Onko pilkkiminen turn off?
Nyt pilkkikelien tultua eteläänkin tuli mieleen, että mitä nuoret naiset oikein tuumivat (kohtuullisesti) pilkkivästä miehestä? Onko se kiinnostavaa? Onko turn off?
M20+
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Sehän on tosi että, tosimies kairaa vain kakkosreikään.
Ruskeamonnin pilkkiminen on raamatun mukaan ehdottomasti tuomittavaa!
Riippuu paikasta. Jäällä ok, ravintolapöydässä no-no.
Kunhan vapauttaa tai tappaa nopeasti ja tehokkaasti ne jäälle jäävät/ruokakalat niin hyvä juttu. Eläinrääkkäys on isoimpia turn offeja.
Plussaa on minusta. Kunhan mies myös tekee saalistaan ruokaa.
Jos se ei mene yli tyyliin, että pitää olla tuhannen euron vehkeet ja kaikki vapaa-aika menee reikää ronkkiessa. Sama muun kalastuksen, metsästyksen tai yleensä minkään harrastuksen kohdalla.
Ehdottomasti plussaa, voisin itsekin tulla pikkupakkasella mukaan joskus. Vielä enemmän plussaa, jos mies kokkailee pyytämiään kaloja minullekin. N27
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana pilkkiminen meni vähän hulluudeksi. Tuli käytyä kaikki kisat mihin vaan ennättin. Päälle treenit ja tietysti piti väsätä tapsit, morrit ja värikoukut itse.
Silloin taisi exä sanoa että sulla ei taida muuta pyöriä päässä kuin p.illu ja pilkintä. Sanoin että näin on.
Erottiin ihan muista syistä btw
No nyt murjaisit varsinaisen kalavaleen. Ei sulla p.illu ole käynyt ikinä mielessä. Sen tajusi exäsi heti hääyönä.
Olispa ihanaa, jos miehellä olisi pilkkiharrastus. Siellä se sitten kökkisi aamusta iltaan. Ja toisi ruokapöytään apetta. Jos ei putoaisi jäihin. Missä tällaisia miehiä on saatavilla?
Pilkkiminen on todella hieno harrastus. Siinä ukkomieskin saa vaihtaa reikää aina halutessaan.
Mieluummin mies joka kairaa makuuhuoneessa kaikki vaimon reiät läpi moneen kertaa viikossa.
Muuten menettelevät, mutta siian ja raudun pilkkijät ovat ehdoton turnoff. Ne vain tiiraa yköstä kun rassaavat kakosta.
Harrastuksena ihan kiva. Mutta en vois sietää perkuujätteitten ja kalaruokien hajua, joten valitettavasti yhteiselo vois olla vaikeaa.
Jos pilkit kalaa niin ei se pahakaan asia ole. Mutta jos seurassa pilkit toistuvasti uinumismielessä niin turn on-tila mahdollisempi kunhan ensin virkistyt hyvillä unilla
Vierailija kirjoitti:
Olispa ihanaa, jos miehellä olisi pilkkiharrastus. Siellä se sitten kökkisi aamusta iltaan. Ja toisi ruokapöytään apetta. Jos ei putoaisi jäihin. Missä tällaisia miehiä on saatavilla?
Äänekoskelta niitä löytyy. Junan tuomat pelaa korista toimii yhdistyksissä, älä niihin erehdy. Mutta syntyperäiset miehet istuvat vain pilkillä eivätkä turhia turise. Kesät ne istuu styroksilautalla reikää tuijottamassa. Kelirikkoaikana käyvät kotireiällä sen verran, että jättävät syötin jälkikasvulle.
Semmoinen varoituksen sana, että jotkut kalastusfanaatikot tuhlaavat rahansa vapoihin, keloihin, pilkkeihin, uistimiin, siimoihin, merenkulkuelektroniikkaan, veneisiin, vetoautoihin, trailereihin, polttoaineisiin, kisa ja jäsenmaksuihin, kalastuslupiin, kalastusmatkoihin, ym.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen varoituksen sana, että jotkut kalastusfanaatikot tuhlaavat rahansa vapoihin, keloihin, pilkkeihin, uistimiin, siimoihin, merenkulkuelektroniikkaan, veneisiin, vetoautoihin, trailereihin, polttoaineisiin, kisa ja jäsenmaksuihin, kalastuslupiin, kalastusmatkoihin, ym.
Totta, sata tonnia on pikkuraha kun tuo hulluus iskee päälle, sillä ei vielä palkinnoille pääse. No toisaalta, eipä häiritse eikä pyöri mies kotona jaloissa.
Exä hurahti rantaongintaan. Ihan uskomatonta, että mato-onkiin meni 25000 euroa. Sitten piti vaihtaa autoa, että kaikki vavat ja syöttireleet mahtu kyytiin. Kotona tuunasi vain haisevia syöttipusseja ja viritti kohoja, vaikka kaikki paikat oli rempallaan.
Se oli viimmenen niitti, kun osallistui kolmannen kerran kisaan, missä piti saada mahdollisimman monta kalalajia vuodessa.
On se turn off nykyään, kun vege olen. Pilkkinyt tosin lapsena minäkin, mutta en usko, että voisin olla kalastusta harrastavan kumppanin kanssa.