Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tee mitään, nainen nalkuttaa. Missä vika?
10.01.2021 |
Täällä monessa ketjussa päädytään keskusteluun siitä, että nainen nalkuttaa turhasta ja mies ei tee arjen eteen mitään.
Tästä tuli pohdintaan asia, että ymmärtääkö ihmiset omat puutteensa parisuhteessa tai perheessä? Tarkoitan siis ärsyttäviä tapoja, huonoja luonteenpiirteitä, puutteita kodinhoidossa. Olen jutellut asiasta muutaman ihmisen kanssa. Tämän perusteella naiset tuntuisivat ymmärtävän, mutta toki miehet harvemmin pystyvät muille ihmisille myöntämään omia vikojaan, eikä muutaman ihmisen otanta ole kovin laaja.
Minä tiedän itsestäni esim. jätän puoliksi juotua kahveja joka paikkaan, en pese ikkunoita ennen kuin niistä ei näe ulos ja olen luonteeltani kaikkitietävä, joka usein ystävällisen neuvonnan sijasta esiintyy eri tavalla tekevän arvosteluna ja besserwisserointinä. Kaikista näistä olen keskustellut ennen yhteenmuuttoa kumppanin kanssa ja yritän itseäni varsinkin tuon luonteen osalta kehittää.
Kun kysyin asiasta ystävältäni, jonka kanssa olen asunut nuo samat asiat tulivat esiin ja hän myös tunnisti itsestään ne samat asiat jotka minä hänestä, kun yhdessä asuttiin.
Yksi esimerkki näissä keskusteluissa tuntuu olevan se, että joku imuroi vain keskeltä lattiaa. Jos puoliso nalkuttaa siitä jatkuvasti ja eroatte, sitten löydät uuden kumppanin, jonka kanssa puhutte yhteenmuutosta, niin otatko puheeksi tuon imurointi tavan? Vai menetkö edelleen sillä olen siisti, imuroin viikoittain ja toivot, ettei uusi kumppani pidä sitä outona?
Ja toisaalta, jos nalkutit asiasta jatkuvasti edellisessä suhteessa, niin kerrotko uudelle kumppanille, että sinusta siivouksen pitää olla tarpeeksi hyvää, ettet ärsyynny ja ala nalkuttaa?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen ei imuroi koko lattiaa ja toinen hänelle siitä huomauttaa, niin luulisi olevan helppoa imuroida jatkossa koko lattia. Miksi pitää väen väkisin jatkaa tapaa, jonka tietää aiheuttavan toiselle lisätyötä? Ei ne pölyt jatkossakaan keskity siihen keskilattialle.
Stressasin aiemmin siivoamisesta todella paljon. Aina kun siivosin tein kaiken "oikein" , vaikka imuroidessa siirsin kaikki kalusteet. Ja siivosin kaiken kerralla. Tämä johti sitten siihen, että välillä en siivonnut kuukausiin lainkaan, koska asia stressasi ja vaikutti niin isolta urakalta.
Nyt siivoan päivittäin 5-30min. Kotini ei koskaan ole ollut näin siisti, vaikka imuroin vain yhden huoneen näkyviltä osin. Stressi on myös poissa. Joskus muutaman kuukauden välein tulee innostus siirtää huonekaluja ja siivota tarkemmin. Eipä siellä ole sen enempää pölyä ja roskaa kuin silloin kun pakotin itseni raivosiivoamaan joka viikko. Se, että toisella on erilaiset tavat, ei tarkoita, että sinä olet oikeassa.
