Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen raskaana ja paniikissa
09.01.2021 |
Mitä olen mennyt tekemään?
Raskaus on suunniteltu ja toivottu. Vakaa parisuhde ja työtilanne. Ihan sekava olo, tein aamulla positiivisen testin puolen vuoden yrityksen jälkeen. En muista milloin viimeksi olisi pelottanut näin, en haluakaan muutosta. Samalla lapsi ja perhe-elämä on juuri sitä mitä olen vuosia toivonut. Meneekö tämä ohi?
Kommentit (10)
Hienompaa asiaa ei ihmisen elämässä olekaan kuin oman perheen perustaminen. 🙂 Voi sitä vauvan tuomaa onnea. Itse tein oman positiivisen raskaustestin 19 vuotiaana. Tunne oli aluksi hieman samanlainen, kuin sinulla. Olen nyt 49 v ja elämäni parasta aikaa on ollut vauva/taaperoaika omien lasten kanssa. Lapsia olen saanut viisi. Olen elänyt hyvää elämää kera oman perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap! Muistelisin kokeneeni samanlaisia tunteita aikoinaan, nyt lapsi on vuoden ja on mennyt hienosti :) tunteesi kerkiävät muuttumaan vielä monta kertaa eri suuntiin!
Minun järkytykseni on nyt kolmevuotias ja tekee palapeliä. Elämä meni niin paljon pilalle, että toinen järkytys nukkuu päiväunilla:)
Vielä synnäriltä tullessa mietin taas pilasinko elämäni tekemällä toisen lapsen. Mutta nyt hän on myös rakas perheenjäsen, jota ilman ei edes muista elämää kunnolla.
Rankkaa on joskus, en kiellä. Mutta en vaihtaisi.
Täysin normaali tunne. Ainakin itselleni. Kolmannen synnytyksen jälkeen muistan ensimmäisen ajatuksen olleen"apua! Tämmösen sain vielä vastuulleni". Viides lapsi tulossa....
Kiitos kommenteista, heti rauhoitti vähän :) en vielä pitkään aikaan halua kertoa muille läheisille niin hyvä että anonyymina voi vähän purkaa tunteita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap! T: kahden jo aikuisen lapsen äiti
Samanlainen paniikki käytiin läpi täälläkin, kun esikoista aloin odottamaan. Olin myös kuvitellut, ettei se enää toistuisi, mutta nyt pikkukakkosta yrittäessä ahdistuspaniikki yllätti jo ensimmäisenä ovispäivänä peiton heiluttelun jälkeen... vähän eri syystä tosin. Nyt en pelkää elämän mullistumista, vaan synnytystä näköjään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen paniikki käytiin läpi täälläkin, kun esikoista aloin odottamaan. Olin myös kuvitellut, ettei se enää toistuisi, mutta nyt pikkukakkosta yrittäessä ahdistuspaniikki yllätti jo ensimmäisenä ovispäivänä peiton heiluttelun jälkeen... vähän eri syystä tosin. Nyt en pelkää elämän mullistumista, vaan synnytystä näköjään...
Synnytystä en edes halua ajatella vielä, sitäkin olen pelännyt etukäteen. Oliko ensimmäinen synnytyksesi vaikea? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen paniikki käytiin läpi täälläkin, kun esikoista aloin odottamaan. Olin myös kuvitellut, ettei se enää toistuisi, mutta nyt pikkukakkosta yrittäessä ahdistuspaniikki yllätti jo ensimmäisenä ovispäivänä peiton heiluttelun jälkeen... vähän eri syystä tosin. Nyt en pelkää elämän mullistumista, vaan synnytystä näköjään...
Synnytystä en edes halua ajatella vielä, sitäkin olen pelännyt etukäteen. Oliko ensimmäinen synnytyksesi vaikea? Ap
Oli, mutta pelko ei tullut oikeastaan siitä, vaan siitä miten kätilö hoiti tilanteen. Pelkään ihan hirveästi sitä, että joutuisin taas yhtä sadistisen ihmisen armoille niin avuttomana ja puolustuskyvyttömänä, kuin silloin olin. Kävin esikoisen synnytyksen jälkeen terapiassa käsittelemässä asiaa ja luulin päässeeni siitä jo yli, mutta näköjään pelko on olemassa edelleen. Seuraavalle kerralle yritän varmaan saada mukaan doulan. Suosittelen samaa sinullekin, jos vain sinulla on mahdollisuus doulaan. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Alkujärkytys, klassiset oireet. Nyt kun elämänmuutos konkretisoituu, se pelottaa kun tietää ettei paluuta entiseen ole. Kyllä se ohi menee. Onnea hirmuisesti! Kaikki tulee järjestymään, älä huoli. Ja ehdit kyllä 8kk tottumaan ajatukseen.