Mistä tietää olenko narsisti?
Minulla on kolme lasta. Yksi heistä on ollut jo monta vuotta todella haastava, olen laittanut murrosiän piikkiin.
Nyt hänellä on alkanut mennä huonosti, on masentunut eikä jaksaisi käydä lukiota. Hän on alkanut syyttää minua monista ongelmistaan, ja että olen narsisti.
Olen tosi surullinen ja hämmentynyt. Tiedän, etten ole tarpeeksi kehunut ja sanonut rakastavani. Se on vaikeaa omasta lapsuudestani johtuen. Olen kuitenkin aina tehnyt parhaani lasteni eteen.
Soimaan nyt itseäni ja pohdin, että entäs jos lapseni onkin oikeassa, vaikken muista edes tilanteita joista hän minua syyttää. Esim. että olen kommentoinut häntä loukkaavasti.
Lapseni alkaa nyt käydä koulupsykologilla, mikä on hyvä asia että kuntoutuisi. Mietin vaan, että psykologi varmaan pitää minua kamalana ihmisenä lapseni puheiden perusteella. Ja entäs jos olenkin. Täytyykö tässä itse hakeutua psykologille.
Kommentit (17)
Susta en tiiä ku en tunne mutta mitäs isi on tehny kakaran etteen vai ookko yh?
Jos olisi pakko arvata lonkalta, siis ihan kertomuksesi perusteella, väittäisin että et ole.
Tähän sairauteen kun ei minkäänlaiset katumukset ja syyllisyydentunnot kuulu, joita sinä taas tunnut hyvin vahvastikin kokevasi.
Jos murehdit sitä, oletko mahdollisesti narsisti niin jo se on selvä merkki siitä, ettet ole. Aito narsisti joko kieltää itsessään olevan murustakaan narsismia tai myöntää asian suoraan ja on ylpeä siitä.
Lapsesi möläytys kuulostaa hyvin tyypilliseltä masentuneen ja huonovointisen teinin vihanpurkaukselta. Sillä halutaan ulkoistaa oma paha olo mutta ei varsinaisesti haluta loukata. Se ei silti tarkoita sitä, että narsistiksi tai muuksi nimittely pitäisi vain hyväksyä. Ei todellakaan pidä. Jos lapsesi psykologi on fiksu, niin hän ei lähde mukaan lapsesi juttuihin. Hän voi antaa tilaa lapsellesi purkaa tunteitaan mutta muistaa pitää etäisyyden ja sen mielessä, että lapsesi kertoma on vain hänen näkökulmansa asiaan.
Tuo esittämäsi ajatus: ”pitääkö itsekin hakeutua...” , se ei ole välttämättä huono idea.
Saat ainakin sielullesi jonkinlaisen rauhan.
Varaudu toki siihen, että psykiatri toteaa aika nopeasti jotain tyyliin: ”Et ole narsisti, jo se että hakeuduit vastaanotolleni todistaa sen”
Yleensä narsisti tietää olevansa narsisti. Ja joskus käy niin, että tarpeeksi pitkän manipuloinnin jälkeen narsisti saa uhrinsa uskomaan, että uhri onkin se narsisti, eikä narsisti itse.
Myös lapsi voi olla narsistinen, en tiedä voiko olla kehittynyt jo suoranaiseksi narsistiksi (kuin vasta aikuisena). Monesti narsismi pahenee iän myötä, ainakin omassa tapauksessani (josta onneksi pääsin eroon niin että pystyin laittamaan välit poikki ns. ikuisiksi ajoiksi).
Tarkennetaan sen verran että pitääkö nuoresi syypäänä ongelmiin juuri suhdettaan sinuun, vai tuoko hän esiin mitään muita syitä? Jos hän uskaltaa helposti syyttää tai uhmata sinua ei ole kovin todennäköistä että olisit narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Jos murehdit sitä, oletko mahdollisesti narsisti niin jo se on selvä merkki siitä, ettet ole. Aito narsisti joko kieltää itsessään olevan murustakaan narsismia tai myöntää asian suoraan ja on ylpeä siitä.
Kerrassaan erinomaisesti tiivistetty! :)
Nyt kannattaa sitten muistaa, että jokaisessa meissä on enemmän tai vähemmän narsistisia piirteitä, mutta ei siinä mittakaavassa kuin narsistisen persoonallisuushäiriön omaavilla.
Jostain olen kuullut / lukenut, että jos itse epäilet olevasi narsisti, niin hyvin todennäköisesti ET ole sellainen. Aito narsisti ei nimittäin tunnista itsessään mitään vikaa, hänhän on täydellinen kaikin puolin.