Tässä on ollut kyse vain keskilattian imuroimisesta, ei siitä, että jokainen huonekalu pitää siirtää pois paikaltaan. Parisuhteessa homman voi hoitaa niin, että toinen imuroi ja toinen pyyhkii pölyt. Toinen pesee vessan ja toinen pyyhkii kostealla vapaat lattiapinnat. Ja kas, taas on siistiä eikä kummallakaan ole k*rpä otsassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on selvästi tehnyt ajatustyötä, ja tutkinut itseään, katsonut itseään ulkopuolelta. Teen jatkuvasti samaa, joten kyllä meitä omien vikojen huomaavia on. Kun tarpeeksi avoimesti, rehellisesti tutkii omia ajatuksiaan, tunteitaan, ja tekojaan, niin saattaa nähdä itsensä paljon huonommassa valossa, kuin muut. Näin on käynyt itselle. Muut, esim. vaimoni näkee vain puheet, ja teot. Itse näen tunteeni ja ajatukseni. Olen narsistisia piirteitä omaava, kateellinen, ahne, laiska, huonon empatiakyvyn omaava keski-ikäinen perheenisä. Ehkä aina ei pitäisi mennä näin syviin vesiin, koska se masentaa. Luonteeni on sellainen, että en näe niitä hyviä ominaisuuksia, vaan vain huonot. Muut huomaavat ilmeisesti hyvätkin luonteenpiirteeni, koska vielä jaksavat seuraani. Aina ei kannata mennä liian syvälle itseensä, koska ei välttämättä pidä siitä mitä löytää. Toisaalta se on ainoa tapa kasvaa ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli suhteen alussa pitkään sellainen ongelma, että aina, kun kävimme mieheni vanhempien luona, meni vähintään viikko, ettei mieheni tehnyt mitään kotihommia. Siivoaminen varsinkin tuntui olevan täysin mahdoton tehtävä miehelleni niissä tilanteissa. nalkutin, kunnes mieheni taas alkoi toimia normaalisti.
Sitten oli kerran joku kriisitilanne: Pienet lapset, mieheni oli jossain, ei ainakaan kotona. Anoppi ja appi tulivat auttamaan minua viikkosiivouksissa. Appi makasi sohvalla koko sen ajan, kun minä ja anoppi siivosimme. Silloin tajusin, mistä tulee se mieheni käyttäytymisen muutos aina, kun käymme hänen vanhemmillaan: Lapsuudessa opitut roolit nousevat pintaan.
Kun mieheni kotiutui, ja anoppi ja appi olivat lähteneet, kerroin miehelleni havainnostani. Sanoin myös, että minä en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, johon hän vastasi, että hyvä niin. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia saada miestä mukaan siivouksiin. Joskus hän siivoaa jopa oma-aloitteisesti.
"Joskus hän siivoaa jopa oma-aloitteisesti."
Tässä voi olla joku sukupolvien ero, mutta onko tämä oikeasti positiivinen asia? Minulle lähtökohta on se, että mies osaa itsekin siivota. Plussaa tulee sitten, jos oma-alotteisesti pesee ikkunat muutaman kerran vuodessa.
Meillä onneksi miehen kanssa kohtaa siisteyskäsitys, ainoastaan pullojenpalautus jää minulle. Häntä ei haittaa jos tyhjiä pulloja kerääntyy muutama pussillinen, kun taas itse voisin palauttaa pulloja vaikka yksitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on siinä, että kun muutetaan yhteen ja vaikka se nainen olisikin nähnyt, että sen miehen siisteysinto ei vastaa omiaan, niin kuvitellaan, että se muuttuu. Naisten suurin ongelma on siis se, että kuvitellaan , että toinen muuttuu siistemmäksi ja tekevämmäksi pelkästään sen naisen vuoksi ja tämä on lähtökohtaisesti olettamuksena täysin pielessä.
Eipä ole tullut vastaan tätä naisten suurta ongelmaa. Sitä kyllä on, että mies jaksaa esittää siistiä kunnes nainen on nalkissa.
Minun mieheni ei ole maailman siistein. Ja vaikka hän siivosi seurusteluaikana juuri ennen minun tuloani, niin kyllähän se kaikki oli nähtävillä:
- se, että pitää siivota ylipäätään, ennen kuin tulen
- ruoan jälkeen mies käski aina jättämään kaiken pöytään ”siivotaan myöhemmin”.
