Lähiaikoina eronneet- miten olette pärjänneet?

Ikävä ei ole takaisin vanhaan, mutta onhan tää korona-aika tylsää kun harrastukset on peruttu ja sosiaalisia kontakteja pitää vältellä, vaikka just nyt olisi pitkästä aikaa joka toinen viikko omaa aikaa tehdä kaikkea kivaa.

Lähiaikoina kuvaa tulevaa aikaa.

Mä olen yrittänyt korostetusti tehdä asioita joita ennen ei ”voinut”, esimerkiksi laittanut sellaiset tapetit joista mies ei taatusti olisi pitänyt mutta on kuin mulle tehty. Pienempinä asioina arjessa teen juuri itselleni mieluisia ruokia tai katselen niitä elokuvia joita mies ei koskaan olisi halunnut. Suurin tuska kun on hälvennyt jo huomaan nauttivani tällaisesta valinnanvapaudesta.

Helpotus päällimmäisenä. Yritän myös nauttia elämästä ja suunnitella itselleni kivoja juttuja tulevaisuuteen. Mies oli varsinainen ankeuttaja.

Ihan kivasti. Keittiön pöydän jalkoja joutuu tosin aika ajoin kiristelemään.

Helpotus, ei jatkuvaa kiusaamista, ei nälvimistä...kyllä tässä pärjäillään ex-aisankannattajana, Luen kirjoja, ulkoilen, näen lapsia ja nautin heidän seurastaan ilman kettuilua.

Jätän exän valehtelut omaan arvoonsa, eipä sekään haittaa, etten regoi vaikka molemmat tiedämme hänen puhuvan sontaa. Näemmä lähinnä raivostuttaa.

Eronneet. Miten tulette toimeen huonon omatuntonne kanssa, kun rikoitte antamanne lupauksen ja vannotun valan. Miltä tuntuu olla hylkääjä, joka on aiheuttanut vaikean elämänvaiheen toiselle ja usein myös lapsilleen ja muille läheisille. Miten selitätte itsellenne oman osuutemme eroon.

Jaa-a tässähän tämä menee. Meillä tuore tapaus, erillään asuttu kuukausi eikä minkäänlaisia papereita laitettu edes eteenpäin vielä. Arki ei kamalasti muuttunut muuten, kuin että ruokaa kuluu vähemmän (kun kolme on enää kaksi) ja että nukkumaan joutuu menemään yksin ja kotona on välillä vähän hiljaisempaa. En nyt sano, että meillä olisi puhuttu kamalasti syksyn aikana kyllä muutenkaan eli ei sekään sanottavasti muuttunut.

Ehkä tämä konkretisoituu tässä hieman enemmän kunhan muutetaan lapsen kanssa uuteen kotiin ja kun paperit joskus erosta tehdään ja kun talo joskus myydään. Siihen asti mennään normaaliarkea päivä kerrallaan.

Laittelin kotoa ja se on kivaa

Vierailija kirjoitti:

Eronneet. Miten tulette toimeen huonon omatuntonne kanssa, kun rikoitte antamanne lupauksen ja vannotun valan. Miltä tuntuu olla hylkääjä, joka on aiheuttanut vaikean elämänvaiheen toiselle ja usein myös lapsilleen ja muille läheisille. Miten selitätte itsellenne oman osuutemme eroon.

Olin nuori, kun menin naimisiin. En tiennyt kuka olen ja mitä oikeasti haluan. Elin vain muiden toiveiden mukaan. Annoin miehelle liian vähän vastuuta ja uuvuin. Miehen ongelmiin en voinut vaikuttaa.

On ikävä mutta tiedän etten olisi enää siihen suhteeseen pystynyt.

Pari kk toivuttuani kokeilin nettideittailua ja nyt noin 40 ghostausta+torjuntaa myöhemmin olo on suoraansanoen täysin toivoton. Pitää kai hommata 10 kissaa ja muuttaa korpeen.

Vierailija kirjoitti:

Eronneet. Miten tulette toimeen huonon omatuntonne kanssa, kun rikoitte antamanne lupauksen ja vannotun valan. Miltä tuntuu olla hylkääjä, joka on aiheuttanut vaikean elämänvaiheen toiselle ja usein myös lapsilleen ja muille läheisille. Miten selitätte itsellenne oman osuutemme eroon.

Ei ole huonoa omatuntoa. En ole rikkonut lupauksia saati valoja. Ketään ei ole hylätty. Ei se selitystä kaipaa vaan on selviö. Lapset ja eronneet ovat onnellisempia ja kaikki voivat paremmin. Avioero oli parasta elämässäni ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Lähiaikoina kuvaa tulevaa aikaa.

Totta. Tätä virhettä tehdään tosi paljon nykyään

-> viime aikoina

Vierailija kirjoitti:

Eronneet. Miten tulette toimeen huonon omatuntonne kanssa, kun rikoitte antamanne lupauksen ja vannotun valan. Miltä tuntuu olla hylkääjä, joka on aiheuttanut vaikean elämänvaiheen toiselle ja usein myös lapsilleen ja muille läheisille. Miten selitätte itsellenne oman osuutemme eroon.

Sulla ei taida ihan kaikki muumit olla laaksossa 🥴

Ristiriitainen olo.

Suhde oli vain parin vuoden mittainen, ja siitäkin tehtiin eroa melkein vuoden ajan miehen vakavan päihdeongelman takia. Hänet tavatessani uskoin ihan aidosti, että tässä on se oikea nyt. Olen itse lapseton, kolmeakymppiä lähestyvä, kaipaan niin perhettä, kotia ja turvaa. Mutta taas on pöytä pyyhkäisty tyhjäksi, lähtöpiste.

