Lue keskustelun säännöt.
Harrastelen sukututkimusta ja huvittaa
09.01.2021 |
kun jotkut muut harrastajat kokevat tarvetta häpeillä ja salailla jopa useiden sukupolvien ja vuosisatojen takaisia asioita, joita esivanhemmista tai muista sukulaisista paljastuu. Yhtä naurettavaa on tehdä numero ja tuntea ylpeyttä joistakin "merkittävistä" esivanhemmista. Ja ne aateliset, tuntuu että joidenkin mielestä he ovat jokin oma, ylivertainen ihmisrotunsa, joista polveutumista kannattaa korostaa :'D
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Katkeraa hihitystä siis, kun olet huomannut itsesi polveutuvan joutavasta paskasakista.
Väärin. Kyllä niitä vaakunoita vilisee minunkin sukupuussani. En vaan kuvittele sen takia olevani jotenkin erityinen. Mitähän se semmoinen joutava p*skasakki muuten on, rahvaan selkänahasta ylempien säätyjen varallisuus ja elintaso revittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tädilläni oli aina tapana muistutella miten olemme siniverisiä ja meidän sukumme on ollut todella arvostettu ja vaikutusvaltainen. Hän ei vaan koskaan ollut ottanut selvää mistä se oli tunnettu. Paljastin tämän kiusallisen suvumme salaisuuden, eikä hän ole sen jälkeen kertaakaan "esi-isästämme" mitään maininnut. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeraa hihitystä siis, kun olet huomannut itsesi polveutuvan joutavasta paskasakista.
Väärin. Kyllä niitä vaakunoita vilisee minunkin sukupuussani. En vaan kuvittele sen takia olevani jotenkin erityinen. Mitähän se semmoinen joutava p*skasakki muuten on, rahvaan selkänahasta ylempien säätyjen varallisuus ja elintaso revittiin.
Ihan varmasti juu. Olet varmaankin sukusi marinoitunutta eliittiä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun lopettaa toi harrastelu, niin ei harmita noin paljon?
Kiitos kysymästä, en usko. Se on katsos hyvin kiinnostavaa selvittää asioita esivanhemmistaan. Myös ne rötökset, rietastelut, murhat ja teloitukset :)
Sukututkijoita yleensä harvemmin tuntuu kiinnostavan se mitä ihminen on tehnyt. Pikemmin he usein saavat suurempaa tyydytystä siitä miten monen sukupolven taakse tutkimuksessa pääsevät ja se että he löytävät yhteisiä sukukaisia jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten salaillaan asiaa josta kukaan ei ole edes kiinnostunut.
Kovin monessa suvussa on perimätiedon mukaan joku aatelisherra tekaissut piikanaan toimineelle esiäidille muksun. Saattaahan se joskus paikkansakin pitää. Todennäköisemmin au-lapsen isukki kuitenkin on ollut joku tavan renkipoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suku täynnä persaukisia viljelijöitä satojen vuosien päähän. Ei kiinnosta, narautanpa uuden kaljan tässä ollessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun lopettaa toi harrastelu, niin ei harmita noin paljon?
Kiitos kysymästä, en usko. Se on katsos hyvin kiinnostavaa selvittää asioita esivanhemmistaan. Myös ne rötökset, rietastelut, murhat ja teloitukset :)
Onhan se tavallaan historian harrastusta jos jaksaa ruohonjuuresta yhteiskunnan oloihin, vaikka ei itselle merkitse kummempia. Saako kenen tahansa sukua tutkia, pääseekö asiakirjoihin, ihan tuoreisiin ei kai pääse sukulaisetkaan mutta vanhoihin randomisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukututkijoita yleensä harvemmin tuntuu kiinnostavan se mitä ihminen on tehnyt. Pikemmin he usein saavat suurempaa tyydytystä siitä miten monen sukupolven taakse tutkimuksessa pääsevät ja se että he löytävät yhteisiä sukukaisia jonkun kanssa.
Monia, joo. Itse en ymmärrä, miksi pitäisi innostua siitä ketkä kaikki muutkin polveutuvat samoista tyypeistä: "hei, me ollaan 10. polven serkkuja, vautsi vau!" Kiinnostaa nimenomaan, minne omat juuret vievät ja minkälaista väkeä sieltä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tai että liitytään johonkin sukuyhdistykseen, koska satutaan polveutumaan (ehkä, mahdollisesti) jostakusta 1500-luvulla eläneestä mahtavasta jampasta tuhansien muiden lailla.
Jep. Jokaisella on 4 isovanhempaa, 8 isoisovanhempaa, 16 isoisovanhempaa... ja kun mennään 20 sukupolvea taaksepäin, niin aika isolla todennäköisyydellä joku niistä tuhansista esi-isistä tai -äideistä on joku mahtava jamppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuka olikaan aatamin ja eevan isä?
