Uskotko, että lopulta paha saa aina palkkansa? Vai palkitaanko pahat ja hyviä rangaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kerran työpaikan sillä, että autoin tuntematonta lasta matikassa. Poika odotti ison toimiston aulassa äitiään ja mä olin ajoissa työhaastatteluun.

Yritän kerran päivässä sanoa jotain kivaa jollekin.

Yhden kerran kävelin kadulla ja yksi nuori pysäytti minut, sanoi sinä olet se, odota. Soitti isälle ja sanoi tuu äkkiä kadulle, tuu. Isä tuli ja tyttö sanoi tässä on se nainen, joka sillon sanoi olen kaunis, vaikka koulussa oli haukuttu taas kerran ja olo oli ihan paska.

Isä selitti, kun tyttö tuli kotiin, ekaa kertaa vuosiin hymyili ja sen jälkeen suostui menemään juttelemaan ammattilaiselle.

Ikinä ei tiedä kuinka pieni asia voi muuttaa toisen elämää.

Jollei tuo pikku poika ollut rekrytoijan lapsi, niin tuskinpa sillä oli mitään vaikutusta työpaikkasi saamisessa.

Mutta vaikutat olevan luonteeltasi ystävällinen, mikä sai sinut auttamaan poikaa. Ja luultavasti luonteesi myös kävi ilmi haastattelussa, mikä saattoi olla se asia, mikä nosti sinut ohi muiden hakijoiden.

Eli en usko, että tilanne meni näin: A -> B -> C

Vaan näin: A -> B ja A -> C

Ei yksi tapahtumaketju, vaan kaksi erillistä tapahtumaa, joissa molemmissa sama alkusyy.

(A = ystävällinen luonne, B = pojan auttaminen, C = työpaikan saaminen)

Nimenomaan, lapsi oli haastattelijan lapsi.

Olin aulassa odottamassa, olin etuajassa ja poika tuli, avasi kirjat ja oli sen näköinen, ettei mikään kiinnosta. Minuutin verran tuskaili, kunnes kysyin voinko auttaa.

Alettiin juttelemaan, katsoin tehtäviä ja yhdessä alettiin ratkomaan.

Poika ei ollut tyhmä, hän osasi. Hän enemmänkin tarvitsi jonkun siihen tekemään.

Tehtiin noin vartti, 20 min, kunnes mut pyydettiin haastatteluun.

Haastattelun jälkeen hän toi minut itse takaisin aulaan, jossa poika odotti edelleen ja poika kertoi matikka on tehty.

Jälkikäteen tämä äiti kertoi poika oli puhunut minusta koko illan ja pyysi minut palkataan.