Palkat ja niistä keskustelu kaveripiirissä/kaveriperheissä

Yleensä tämä menee niin, että pienipalkkaiset kyllä kertovat palkkansa, mutta isompituloiset menevät jotenkin vaikeiksi ja yrittävät ohittaa asian. Eivät siis sano suoraan. Tulee jopa tunne, että he jotenkin häpeävät palkkaansa, eivätkä ehkä koe niin isoa summaa ansainneensa sillä osaamis- ja taitotasolla mikä heillä on. 

Toinen mistä ei puhuta on perinnöt. Siinäkin toistuu sama kaava: pienen perinnön saaneet toteavat mitä saivat, mutta isomman perinnön saavat alkavat sen kiemurtelun. Ehkä siinäkin tulee mieleen, että en minä tätä oikeasti ansaitsisi, että saan tämän lottovoiton ilmaiseksi tekemättä mitään. Ympärillä kun on pienempiä perintöjä saavia, ei sitä oikein ilkeä ääneen sanoa paljonko rahaa, kiinteistöjä ja muuta omaisuutta on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä kerro, vaikka joku niin röyhkeä olisikin että kysyisi. Sen on minun ja työnantajan välinen asia ja itsepä olen palkkani ansainnut. Jos siinä on ”tyhjää”, se taas ei ole minun vastuullani.

Olen yksityisellä sektorilla ja tiedän (palkkavertailuja seuraamalla) olevani hyvinkin keskiarvoa reilusti ylempänä. So what, ei ole minun ongelma muiden saamattomuus ja tyytyminen.

Miksi ajattelet, että hyvin tienaaminen olisi huono asia? Minä ainakin olen iloinen jos kuulen jonkun ystäväni tienaavan hyvin. Antaa uskoa itsellekin. Jos taas kuulen ystävän tienaavan huonosti niin kiukuttaa että taas naisille maksetaan huonompaa palkkaa kuin miehille samasta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä kerro, vaikka joku niin röyhkeä olisikin että kysyisi. Sen on minun ja työnantajan välinen asia ja itsepä olen palkkani ansainnut. Jos siinä on ”tyhjää”, se taas ei ole minun vastuullani.

Olen yksityisellä sektorilla ja tiedän (palkkavertailuja seuraamalla) olevani hyvinkin keskiarvoa reilusti ylempänä. So what, ei ole minun ongelma muiden saamattomuus ja tyytyminen.

Juuri kaltaistesi tyyppien palkkaa en halua tietää, koska tulee instant vitututs. Toki se voi olle myös alkusysäys työpaikan vaihtoon ja sitä kautta omankin palkan kasvattamiseen.

Palkat eivät ole asia, josta kaveripiirissäni keskusteltaisiin. En tiedä kavereideni palkkoja eivätkä kaverini tiedä mun palkkaanikaan elleivät sitten ole käyneet verottajalta tarkistamassa asiaa. Täysin epäoleellinen asia ystävyyssuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikinä kerro, vaikka joku niin röyhkeä olisikin että kysyisi. Sen on minun ja työnantajan välinen asia ja itsepä olen palkkani ansainnut. Jos siinä on ”tyhjää”, se taas ei ole minun vastuullani.

Olen yksityisellä sektorilla ja tiedän (palkkavertailuja seuraamalla) olevani hyvinkin keskiarvoa reilusti ylempänä. So what, ei ole minun ongelma muiden saamattomuus ja tyytyminen.

Miksi ajattelet, että hyvin tienaaminen olisi huono asia? Minä ainakin olen iloinen jos kuulen jonkun ystäväni tienaavan hyvin. Antaa uskoa itsellekin. Jos taas kuulen ystävän tienaavan huonosti niin kiukuttaa että taas naisille maksetaan huonompaa palkkaa kuin miehille samasta työstä.

Riippuu vähän. Yksi tuttavani on taidoiltaan korkeintaan keskinkertainen, mutta suustaan erinomainen mainosalan tyyppi. Hän on neuvotellut palkkansa ihan järjettömäksi, vaikka Sokea-Reettakin näkee että hänen työnsä ovat paitsi paskaa, myös työtahti hidas. Toinen on taas oman alansa kärkeä, mutta jää paljon tuon paskanpuhujan taakse. Eihän se oikein ole, ei vaikka miten katsoisi. Ihminen ajattelee näin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tämä menee niin, että pienipalkkaiset kyllä kertovat palkkansa, mutta isompituloiset menevät jotenkin vaikeiksi ja yrittävät ohittaa asian. Eivät siis sano suoraan. Tulee jopa tunne, että he jotenkin häpeävät palkkaansa, eivätkä ehkä koe niin isoa summaa ansainneensa sillä osaamis- ja taitotasolla mikä heillä on. 