Vierailija kirjoitti:
Sukututkijoita yleensä harvemmin tuntuu kiinnostavan se mitä ihminen on tehnyt. Pikemmin he usein saavat suurempaa tyydytystä siitä miten monen sukupolven taakse tutkimuksessa pääsevät ja se että he löytävät yhteisiä sukukaisia jonkun kanssa.
Meitä sukututkijoita on niin monenlaisia.
Osalle riittää, kun saavat selvitettyä nimiketjua menneisyyteen. Osaa kiinnostaa enemmän ne talot ja paikkakunnat, joissa esivanhempia on asunut. Ja sitten on niitä, jotka yrittävät saada lähdeaineistosta esiin persoonallista tietoa esivanhemmista.
Se on hankalaa, jos ihminen on ollut kunnollinen. Sellaisesta ei jää jäljelle juuri muuta tietoa kuin nimi, syntymäaika- ja paikka, kastepäivä ja kummit, vanhempien ja sisarusten nimet, asuinpaikat, katekismuksen osaaminen, ehtoollisella käynnit, vihkipäivä, lasten syntymäajat (kertovat että on ainakin seksiä harrastettu), lasten kummit, kuolinaika ja kuolinsyy.
Ihan satunnaisesti voi löytyä muutakin tietoa, kuten esim. kirkonkirjojen merkintä ”kampurajalka” tai sattumalta säilynyt perukirja, mistä selviää vainajan omaisuutta. Joskus voi löytyä puumerkki jostakin asiakirjasta tai käräjäpöytäkirja, missä avataan riitatapausta, jossa esivanhempi on ollut osallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä nuo suvun vaakunat ole iso juttu, vaikka joku niistä innostuukin. Täällä Sveitsissä kuka tahansa voi saada suvun vaakunan kaikkien heraldiikan sääntöjen mukaan. Aatelisten kanssa pääsee samaan sakkiin, kirjoihin ja kansiin ihan. Muistin mukaan maksaa jotain pari tonnia.
Kertoman mukaan johtuu jostain parisataa vuotta vanhasta säännöstä, jota ei kukaan ole vaivautunut muuttamaan.
Kyllä sillä on merkitystä tänäkin päivänä, jos polveutuu paremmista piireistä. Näkyyhän se jälkeläisissä ja perimässä, jos on ollut vuosisatojen ajan mahdollisuus parempaan elintasoon, mahdollisuus valita parhaimmat kumppanit niin ulkonäön kuin terveyden kannalta jne. Kyllä aateliset ovat keskimääräistä paremman näköistä ja fiksua sakkia edelleen. Terkuin erään vanhan suvun vesa
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka olikaan aatamin ja eevan isä?
Itse olen päässyt oman sukuni tutkimuksessa siihen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun lopettaa toi harrastelu, niin ei harmita noin paljon?
Kiitos kysymästä, en usko. Se on katsos hyvin kiinnostavaa selvittää asioita esivanhemmistaan. Myös ne rötökset, rietastelut, murhat ja teloitukset :)
Onhan se tavallaan historian harrastusta jos jaksaa ruohonjuuresta yhteiskunnan oloihin, vaikka ei itselle merkitse kummempia. Saako kenen tahansa sukua tutkia, pääseekö asiakirjoihin, ihan tuoreisiin ei kai pääse sukulaisetkaan mutta vanhoihin randomisti?
Vanhat asiakirjat ovat vapaasti ja maksutta käytössä. Voit tutkia niistä aivan kenen tahansa tietoja.
Sukututkimuksen asiakirjasarjoja on digitoitu viime vuosikymmeninä runsaasti, ja valtaosa kirkonkirjoista on jo netissä luettavissa. Löydät niitä esimerkiksi näistä osoitteista:
• Kansallisarkiston Digitaaliarkisto: http://digi.narc.fi/digi/search.ka
• Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm
• Suomen Sukututkimusseuran historiakirjahakemisto: https://hiski.genealogia.fi/historia/
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä on merkitystä tänäkin päivänä, jos polveutuu paremmista piireistä. Näkyyhän se jälkeläisissä ja perimässä, jos on ollut vuosisatojen ajan mahdollisuus parempaan elintasoon, mahdollisuus valita parhaimmat kumppanit niin ulkonäön kuin terveyden kannalta jne. Kyllä aateliset ovat keskimääräistä paremman näköistä ja fiksua sakkia edelleen. Terkuin erään vanhan suvun vesa
Polveutumisella sinänsä ei ole merkitystä, mutta toki ohistuskaistalle pääsee, jos suku on nykyään asemissa.
Vierailija kirjoitti:
Suku täynnä persaukisia viljelijöitä satojen vuosien päähän. Ei kiinnosta, narautanpa uuden kaljan tässä ollessani.
Oletko ihan varma, onko tutkittu?
Pitäiskö sun lopettaa toi harrastelu, niin ei harmita noin paljon?