- pyykkikorit oli aina niin täynnä, ettei pyykit mahtuneet,
- roskat vietiin vasta, kun pusseja oli useita
- nurkassa oli hylly, joka odotti pari vuotta, jotta sen saisi seinälle.Joo, mutta aina oli ihan siistiä kun menin.
Eli onko sinulla ongelma vai eikö ole?
Ei minulla ole ongelmaa, en ole nalkuttavaa tyyppiä. Kommentoin vain sitä, että kyllä se siisteys on useinmiten nähtävissä jo aiemmin.
No kaikille tuo muiden kyttääminen ei ole noin luontaista. En minä nyt ala laskea poikakaverin roskapusseja ja tee riskiarvioita sen perusteella :D
Eikä kukaan ole "nalkuttavaa tyyppiä".
Ehkä se yhteenmuuttaminen ennen naimisiinmenoa, lapsia tai muuta sitoutumista on juurikin sitä "riskiarviota"? Jos asuu yhdessä ja huomaa, että kaikki kotihommat kaatuu omaan niskaan, vaikka yrittää asiasta huomauttaa, kannattaa oikeasti miettiä onko yhdessäasuminen järkevää. Varsinkaan lapset, kun kotitöiden määrä kasvaa lastenhoidon myötä entisestään.
Voi olla. Itse muutin yhteen koska halusin olla rakastamani ihmisen kanssa. Yhdessä yritetään löytää kompromisseja. Ei niitä aina löydy ja välillä riidellään. En silti aio koskaan päättää yhteisestä elämästä sen perusteella, miten siivous sujuu.
Tärkeintä on ymmärtää etten itsekään tee kaikkea täydellisesti. En jaksa aina imuroida niin pilkulleen ja vaatteetkin lojuvat joskus kuivurissa muutaman päivän. Miksi siis arvostelisin miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun perusteella vastaus aloittajan kysymykseen on ei, ihmiset eivät tunnista omia puutteitaan.
Huonosti siivoavat syyttävät nalkuttamisesta.
Nalkuttajat syyttävät huonosti siivoamisesta.Mitä väliä tuolla edes olisi? Myönnetään kaikki porukalla että meissä itsessämme on vika. Aiemmin oli ongelma ja kaikki luulivat olevansa oikeassa. Nyt kaikki uskovat olevansa väärässä, lakkaako ongelma siis olemasta? No ei. Aika turha koko aloitus.
No esimerkiksi se, että kun itse ymmärtää tapansa huonoiksi, niin riittää useimmin ymmärrys sille toiselle, jota se ärsyttää. Kun huonosti imuroiva ymmärtää, että jää sotkua toisen siivottavaksi ja nalkuttaa ymmärtää, ettei tunnu mukavalta, kun kaikkea arvostellaan ja joskus voi mennä pienemmälläkin työllä. Niin pääsee todennäköisemmin molempia tyydyttävään ratkaisuun. Kun taas jos molemmat luulevat olevansa oikeassa, niin yritetään taivuttaa väärässä oleva omaan ratkaisuun.
Kuten monessa täällä olevassa viestissä on tullut ilmi, jo se että toinen tietää tapojensa olevan ärsyttäviä lohduttaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli suhteen alussa pitkään sellainen ongelma, että aina, kun kävimme mieheni vanhempien luona, meni vähintään viikko, ettei mieheni tehnyt mitään kotihommia. Siivoaminen varsinkin tuntui olevan täysin mahdoton tehtävä miehelleni niissä tilanteissa. nalkutin, kunnes mieheni taas alkoi toimia normaalisti.