Toinen mistä ei puhuta on perinnöt. Siinäkin toistuu sama kaava: pienen perinnön saaneet toteavat mitä saivat, mutta isomman perinnön saavat alkavat sen kiemurtelun. Ehkä siinäkin tulee mieleen, että en minä tätä oikeasti ansaitsisi, että saan tämän lottovoiton ilmaiseksi tekemättä mitään. Ympärillä kun on pienempiä perintöjä saavia, ei sitä oikein ilkeä ääneen sanoa paljonko rahaa, kiinteistöjä ja muuta omaisuutta on tulossa.

Mä taas ajattelen asian niin, että ei ole järkevää aiheuttaa muissa ihmisissä kateutta. Ei varsinkaan sellaisissa, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä. "Kell' onni on, se onnen kätkeköön"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä on puhua jostain palkoista vaikka kavereiden kesken? Onko se joku suurikin salaisuus jota täytyy varjella?

On se sinänsä, että pärstäkerroin ja pyrkyryys ovat myös keinoja saada parempaa palkkaa. Lisää mahdollisesti vain turhaa vitutusta, jos palkat eroaa liikaa toisistaan. Helpompi pitää kaverisuhteissa palkat vain omana tietonaan.

No helpompi olisi kyllä, ja oikeudenmukaisempaa, jos palkat olisivat selkeästi esillä eivätkä eroaisi samalla alalla toisistaan niin hirveästi.

Palkkojen salailu mahdollistaa palkkaepätasa-arvon. Silti moni tuntuu sitä kannattavan riippumatta siitä, onko palkkakuopassa vai toisessa ääripäässä.

Minä olen aina puhunut avoimesti omasta ja muiden palkoista. Vähissä on kaverit, joille asia olisi jotenkin tabu, vaikkeivät oma-aloitteisesti asiasta avautuisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tämä menee niin, että pienipalkkaiset kyllä kertovat palkkansa, mutta isompituloiset menevät jotenkin vaikeiksi ja yrittävät ohittaa asian. Eivät siis sano suoraan. Tulee jopa tunne, että he jotenkin häpeävät palkkaansa, eivätkä ehkä koe niin isoa summaa ansainneensa sillä osaamis- ja taitotasolla mikä heillä on. 

Toinen mistä ei puhuta on perinnöt. Siinäkin toistuu sama kaava: pienen perinnön saaneet toteavat mitä saivat, mutta isomman perinnön saavat alkavat sen kiemurtelun. Ehkä siinäkin tulee mieleen, että en minä tätä oikeasti ansaitsisi, että saan tämän lottovoiton ilmaiseksi tekemättä mitään. Ympärillä kun on pienempiä perintöjä saavia, ei sitä oikein ilkeä ääneen sanoa paljonko rahaa, kiinteistöjä ja muuta omaisuutta on tulossa.

Höpö höpö. Ei noita asioita vaan haluta kertoa, ettei muut ala kateellisiksi tai kinuamaan rahaa. Suomalaisessa kulttuurissa tosiaan ei oikein kannata puhua tuollaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut avoimesti, että palkkani on 2200 e/kk. Sitä en kerro, että tuohon päälle tulee bonuksia jne. sen verran, että palkkakuitissa on 4500 - 5000 e/kk.

Mikä järki? Antaa ystäville vääristyneen kuvan todellisista palkoista. Ja tuohan on valehtelua, jos et halua kertoa palkkaasi niin älä kerro, mutta älä ala valehdella tuollaista.

Älä kysy palkkaa, jos tarkoitat ansiotuloja.

