Uskotko, että lopulta paha saa aina palkkansa? Vai palkitaanko pahat ja hyviä rangaistaan?

Ei se usein mene niin. Mutta nukkuu yönsä paremmin, kun ei ainakaan tahallaan tee pahoja.

Uskon Karman lakiin. Jos joku tekee sinulle pahaa ja et itse lähde kostamaan sitä niin Karman laki kyllä huolehtii että ennemmin tai myöhemmin paha saa palkkansa. Ja se hyvä minkä teet toiselle vilpittömästi palaa luoksesi kymmen kertaisena. Ja huomaa, että ajatuksesi ja aikeesi täytyy olla puhtaat, muuten tämä ei toimi.

Ajattelin just tuota TTK-voittajaakin, iso juttu ip-lehdessä. Kaikki muut hiihtäjät käyttivät dopingia, no Marjo Matikainen ei myönnä myöskään. Yksi tappoi itsensä (menetetyn) kunnian tähden. Että ei paha aina saa palkkaansa vaan mahtavan palkinnon ja kaiken hyvän jos vaan pokkaa riittää..

Entäs joku joka ei edes kykene tuntemaan teoistaan katumusta vaan saa niistä jopa suurta mielihyvää? Ja jos tälläinen ei vaikka ikinä jää kiinni, tai jää kiinni mutta ei saa kunnon rangaistusta. 

Parhaiten elämässä menestyy juuri ne, jotka on valmiita tekemään pahaa, osaavat tehdä sen niin ettei jää kiinni, ja ei tunne siitä huonoa omaatuntoa. Näistä ihmisistä juuri tulee niitä maailmanomistajia. 

No jaa, onhan noita omaa kansaa terrorisoiva diktaattoreita ollut vallassa vuosikymmeniä. Noin keskimäärin homma varmaan menee niin, että mikä enemmän mulkuttaa muita niin todennäköisyys siihen että itse saa oman osansa kasvaa, mutta eihän se kaikilla näin mene. Joskus syylliset palkitaan ja syyttömiä rangaistaan. Itse yritän elää ihmisiksi ihan oman itseni vuoksi myös, kivempi mennä illalla nukkumaan kun hampaita harjatessa katsoo peiliin ja on hyvä omatunto. 

En usko, että on olemassa mitään kaikentietävää ja -näkevää Rankaisijaa / Palkitsijaa. Se olisi täysin järjenvastainen ajatus.

Ja vaikka olisikin, niin kuinka jonkun ihmisen rankaiseminen/palkitseminen hänen teoistaan voisi olla vaikuttamatta myös muihin hänen ympärillään, jotka eivät välttämättä ole tehneet mitään "ansaitakseen" sellaisen? Esimerkiksi jos jotakuta "rankaistaan" niin että hänen yrityksensä kaatuu, niin muutkin saattavat menettää siinä työpaikkansa, perhe joutuu elämään niukemmilla tuloilla jne. Tai jos joku vaikka "palkitaan" lottovoitolla, niin perhekin voi elää sitten ehkä leveämmin.

Meistä suurin osa on kuitenkin vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Olisi kamalaa ajatella näitä muita ihmisiä merkityksettöminä sivuvahinkoina jumalallisessa/kohtalonomaisessa rankaisemiskulttuurissa. Tai välineinä siihen (rankaisen sinua tappamalla lapsesi).

En usko tuonkaltaiseen mystiikkaan.

Siihen taas uskon, että säällisesti käyttäytyvät ihmiset herättävät muissa positiivisia fiiliksiä (ja huonosti käyttäytyvät negatiivisia), mikä vaikuttaa siihen, millaisia ihmissuhteita he solmivat ja miten muut kohtelevat heitä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Siksi ns. hyvät ihmiset luultavasti päätyvät onnellisempiin olosuhteisiin useammin kuin ihmishirviöt.

Mutta toki aina löytyy esimerkkejä vääryydellä ja ilkeydellä hankitusta menestyksestä sekä kovaonnisista, mutta mukavista ihmisistä. Sitä ulkopuolisen on tietysti vaikea sanoa, kummat ovat onnellisempia.

Sain kerran työpaikan sillä, että autoin tuntematonta lasta matikassa. Poika odotti ison toimiston aulassa äitiään ja mä olin ajoissa työhaastatteluun.

Yritän kerran päivässä sanoa jotain kivaa jollekin.

Yhden kerran kävelin kadulla ja yksi nuori pysäytti minut, sanoi sinä olet se, odota. Soitti isälle ja sanoi tuu äkkiä kadulle, tuu. Isä tuli ja tyttö sanoi tässä on se nainen, joka sillon sanoi olen kaunis, vaikka koulussa oli haukuttu taas kerran ja olo oli ihan paska.

Isä selitti, kun tyttö tuli kotiin, ekaa kertaa vuosiin hymyili ja sen jälkeen suostui menemään juttelemaan ammattilaiselle.

Ikinä ei tiedä kuinka pieni asia voi muuttaa toisen elämää.

Se on tuurista kiinni kenelle kasvaa iso kulli.

Niin se on tuon palkitsemisen ja rangaistuksen suhteenkin.