Sitten oli kerran joku kriisitilanne: Pienet lapset, mieheni oli jossain, ei ainakaan kotona. Anoppi ja appi tulivat auttamaan minua viikkosiivouksissa. Appi makasi sohvalla koko sen ajan, kun minä ja anoppi siivosimme. Silloin tajusin, mistä tulee se mieheni käyttäytymisen muutos aina, kun käymme hänen vanhemmillaan: Lapsuudessa opitut roolit nousevat pintaan.
Kun mieheni kotiutui, ja anoppi ja appi olivat lähteneet, kerroin miehelleni havainnostani. Sanoin myös, että minä en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, johon hän vastasi, että hyvä niin. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia saada miestä mukaan siivouksiin. Joskus hän siivoaa jopa oma-aloitteisesti.
"Joskus hän siivoaa jopa oma-aloitteisesti."
Tässä voi olla joku sukupolvien ero, mutta onko tämä oikeasti positiivinen asia? Minulle lähtökohta on se, että mies osaa itsekin siivota. Plussaa tulee sitten, jos oma-alotteisesti pesee ikkunat muutaman kerran vuodessa.
Meillä onneksi miehen kanssa kohtaa siisteyskäsitys, ainoastaan pullojenpalautus jää minulle. Häntä ei haittaa jos tyhjiä pulloja kerääntyy muutama pussillinen, kun taas itse voisin palauttaa pulloja vaikka yksitellen.
Minulle pisti silmään tuo sama. Olihan mieheni siivonnut jo vuosia oma-aloitteisesti yksin asuessaan, samoin pessyt pyykkiä ja tehnyt kaikkia muitakin kotitöitä, miksi hän ei tekisi sitä edelleen?
Ja hankkikaa hyvät ihmiset robotti-imuri niin ei tarvitse motkottaa imuroimisesta. Joo joo, nurkkiin jää pölyä ja sitä parin sentin kohtaahan me kaikki päivät pitkät tuijottelemme (totta puhuen en ole koskaan huomannut, että niihin olisi jäänyt pölyä, mutta eiköhän joku kohta sitä väitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se vika ole usein molemmissa. Yleensähän näistä selvitään keskustelemalla, eli niin että se keskeltä lattiaa imuroiva alkaa imuroida reunatkin tai niin että toinen pyyhkii pölyt ja toinen imuroi tai ostetaan siivousapua. Mikä nyt kellekin toimii. Parisuhteessa molemmat joustaa ja sopii asiat keskenään.
Nainen muuttaa miehen kanssa yhteen koska haluaa jonkun jakamaan arkea kanssaan. Yksinasuessaan nainen elää siististi, siivottavaa ei ole paljoa ja omat jäljet siistitään joka päivä.
Mies muuttaa naisen kanssa yhteen etujen vuoksi.
Yksin ollessaan mies sotkee hillittömästi eikä siivoa juuri koskaan. Arvelee että naisen kanssa asuessa nainen siivoaa ainakin puolet hänen sotkuistaan. Helppo nakki.
Ei ymmärrä että ei ole korrektia jatkaa sikailua yhteisessä kodissa, varsinkin kun nainen tekee sotkua murto - osan siitä mitä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen muuttaa miehen kanssa yhteen koska haluaa jonkun jakamaan arkea kanssaan. Yksinasuessaan nainen elää siististi, siivottavaa ei ole paljoa ja omat jäljet siistitään joka päivä.
Mies muuttaa naisen kanssa yhteen etujen vuoksi.
Yksin ollessaan mies sotkee hillittömästi eikä siivoa juuri koskaan. Arvelee että naisen kanssa asuessa nainen siivoaa ainakin puolet hänen sotkuistaan. Helppo nakki.
Ei ymmärrä että ei ole korrektia jatkaa sikailua yhteisessä kodissa, varsinkin kun nainen tekee sotkua murto - osan siitä mitä mies.
Nuokaan ei tajua ettei tarvi ottaa ketään edes etujen vuoksi. Siivouspalveluita pystyy ostamaan tai hankkii robomopin ja imurin. Seksiä saa leluilta/escortilta.
