Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinusta kitkisi koulukiusaamisen?
Kommentit (40)
Ongelmahan on se, että kiusaajan ja tukijoukkojen käyttäytymisen juuret ovat varhaisen vuorovaikutuksen ongelmissa. Tämähän johtaa lopulta narsistiseen tai psykopaattiseen persoonallisuushäiriöön. Myös näiden lasten vanhemmilla itsellään on ollut näitä ongelmia. Tätä kierrettä on periaatteessa mahdoton katkaista ilman, että rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa alennettaisiin/poistettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hammurabin laki toimii. Kun tietää saavansa sitä, mitä tekee toiselle tapahtuu itselle, niin se jättää teot aikomuksen asteelle.
Ja toisekseen, perättömät ilmiannot loppuvat kun niistä saa saman tuomion kun mistä toista syyttää. Kantelut on sen jälkeen aiheesta eikä kiusallaan tehtyjä, kuulopuheita tai muuten itse keksittyjä.
Rankkaa on eikä mukavaa kenellekään, mutta nämä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia pitää vetää kunnolla turpaan porukalla. Ja sen jälkeen sanoa että jos vielä kiusaavat yhdenkin kerran niin tulee lujempaa turpaan.
Juuri näin. Toimii.
T. kommentti 14.
Eli sodatkin kostamalla ?
Sota ja kiusaaminen ovat eri asioita. Kiusaamisen lopettamisessa ei ole kyse kostosta, vaan kiusaamisen lopettamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajia pitää vetää kunnolla turpaan porukalla. Ja sen jälkeen sanoa että jos vielä kiusaavat yhdenkin kerran niin tulee lujempaa turpaan.
Juuri näin. Toimii.
T. kommentti 14.
Eli sodatkin kostamalla ?
Kyllä se vain näin on. Vaikka olisi kuinka katkeraa myöntää niin väkivalta lopettaa vittuilun. Vahvemman oikeudella ja voittajat kirjoittaa historian. Ongelma on vain siinä että tämä ei sovi nykyiseen moraalikäsitykseen, ainakaan silloin kun ei olla itse niitä voittajia.
Kukaan ei toki väitä että tämä ratkaisu olisi ongelmaton. Se aiheuttaa usein näkyvää fyysistä ja inhimillistä kärsimystä ja joskus siitä seuraa myös sivullisia uhreja. Sen sijaan kiusaamisen aiheuttamat henkiset jäljet jäävät usein piiloon. "Pois silmistä, pois mielestä". Sen vuoksi ollaan tässä tilanteessa kun todistetusti toimiva keino ei ole hyväksyttävä, ja tilalle pitäisi keksiä muita keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta yksi suuri ongelma on se, että kiusaamisesta puhutaan hyvin usein konfliktien yhteydessä. Kun ei osata ratkoa erimielisyyksiä (koskee yhtä lailla aikuisia kuin lapsiakin), käytetään tällaisissakin tilanteissa "vastapuolesta" nimitystä kiusaaja. Jos tällaiset tapahtumat vähentyisivät, varsinaiseen kiusaamiseen (valta-asema, toistuvuus jne.) päästäisiin esim. koulussa paremmin puuttumaan.
Täälläkin neuvoja antavista kaikki eivät selvästikään ymmärrä sitä, että kiusaaminen ei suinkaan ole aina ilmiselvää ja yksiselitteistä. Näiden ratkominen on hankalaa, vaikka helppoa ei ole silloinkaan, kun on selkeästi eroteltavissa kiusaaja/-t ja kiusattu.
Koulussa kiusaamisselvittelyihin tuovat oman lisänsä vanhemmat, joilla saattaa olla hyvin voimakkaita vaatimuksia suuntaan tai toiseen. Joskus oman lapsen kiusaaja-statusta ei hyväksytä alkuunkaan. Eli monenmoisia pulmia riittää, kyse ei yleensä ole siitä, että asioille ei haluttaisi tehdä mitään.