Minä oon toimittaja ja just palasin töihin hoitovapaalta. En ole puhunut paikastani kollegoiden kanssa sen jälkeen, kun tajusin 4 vuotta sitten, että saan noin 1200 euroa parempaa kk-palkkaa (peruspalkka) kuin muut jotka tekevät samaa työtä. En ole myöskään toimituksemme vanhin, ja työkokemukseni oli tähän työsuhteeseen tullessa vain 4 vuotta. Onnistuin kuitenkin silloin vakuuttamaan työnantajan, että mulla on taitoja, joita työnantaja tarvitsee ja sain sovittua myös vuosittaisista henkilökohtaisista palkankorotuksista tes-korotusten lisäksi. Mutta en tuolloin tajunnut, miten paljon alemmat palkat työnantajalla on yleisesti käytössä. Koska kateus pilaa ihmissuhteet, olen pienennellyt palkkani yleisen tason mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tämä menee niin, että pienipalkkaiset kyllä kertovat palkkansa, mutta isompituloiset menevät jotenkin vaikeiksi ja yrittävät ohittaa asian. Eivät siis sano suoraan. Tulee jopa tunne, että he jotenkin häpeävät palkkaansa, eivätkä ehkä koe niin isoa summaa ansainneensa sillä osaamis- ja taitotasolla mikä heillä on. 

Toinen mistä ei puhuta on perinnöt. Siinäkin toistuu sama kaava: pienen perinnön saaneet toteavat mitä saivat, mutta isomman perinnön saavat alkavat sen kiemurtelun. Ehkä siinäkin tulee mieleen, että en minä tätä oikeasti ansaitsisi, että saan tämän lottovoiton ilmaiseksi tekemättä mitään. Ympärillä kun on pienempiä perintöjä saavia, ei sitä oikein ilkeä ääneen sanoa paljonko rahaa, kiinteistöjä ja muuta omaisuutta on tulossa.

Mä taas ajattelen asian niin, että ei ole järkevää aiheuttaa muissa ihmisissä kateutta. Ei varsinkaan sellaisissa, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä. "Kell' onni on, se onnen kätkeköön"

Mielestäni tasa-arvoista olisi että palkat ovat selvästi näkyvissä. Ei itselleni aiheuta kateutta se että jonkun palkka on suuri, jos ihminen on hyvä hommissaan ja vastuu on suuri. Mutta hyvin usein hemmo on palkattu täysin ökypalkalla eikä lopulta ota kuitenkaan edes vastuuta mistään. Samaan aikaan sen assistentti tekee ehkä kolmasosapalkalla sen kaikki duunit. Jokaiselle olisi hyväksi nähdä mitä eri hommista maksetaan ja miettiä onko oma palkka kohdallaan. Tällä hetkellä iso osa ihmisiä on sitäpaitsi täysin alipalkattuja, ja muutama huipulla täysin ylipalkattu.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon toimittaja ja just palasin töihin hoitovapaalta. En ole puhunut paikastani kollegoiden kanssa sen jälkeen, kun tajusin 4 vuotta sitten, että saan noin 1200 euroa parempaa kk-palkkaa (peruspalkka) kuin muut jotka tekevät samaa työtä. En ole myöskään toimituksemme vanhin, ja työkokemukseni oli tähän työsuhteeseen tullessa vain 4 vuotta. Onnistuin kuitenkin silloin vakuuttamaan työnantajan, että mulla on taitoja, joita työnantaja tarvitsee ja sain sovittua myös vuosittaisista henkilökohtaisista palkankorotuksista tes-korotusten lisäksi. Mutta en tuolloin tajunnut, miten paljon alemmat palkat työnantajalla on yleisesti käytössä. Koska kateus pilaa ihmissuhteet, olen pienennellyt palkkani yleisen tason mukaiseksi.

Onko tämä mielestäsi oikein niitä muita kohtaan? Oletko niin paljon parempi toimittaja? En siis tarkoita veetuilla ollenkaan, vaan että eikä olisi reilumpaa että kaikki saavat noin suunnilleen saman palkan samasta duunista, jos ovat kyvykkäitä?

Työmyyrä kirjoitti:

Palkkojen salailu mahdollistaa palkkaepätasa-arvon. Silti moni tuntuu sitä kannattavan riippumatta siitä, onko palkkakuopassa vai toisessa ääripäässä.

Minä olen aina puhunut avoimesti omasta ja muiden palkoista. Vähissä on kaverit, joille asia olisi jotenkin tabu, vaikkeivät oma-aloitteisesti asiasta avautuisikaan.

Olet oikeassa, palkoista pitäisi puhua ihan yhtä avoimesti kuin asuntojen hinnoista. Aina joku saa parempaa palkkaa ja joku huonompaa, mutta samasta hommasta pitäisi saada suunnilleen sama palkka, ja jokaisen pitäisi pystyä vertailemaan omaa palkkaansa.