Välillä tunnen helpotusta. Ne ongelmat, joita ei olisi minun tahdonvoimallani saatu ikinä ratkaistua, ovat nyt aidosti poissa käsistäni. Se huoli, ahdistus ja pelko, joka päihteidenkäyttäjän kanssa elämiseen liittyi - poissa. Rakkaan ihmisen lisäksi, tosin.

Oma elämä tuntuu toisaalta myös vapauttavalta. Kaiken sen toisesta huolehtimisen jälkeen, olen vihdoin taas vapaa keskittymään itseeni. Urheilemaan, syömään terveellisesti, näkemään ystäviäni. Deittailu ei tule kiinnostamaan varmaan vähään aikaan, en tiedä, miten jaksan "aloittaa alusta" koskaan. Mutta ehkä sekin olo tulee aikanaan.

Näillä mennään, vähän kerrallaan. Päivä pitenee ja kevät lähestyy. Voisi asiat olla huonomminkin, olen terve, vapaa ja seison tukevasti omilla jaloillani.

Itselläni ero hyvin vakavasti mietinnässä. Onko antaa vinkkejä, joista olisi apua, kun ero pitää saada käytäntöön? Eroan avoliitosta, ei lapsia eikä yhteistä omaisuutta, joten sikäli lähteminen helppoa. Lisäksi muutan asuinpaikkaa tunnin ajomatkan päähän.

Ero tuli kaksi vuotta sitten. Päivä kerrallaan eteenpäin.

M50

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a tässähän tämä menee. Meillä tuore tapaus, erillään asuttu kuukausi eikä minkäänlaisia papereita laitettu edes eteenpäin vielä. Arki ei kamalasti muuttunut muuten, kuin että ruokaa kuluu vähemmän (kun kolme on enää kaksi) ja että nukkumaan joutuu menemään yksin ja kotona on välillä vähän hiljaisempaa. En nyt sano, että meillä olisi puhuttu kamalasti syksyn aikana kyllä muutenkaan eli ei sekään sanottavasti muuttunut.

Ehkä tämä konkretisoituu tässä hieman enemmän kunhan muutetaan lapsen kanssa uuteen kotiin ja kun paperit joskus erosta tehdään ja kun talo joskus myydään. Siihen asti mennään normaaliarkea päivä kerrallaan.

Ja siis meillähän ei ollut (mun nähdäkseni) edes mitään kriisiä. Nyt vain korona-aikaan ollaan oltu paljon kotona, joten laitoin kaiken hiljaisuuden sen piikkiin, että nyhjätään vain täällä keskenämme. Teinilläkin kun meni harrastus välillä tauolle ja keväällä oltiin kaikki etänä jne. Mies vain sitten yllättäen ilmoitti, ettei enää ole tunteita muuten kuin kaverina ja sitten muutaman päivän päästä pakkasi vaatteensa ja muutti muualle.

Tällainen tilannehan voisi korjautua, JOS molemmat osapuolet osaisivat puhua ja asia käsiteltäisiin perin pohjin. Mutta kun tilanteeseen päädyttiin muutenkin syystä, ettei toinen osapuoli osaa puhua tunteistaan, niin aika savotta olisi saada tilanne korjautumaan enää tässä vaiheessa, kun mies jo kerran lähti pois. En ainakaan itse aio olla aloitteellinen sen suhteen, kun jo yritin aiemmin kysellä, eikö tätä millään pystytä korjaamaan eikä mies osannut vastata. Miettiköön keskenänsä, mä keskityn omaan elämääni tästä lähtien.

En nyt ole eronnut "lähiaikoina" vaan muutamia vuosia sitten ja elämä on edelleen kamalaa ja tuntuu painajaiselta josta haluaisi herätä. Hylkääminen, epäonnistumisen kokemus, itseviha, ikävä. Näen unta eksästä jatkuvasti. Hänellä on jo uusi.

Tavallaan tahtoisin hänet takaisin mutta ei ole mahdollista hänen puolelta. En pääse eteenpäin, jumissa elämässäni ja jää lapsetkin saamatta kun aika kuluu.

Ei siis mitään onnistuneita selviämisvinkkejä, paitsi että joka aamu saa yllättyä kun huomaa jaksaneensa vielä seuraavaan päivään.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ole eronnut "lähiaikoina" vaan muutamia vuosia sitten ja elämä on edelleen kamalaa ja tuntuu painajaiselta josta haluaisi herätä. Hylkääminen, epäonnistumisen kokemus, itseviha, ikävä. Näen unta eksästä jatkuvasti. Hänellä on jo uusi.

Tavallaan tahtoisin hänet takaisin mutta ei ole mahdollista hänen puolelta. En pääse eteenpäin, jumissa elämässäni ja jää lapsetkin saamatta kun aika kuluu.

Ei siis mitään onnistuneita selviämisvinkkejä, paitsi että joka aamu saa yllättyä kun huomaa jaksaneensa vielä seuraavaan päivään.

Käytkö psykoterapiassa? Ehkä kannattaisi jo hakea apua.

Älä missään nimessä tuhlaa hedelmällisiä vuosiasi väärän ihmisen perään itkemiseen, jos haluat perheen Tulet suremaan hukattua aikaa myöhemmin enemmän kuin eroa. Puhun nyt kokemuksesta...