Lue keskustelun säännöt.
Siirtyisittekö äitipuolena omasta sängystänne joka toinen vl nukkumaan toisaalle että isä saa nukkua yön poikansa kanssa.
08.01.2021 |
Koitan ajatella lapsen parasta mutta nukun tosi huonosti ja ärsyynnyn koska joudun siirtymään.
Täällä kiukuttelen vaikka ärsyttääkin. En kotona.
Mite te ajattelette, olenko lapsellinen?
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
En siirtyisi omasta sängystä. Isä saisi siirtyä makuuhuoneen lattialle jos lapsi ei pysty nukkumaan ilman isää.
Joku roti pitää sentään olla. Ei kouluikäinen enää nuku vanhempien sängyssä. Nämä on varmaan niitä perheitä joissa lapsi päättää mitä syödään, millaiset vaatteet puetaan ja mihin matkustetaan lomalle. Muistakaa että aikuinen on pomo jos ette halua että teillä määrää lapsityranni. Kun lapsi on oppinut pomoksi on asiaa enää myöhäistä muuttaa. Rakkautta pitää olla mutta myös rajoja.
Juu no onhan tässä muistakin asioista väännetty kuin nukkumisesta. Lapsilla pitää olla samat säännöt vaikka toinen meillä vähemmän hieman onkin.
Tää nukkuminen jäänne siitä että lapsi sai ennen määrätä kaikesta, siksi se varmaan myös mua ärsyttää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin viisikymmentä yötä vuodessa ei olisi kyllä minulta pois. Saisin kuitenkin ne loput kolmesataa. Ja kun niitä vuosia ei tule monta olemaan. Miten muuten uusioperheen yksi jäsen on "vieras ihminen"?
Vierailija kirjoitti:
Noin viisikymmentä yötä vuodessa ei olisi kyllä minulta pois. Saisin kuitenkin ne loput kolmesataa. Ja kun niitä vuosia ei tule monta olemaan. Miten muuten uusioperheen yksi jäsen on "vieras ihminen"?
Ei ole vieraa ihminen, jos olisi minusta kiinni lapsi saisi asua meillä vaikka koko ajan. Haluaisin omanikin olevan täällä koko ajan.
Lapsi itse ja isänsä "ilmoittavat" puhessaan jatkuvasti lapsen asuvan äidillään, en minä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Noin viisikymmentä yötä vuodessa ei olisi kyllä minulta pois. Saisin kuitenkin ne loput kolmesataa. Ja kun niitä vuosia ei tule monta olemaan. Miten muuten uusioperheen yksi jäsen on "vieras ihminen"?
Viikonloppuisin kai kuka tahansa haluaisi nukkua omassa sängyssään? Ap
Minä muutin kotoa pois 18-vuotiaana, ulkomaille. Jo 15-vuotiaana hoidin itse asiani vanhempieni kannustamana ja opastamana, kävin yksin lääkärissä, hammaslääkärissä, etsin kesätyöt 12-vuotiaasta eteenpäin jne., ihan itse.
Kannustakaa vanhemmat lapsianne omatoimisuuteen, älkääkä kasvattako niitä peräkammarinpoikia ja -tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä onko poika 4 vai 14 vuotias :D Oiekin teet jos on pieni lapsi. Lapsi kyllä kasvaa ja siirtyy omaan sänkyyn :)
Meillä 17 v sairastui vakavasti ja nukkui meidän välissämme monta yötä. Nyt hoito on löytynyt ja pitää taudin kurissa ja lapsi elää itsenäisesti. Mutta ikinä en enää kommentoi toisten nukkumisjärjestelyjä. Asioille voi olla syynsä.
Miten ihmeessä tuon ikäinen on voinut haluta nukkua vanhempiensa välissä?
Ymmärtäisin, että samassa huoneessa, mutta..
Tämä. Itse en asunut enää kotona 17-vuotiaana, niin ajatus, että olisin mennyt vanhempien väliin nukkumaan tuossa vaiheessa ihan missään tilanteessa tahansa on ihan mahdoton. Vaikka olisin tehnyt kuolemaa, olisin mielummin tehnyt sitä omassa sängyssä. Toiset todellakin kypsyy hitaammin.
Ikävää, että sinulla on noin huonot välit vanhempiisi, että et saa heiltä tukea ja turvaa elämän kriiseissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä onko poika 4 vai 14 vuotias :D Oiekin teet jos on pieni lapsi. Lapsi kyllä kasvaa ja siirtyy omaan sänkyyn :)
Meillä 17 v sairastui vakavasti ja nukkui meidän välissämme monta yötä. Nyt hoito on löytynyt ja pitää taudin kurissa ja lapsi elää itsenäisesti. Mutta ikinä en enää kommentoi toisten nukkumisjärjestelyjä. Asioille voi olla syynsä.