Ja todella räikeä ylipalkkaus, esim. tilanteissa joissa puoli firmaa on lomautettuna mutta pari pomoa vetää miljoonan, pitää pystyä stoppaamaan. Koska koko yhteiskunta lopulta maksaa tämän epätasapainon.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tämä menee niin, että pienipalkkaiset kyllä kertovat palkkansa, mutta isompituloiset menevät jotenkin vaikeiksi ja yrittävät ohittaa asian. Eivät siis sano suoraan. Tulee jopa tunne, että he jotenkin häpeävät palkkaansa, eivätkä ehkä koe niin isoa summaa ansainneensa sillä osaamis- ja taitotasolla mikä heillä on. 

Toinen mistä ei puhuta on perinnöt. Siinäkin toistuu sama kaava: pienen perinnön saaneet toteavat mitä saivat, mutta isomman perinnön saavat alkavat sen kiemurtelun. Ehkä siinäkin tulee mieleen, että en minä tätä oikeasti ansaitsisi, että saan tämän lottovoiton ilmaiseksi tekemättä mitään. Ympärillä kun on pienempiä perintöjä saavia, ei sitä oikein ilkeä ääneen sanoa paljonko rahaa, kiinteistöjä ja muuta omaisuutta on tulossa.

Ei iso palkka hävetä. Ärsyttää muiden kateus ja nillitys, että miksi tuokin saa noin paljon. Siksi siitä ei puhuta.

Emme puhu tuttavieni kesken palkoista, ei edes samalla alalla olevien kanssa. Joskus joku voi todeta jotain tyyliin, että vaihtoi firmaa, koska tarjottiin sen verran hyvää liksaa, että se oli tosi kannattavaa, mutta ei silloinkaan summista puhuta.

Avoimuus olisi hyvä asia. Se helpottaisi palkkatoiveiden asettamista ja ymmärrystä siitä, millä tasolla oma palkka on. Ongelma tässä on minusta suomalainen kulttuuri ja kateus. Jos joku tienaa samasta duunista paremmin kuin toinen, heikommin tienaava ei näe asiaa niin, että minullakin on siis mahdollisuus saada parempaa palkkaa, vaan helposti ollaan kateellisia ja ajatellaan, että on jollain epämääräisellä tai epärehellisellä keinolla saatu liian hyvä liksa. Tämä vähentää varmasti sitä, että kaikki kertoisivat avoimesti palkkansa.

Tiedän suurin piirtein ystävieni palkat, keskustelemme niistä toisinaan ja yhdessä iloitaan toistemme palkankorotuksista. Samoin osan työkaverin kanssa jaan tiedot palkoistamme, muillekin kysyjille kertoisin. Ei minulla ole tarvetta palkkaani salata, tulen sillä hyvin toimeen ja säästöönkin jää kiva summa kuukausittain.

Vierailija kirjoitti:

Jos, ette voi lukea omia tai ystävienne tulotietoja vuosittain sanomalehdestä, niin tienaatte liian vähän.

Mä skippaan aina nämä verotieto-uutisoinnit. En siis tiedä onko kaverit listoilla. Mieheni on, en ole käynyt sitäkään listalta katsomassa mutta tiedän sen siitä kun häntä ahdistaa asia. Minä itse en ole listalla.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos, ette voi lukea omia tai ystävienne tulotietoja vuosittain sanomalehdestä, niin tienaatte liian vähän.

Mä skippaan aina nämä verotieto-uutisoinnit. En siis tiedä onko kaverit listoilla. Mieheni on, en ole käynyt sitäkään listalta katsomassa mutta tiedän sen siitä kun häntä ahdistaa asia. Minä itse en ole listalla.

AP

Uskon, että miehesi ei ole ainoa, joka tuntee ahdistusta asiasta. Miksi näin? Miksi ei voi ajatella, että olen ylpeä saavutuksistani, olen ollut ahkera ja tehnyt hyvää työtä ja sitä kautta päässyt asemaan, jossa maksetaan hyvää palkkaa? Miksi hyviä tuloja pitää hävetä?

Vielä lisäys edelliseen: usein hyvää palkkaa kadehtivat eivät tajua sitä, että hyvä palkka tuo mukanaan vastuita ja velvollisuuksia, johon kahdehtijat eivät kuitenkaan olisi valmiita.