Missä piileksivät todelliset itsenäiset miehet? Ei nämä mitkä kiertää ja ottaa lopulta kumminkin vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on siinä, että kun muutetaan yhteen ja vaikka se nainen olisikin nähnyt, että sen miehen siisteysinto ei vastaa omiaan, niin kuvitellaan, että se muuttuu. Naisten suurin ongelma on siis se, että kuvitellaan , että toinen muuttuu siistemmäksi ja tekevämmäksi pelkästään sen naisen vuoksi ja tämä on lähtökohtaisesti olettamuksena täysin pielessä.
Eipä ole tullut vastaan tätä naisten suurta ongelmaa. Sitä kyllä on, että mies jaksaa esittää siistiä kunnes nainen on nalkissa.
Minun mieheni ei ole maailman siistein. Ja vaikka hän siivosi seurusteluaikana juuri ennen minun tuloani, niin kyllähän se kaikki oli nähtävillä:
- se, että pitää siivota ylipäätään, ennen kuin tulen
- ruoan jälkeen mies käski aina jättämään kaiken pöytään ”siivotaan myöhemmin”.
- pyykkikorit oli aina niin täynnä, ettei pyykit mahtuneet,
- roskat vietiin vasta, kun pusseja oli useita
- nurkassa oli hylly, joka odotti pari vuotta, jotta sen saisi seinälle.Joo, mutta aina oli ihan siistiä kun menin.
Eli onko sinulla ongelma vai eikö ole?
Ei minulla ole ongelmaa, en ole nalkuttavaa tyyppiä. Kommentoin vain sitä, että kyllä se siisteys on useinmiten nähtävissä jo aiemmin.
No kaikille tuo muiden kyttääminen ei ole noin luontaista. En minä nyt ala laskea poikakaverin roskapusseja ja tee riskiarvioita sen perusteella :D
Eikä kukaan ole "nalkuttavaa tyyppiä".
Minä väitän, että perfektionistit ja täydellisyydentavoittelijat ovat tuota tyyppiä. He aina valittavat, jos joku ei ole täydellistä. Ja nalkutus on valittamista samoista asioista.
Mitä keinoja on sitten muuta kuin asiasta puhuminen, jonka joku kokee nalkutukseksi?
Jos vaikka sanon, että vessaa ei ole tällä viikolla pesty. Mies sanoo, että voi asian hoitaa. Seuraavana päivänä kysyn, että mites se vessan pesu. Illalla uudesta jo ärsyyntyneenä ja seuraavana päivänä varmasti jo vihaisena, enkä mitenkään rakentavasti.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Olisiko ne jolle nalkutetaan voinut sanoa, ettei aio tätä tehdä?
"Voin hoitaa, mutta en hoida." Puujalkavitsi, ehe ehe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on tapana paeta vastuuta. He leikkivät mykkäkoulua TAI tekevät kotityöt tahallaan niin huonosti, että nainen joutuu siivoamaan uudestaan.
By the way, eräs kotisiivoojana toimiva nainen kertoi, että teinipoikien huoneet ovat usein kaatopaikkoja, mutta teinityttöjen huoneet siistejä. Miehiä ei kiinnosta tehdä kotitöitä. Heidän mielestään "joku muu tekee ne" eli äiti, tyttöystävä, vaimo tai palkattu siivooja.
Laskuttiko se siivooja myös teinityttöjen huoneista?
Trolliarmeijalle tiedoksi: Siivoojat eivät laskuta huonekohtaisesti vaan tuntiveloituksella. Mitä likaisempi ja sotkuisempi kämppä, sitä kauemmin työ kestää ja sitä suurempi lasku kämpän asukkaalle napsahtaa.
Vietimme toki. Ja minulla oli hiukan muut asiat mielessä silloin kuin siivoaminen. Kumma, miten monella se tuntuu olevan päällimmäinen huoli.