Miten ihmeessä tuon ikäinen on voinut haluta nukkua vanhempiensa välissä?
Ymmärtäisin, että samassa huoneessa, mutta..
Tämä. Itse en asunut enää kotona 17-vuotiaana, niin ajatus, että olisin mennyt vanhempien väliin nukkumaan tuossa vaiheessa ihan missään tilanteessa tahansa on ihan mahdoton. Vaikka olisin tehnyt kuolemaa, olisin mielummin tehnyt sitä omassa sängyssä. Toiset todellakin kypsyy hitaammin.
Sama. Mä asuin jo ulkomailla 17v. ikäisenä ja näin vanhempani ekaa kertaa muuton jälkeen 19v. ikäisenä. Tuli siinä sairasteltua ja koettua monta muutakin asiaa, mutta ei käynyt mielessäkään että nyt pitäisi päästä vanhempien väliin nukkumaan.
Kurjaa, kun sinulla on ollut noin huonot kotiolot, että jouduit oikein ulkomaille asti pakenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin kotoa pois 18-vuotiaana, ulkomaille. Jo 15-vuotiaana hoidin itse asiani vanhempieni kannustamana ja opastamana, kävin yksin lääkärissä, hammaslääkärissä, etsin kesätyöt 12-vuotiaasta eteenpäin jne., ihan itse.
Kannustakaa vanhemmat lapsianne omatoimisuuteen, älkääkä kasvattako niitä peräkammarinpoikia ja -tyttöjä.
Mulla on kyllä kaksi aikuista tytärtä jotka on hyvinkin itsenäisiä mutta hyvin voisin heidän nähdä edelleen nukkuvan vieressäni syystä tai toisesta. Ei siinä väärää ole. Ärsyttää vaan vaan siirtyä pois omasta sängystä, se on jutun juju.
Jos en siirry siirtyy oma lapseni koska miehen lapsi haluaa isänsä viereen joten minä siis siirryn.
Patjalla nukkuminen ei riitä pojalle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin kotoa pois 18-vuotiaana, ulkomaille. Jo 15-vuotiaana hoidin itse asiani vanhempieni kannustamana ja opastamana, kävin yksin lääkärissä, hammaslääkärissä, etsin kesätyöt 12-vuotiaasta eteenpäin jne., ihan itse.
Kannustakaa vanhemmat lapsianne omatoimisuuteen, älkääkä kasvattako niitä peräkammarinpoikia ja -tyttöjä.
Mä olen käynyt yksin hammaslääkärissä ala-asteikäisenä. :D Ja siitä on aika paljon aikaa, kun Suomessa on 12-vuotiaat tehnyt kesätöitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin viisikymmentä yötä vuodessa ei olisi kyllä minulta pois. Saisin kuitenkin ne loput kolmesataa. Ja kun niitä vuosia ei tule monta olemaan. Miten muuten uusioperheen yksi jäsen on "vieras ihminen"?
Viikonloppuisin kai kuka tahansa haluaisi nukkua omassa sängyssään? Ap
Tulikohan toi lapsi ap:lle yllätyksenä kun valitsi kumppaninsa??!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän isä voi järjestää itselleen sijan poiikansa huoneeseen viikoloppuisin!
No sitten mun lapsi siirtyy sängystä toiseen.
Joten siirryn mielummin itse. Musta olis parasta kun kaikki nukkuis aina samassa paikassa.
ApYritä jotenkin kannustaa lapsia omaan huoneeseen kahdestaan? Esim. nukkumaan majaan ja saavat valvoa pidempään siellä? Tai sovitusti otat joskus oman lapsen teidän makkariin ja isä lähtee viettämään "perheiltaa" lasten huoneeseen? Kyllä tuon ikäistä voi jo kannustaa nukkumaan omassa huoneessaan (isän puolelta tietenkin) ja ei sun tarvitse automaattisesti siirtyä vain tottumuskysymyksen takia.
Lapset nukkuvat toisen yön omassa huoneessaan nytkin koko ajan. Suostuttelu ei tehoa, pitää määrätä. Ap
No sitten pitää määrätä. Vanhemmat ovat ne, jotka määrittelevät säännöt, eivät lapset. (Tai toinen lapsi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä onko poika 4 vai 14 vuotias :D Oiekin teet jos on pieni lapsi. Lapsi kyllä kasvaa ja siirtyy omaan sänkyyn :)
Meillä 17 v sairastui vakavasti ja nukkui meidän välissämme monta yötä. Nyt hoito on löytynyt ja pitää taudin kurissa ja lapsi elää itsenäisesti. Mutta ikinä en enää kommentoi toisten nukkumisjärjestelyjä. Asioille voi olla syynsä.
