestamme <3 Itse emme koskaan pystyisi kulkemaan sitä tietä perille asti. Siksi Jeesus ja armo!

Sinun ei tarviste välittää sukulaistesi mielipiteistä, vain Jeesuksen mielipiteellä on väliä. Kun uskot Häneen, pääset taivaaseen =) 

Monen mielestä tämä on liian helppoa ja epäuskottavaa, siksi valitsevat toisin =( 

Ei tehnyt mitään erikoista.

Jokainen pystyy ristillä roikkumaan.

Sincc

Karkuunkaan ei pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kuolemaan loppuu aivan kaikki niin helppo vastata ei.

Yksikään joka ei ole kuollut, ei voi olla 100% varma siitä loppuuko kaikki siihen.

Kysymys kuuluikin: uskotko. Minä en usko.

Isäni kuoltua sain lohtua ajatuksesta, että tapaamme vielä jonain päivänä. Uskon yhä niin. Olen ollut erittäin onnekas, muita läheisiäni en ole menettänyt vaikka olen yli 30-vuotias. Sukulaisia kyllä, mutta en ketään oikeasti rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kuolemaan loppuu aivan kaikki niin helppo vastata ei.

Yksikään joka ei ole kuollut, ei voi olla 100% varma siitä loppuuko kaikki siihen.

Väärin.

Uskonnot ovat ihmisen keksimää satua joten kaikki kuolemanjälkeiset elämät ovat satua myös.

Kun biologiselta oliolta loppuu aivotoiminta niin se oli sitten siinä.

Ihan sama mitä hihhulit väittävät.

Suomessa maalitetaan lääkeyhtiöiden ja koekeilujen uhreja. 1970-luvulla käytettyjen Epilepsalääkkeitä käyttäneiden äitien lapset ovat näitä maalituksen uhreja. Heitä maalitetaan ilkeämielisillä ja suorastaan tappavilla juoruilla jotta lääkeytiöt välttyisivät korvauksilta. Elossa heitä ei nykypäivänä ole montaakaan.

Kyseiset Epilepsialääkkeet ovat todennäköisesti keksittyjä Neuvostoliitossa ja tästä syystä näiden "lasten" perässä saattaa olla tehokas tappajakoneisto. Joskus tämä koneisto toimii maalittmalla kuten minun tapauksessani on käynyt tai sitten suoraan murhaamalla. Moni murha on suoritettu myrkyttämällä. Tao maalituskkonieston provosoimalla tappelulla.

Tällaisella lapsella on usein kallonepämuodostuma jollaisen omaavan väitetään hellivän mielessään perversioita. Näin siis maalituslaitos väittää. Tämä titetenkin on täyttä valetta. He ovat synnynnäisesti aivan normaaleja ihmisiä kuten minäkin mutta usein heidän psyykensä on vereslihalle kiusattuja. Apuna tässä rääkkäämisaessä on voitu käyttää huumausaineita. Täsät syystä he saattavat olla tietyissä tilanteissa agressiivisia käytökseltään tai puheiltaan mikäli heitä alkaa kuulustelemaan. Oma elämäni alkaa olla maalituslaitkosen takia lopuillaan täällä pääkaupunkisudullakin ja siksi kerron tarinani sosiaaliseen mediaan jotta voisin auttaa jotain kohtalotovereitani. 

Toivon tietoisuuttä tästä asiasta levitettävävän eteenpäin. Jopa Pasilan poliisilaitos on jo kääntynyt monia meitä vastaan tämän maailtuslaitoksen toiminnan takia.

Uskon kohtaamiseen kuoleman jälkeen siinä mielessä, että monia kuolleita läheisiäni ajattelen oikeastaan nyt paljon enemmän kuin heidän eläessään. Mieleen tulee eläviä muistoja heistä ja usein naurahdan ääneen muistaessani jonkun siskoni tempauksista. Samoin tulee liikutuksen hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kristitty, ja uskon kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään sellaisena kuin Raamattu siitä kertoo.

Näen myös, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo valtavasti lohtua niissä tilanteissa, kun läheinen on menehtynyt. Jos uskot kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolet siinä uskossa, että näet kuolemasi jälkeen rakkaan läheisesi, ja näin sitten käykin, niin riemu on varmasti suunnaton. Jos taas uskot kuoleman jälkeiseen elämään jota ei oikeasti olisikaan, niin et saa koskaan tietää että uskoit siihen "turhaan". Mutta se toivo, jonka se on antanut sinulle täällä, on aivan varmasti kantanut sinua surun keskellä ja auttanut sinua jaksamaan oman elämäsi loppuun asti.

Mutta eikös ne kuolleet raamatun mukaan makaa haudoissaan odottamassa tuomiopäivän pasuunoita ja viimeistä tuomiota? Eli eivät ne edesmenneet nytkään kirmaile missään vihreillä niityillä meitä odottaen eivätkä pilven reunalta seuraa meidän elämäämme täällä. Tuollaisen kuvitelmat ovat ihmiset keksineet omaksi lohdukseen.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kristitty, ja uskon kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään sellaisena kuin Raamattu siitä kertoo.