"yksi heistä on ollut jo monta vuotta todella haastava"
Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua sanottaisiin haastavaksi? Ei ole kovin mieltäylentävää että leimataan persoonaltaan hankalaksi, josta samalla voidaan rivien välistä lukea että sinun elämäsi on täten ollut vaikeaa johtuen lapsestasi. Syytät lastasi siis jonkinlaiseksi hirviöksi ja lisäksi tämä hirviö on lähestulkoon pilannut elämäsi. Aika kova taakka kantaa lapsella.
Kokemusta riittää.. kirjoitti:
Myös lapsi voi olla narsistinen, en tiedä voiko olla kehittynyt jo suoranaiseksi narsistiksi (kuin vasta aikuisena). Monesti narsismi pahenee iän myötä, ainakin omassa tapauksessani (josta onneksi pääsin eroon niin että pystyin laittamaan välit poikki ns. ikuisiksi ajoiksi).
Pitää paikkansa.
En tosin kyllä vielä näillä puheilla lähtisi lyömään leimaa AP:n lapseenkaan...
Tässä on yksinkertainen narsistitesti, joka myös toimii, ja pitää paikkansa.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006704406.html
5 myöntävää vastausta ja olet narsisti. Itse sain 2 kyllä vastausta.
1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?
2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?
3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?
4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?
5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?
6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?
7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?
8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?
9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?
10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?
11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?
12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?
13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?
14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?
15. Oletteko usein kateellinen toisille?
16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?
17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?
Siitä, että ihmiset ympärilläsi tuhoutuvat. Yleensä narsisti ei kuitenkaan myönnä mitään, ehkä jossain vaiheessa alkaa hieman miettiä.
Olet narsisti tai et, on huolestuttavaa, että teini-ikäinen lapsesi on masentunut, On hyvä, että mietit omaa käytöstäsi. Sanot, ettet ole kehunut tai sanonut rakastavasi ja vetoat omaan vaikeaan lapsuuteesi.
Jokainen lapsi tarvitsee kehuja ja kannustusta, ja kokea olevansa rakastettu. Mitäpä, jos katkaisisit tämän sukupolvien negatiivisen kierteen, ja alkaisit itse toimia myönteisemmin, siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi, miten sinua itseäsi on lapsena kohdeltu?
Vierailija kirjoitti:
Tässä on yksinkertainen narsistitesti, joka myös toimii, ja pitää paikkansa.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006704406.html
5 myöntävää vastausta ja olet narsisti. Itse sain 2 kyllä vastausta.
1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?
2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?
3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?
4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?
5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?
6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?
7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?
8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?
9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?
10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?
11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?
12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?
13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?
14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?
15. Oletteko usein kateellinen toisille?
16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?
17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?
Joku narsisti käynyt alapeukuttamassa. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
"...entäs jos lapseni onkin oikeassa, vaikken muista edes tilanteita joista hän minua syyttää. Esim. että olen kommentoinut häntä loukkaavasti."
No jos on mahdollista, niin mene ihmeessä itsekin juttelemaan jonkun asiantuntijan (psykologi/psykatri tms.) kanssa. Ehkä olet sanonutkin loukkaavia asioita, joita et ole itse edes tajunnut, kun ei ole sulle mieleenkään jäänyt? Sen tiedostaminen, mikä on loukannut toista ja miksi, olisi tärkeää ymmärtää. Olette varmasikin kokeneet nuo sanomiset teinin kanssa hyvin erillä tavalla.
Selvää on kuitenkin, että teillä on ollut lapsesi kanssa hankalat välit jo pidemmän aikaa. Voisit hakea ja saada apua tilanteeseen. Kannattaa olla valimis myös huomaamaan omassa käytöksessä ja tavoissa haitallisia malleja tms. Persoonallisuushäiriö nyt on sitten asia erikseen, mutta jotakin teillä nyt ainakin on pielessä. (Toki narsisitista käytöstä monella on enemmän tai vähemmän, vaikka toki kyse on ylipäätään varmaankin muusta kuin nasismista.)
Ymmärrys puolin ja toisin olisi joka tapauksessa tärkeää. Opettele kuuntelemaan teiniäsi ja puhumaan hänen kanssaan. Entä tiedätkö mitä lapsesi elämään muuten kuuluu, onko ollut vastoinkäymisiä, ihmissuhdengelmia tms?
Voihan myös olla, että sulla on joitain huonoja käytösmalleja omasta lapsuudestasi johtuen, joita kaikkia et ehkä tiedostakaan? Ethän siirrä edellisen sukupolven ongelmia vielä seuraavalle?
https://openpsychometrics.org/tests/NPI/