Miten ihmeessä tuon ikäinen on voinut haluta nukkua vanhempiensa välissä?
Ymmärtäisin, että samassa huoneessa, mutta..
Jos vaikka pelkää kuolevansa.
Meneekö poika isän kanssa samaan aikaan nukkumaan? Meinaan, ettei hän kuitenkaan nukkuessaan edes tiedä, missä tai kenen vieressä on. Kyllä minunkin mielestäni pitää riittää, että on mahdollisuus nukkua samassa huoneessa sohvalla, jos ei siellä omassa huoneessa muka voi nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 28-vuotias kaverini nukkuu kyläillessään äitinsä vieressä ja isäpuoli sohvalla. En näe järjestelyssä mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin viisikymmentä yötä vuodessa ei olisi kyllä minulta pois. Saisin kuitenkin ne loput kolmesataa. Ja kun niitä vuosia ei tule monta olemaan. Miten muuten uusioperheen yksi jäsen on "vieras ihminen"?
Viikonloppuisin kai kuka tahansa haluaisi nukkua omassa sängyssään? Ap
Tulikohan toi lapsi ap:lle yllätyksenä kun valitsi kumppaninsa??!!
Ei tullut, itselläni saman ikäinen lapsi.
Jatkuva vieressä nukkuminen tuli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin kotoa pois 18-vuotiaana, ulkomaille. Jo 15-vuotiaana hoidin itse asiani vanhempieni kannustamana ja opastamana, kävin yksin lääkärissä, hammaslääkärissä, etsin kesätyöt 12-vuotiaasta eteenpäin jne., ihan itse.
Kannustakaa vanhemmat lapsianne omatoimisuuteen, älkääkä kasvattako niitä peräkammarinpoikia ja -tyttöjä.Mulla on kyllä kaksi aikuista tytärtä jotka on hyvinkin itsenäisiä mutta hyvin voisin heidän nähdä edelleen nukkuvan vieressäni syystä tai toisesta. Ei siinä väärää ole. Ärsyttää vaan vaan siirtyä pois omasta sängystä, se on jutun juju.
Jos en siirry siirtyy oma lapseni koska miehen lapsi haluaa isänsä viereen joten minä siis siirryn.
Patjalla nukkuminen ei riitä pojalle. Ap
Ja poika on sitten se, joka määrää? Väärin menee.
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin kotoa pois 18-vuotiaana, ulkomaille. Jo 15-vuotiaana hoidin itse asiani vanhempieni kannustamana ja opastamana, kävin yksin lääkärissä, hammaslääkärissä, etsin kesätyöt 12-vuotiaasta eteenpäin jne., ihan itse.
Kannustakaa vanhemmat lapsianne omatoimisuuteen, älkääkä kasvattako niitä peräkammarinpoikia ja -tyttöjä.
Minä oli 19-vuotias, kun muutin pois kotoa. 23-vuotias, kun menin naimisiin. 31-vuotias, kun kävin pankissa maksamassa opintolainat pois - ja mieheni kovasti ihmetteli, kun sen olin osannut tehdä. Akateeminen tutkinto kuitenkin alla minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Meneekö poika isän kanssa samaan aikaan nukkumaan? Meinaan, ettei hän kuitenkaan nukkuessaan edes tiedä, missä tai kenen vieressä on. Kyllä minunkin mielestäni pitää riittää, että on mahdollisuus nukkua samassa huoneessa sohvalla, jos ei siellä omassa huoneessa muka voi nukkua.
Niin isähän tässä pitäisi taivuttaa eikä poikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä lasten kanssa nukkumishomma nykyään on? Eikös lapsia enää opeteta nukkumaan omissa huoneissa?
Se että lapsen pitäisi nukkua omassa huoneessa on keksitty viimeisen sadan vuoden aikana. Sitä edeltävät miljoonat vuodet on nukuttu vanhempien (emoapinan) kanssa.
Oma 5v nukkuu vieressä, 3v nukkuu eri sängyssä joka on kiinni omassani.
Sama. Mä asuin jo ulkomailla 17v. ikäisenä ja näin vanhempani ekaa kertaa muuton jälkeen 19v. ikäisenä. Tuli siinä sairasteltua ja koettua monta muutakin asiaa, mutta ei käynyt mielessäkään että nyt pitäisi päästä vanhempien väliin nukkumaan.