Näen myös, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuo valtavasti lohtua niissä tilanteissa, kun läheinen on menehtynyt. Jos uskot kuoleman jälkeiseen elämään ja kuolet siinä uskossa, että näet kuolemasi jälkeen rakkaan läheisesi, ja näin sitten käykin, niin riemu on varmasti suunnaton. Jos taas uskot kuoleman jälkeiseen elämään jota ei oikeasti olisikaan, niin et saa koskaan tietää että uskoit siihen "turhaan". Mutta se toivo, jonka se on antanut sinulle täällä, on aivan varmasti kantanut sinua surun keskellä ja auttanut sinua jaksamaan oman elämäsi loppuun asti.

Entäpä, kun on kasvatettu uskomaan, että vain valittu joukko pääsee sinne taivaaseen ja polku sinne on kivinen ja kaita? Minut kasvatettiin maallista kuolemaa varten, jotta perisin ikuisen elämän taivaassa. Irtosin tästä liikkeestä ja heidän tuskansa oli armoton kohdata, koska helvettiinhän tässä minä olen matkalla. Minulle kerrottin, että olen jo elävä kuollut, eikä elämälläni ole merkitystä muutoin kuin varoittavana esimerkkinä lapsille.

Mikään ei ole minulle lohduttavampaa ja vapauttavampaa, kuin elää ilman varmaa tietoa mistään kuoleman jälkeisestä! Mikään ei ole parempaa, kuin saada elää lapsille esimerkkinä ihmisestä, joka voi valita ja uskaltaa kasvaa omaksi itsekseen ja elää omannäköistä elämää.

Oliko yhteisö josta erosit vanhoillislestadiolainen herätysliike? Tuo kuvaus kuulostaa minusta ex-lestadiolaisena tutulta.

Sepä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestin kyllä, vaikka en oikeastaan ole yhtään varma. Mutta minusta on hauska ajatella niin, eikä siitä ole kellekään mitään haittaakaan.

Minusta tuollainen ajattelu on vähän lapsellista todellisuuden kieltämistä.

Minä taas ihmettelen, mitä jotkut kuvittelee voittavansa, jos eivät usko tuonpuoleisiin. Kuoltuaan näkevät, että haa, olin oikeassa? Eiku hups, enhän minä mitään enää ajattele, kun olen kerta kuollut....

Et siis ymmärrä, että jotkut eivät pidä tuonpuoleista todellisena?

Olisihan se kiva, jos kuoleman jälkeen olisikin mukavaa, mutta en vain pidä sitä realistisena vaihtoehtona.

Kuoltuani lakkaan olemasta, halusin tai en.

Näin uskon ja näin mielestäni faktat antavat syytä olettaa.

Kukaan nyt elossa oleva ei tiedä onko olemassa joku muu olomuoto kuin tämä nyt tässä oleva.

Onko vai ei ole, siitä on turha kiistellä.

On hyvin paljon asioita joita ihminen ei ymmärrä tai tiedä. Olen sitä mieltä, että kaikki ei ole vain sitä mikä näkyy tai minkä voi todistaa olevan totta.

Viisainkin ihminen käyttää vain pienen prosentin aivokapasiteetistaan. Ehkä tieto tuonpuoleisesta onkin siellä käyttämättömässä aivolohkossa.

Kuolemanjälkeinen olomuodon luulen olevan sellaisen, että sitä ei aivoillaan ihminen järkeillä.

Se on ns. uskon asia, ei välttämättä minkään uskontokunnan tai edes liity uskovaisuuteen.

En tiedä, mitä ajatella ja oon jo lähes kuuskymppinen. Ihminen on yksin sielunsa kanssa, vaik onkin yhdessä ja yhteyksissä tässä elämässä. Ehkä se yksinäisyyden tunne loppuu sit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestin kyllä, vaikka en oikeastaan ole yhtään varma. Mutta minusta on hauska ajatella niin, eikä siitä ole kellekään mitään haittaakaan.

Minusta tuollainen ajattelu on vähän lapsellista todellisuuden kieltämistä.

Minä taas ihmettelen, mitä jotkut kuvittelee voittavansa, jos eivät usko tuonpuoleisiin. Kuoltuaan näkevät, että haa, olin oikeassa? Eiku hups, enhän minä mitään enää ajattele, kun olen kerta kuollut....

Että osaavat nauttia elämästä tässä ja nyt, koska tämä on ainutkertaista.

Sielu ei kuole vaan jatkaa matkaansa kun keho on kuollut. Uskon siihen että on olemassa ”toinen puoli” jossa kaikki edesmenneet ovat ja tapaan heidät sitten kun itse kuolen.