t. ope
Mitä jos koko kiusaamis-sana unohdettaisiin ja puhuttais vain ihmissuhdetaidoista? Kouluissa yhtenä pakollisena oppiaineena olisi nämä taidot ja tunteiden tunnistamista ja tunteiden käsittelyä opeteltaisiin jo päiväkodista alkaen. Jos joku toista kuitenkin kiusaisi, jäisi se jälki-istuntoon pänttäämään ihmis-suhdetaitoja. Myös sen korostaminen että me kaikki olemme yhtä arvokkaita ja tärkeitä riippumatta siitä minkälaisia vaatteita käytämme, millaiset ovat perhetaustamme, rauhallisuus tai ulkomuoto tai ihonväri tai mielenkiinnon kohteemme ovat. Tämä tulisi lähteä kotoa, että lapset eivät kuulisi vanhempien arvostelevan ketään tai itseään. Mutta koska se ei ole mahdollista tällä hetkellä tulisi sitä kiireellisesti opettaa koulussa. Sosiaaliset taidot on tärkein taito ja kuuluu mielestäni yleissivistykseen niinkuin matematiikka ja historiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivisuuslässytys ym. on mennyt liian pitkälle. Tiukat keinot käyttöön.
Ope
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on se, että kiusaajan ja tukijoukkojen käyttäytymisen juuret ovat varhaisen vuorovaikutuksen ongelmissa. Tämähän johtaa lopulta narsistiseen tai psykopaattiseen persoonallisuushäiriöön. Myös näiden lasten vanhemmilla itsellään on ollut näitä ongelmia. Tätä kierrettä on periaatteessa mahdoton katkaista ilman, että rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa alennettaisiin/poistettaisiin.
Olen ex-kiusaaja. Minulla oli hyvä keskiluokkainen koti. Vanhemmillani ei ollut päihde- tai muita ongelmia. Minulla ei ollut, eikä ole persoonallisuushäiriöitä. Olin vaan ajautumassa ns. huonoille teille, johon kuului kaikkea pahaa ja laitonta. Minut laitettiin ojennukseen kovalla kurilla. Onneksi, sillä muuten en olisi tässä. Silloisille kavereille kävi huonommin, useilla on nyt 2 m multaa päällä.
Olen sitä mieltä, että koville jätkille on pantava kova kovaa vastaan. Pehmolässytys ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se pelkkä tarkka ja jatkuva aikuisten valvonta mitään auta. Lapset on aina kuitenkin jossain leikkimässä keskenään ja sitten sitä kiusaamista tapahtuu tavalla tai toisella kun valvova silmä välttää. Tai jos ei koulussa niin netissä tms. muussa paikassa jossa valvontaa ei ole.
Se kiusaaminen on antropologisesti pitkälti luontaista hierarkian luomista ja itsejärjestäytymistä ihmisapinoiden keskuudessa. Kiusaamista esiintyy kun yksilöiden tai ryhmittymien välillä on jotain kitkaa ja jännitettä jota ei olla päästy purkamaan muilla tavoilla. Kieltäminen tai valvonta ei pelkästään auta yhtään mitään. Se on sama kuin kieltäisi aurinkoa säteilemästä tai maata pyörimästä. Ne jännitteet täytyy päästä purkamaan jollakin kehittävällä tavalla. Jos tähän ei puututa niin poikien kesken se usein purkautuu lopulta väkivaltana. Tyttöjen kesken se on usein hienovaraisempaa, syrjimistä ja selkään puukotusta.
Se ongelma muodostuu usein asenteista ja porukkahengestä. Kaikista tärkeintä on että siihen kiusaamiseen reagoidaan ja puututaan tarpeeksi järeillä otteilla eikä vain kohautella olkia ja sivuuteta sitä. Nätit puheet ja lässyttäminen ei sitä kitke. Myöskään sen uhrin eristäminen tai siirtäminen ei auta, se vain siirtää ongelmaa. Pahimmassa tapauksessa uhria syrjitään myös uudessa yhteisössä, ja entinen yhteisö valitsee uuden uhrin, jolloin kiusaaminen vain lisääntyy.
