Onko täällä muita jotka katuvat katkerasti muuttoaan?

Vierailija kirjoitti:

Useammankin kerran olen katunut. Yhtä muuttoa ulkomaille. Toista muuttoa Itä-Suomesta PK-seudulle muka hyvän työn perässä...

no työyhteisö olikin niin pahoissa riidoissa keskenään, että sisällöllisesti kiinnostava työkään ei pelastanut tilannetta. Ja sit kolmatta muuttoa länsi-Suomeen opiskelemaan, en yhtään sopeutunut siihen kulttuuriin.

Mutta kaikesta oppii ja maitojuna kulkee. Ei näiden väärien ratkaisujen tarvitse muuttaa elämän suuntaa pysyvästi. Aina pääsee pois, joskus se vaan vie enemmän aikaa ja vaatii järjestelyjä.

Mutta kun ei pääse. Lapsia ei voi riepoitella. Olemme 2 krt joutuneet työn takia muuttamaan niin että lapset olleen päiväkoti/ala-aste ikäisiä ja jokainen muutto oli järkyttävä trauma lapsille. Nyt asun kaupungissa jossa en viihdy yhtään mutta kolmatta kertaa en voi lapsille tehdä enää paskatemppua. V*tuttaa että elämä pitää elää työelämän ehdoilla ja olla valmis hyppäämään työn perässä milloin mihinkin paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutin Jyväskylään, enkä viihtynyt siellä ollenkaan. Nyt muutin takaisin Etelä-Suomeen. Oli vaikea tutustua ihmisiin.

Sama, haluun täältä takaisin Etelä-Suomeen, tää on kamala sisäänpäinlämpiävä tuppukylä.

Ois pitänyt muuttaa ouluun päin eikä länsirannikolle päin. Olen elämässäni asunut monenlaisessa paikassa ja tajunnut että sitä hyvää ei tajua arvostaa silloin kun sitä on. Ehkä joskus vielä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useammankin kerran olen katunut. Yhtä muuttoa ulkomaille. Toista muuttoa Itä-Suomesta PK-seudulle muka hyvän työn perässä...

no työyhteisö olikin niin pahoissa riidoissa keskenään, että sisällöllisesti kiinnostava työkään ei pelastanut tilannetta. Ja sit kolmatta muuttoa länsi-Suomeen opiskelemaan, en yhtään sopeutunut siihen kulttuuriin.

Mutta kaikesta oppii ja maitojuna kulkee. Ei näiden väärien ratkaisujen tarvitse muuttaa elämän suuntaa pysyvästi. Aina pääsee pois, joskus se vaan vie enemmän aikaa ja vaatii järjestelyjä.

Mutta kun ei pääse. Lapsia ei voi riepoitella. Olemme 2 krt joutuneet työn takia muuttamaan niin että lapset olleen päiväkoti/ala-aste ikäisiä ja jokainen muutto oli järkyttävä trauma lapsille. Nyt asun kaupungissa jossa en viihdy yhtään mutta kolmatta kertaa en voi lapsille tehdä enää paskatemppua. V*tuttaa että elämä pitää elää työelämän ehdoilla ja olla valmis hyppäämään työn perässä milloin mihinkin paikkaan.

Kirjoitinkin, että joskus se vie enemmän aikaa. Sä voit pitää tähtäimessä aikaa, jolloin lapset on jo omillaan. Ellet sitten siinä odotellessa opi viihtymään siellä, missä olet.

Öli Öli.