Jos et osaa markkinoida omaa hyvyyttäsi et myöskään saa mitään palkkiota. Ainakaan rahallista, tuskin myöskään mitään hengellistä tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Sain kerran työpaikan sillä, että autoin tuntematonta lasta matikassa. Poika odotti ison toimiston aulassa äitiään ja mä olin ajoissa työhaastatteluun.

Yritän kerran päivässä sanoa jotain kivaa jollekin.

Yhden kerran kävelin kadulla ja yksi nuori pysäytti minut, sanoi sinä olet se, odota. Soitti isälle ja sanoi tuu äkkiä kadulle, tuu. Isä tuli ja tyttö sanoi tässä on se nainen, joka sillon sanoi olen kaunis, vaikka koulussa oli haukuttu taas kerran ja olo oli ihan paska.

Isä selitti, kun tyttö tuli kotiin, ekaa kertaa vuosiin hymyili ja sen jälkeen suostui menemään juttelemaan ammattilaiselle.

Ikinä ei tiedä kuinka pieni asia voi muuttaa toisen elämää.

Jollei tuo pikku poika ollut rekrytoijan lapsi, niin tuskinpa sillä oli mitään vaikutusta työpaikkasi saamisessa.

Mutta vaikutat olevan luonteeltasi ystävällinen, mikä sai sinut auttamaan poikaa. Ja luultavasti luonteesi myös kävi ilmi haastattelussa, mikä saattoi olla se asia, mikä nosti sinut ohi muiden hakijoiden.

Eli en usko, että tilanne meni näin: A -> B -> C

Vaan näin: A -> B ja A -> C

Ei yksi tapahtumaketju, vaan kaksi erillistä tapahtumaa, joissa molemmissa sama alkusyy.

(A = ystävällinen luonne, B = pojan auttaminen, C = työpaikan saaminen)

Uskon että elämässä pääsee eteenpäin. Uskon että kannattaa pysyä kaukana ihmisestä joka ei sovi omalle mukavuusalueelle.

Uskon että seura tekee kaltaisekseen, ja ne jotka ovat haitaksi, voivat hakeutua toistensa seuraan.

Samat maneerit vuodesta toiseen... Hajottavat ja hallitsevat.

Sad.

Joka muita auttaa häntä autetaan.

Jos tarkoituksella sanallisesti halveksii, mustamaalaa yms. oppii heti tai myöhemmin, että se ei ole oikein.

Häpäisyn tielle kun lähtee huomaa, että se sattuu sitten molempiin puoliin. Niin ihmiset toimivat. Pilkka sattuu lopulta omaan nilkkaan. Kuka toiselle kuoppaa kaivaa.

Ainakin maskittomuudella ei ole seurauksia, eikä myöskään lentomatkustamisella.

Se vähän riippuu. 

Määrittelijästä ja vähän muistakin asioista ..

Sincc

Vierailija kirjoitti:

Ainakin maskittomuudella ei ole seurauksia, eikä myöskään lentomatkustamisella.

Ei kait nyt omasta päästä keksityillä asioilla ole ..

Sincc

Mutta voisihan pahoja ihmisiä valehtelusta rangaistakin ?

Paha saa palkkansa ja hyvä jos pääsee omilleen....

Olisi ikävä jäädä ilman palkkaa...

Töissä esimiehet ja osa naisista saa tehdä ihan mitä vain ja moni kärsii syyttä. Näyttää, että nämä ilkeät vain saavat kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kerran työpaikan sillä, että autoin tuntematonta lasta matikassa. Poika odotti ison toimiston aulassa äitiään ja mä olin ajoissa työhaastatteluun.

Yritän kerran päivässä sanoa jotain kivaa jollekin.

Yhden kerran kävelin kadulla ja yksi nuori pysäytti minut, sanoi sinä olet se, odota. Soitti isälle ja sanoi tuu äkkiä kadulle, tuu. Isä tuli ja tyttö sanoi tässä on se nainen, joka sillon sanoi olen kaunis, vaikka koulussa oli haukuttu taas kerran ja olo oli ihan paska.

Isä selitti, kun tyttö tuli kotiin, ekaa kertaa vuosiin hymyili ja sen jälkeen suostui menemään juttelemaan ammattilaiselle.

Ikinä ei tiedä kuinka pieni asia voi muuttaa toisen elämää.

Jollei tuo pikku poika ollut rekrytoijan lapsi, niin tuskinpa sillä oli mitään vaikutusta työpaikkasi saamisessa.

Mutta vaikutat olevan luonteeltasi ystävällinen, mikä sai sinut auttamaan poikaa. Ja luultavasti luonteesi myös kävi ilmi haastattelussa, mikä saattoi olla se asia, mikä nosti sinut ohi muiden hakijoiden.

Eli en usko, että tilanne meni näin: A -> B -> C

Vaan näin: A -> B ja A -> C

Ei yksi tapahtumaketju, vaan kaksi erillistä tapahtumaa, joissa molemmissa sama alkusyy.

(A = ystävällinen luonne, B = pojan auttaminen, C = työpaikan saaminen)

Asperger?