Paras keino kiusaamisen kitkemiseksi on saada luotua yhtenäinen tiimihenki koko porukan kesken. Ensiksi porukan sisäisiä jännitteitä pitää jotenkin purkaa ja luoda porukan kesken jonkinlainen hierarkia jossa jokaisen paikka on selvillä. Sen jälkeen porukka pitäisi saada hitsautumaan yhdeksi "joukkueeksi" ja luoda jonkinlainen yhteinen vastustaja jolloin kaikilla on yhteinen tavoite. Valitettavasti tämä on jos ei nyt ainoa niin ainakin yksi toimivin keino lajimme keskuudessa hillitä sisäisiä erimielisyyksiä: yhteinen vihollinen. Emme ole lopulta lajina niin kovin kaukana muinaisista luolamiesajoista vaikka haluaisimme muuta itsellemme uskotella.
Erilaiset kisailut ja kilpailut ovat yksi tapa toteuttaa tämä, ja varmasti yksi perimmäisiä syitä miksi ihmisten ja heimojen keskuudessa on hamasta menneisyydestä asti kisailtu, kilpailtu ja kehitelty kaikenlaisia pelejä. Täytyy luoda selkeät säännöt joiden puitteissa tämä hierarkia sitten järjestyy, ja konkreettiset rangaistukset jos niitä sääntöjä rikotaan.
Tämänkaltaisten helmien vuoksi täällä jaksaa lukea muuta shittiä kuukaudesta toiseen.
Erinomainen analyysi asiasta.
Oletko mahdollisesti opettaja?
Kuri takaisin kouluun . Se kuri, joka oli -70-80- luvuilla. Ja opettajan arvostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on se, että kiusaajan ja tukijoukkojen käyttäytymisen juuret ovat varhaisen vuorovaikutuksen ongelmissa. Tämähän johtaa lopulta narsistiseen tai psykopaattiseen persoonallisuushäiriöön. Myös näiden lasten vanhemmilla itsellään on ollut näitä ongelmia. Tätä kierrettä on periaatteessa mahdoton katkaista ilman, että rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa alennettaisiin/poistettaisiin.
Olen ex-kiusaaja. Minulla oli hyvä keskiluokkainen koti. Vanhemmillani ei ollut päihde- tai muita ongelmia. Minulla ei ollut, eikä ole persoonallisuushäiriöitä. Olin vaan ajautumassa ns. huonoille teille, johon kuului kaikkea pahaa ja laitonta. Minut laitettiin ojennukseen kovalla kurilla. Onneksi, sillä muuten en olisi tässä. Silloisille kavereille kävi huonommin, useilla on nyt 2 m multaa päällä.
Olen sitä mieltä, että koville jätkille on pantava kova kovaa vastaan. Pehmolässytys ei auta.
En väitä ettetkö puhuisi totta, mutta hyvin monessa "hyvässä perheessä" vanhempien ja lapsien vuorovaikutus on jollain tasolla puutteellista. Esim. läheisyys korvataan ostamalla paljon leluja tai lapsia painostetaan harrastuksiin. Monissa perheissä vanhempia ei myöskään kiinnosta keskustella lastensa kanssa. Ystäväni ei ollut koulukiusaaja, mutta hän puhui minulle usein siitä että hänen äitinsä ei halua ikinä jutella mistään syvällisestä, puheenaiheiden piti olla keveitä.
Uskon, että kiusaamista on enää vaikea tästä vähentää.
Se on osa ihmisluontoa, kuten edellä mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksi suuri ongelma on se, että kiusaamisesta puhutaan hyvin usein konfliktien yhteydessä. Kun ei osata ratkoa erimielisyyksiä (koskee yhtä lailla aikuisia kuin lapsiakin), käytetään tällaisissakin tilanteissa "vastapuolesta" nimitystä kiusaaja. Jos tällaiset tapahtumat vähentyisivät, varsinaiseen kiusaamiseen (valta-asema, toistuvuus jne.) päästäisiin esim. koulussa paremmin puuttumaan.
Täälläkin neuvoja antavista kaikki eivät selvästikään ymmärrä sitä, että kiusaaminen ei suinkaan ole aina ilmiselvää ja yksiselitteistä. Näiden ratkominen on hankalaa, vaikka helppoa ei ole silloinkaan, kun on selkeästi eroteltavissa kiusaaja/-t ja kiusattu.
Koulussa kiusaamisselvittelyihin tuovat oman lisänsä vanhemmat, joilla saattaa olla hyvin voimakkaita vaatimuksia suuntaan tai toiseen. Joskus oman lapsen kiusaaja-statusta ei hyväksytä alkuunkaan. Eli monenmoisia pulmia riittää, kyse ei yleensä ole siitä, että asioille ei haluttaisi tehdä mitään.
t. ope
Tässä on hyvä pointti. Nykyisin kaikki erimielisyydet ja riidat leimataan kiusaamiseksi. Näin ollen kiusaamisen käsite kärsii inflaation. Jolloin käy niin, että todellinen kiusaaminen jää kaikkien näiden varjoon. Erimielisyys tai riita eivät ole kiusaamista.
t. ex-kiusaaja
Minun resepti:
1) Henkilö on hyväksytty porukkaan mutta häntä kiusataan silti:
Osaan kiusaamisesta tepsii se että vanhemmat ovat opettaneet lapselleen : Alä lyö ketään paitsi siinä tapauksessa että joku lyö sinua - saat antaa takaisin samalla mitalla. Vaikka olisi hieman heikkorakenteisempi ja on oppinut tökkäämään takaisin, yhden sellaisen tilanteen jälkeen jätetään rauhaan. Jos ei yhtään puolustaudu, tökkiminen jatkuu.
2) Henkilöä ei oteta porukkaan:
Tämä on ilmiö jolla lauma pidetään riittävän laadukkaana johonkin tiettyyn tarpeeseen, eikä ilmiötä minusta kannata muuttaa (kaikki pelaa ei tuota hyvää joukkuetta). Tässä tapauksessa voi toivoa että henkilö löytää uuden sopivamman porukan jossa tuntee olonsa kotoisaksi.
Jos porukka kiusaa täysin ulkopuolista joka ei siis ole halunnutkaan mukaan, mitä sitten ? En tiedä.
Jos jonkun perheen lapsi on vahva ja itsenäinen, vanhemmat voivat valjastaa hänet puuttumaan näkemäänsä kiusaamiseen, menemään heti sanomaan "älkää kiusatko X:ää". Tällainen henkilö näkee paljon enemmän kuin opettajat, mutta hänen suosionsa saattaa laskea yhteisössä. Mutta kiusatun henkinen olo paranee jo tästäkin pienestä puuttumisesta.
Tuntuvat rangaistukset kiusaajille, aloittaen jostain uudelleenkoulutusleiristä
Sanktiot esim. kiusaajien siirto toiseen kouluun tai tarkkailuluokalle. Rikosoikeudellusen vastuun alaikärajaa pitäisi myös laskea. Moni "kiusaaja" kuuluisi nuorisovankilaan. Nuo häirikkö kakarat tietävät etteivät joudu vastuuseen teoistaan.
Meillä oli luokassa sama opettaja suurimman osan ajasta, piti pari kiusaajatyyppiä kurissa etteivät menneet muiden kimppuun, mutta opettaja oli itsekin vähän kiusaajatyyppiä arkoja oppilaita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanktiot esim. kiusaajien siirto toiseen kouluun tai tarkkailuluokalle. Rikosoikeudellusen vastuun alaikärajaa pitäisi myös laskea. Moni "kiusaaja" kuuluisi nuorisovankilaan. Nuo häirikkö kakarat tietävät etteivät joudu vastuuseen teoistaan.
Entä jos joku kiusattu puolustautuu joka kerta, ja häntä luullaan kiusaajaksi. Ne tilanteet pitäisi tietää varmaksi ylipäänsä, että kyseessä on patologinen kiusaaja ja on riskejä (muille), että voi siirtyä toiseen kouluun - että kiusattu pääsee piinasta. Tarkkailuluokka kuulostaa aika kauhealta, koska teininä monen käytös on hankalaa, joskaan eivät kiusaa - "ennen vanhaan" jotkut päätyivät sinne vähän joka syystä, mikä ei ole hyvä. Kuka määrittelee kriteerit toiseen kouluun siirtymiselle ja miten nopeasti.
Opetus kiusaamattomuuteen jo päiväkoti-ikäisestä lähtien. Ja sitten se tärkein:
Jos 40-vuotias Riikka haukkuu jonkun julkkiksen ulkonäköä, se on kiusaamista ihan yhtä lailla, kuin jos 10-vuotias Aada haukkuu koulukaverinsa ulkonäköä.